Yleinen asenne työttömyyteen on muuttunut
Olen alalla, jossa silloin tällöin joutuu työttömäksi. Edellisen kerran olen ollut työttömänä neljä vuotta sitten. Silloin en huomannut samanlaisia reaktioita tuttavapiirissäni kuin nyt. Ihmiset kehottavat kovasti töihin, ikään kuin en hakisi töitä ja menisi, jos olisi. Monet kyselevät korostetusti asiasta.
Aiemmin työttömyysjaksoni on otettu jotenkin tyyliin "aha, vai niin", ne ei ole kiinnostaneet. Nykyään moni ihan jopa tenttaa minua, kuin se olisi heidän asiansa ja heillä olisi siihen oikeus. Kaiken huippu oli, kun mies, jota olen silloin tällöin vuosien varrella treffaillut ja joka itse oli tavatessamme pitkäaikaistyötön, hoputti minua töihin ja kyseli suunnitelmistani. Siis tyyppi, joka oikeasti ei ollut vuosikausiin itse missään töissä. Koskaan en osoittanut hänelle, että se olisi minua haitannut. Nyt toisin päin hän paheksuukin.
Muutama ystäväni lähettelee minulle linkkejä "sopiviin työpaikkoihin", ihan kuin en osaisi itse etsiä töitä. Kaiken huipuksi nämä työt sijaitsevat monen sadan kilometrin päässä, ihan kuin tosiaan lähtisin jonkun määräaikaisen työn perässä jonnekin itärajalle.
Mitä oikeasti on tapahtunut ihmisille? Joskus tuntuu, että ihmiset ohjelmoidaan jostain, kun kaikkien mielipiteet muuttuvat aina samaan suuntaan.
Onko muilla kokemusta tästä? Tai onko oma asenteesi työttömyyttä kohtaan muuttuneet tuomitsevammaksi?
Kommentit (143)
CIA mindcontrol ja brainwash. Menkää töihin, menkää töihin, menkää töihin. Ei tuo ole oikeaa työtä, mene oikeisiin töihin. Älä puhu tollee, puhu normaalisti!
Me pitkäaikaistyöttömät ollaan SAIRAITA, PITKILLÄ LAUSUNNOILLA. YMMÄRRÄTTEKÖ? Ei omasta halusta, jokainen ainakin vanhempi ikäpolvi on mielummin töissä. On kasvettu niin.
Älkää uskoko iltapäivälehtien trolleja joita täälläkin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteet muuttuvat aina, mutta tilanteessa, jossa työttömyys ja irtisanomiset ovat valtavirtaa, mainitsemasi muutos on erikoinen. Ei kukaan kysellyt 90-luvulla, miksi et ole töissä. Harvat työpaikat olivat imurinmyyjiä ja topless-baarien tarjoilijoita. Työttömyys oli sääntö eikä poikkeus siinä taloustilanteessa.
Miksi näin ei ole nyt, saattaa johtua siitä, että Suomi on suorituskeskeisempi yhteiskunta. Valtion toimimaton finanssipolitiikka kaadetaan surutta yksilön harteille, ja ihmisen on pärjättävä korteilla, jotka on saanut. Kyttääminen on osa vallankäyttöä, yhteisö seuraa silmäkovana, kuka laistaa kurista.
Lyhyesti ilmaistuna Suomeen sisäänajetaan thatcherismiä.
Kato tätä imuria, imuri, imuri, imuri!
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteet muuttuvat aina, mutta tilanteessa, jossa työttömyys ja irtisanomiset ovat valtavirtaa, mainitsemasi muutos on erikoinen. Ei kukaan kysellyt 90-luvulla, miksi et ole töissä. Harvat työpaikat olivat imurinmyyjiä ja topless-baarien tarjoilijoita. Työttömyys oli sääntö eikä poikkeus siinä taloustilanteessa.
Miksi näin ei ole nyt, saattaa johtua siitä, että Suomi on suorituskeskeisempi yhteiskunta. Valtion toimimaton finanssipolitiikka kaadetaan surutta yksilön harteille, ja ihmisen on pärjättävä korteilla, jotka on saanut. Kyttääminen on osa vallankäyttöä, yhteisö seuraa silmäkovana, kuka laistaa kurista.
Lyhyesti ilmaistuna Suomeen sisäänajetaan thatcherismiä.
Onko thatcherismi samaa kuin ns. austerity-politiikka, joka lanseerattiin 2007 Finanssikriisin myötä?
Vierailija kirjoitti:
Täystyöllisyys on mahdottomuus.
Niin onkin. Kaiken säästämisen ja teknologian kehittymisen keskellä on petosta ja itsepetosta väittää, että jokainen voi työllistyä. Ei voi: työpaikkoja ei riitä kaikille. Sinänsä työvoimasta olisi varmasti eri aloilla tai yksittäisissä työpaikoissa tarvetta, mutta säästöt estävät palkkaamisen ja jotkut joutuvat raatamaan toistenkin edestä, mutta saavat edelleen vain yhdelle ihmiselle mitoitetun palkan.
