Yleinen asenne työttömyyteen on muuttunut
Olen alalla, jossa silloin tällöin joutuu työttömäksi. Edellisen kerran olen ollut työttömänä neljä vuotta sitten. Silloin en huomannut samanlaisia reaktioita tuttavapiirissäni kuin nyt. Ihmiset kehottavat kovasti töihin, ikään kuin en hakisi töitä ja menisi, jos olisi. Monet kyselevät korostetusti asiasta.
Aiemmin työttömyysjaksoni on otettu jotenkin tyyliin "aha, vai niin", ne ei ole kiinnostaneet. Nykyään moni ihan jopa tenttaa minua, kuin se olisi heidän asiansa ja heillä olisi siihen oikeus. Kaiken huippu oli, kun mies, jota olen silloin tällöin vuosien varrella treffaillut ja joka itse oli tavatessamme pitkäaikaistyötön, hoputti minua töihin ja kyseli suunnitelmistani. Siis tyyppi, joka oikeasti ei ollut vuosikausiin itse missään töissä. Koskaan en osoittanut hänelle, että se olisi minua haitannut. Nyt toisin päin hän paheksuukin.
Muutama ystäväni lähettelee minulle linkkejä "sopiviin työpaikkoihin", ihan kuin en osaisi itse etsiä töitä. Kaiken huipuksi nämä työt sijaitsevat monen sadan kilometrin päässä, ihan kuin tosiaan lähtisin jonkun määräaikaisen työn perässä jonnekin itärajalle.
Mitä oikeasti on tapahtunut ihmisille? Joskus tuntuu, että ihmiset ohjelmoidaan jostain, kun kaikkien mielipiteet muuttuvat aina samaan suuntaan.
Onko muilla kokemusta tästä? Tai onko oma asenteesi työttömyyttä kohtaan muuttuneet tuomitsevammaksi?
Kommentit (143)
Monia tuntuu ärsyttävän ne, jotka ei suostu työnantajien ja yhteiskunnan oravanpyörään.
- keikkaduunari
Vihapuhe työttömistä tulee ihan sieltä valtakunnan huipulta. Olen suunnattoman pettynyt siihen minkälaiseksi yhteiskunnaksi Suomi on muutamassa vuodessa muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kenelläkään kertoa olevani työtön kun nyt on hallituksen vainnonnan kohteena työttömät jotka syyllistetään kaikesta ja laitetaan yleisen sylkykupin asemaan joka saa kerätä kaiken paskan..
Minä olen ajatellut kuuluttaa kysyttäessä kaikille isoon ääneen ylpeänä, että KYLLÄ, olen TYÖTÖN! En aio enää koskaan hävetä mitään puolta itsessäni ja elämässäni.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia tuntuu ärsyttävän ne, jotka ei suostu työnantajien ja yhteiskunnan oravanpyörään.
- keikkaduunari
Ainahan luuserit ärsyttää.Noloa elää toisten rahoilla kun työt ei kelpaa.
Ihan omilla palkoillani elän. Tosin optimoin tulojen ja vapaa-ajan suhteen. Mulle riittää 2200 nettotulot ja sitten muu aika on leediä.
Tai no, kesää ennen painan yli kolmen tonnin nettoa 3 kk ja sitten lomailen IHAN KOKO KESÄN. Syssyllä jatketaan taas...
Mun tekee koko ajan enemmän mieli muuttaa pohjoiseen ja elää jossain pikku paikassa yksinkertaista elämää. Inhoan typeriä ihmisiä, tekemällä tehtyä kiirettä, turhaa roinaa ja sähläystä. En jaksa kuunnella orjien solkotusta yhtään mistään t. äitiyslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään työttömyys on kasvussa, irtisanominen helpottunut ja työttömyysturva heikentynyt. Ihmiset pelkäävät enemmän oman työnsä puolesta. Ehkä yrittävät hallita pelkoaan tällä tavalla, vakuuttelevat samalla itselleen, että tottahan toki sitä työtä löytyy, kun on vain tarpeeksi aktiivinen.
Ja onhan koko ilmapiiri muuttunut tämän hallituksen myötä. Työttömiä on nyt tavallaan lupa "kiusata" enemmän kuin ennen.
Sitä se monella on.
Ihmiset jotka ymmärtävät että työttömyys voi sattua omallekin kohdalle, suhtautuvat suuremmalla ymmärryksellä työttömiin.
Mutta ne, jotka eivät pysty edes käsittelemään ajatusta omasta riskistä päätyä työttömäksi, suojautuvat uskottelemalla itselleen että työttömyys on oma valinta tai omaa syytä. He ovat tylyä työttömiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia tuntuu ärsyttävän ne, jotka ei suostu työnantajien ja yhteiskunnan oravanpyörään.
- keikkaduunari
Ainahan luuserit ärsyttää.Noloa elää toisten rahoilla kun työt ei kelpaa.
