Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö etäiset lapsenlapset kutsua isovanhemman hautajaisiin?
13.01.2025 |
Äidin äiti kuoli syksyllä ja minulla on sisko, joka on katkaissut välit äitiini ja melkein minuunkin. Vaihdamme kuulumiset ehkä kerran vuodessa. Sisko ei ole halunnut tavata vaikka olen tarjoutunut matkustamaan hänen luokseen, tai pyytänyt tapaamista kun olen muissa asioissa hänen paikkakunnallaan. Syy välien katkaisuun äidin kanssa on kuulemma narsismi, mutta äiti on kertonut ihan eri tarinaa että siskollani on mt-ongelmia ja aviomies on manipuloinut vihaamaan äitiä. Olen itse asunut sijaiskodissa lapsena koska äidillä oli ongelmia, sisko oli kotona. Mutta ne ajat mitkä muistan, ei olleet niin traumaattisia että välit pitäisi katkaista.
Tulimme äidin kanssa siihen tulokseen ettei siskoa kutsuta mummon hautajaisiin, koska ei ollut tekemisissä mummonkaan kanssa varmaan 20 vuoteen. Äiti ja minä hoidimme mummon loppuun saakka.
Sisko luki mummon kuolinilmoituksen lehdestä ja on nyt minulle vihainen. Äidille ei kuulemma ole laittanut mitään viestiä.
Pitääkö oikeasti kutsua hautajaisiin jos ei ole suvun kanssa missään tekemisissä 10-20 vuoteen, eikä myöskään vainajan? Tekee mieli katkaista välit siskoon lopullisesti hänen riehumisen takia, mutta olen huolissani hänen lapsistaan. Miten voivat noin räjähtelevän äidin kanssa joka ei halua että lapset tutustuvat sukulaisiin. Minä enkä äiti olla koskaan nähtykään hänen lapsiaan. Näin etäiseksi hän on itsensä tehnyt ja sitten suuttuu kun muut kohtelevat sen mukaan.
Kommentit (105)
Kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olisi ollut hyvä ja oikein, että olisitte ilmoittaneet siskolle mummon kuolemasta ja hautajaisista. Tämä on normaali käytäntö ja reilua, vaikka yhteydessä ette muuten olisikaan.
Sitten toisaalta, jos sisko ei ole itse pitänyt yhteyttä mummoon vuosikausiin (eikä teihin), niin ei kannattaisi kauheasti suuttua jos ei tule hautajaiskutsuakaan. Tai vaikka suuttuisi ja olisi vihainen, niin pitäisi vaan mölyt itsellään. Jos hän olisi pitänyt mummoon yhteyttä, niin teille räjähtäminen olisi ymmärrettävää.
Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että siskolla on lapsuudesta paljon taakkaa, niin kuin varmasti sinullakin. Ilman hyvää terapeuttia teille ei varmasti tule sopua ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Ei tarvitse kutsua. Hautajaisissa kunnioitetaan edesmennyttä, mutta jos elinaikana ei ole edesmennyttä kunnioitettu niin hautajaisiin ei tarvitse tulla, eikä sinne tarvitse kutsua.
Sellainen joka ei pidä yhteyttä ei ole läheinen, vaikka olisi lapsenlapsi.
Eritoten jos tämä on äitisi kanssa käyminen keskustelujen mukaisesti mennyt, ei tarvitse mitään tunnon tuskia tuntea.
On ihan tervettä katkaista huonot perhesuhteet. Erittäin valitettavaa ja surullista, mutta näin se vain menee joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Millä logiikalla te sitten päättelitte, että mummo ei olisi halunnut kipeästi kaipaamaansa ja ikävöimäänsä "Hannaa" hautajaisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Millä logiikalla te sitten päättelitte, että mummo ei olisi halunnut kipeästi kaipaamaansa ja ikävöimäänsä "Hannaa" hautajaisiinsa?