Poliitikot eivät halua myöntää asiaa. On helpompi syyllistää työttömät - esittää heidät laiskoina tai ainakin autettavina - kuin luoda uusia työpaikkoja. Orpo-Purran hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta kaikki sen toimenpiteet ovat edesauttaneet työpaikkojen vähenemistä. Samalla asenteet työttömiä kohtaan ovat koventuneet. Jo kolmen kuukauden työttömyysjaksoa aletaan pitää pitkänä. Joillain aloilla rekryprosessit kestävät kuukausia - jos paikkoja ylipäänsä tulee auki.
Vuosikymmeniä sitten tieteisromaaneissa ja -elokuvissa voitiin hahmotella onnellista tulevaisuutta, jossa koneet ja robotit hoitivat lähes kaiken ja ihmisillä oli paljon vapaa-aikaa. Kaikki saattoivat elää mukavasti, koska toimeentulo ei ollut sidottu työhön.
Todellisuudessa kävi kuitenkin niin, että automatisaatio ja digitalisaatio veivät työpaikkoja, mutta ihmisten toimeentulo ja nykyisin todella jopa ihmisarvo on edelleen sidottu omakohtaisteen työntekoon. Tarvittaisiin kunnollinen arvojen muutos, ja poliitikkojen puoluetaustasta riippumatta pitäisi tunnustaa tosiasiat. Mutta tuskinpa tunnustavat. Pääsevät helpommalla, kun jatkavat työttömien syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteet muuttuvat aina, mutta tilanteessa, jossa työttömyys ja irtisanomiset ovat valtavirtaa, mainitsemasi muutos on erikoinen. Ei kukaan kysellyt 90-luvulla, miksi et ole töissä. Harvat työpaikat olivat imurinmyyjiä ja topless-baarien tarjoilijoita. Työttömyys oli sääntö eikä poikkeus siinä taloustilanteessa.
Miksi näin ei ole nyt, saattaa johtua siitä, että Suomi on suorituskeskeisempi yhteiskunta. Valtion toimimaton finanssipolitiikka kaadetaan surutta yksilön harteille, ja ihmisen on pärjättävä korteilla, jotka on saanut. Kyttääminen on osa vallankäyttöä, yhteisö seuraa silmäkovana, kuka laistaa kurista.
Lyhyesti ilmaistuna Suomeen sisäänajetaan thatcherismiä.
Myös kansalaisten reaktiot ovat samanlaisia, siis selviytymisstrategioissa. Kuten briteissä, Suomessakin pariskunnat ovat alkaneet erota, ainakin muodollisesti, saadakseen paremmat tai edes kohtuulliset tuet. Mutta oikeisto unohtaa sen faktan, että sen malliyhteiskunnissa Britanniassa ja USAssa ei ole asevelvollisuutta; jälkimmäisessä on oikeus kantaa asetta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset jäävät hoitamatta ja marjat poimimatta, kun työttömiä ei nappaa.
Kansallinen häpeä.
"Hyvinvointi"alueet potkivat hoitajia kortistoon; vähänpä siinä on työttömillä mahdollisuuksia työllistyä vanhusten hoivaajiksi. Marjanpoimijat taas halutaan ensi sijasta köyhistä maista, koska poimimisesta ei haluta maksaa kunnolla. Menisitkö itse poimimaan mustikoita niillä palkoilla ja työsuhde-eduilla, joita suomalaiset marjafirmat tarjoavat? Uutisissa on kerrottu kimppamajoituksista homeisissa rakennuksissa ja maksullisesta kalanpääkeitosta jne. Se on todella kansallinen häpeä, että hankitaan ulkomaalaista halpatyövoimaa ja kohdellaan sitä kuin orjia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset jäävät hoitamatta ja marjat poimimatta, kun työttömiä ei nappaa.
Kansallinen häpeä.
Kato klassinen kuspiä - juo kuningasvettä kaikkivoipaisuuteesi.
Viimeksi tänään juttelin TE-toimiston virkailijan kanssa puhelimessa ja kun sanoin, että tämä kotona oleminen ja työttömyys vaikuttaa mielialaan madaltavasti. Vastaus oli ivallinen: Onhan se niin rankkaa hakea töitä.
Pointtihan oli, että työttömyys on henkisesti raskasta ja huomattavasti mieluummin olisi töissä, kuin kotona makoilemassa.
En kehtaa kenelläkään kertoa olevani työtön kun nyt on hallituksen vainnonnan kohteena työttömät jotka syyllistetään kaikesta ja laitetaan yleisen sylkykupin asemaan joka saa kerätä kaiken paskan..
Vierailija kirjoitti:
CIA mindcontrol ja brainwash. Menkää töihin, menkää töihin, menkää töihin. Ei tuo ole oikeaa työtä, mene oikeisiin töihin. Älä puhu tollee, puhu normaalisti!
Ei siihen mitään CIAa tarvita. Ellun kanat tai Miltton osaa tehdä OrpoPurralaisen Psy Opin käsikirjoituksen.
