Lue keskustelun säännöt.
Millä aivan HILLITÖN ahdistus pois?
13.01.2025 |
Olen aina ahdistunut mutta nyt painaa erityisen iso mörkö pään päällä. Kaikki tuntuu hirvittävältä, olen yksin ja ongelmissa ja näin on ollut aina, keho koko ajan stressitilassa ja ylikuormituksella. Täällä ei ole ketään muita kuin koira, ja muille puhuminenkin on ahdistavaa kun mulla on pelkästään sellaisia kavereita jotka on tottuneet itse puhumaan ja purkamaan huolensa mulle. Heidän 'kuunteleminen' on sitä että ovat hetken puhumatta ja sitten aloitetaan omista asioista. En jaksa just nyt muiden huolia, olen katkeamispisteessä. Mietin vain miten olen menettänyt kaiken eikä tulevaisuudessa ole mitään. Olispa joku vipu millä pääsee pois.
Kommentit (55)
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lenkille ja syö terveellisesti. Niillä ajatus kirkastuu.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Itsellä oli diagnoosi ahdistuksesta. Ulkoilu ja urheilu ulkona oli mitä parasta hoitoa, siihen päälle terveellinen ruoka. Enää ei ahdista.
Pidemmällä tähtäimellä ajatellen ahdistus on merkki tunteesta, joka ei pääse ulos. Hyvin usein se on aggressio.
Sinullakin se, että olet ystävänä yksipuolisesti kuuntelijan roolissa, viittaa siihen, ettet ole saanut kokea aggression turvallista pääsyä sinusta ulospäin.
Minulla tukahtunut aggressio kohdistui läheiseen ihmiseen. Opettelin haistattelemaan hänelle itsekseni, kun muita ei ollut paikalla, ihan ääneen. Haista paska, Xxxx. Alkuun se tuntui vaikealta ja pelkäsin rangaistusta. Pikku hiljaa helpottui ja opin vetämään rajoja myös elävässä elämässä.
Lähetän sinulle aloittaja lämpimiä ajatuksia <3
Yrttipuolella voi olla joku hauduke. Ellei ole joku lääke mitä käyttää tai terapeutti. Mutta terapeutti ei paranna sinänsä kenenkään taloutta tai fyysisiä vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bentsoilla
Lääkkeet voivat helpottaa oloa, mutta ahdistus on ja pysyy. Lääkeannoksia pitää nostaa, turtuu, väsyy, ahdistus pysyy edelleen. Puhuminen, luonto, liikkuminen, mielekäs tekeminen, hyvä ravinto. Niistä on mielenterveys tehty.
Ehkä bentsoissa noin, mutta ssri lääkkeiden kanssa tuollaisia ongelmia ei pitäisi olla, siis jos ne auttaa, kannattaa kokeilla! Kaikilla ei toimi aivokemiat oikein vaikka eläisi täydellisen oikein joka suhteessa. Silloin tarvitaan lääkitys.
Kärsin rampauttavasta ahdistuksesta monta vuotta. En päässyt sängystä ylös, en pystynyt mihinkään. Melkein päätin päiväni.
Yllättävän avun sain kun opettelin ratkaisemaan rubiikinkuution. Ilmeisesti ei voi olla ahdistus ja ongelmanratkaisu päällä yhtäaikaa? Omaa spekulaatiota tämä.
Nyt on lääkitys sekä estrogeenihoito, niin asia pysyy suht aisoissa.
Nyt monesti puskee ahdistus päälle ja silloin palautan muistiin, että tunne menee ohi. Mulla on myös hormoneista riippuvaista. Jos alkaa aivan tyhjästä kuristaa kurkkua ja pakkoajatukset pörrätä, läträän Estrenan kanssa vähän enemmän. En voi suositella tietenkään kenellekään muulle.
Ja se liikunta. Se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä johtuu siitä, että on liikaa tyhjäaikaa ja aivot alkavat sitten raksuttaa. Sitten mielikuvitus alkaa tuottamaan kaikenlaista sekavaa.
Yksinkertainen ratkaisu on tehdä jotain, jotta ei ole sitä joutoaikaa aivoille. Urheilee ja liikkuu, menee konserttiin, opiskelee, etc.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Niin, voihan se tilanne päästä noinkin pahaksi, mutta tilanteen ollessa parempi, voi yrittää lähteä lenkille.Voi aloittaa vaikka sillä, että vie roskapussin roskikseen, tai käy kaupassa.
Yleensä noin pahasti ahdistunut ja masentunut on osastohoidon tarpeessa, eikä lenkkeily ole silloin se eka vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsin rampauttavasta ahdistuksesta monta vuotta. En päässyt sängystä ylös, en pystynyt mihinkään. Melkein päätin päiväni.
Yllättävän avun sain kun opettelin ratkaisemaan rubiikinkuution. Ilmeisesti ei voi olla ahdistus ja ongelmanratkaisu päällä yhtäaikaa? Omaa spekulaatiota tämä.
Nyt on lääkitys sekä estrogeenihoito, niin asia pysyy suht aisoissa.
Nyt monesti puskee ahdistus päälle ja silloin palautan muistiin, että tunne menee ohi. Mulla on myös hormoneista riippuvaista. Jos alkaa aivan tyhjästä kuristaa kurkkua ja pakkoajatukset pörrätä, läträän Estrenan kanssa vähän enemmän. En voi suositella tietenkään kenellekään muulle.