Koska "Hanna" on loukannut myös mummoa sillä ettei ole tekemisissä. Mummo oli ihan itkenyt äidilleni kun olisi halunnut tavata lapsenlapsenlapset, eli siskoni lapset, eikä niitäkään tuotu ikinä näytille. Kyllä se on rumaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Millä logiikalla te sitten päättelitte, että mummo ei olisi halunnut kipeästi kaipaamaansa ja ikävöimäänsä "Hannaa" hautajaisiinsa? <
eli sua vituttaa, ja jotenkin väännät tuon niin ettei mummosi halunnut siskoasi hautajaisiinsa, vaikka joku skarpimpi voisi ajatella ihan päinvastoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kuoli hiljattain isovanhempi ja isovanhemman serkku suuttui kovasti, kun hänelle ei oltu ilmoitettu kuolemisesta, vaan luki siitä lehdestä. Minua järkytti tuo. Sehän oli meidän suru lähinnä, ei serkun.
Näin ollen en ihmettele yhtään, että siskosi on vihainen. Hän on lapsenlapsi.
Vikaa voi olla siskossasikin ei välttämättä äidissäsi.
Meidän suru? Uskomatonta. Ethän sinä voi sitä määritellä kenellä on oikeus surra. Serkukset ovat voineet viettää koko lapsuutensa tiiviisti yhdessä, eikä se yhteys mihinkään katoa, vaikka aikuisiällä yhteydenpito muuttuisikin.
Opettele hyväksymään se, että sinun rakas isovanhempasi oli ihminen, ja ihmiset ovat paljon muutakin kuin vain vanhempia tai isovanhempia. Hänellä oli ihmissuhteita, joista sinä tiedä mitään ja jotka eivät kuulu sinulle millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Millä logiikalla te sitten päättelitte, että mummo ei olisi halunnut kipeästi kaipaamaansa
Anteeksi graavi sanavalinta, mutta mummo on kuollut eikä voi haluta enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan siis siskolle takaisin että riehukoon äidille, en minä tässä ole syyllinen eikä minulla ole velvollisuutta ottaa tuollaista tunnekuormaa vastaan keneltäkään, etenkään omalta sisarukseltani!
No kyllä se sinäkin olet väärin tehnyt kun et sanonut mitään, vaikka olette kuitenkin ilmeisesti ainakin Facebookin kautta olleet keskusteluyhteydessä. Esität siskolle pahoittelut ajattelemattomuudestasi, jos sinulla yhtään on empatiakykyä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan siis siskolle takaisin että riehukoon äidille, en minä tässä ole syyllinen eikä minulla ole velvollisuutta ottaa tuollaista tunnekuormaa vastaan keneltäkään, etenkään omalta sisarukseltani!
No kyllä se sinäkin olet väärin tehnyt kun et sanonut mitään, vaikka olette kuitenkin ilmeisesti ainakin Facebookin kautta olleet keskusteluyhteydessä. Esität siskolle pahoittelut ajattelemattomuudestasi, jos sinulla yhtään on empatiakykyä olemassa.
Varmaan täytyy tehdä näin, mutta tarkoituksella en ole mitään väärää tehnyt eikä pyrkimykseni ollut siskoani loukata. En vain ajatellut, ei tullut mieleenkään että olisi tuollaisesta asiasta loukkaantunut kun hänen muistonsa mummosta ovat lapsuuden ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ne kutsua mutta itseppä päättävät tulevatko.
Voi, mutta onko pakko?
On outoa, jos joku määrittelee saako lapsenlapsia kutsua hautajaisiin.
Ap yrittää kuitenkin uhriuttaa lapsenlapsenlapset, jotka eivät ole koskaan nähneet mummoaan eivätkä varsinkaan sitä isomummoa jonka hautajaisista nyt oli kyse.
Avaus on trolli.
Näistä Porvoon tapahtumista se jaksaa kirjoittaa päivittäin. Eilen oli ainakin yksi ja toissapäivänä yksi.