99 %:lla ei ole kelpaamisesta kyse. Vaan siitä, ettei töihin oteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on erilainen. Parasta mitä on tapahtunut oli se, että löysin vahingossa keikkatyön autuuden. 5 vuotta nyt tehnyt sotealan keikkaduunia ja aivan parasta. Nyt itse määrään työaikani, paikkani ja työn määrän. Ei enää paskoja vuorolistoja yksittäisin arkivapain tai tappelua vapaiden tai lomien ajankohdasta. Ei työvelvoitetta tai pakko-osoittamisia outoihin ja ei tehtäviä/koulutusta vastaaviin kohteisiin. Ihan itse voin duunini päättää. Tai siirtyä milloin vain ihan minne haluan.
N52
Ei kannata liikaa tuudittautua pelkkään keikkatyöhön. Jokaisen hva:n täytyy jatkuvasti tehdä lisää ja lisää leikkauksia. Nyt on alkanut olemaan jo kasvava trendi, että keikkalaisia ei enää oteta ja uutisoinnit vihjailee miten kallista on.
Keikkatyön autuus on kyllä ihanaa, mutta kannattaa olla joku plan b.
Mä otin just vastaan puolikkaan neljäksi kuukaudeksi, sen jälkeen pidän kesän taukoa. Sovin jo, että jos syksyllä kiinnostaa jatkaa sitä puolikasta, niin se käy. Siinä on ihan tarpeeksi plan B:tä ja sitoutumista, ahdistaa jo.
Ei minun sukulaiset tai ystävät välitä yhtään olenko työtön vai en. Pari viiskymppistä kaveria on toivonut monta vuotta että joutuisivat ainakin lomautetuiksi. Ei sukulaisia kiinnosta mitä touhuan, kunhan pärjään ja olen terveenä. Työ ei määrittele ihmisyyttäni. Täällä tietysti katkeroituneet luuserit aina syyttää ketä vaan omista ongelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeistohallituksen myötä ihmisten asenteet ovat koventuneet niin työttömiä, sairaita kuin vaikka maahanmuuuttajia kohtaan. Oikeistohallitus on normalisoinut vihapuheen ihan eduskunnassakin, niin ei ihme, että se leviää myös muualle yhteiskuntaan. Tälläkin palstalla on enemmän kuin koskaan työttömiä halveksuvia aloituksia, ja työttömistä yritetään levittää tarkoituksella kuvaa, että he olisivat laiskoja töiden välttelijöitä. Vaikka tosi asiassa 99 % työttömistä hakee niitä töitä paljon enemmän kuin se velvoitettu 4 paikkaa kuukaudessa. Terve ihminen haluaa aina elättää itsensä työllä. Ongelma Suomessa on, että meillä on työkkärin listalla niin paljon myös työkyvyttömiä, jotka kuuluisivat ihan muille etuuksille kuin työttömyyskorvauksille, mutta heille ei niitä myönnetä.
Moni työtön ei kyllä haluaa elättää itseään työllä.Todistee
No ei moni työssäkäyväkään varsinaisesti halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kenelläkään kertoa olevani työtön kun nyt on hallituksen vainnonnan kohteena työttömät jotka syyllistetään kaikesta ja laitetaan yleisen sylkykupin asemaan joka saa kerätä kaiken paskan..
Minä olen ajatellut kuuluttaa kysyttäessä kaikille isoon ääneen ylpeänä, että KYLLÄ, olen TYÖTÖN! En aio enää koskaan hävetä mitään puolta itsessäni ja elämässäni.
AP
Hyvä. Ei työpaikkojen puute työttömien syytä ole.
Työpaikkojen puute on pikemminkin yritysten ja niiden työntekijöiden syytä, jos se jonkun syytä on. Ei se hirveästi työntekijöiden syytä ole, mutta enemmän kuitenkin heidän syytänsä kuin työttömien syytä.
Päättäjiä sen sijaan voisi syyttää vähän isommin, sillä on heidän tehtävänsä pitää yhteiskunta toimintakuntoisena ja sellaisena, että yritykset pystyvät maan kannattavasti ja ihmiset pystyvät elämään hyvää elämää. Ei heillä edes ole mitään muuta tehtävää kuin yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.
Jos joku työtä tekevä tulee urputtamaan, niin häneltä voi tiedustella, että 'miksi sinä teet niin huonosti työsi, että työpaikkasi tuottavuus kärsii, eikä sinne pystytä palkkaamaan enempää työntekijöitä'.
Vierailija kirjoitti:
Vihapuhe valtiovallan taholta hyväksyttiin jo korona-aikana. Kansanedustajat lietsoivat vihaa rokottamattomia kohtaan ja taisi presidentti Niinistöltä ja pääministeri Mariniltakin muutama sammakko suusta lipsahtaa. Ihme kyllä Krista Kiuru ei moiseen sortunut vaikka muuten hurahti rajoituksiin, testaamiseen ja jäljittämiseen ja miljoonia sai hassattua vielä omikron-talvenakin niihin.