Ja se liikunta. Se auttaa.
Yllättävää apua tuosta kuutiota, ei se valitettavasti tietenkään ahdistusta parantanut! Mutta ehkä kannattaa kokeilla jotain vastaavaa. Käsitöitä, kirjoneuletta tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Itsellä oli diagnoosi ahdistuksesta. Ulkoilu ja urheilu ulkona oli mitä parasta hoitoa, siihen päälle terveellinen ruoka. Enää ei ahdista.
No sinulla oli sitten sen verran lievempi tauti ja oireet. Jotkut ovat niin ahdistuneita, että hyppäävät katolta mielummin kuin kestävät enää sitä tunnetta. Eli eroja on, usko pois. Vai kuvitteletko, että ahdistus on ainoa "tauti" joka on kaikille ihan samanlainen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ahdistukselle joku syy on? Eikö asialle voisi tehdä jotain jotta se pienenisi. Uutta ajattelua kehiin, tähänastisella olet joutunut umpikujaan.
Tsemppiä jotta voit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Niin, voihan se tilanne päästä noinkin pahaksi, mutta tilanteen ollessa parempi, voi yrittää lähteä lenkille.Voi aloittaa vaikka sillä, että vie roskapussin roskikseen, tai käy kaupassa.
Yleensä noin pahasti ahdistunut ja masentunut on osastohoidon tarpeessa, eikä lenkkeily ole silloin se eka vaihtoehto.
Juoksen itse kesät talvet, mutta silti tulee sellaisia kausia että ahdistus ottaa vallan. Kyseessä on sairaus, ei mikään oma valinta. Osastolle ei pääse ellei ole ranteet auki, avohoidolla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää rasvaista kalaa ruokavalioon.
Ja ihan Möllerin tuplaa kuuri.
Eri. Ahdistus on tuttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Itsellä oli diagnoosi ahdistuksesta. Ulkoilu ja urheilu ulkona oli mitä parasta hoitoa, siihen päälle terveellinen ruoka. Enää ei ahdista.
No sinulla oli sitten sen verran lievempi tauti ja oireet. Jotkut ovat niin ahdistuneita, että hyppäävät katolta mielummin kuin kestävät enää sitä tunnetta. Eli eroja on, usko pois. Vai kuvitteletko, että ahdistus on ainoa "tauti" joka on kaikille ihan samanlainen? :D
Pahimmillaan tauti on aivan kammottava. Makasin sängyssä ja sanoin lapsille, että olen latauksessa, vähän niinkuin kännykkä. Että jaksan sitten. Armollinen työterveyslääkäri kirjoitti sitten Opamoxia ja yhtäkkiä pystyin sitten nousemaan sieltä sängystä ja hoitamaan lapsiani.
Väliaikainen apu tietenkin. Mutta tarpeellinen.
Ne itsesyytökset, itseinho, arvottomuuden tunne. Söi kyllä naista.
Vierailija kirjoitti:
Yrttipuolella voi olla joku hauduke. Ellei ole joku lääke mitä käyttää tai terapeutti. Mutta terapeutti ei paranna sinänsä kenenkään taloutta tai fyysisiä vaivoja.
Ruusujuuri. Annostusta ei saa ylittää. Paremmin toimii syötynä esim. jogurtissa.
Raskaana ollessa ei saa käyttää!
Vierailija kirjoitti:
Nämä lenkkeilyä ehdottavat eivät tiedä todellisesta ahdistuksesta mitään. Ei silloin voi edes poistua kotoa, hyvä jos seisomaan pystyy. T.mt-eläkeläinen
Varmasti olet oikeassa, jokin fobia tai ajatusjumi varmasti estää edes pukemasta järkevästi että voisi edetä ulos. Entäpä asunnon tuuletus, etsisi netistä linnunlaulua, katsoisi tv:stä luontonäkymiä? Kuvittelisi olevansa metsässä. Kävelisi silmät kiinni linnunlaulua kuunnellen seinänviertä? Matkisi linnunlaulua ( vapauttavaa!)
Vilpittömästi onnellinen puolestasi, että paranit ja oireet eivät ole palanneet. Minulla ne tulevat aina ilman lääkitystä takaisin, vaikka tekisin mitä. Onneksi on lääkkeet keksitty.
Entisenä mega-ahdistujana (sellaisena joka makaa kippurassa henkeä haukkoen tai itseään satuttaen että henkinen tuska helpottaa) voin kertoa mikä toimii minulle. Se että asioista ei puhu, niitä ei käsittele, ei vatvo vaan yksinkertaiseati toteaa että tällainen ajatus aivoista tuli ja käy faktat läpi if any ja siirtyy eteenpäin. Ei jää ajatukseen kiinni. Vaatii harjoittelua kerta toisensa jälkeen, itsellä alkoi sujua vuodessa. Lisäki äänikirjat auttoivat koska niitä kuunnellessa oli vähemmän tilaa omille ajatuksille.
Ja nämä minun ahdistukset oli ihan itse kehitettyä ihmissuhde/kelpaamattomuus/itsetunto ajatusten jumiutumista, taustalla ei ollut mitään vakavaa (väkivaltaa tms) mikä olisi juurisyynä.