Kaikissa sama kirjoitustyyli tunnistettavissa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5901201/kuuluuko-kylailijan-maksaa-ruok…
Seuraavassa se esiintyy miehenä
vhttps://www.vauva.fi/keskustelu/5900652/miksi-nainen-ei-tassa-tapaukses…
Kuulostaa siltä että myöskään ap itse ei ole ollut missään tekemisissä siskonsa kanssa ja syyttää siis siskoaan että on etääntynyt. Pitääkö sukulaisten kanssa olla yhteyksissä tarkoittaakseen että olisi hyvät välit? Jos ei ole yhteyksissä vaikka nyt 10-20 vuoteen niin onko se sen merkki että olisi huonot välit? Minä en ole ollut osan sisarusteni kanssa missään tekemisissä vuosikausiin, ei nähty eikä soiteltu, mutta ei meillä kyllä mitään välien kanssa ole ongelmia. Ei vain ole asiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää kutsua. Se on kuitenkin myös siskosi isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juurisyy taitaa olla äidissäsi. Olet itse kasvanut hänen vaikutuspiirissä, joten oma totuutesi vaikuttaa olevan samansuuntainen äitisi kanssa.
Pysähdypä miettimään hetki. Siskosi oli LAPSI, kun hänet on huostaanotettu. Mikähän siihen oli syynä? Lapsen kasvuympäristö vai lapsen huomionhakuisuus?
Ei siskoa ole huostaanotettu vaan minut oli. Sisko sai jäädä äidin kanssa kotiin. Minä oli pa skassa laitoksessa ja jouduin olemaan siellä 18v ikäiseksi saakka. Siskon ongelmat oli niin vaikeita että äiti sanoi ettei ehtinyt aina minua katsomaankaan kun sisko vei häneltä kaikki energiat huomion hakuisuudellaan. Äiti joutui jopa sairauslomalle ja lopulta työttömäksi kun siskolla oli koko ajan jotain palaveria ja jopa sossut syyllisti äitiä.
Va
No siitä en tiedä mitään valitettavasti, mutta äidin mukaan hän oli tosi hankala. Ja hänelle on helpotus ettei siskoa ole tarvinnut enää miettiä vaan voi ajatella ettei ole olemassakaan enää.
Tottakai oli äidin mukaan hankala, pitihän se välien katkaisu jotenkin selittää. Persoonallisuushäiriöinen tarvitsee aina syntipukin ja lapsi on helppo kohde. Varmaan se sisko on saanut kuulla olevansa syyllinen kaikkeen jo lapsesta saakka, ei kai ihme jos tulee masennus ja muuta ongelmaa.
Kukaan tervepäinen äiti ei sano että on helpotus kun lapsi katkaisee välit, ei kukaan. Toki siskollakin on varmasti ongelmansa, kyllähän se huono kasvuympäristö vaikuttaa ihmiseen ja mt-ongelmat voi olla myös periytyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että myöskään ap itse ei ole ollut missään tekemisissä siskonsa kanssa ja syyttää siis siskoaan että on etääntynyt. Pitääkö sukulaisten kanssa olla yhteyksissä tarkoittaakseen että olisi hyvät välit? Jos ei ole yhteyksissä vaikka nyt 10-20 vuoteen niin onko se sen merkki että olisi huonot välit? Minä en ole ollut osan sisarusteni kanssa missään tekemisissä vuosikausiin, ei nähty eikä soiteltu, mutta ei meillä kyllä mitään välien kanssa ole ongelmia. Ei vain ole asiaa...
En ole tosiaan ollut tekemisissä. Elämän tilanteemme ovat niin erilaiset, olen vela ja siskolla tosiaan monta lasta niin ei meillä ole oikein mitään yhteistä. Joskus soittelin mutta hän oli aina kiireinen ja aina jossain ruokakaupassa lasten kanssa. Olen surrut asiaa, koska muuttaessani omilleni laitoksesta, sisko tuki minua silloin niin ihanasti. Tuntui mukavalta olla rakastettu kun oli niin huolehtivainen sisko. Kuunteli minun murheet poikaystävistä lähtien. Lasten tulon jälkeen meni välit nolliin, ei halua enää nähdä, ei vastaa puhelimeen. Nuo hyvät joulut on toivoteltu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä sukuriidat saa odottaa kun joku kuolee.
Juu-u, sitä varten on sitten perunkirjoitus ja sellaset.
T: Urpo
Moraalisesti ajatellen sitä olisi pitänyt olla elämässä mukana jollain lailla, että hautajaisissa kykenee siihen, mikä on hautajaisten tarkoitus eli vainajan kunnioittaminen ja muistaminen. Hautajaiset ovat arvokas tilaisuus.