Ukrainan sodan aikana on saanut avoimesti osoittaa vihaa ja ra*istisesti nimitellä venäläisiä ja niitä suomalaisia, joiden mielestä meidän ei pitäisi osallistua sotaan.
Nyt kun talous sakkaa eikä korona ja Ukraina enää kelpaa selitykseksi, miksi taloudessa menee heikosti ja on pakko leikata, vihan voi kohdistaa työttömiin.
Kukaan ei lietsonut v.haa rokottamattomia kohtaan. Oli jokaisen oma valinta ottaako rokotteita ja käyttääkö maskeja.
Vierailija kirjoitti:
Täystyöllisyys on mahdottomuus.
Täystyöllisyys oli ennen yhteiskunnallinen tavoite, nyt siitä on luovuttu. Itse asiassa sitä ei pidetä edes toivottavana, googlatkaa NAIRU.
Aiemmin pyrittiin järjestämään työttömyystöitä, mutta todettiin, että niiden järjestäminen tulee liian kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteet muuttuvat aina, mutta tilanteessa, jossa työttömyys ja irtisanomiset ovat valtavirtaa, mainitsemasi muutos on erikoinen. Ei kukaan kysellyt 90-luvulla, miksi et ole töissä. Harvat työpaikat olivat imurinmyyjiä ja topless-baarien tarjoilijoita. Työttömyys oli sääntö eikä poikkeus siinä taloustilanteessa.
Miksi näin ei ole nyt, saattaa johtua siitä, että Suomi on suorituskeskeisempi yhteiskunta. Valtion toimimaton finanssipolitiikka kaadetaan surutta yksilön harteille, ja ihmisen on pärjättävä korteilla, jotka on saanut. Kyttääminen on osa vallankäyttöä, yhteisö seuraa silmäkovana, kuka laistaa kurista.
Lyhyesti ilmaistuna Suomeen sisäänajetaan thatcherismiä.
Satonenhan on ihan avoimesti thatcherilainen.
Järkyttävää, että Satonen on kohta ehkä Kelan pääjohtaja. Äänestämälläkään ei häntä saa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää, että Satonen on kohta ehkä Kelan pääjohtaja. Äänestämälläkään ei häntä saa ulos.
Pyhän Kampawiinerin Kulttilaiset pitävät siitä huolen.
Olen työtön enkä ole kehdannut kertoa siitä äidilleni tai veljelleni saatikka muille sukulaisille. Vain muutama kaveri tietää eivätkä onneksi halveksi minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi tänään juttelin TE-toimiston virkailijan kanssa puhelimessa ja kun sanoin, että tämä kotona oleminen ja työttömyys vaikuttaa mielialaan madaltavasti. Vastaus oli ivallinen: Onhan se niin rankkaa hakea töitä.
Pointtihan oli, että työttömyys on henkisesti raskasta ja huomattavasti mieluummin olisi töissä, kuin kotona makoilemassa.Se on kyllä jänskää, miten kotona vain "makoillaan". Heti kun ihminen jää työttömäksi, kotitaloustyöt päättyvät, lastenhoito lakkaa, lemmikit jäävät heitteille ja harrastaminen kärsii inflaation. Kun ihminen käy töissä, askareet sujuvat siinä sivussa kuin itsestään ja aikaakin riittää (sarkasmivaroitus).
Suomessa julkinen diskurssi esittää, että ihminen ei oikeastaan säily hengissä ilman työntekoa. Nyt ei siis puhuta rahasta vaan työstä työn itsensä vuoksi.
Ymmärrän sarkasmisi, mutta tilanne on hieman eri, jos ei ole parisuhdetta ja/tai lapsia. Silloin päivät ovat pitkälti makoilua satunnaisen kodinsiivouksen ja silloin tällöin harrastuksissa käymisen ohessa. Töissäollessani kotityötkin nappasivat huomttavasti enemmän kuin nyt, joten sujuivat tavallaan siinä sivussa.
Jos työ on mielekästä ja siitä saa hyvän korvauksen, niin siinä on jotain järkeä, mutta näinhän ei melkein kenelläkään ole, joten ihmiset ovat heränneet, että töissä käynti on hölmöjen nöyristelevien lampaiden hommaa, jossa luovut omasta elämästä "et minkään takia" ja teet vietät joka päivää sellaista kurjaa elämää mitä et haluaisi, ei kannata.
Mitä normaalia on hokea tuota "minun VERRRORRRAHOILLLLLA!"? Kuulostat robotilta, jolla ohjelmointi on saavuttanut jonkin takaisinkytkentäsilmukan, eli hoet tuota ad infinitum. Yhtä lailla mekin maksetaan veroja, jotka hyväksymme ne verot ja että ne menevät esim. työttömille. Katsos se on kompromissi ja mielestäni varsin hyvä sellainen!