Oma kokemus on erilainen. Parasta mitä on tapahtunut oli se, että löysin vahingossa keikkatyön autuuden. 5 vuotta nyt tehnyt sotealan keikkaduunia ja aivan parasta. Nyt itse määrään työaikani, paikkani ja työn määrän. Ei enää paskoja vuorolistoja yksittäisin arkivapain tai tappelua vapaiden tai lomien ajankohdasta. Ei työvelvoitetta tai pakko-osoittamisia outoihin ja ei tehtäviä/koulutusta vastaaviin kohteisiin. Ihan itse voin duunini päättää. Tai siirtyä milloin vain ihan minne haluan.
N52
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus! Ja asenteet ovat sitä ankarampia, mitä enemmän on työttömiä. Nuoretkaan eivät saa kesätöitä, akateemiset eivät pääse työhaastatteluihin ja yhä hoetaan että töitä kyllä löytyy, jos on tahtoa ja minäkin aina kävelin vain töihin enkä päivääkään ole ollut työtön. Pitäisi tehdä mitä vaan kunhan tekee töitä, vaikka ilmaiseksi risusavottaan ja mielellään vaikka itse vielä maksaa siitä, kun eihän nyt vastikkeetta toisten rahoilla voi sohvalla maata. Jotainhan on vaan tehtävä vaikka kukaan ei siitä mitään hyötyisi, KOSKA SOHVALLA EI SOVI MAATA.
Kun olin vuonna 2008 nuori ja työtön ja vailla koulutusta, kolmannella kerralla kun soitin puhelinluettelosta bongaamalleni firmalle, niin pääsin haastatteluun ja sain työn.
Työttömäksi jouduin uudestaan 2018, menin opiskelemaan työmarkkinatuella, työllistyin työharjoittelun kautta. Opiskelin lisää työn ohessa.
Lokakuusta 2024 olen ollut taas työtön, takana on 120 työhakemusta, 2 työhaastattelua ja 0 työpaikkaa, vaikka työkokemusta ja koulutusta piisaa silleen sopivasti ja ikääkin vasta 35v.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kenelläkään kertoa olevani työtön kun nyt on hallituksen vainnonnan kohteena työttömät jotka syyllistetään kaikesta ja laitetaan yleisen sylkykupin asemaan joka saa kerätä kaiken paskan..
En kuitenkaan ole mikään sairas enkä alkoholisti ja päihteiden käyttäjä vaan pitkälle koulutettu pitkäaikaistyötön..
En kelpaa töihin
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset jäävät hoitamatta ja marjat poimimatta, kun työttömiä ei nappaa.
Kansallinen häpeä.
Minkä sille voi, ettei ole palkanmaksuhalukkaita työnantajia?
"Mitä oikeasti on tapahtunut ihmisille? Joskus tuntuu, että ihmiset ohjelmoidaan jostain, kun kaikkien mielipiteet muuttuvat aina samaan suuntaan."
Tjaa, en mä ole huomannut, ihan samalla tavalla teen keikkaa tai en tee kuten jo vuosia. Joko tuttavat ovat fiksumpia tai olen immuuni, johan sitä on ammattinsa puolesta tottunut olemaan haukuttavana niin ihan sama mistä rääpivät naamaansa ne joita keljuttaa. Aina on joku jota närästää, keskittykööt omiin asioihinsa, minä omiini.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä oikeasti on tapahtunut ihmisille? Joskus tuntuu, että ihmiset ohjelmoidaan jostain, kun kaikkien mielipiteet muuttuvat aina samaan suuntaan."
Ajatellaan vaikka muotia, ei mene kovin kauaa kun ihmiset alkavat pukeutua samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tjaa, en mä ole huomannut, ihan samalla tavalla teen keikkaa tai en tee kuten jo vuosia. Joko tuttavat ovat fiksumpia tai olen immuuni, johan sitä on ammattinsa puolesta tottunut olemaan haukuttavana niin ihan sama mistä rääpivät naamaansa ne joita keljuttaa. Aina on joku jota närästää, keskittykööt omiin asioihinsa, minä omiini.
Aivan varmasti soteala. Kiitosta ei saa, uittuilua tulee kyllä alan sisältä ja ulkoa. Itse myös hiljaa kerään keikkani ja hoidan duunini. Ihan sama mitä jotkut alasta mitään tietämättömät räpisee.
N52
Mielipiteet muuttuvat aina, mutta tilanteessa, jossa työttömyys ja irtisanomiset ovat valtavirtaa, mainitsemasi muutos on erikoinen. Ei kukaan kysellyt 90-luvulla, miksi et ole töissä. Harvat työpaikat olivat imurinmyyjiä ja topless-baarien tarjoilijoita. Työttömyys oli sääntö eikä poikkeus siinä taloustilanteessa.
Miksi näin ei ole nyt, saattaa johtua siitä, että Suomi on suorituskeskeisempi yhteiskunta. Valtion toimimaton finanssipolitiikka kaadetaan surutta yksilön harteille, ja ihmisen on pärjättävä korteilla, jotka on saanut. Kyttääminen on osa vallankäyttöä, yhteisö seuraa silmäkovana, kuka laistaa kurista.
Lyhyesti ilmaistuna Suomeen sisäänajetaan thatcherismiä.