Sinulla ei ole velvollisuutta ilmoittaa. Voit myös laittaa ilmoituksen lehteen, sitä kautta kaikki saavat tiedon. Koska hautuumaa ja kirkko ovat julkisia tiloja, sinne saa tulla kuka vain, estäähän ei voi. Jos lapsenlapset haluavat, he kyllä saavat selville päivämäärän ja osaavat tulla paikalle niin halutessaa. Mutta velvollisuutta sinulla tosiaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet sä kyllä melkoinen mulkku. Miten teidän välinne ja hänen välinsä äitiinne liittyvät isovanhempiin? Kyllä kutsua pitää.
Miksi näitä provoja hautajaisiin liittyen tulee niin paljon? Porukka pohtii, pitääkö kutsua hautajaisiin ihmisiä joita ei tunne hyvin, ihmisiä joista ei tykkää, ihmisiä joiden kanssa ei ole hyvissä väleissä. Ei niitä hautajaisia pelkästään teille järjestetä. Olkaa sitten muistotilaisuudessa keskenänne.
Jos hautajaiset on pidetty perhepiirissä ja vainajan lähiomaisten kanssa, niin ihanko oikeasti pitäisi kutsua ulkopuolisia kutsuvieraita vain sen takia, että sattuvat olemaan sukulaisia, vaikka tytär ja hänen lapsensa eivät ole nähneet mummoa 20 vuoteen. Eihän lastenlapset edes tunne mummoa, kun lasten äiti on vienyt sen oikeuden ja mahdollisuuden lapsilta. Sama muistotilaisuudessa, mitä lastenlapset siellä vainajasta muistelevat tai kertovat muistoja mummostaan.
Ja miksi tämä "kadoksissa" ollut tytär järjestänyt hautajaisia, jos vainaja on ilmoittanut hänen lähiomaiseksi, sairaala on ilmoittanut kuolemasta ja ap. vastaavasti olisi nauttinut siskonsa "vieraanvaraisuudesta" ja odottanut valmista.
Kyllä on puun ottajia, kun on kuusen kaatajia.
Narsistiäidit tekee niin, että mustalampaaksi valittua lastasn kohtelevat kuin vierasta sikaa ja usuttavat muutkin tämän kimppuun raatelemaan. Mutta kun tulee hoivan tarve niin sitä hoivaa odotetaan juurikin siltä väkivalloin kohdellulta. Ja kultalapsi ap osallistuu dynamiikkaan ja mustamaalaa sisartaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan siis siskolle takaisin että riehukoon äidille, en minä tässä ole syyllinen eikä minulla ole velvollisuutta ottaa tuollaista tunnekuormaa vastaan keneltäkään, etenkään omalta sisarukseltani!
No kyllä se sinäkin olet väärin tehnyt kun et sanonut mitään, vaikka olette kuitenkin ilmeisesti ainakin Facebookin kautta olleet keskusteluyhteydessä. Esität siskolle pahoittelut ajattelemattomuudestasi, jos sinulla yhtään on empatiakykyä olemassa.
Varmaan täytyy tehdä näin, mutta tarkoituksella en ole mitään väärää tehnyt eikä pyrkimykseni ollut siskoani loukata. En vain ajatellut, ei tullut mieleenkään että olisi tuollaisesta asiasta loukkaantunut kun hänen muistonsa mummosta ovat lapsuuden ajalta.
Lapsuuskin on osa elämää. Ihan yhtä arvokas osa elämää kuin aikuisuuskin.
Olet sä kyllä melkoinen mulkku. Miten teidän välinne ja hänen välinsä äitiinne liittyvät isovanhempiin? Kyllä kutsua pitää.
Miksi näitä provoja hautajaisiin liittyen tulee niin paljon? Porukka pohtii, pitääkö kutsua hautajaisiin ihmisiä joita ei tunne hyvin, ihmisiä joista ei tykkää, ihmisiä joiden kanssa ei ole hyvissä väleissä. Ei niitä hautajaisia pelkästään teille järjestetä. Olkaa sitten muistotilaisuudessa keskenänne.