Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö etäiset lapsenlapset kutsua isovanhemman hautajaisiin?
13.01.2025 |
Äidin äiti kuoli syksyllä ja minulla on sisko, joka on katkaissut välit äitiini ja melkein minuunkin. Vaihdamme kuulumiset ehkä kerran vuodessa. Sisko ei ole halunnut tavata vaikka olen tarjoutunut matkustamaan hänen luokseen, tai pyytänyt tapaamista kun olen muissa asioissa hänen paikkakunnallaan. Syy välien katkaisuun äidin kanssa on kuulemma narsismi, mutta äiti on kertonut ihan eri tarinaa että siskollani on mt-ongelmia ja aviomies on manipuloinut vihaamaan äitiä. Olen itse asunut sijaiskodissa lapsena koska äidillä oli ongelmia, sisko oli kotona. Mutta ne ajat mitkä muistan, ei olleet niin traumaattisia että välit pitäisi katkaista.
Tulimme äidin kanssa siihen tulokseen ettei siskoa kutsuta mummon hautajaisiin, koska ei ollut tekemisissä mummonkaan kanssa varmaan 20 vuoteen. Äiti ja minä hoidimme mummon loppuun saakka.
Sisko luki mummon kuolinilmoituksen lehdestä ja on nyt minulle vihainen. Äidille ei kuulemma ole laittanut mitään viestiä.
Pitääkö oikeasti kutsua hautajaisiin jos ei ole suvun kanssa missään tekemisissä 10-20 vuoteen, eikä myöskään vainajan? Tekee mieli katkaista välit siskoon lopullisesti hänen riehumisen takia, mutta olen huolissani hänen lapsistaan. Miten voivat noin räjähtelevän äidin kanssa joka ei halua että lapset tutustuvat sukulaisiin. Minä enkä äiti olla koskaan nähtykään hänen lapsiaan. Näin etäiseksi hän on itsensä tehnyt ja sitten suuttuu kun muut kohtelevat sen mukaan.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vastaus aloitukseen: Ei tarvitse kutsua.
Itse en kutsunut siunaustilaisuuteen kirkkoon yhtään vierasta. En kertonut kenellekään päivää, enkä paikkaa,
vasta siunaus tilaisuuden jälkeen kutsuin lähipiirin muistojuhlaan. Myös hautaus toimisto piti ideaani hyvänä. Harmitteli, ettei ollut itse tehnyt samoin.
Kiva että sinä ja hautaustoimisto tykkäsitte, mutta vaikea saada ajatuksesta kiinni, mikä tuossa ideassa oli erityisen hyvää. Miksi oli erityisen hyvä, että lähipiiri ei ollut mukana siunaustilaisuudessa? Yleensähän nuo järjestetään peräkkäin ja menevät saman "tapahtuman" alle, välissä toki siirtymä paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siskosi lasten olisi välttämätöntä osallistua isoisoäidin hautajaisiin? Siskollasi on varmasti hyvä syy pitää etäisyyttä sukuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuo sukul.suhteet niin pers...ä.Ei tartte kutsua ketään ,ainakin omalla kohdalla se katosi vaan.Jos ei eläessä ole oltu yhteyksissä.Ei kuollessakaan tarvitse.Olispa mulla ollut isomummojs jne elossa olisin pitänyt ne aarteena.Sitten tuo riitely yms,vihan pito..ei sitä ymmärrä.
Niinpä! Vastaajat puhuvat jostain riidoista. Ei siskolla ollut riitaa mummon kanssa eikä minun. Hän ei vain ole enää tekemisissä, ei vastaa mihinkään, on kadonnut meiltä. Ei ole esittänyt minkäänlaista mielenkiintoa meidän sukuun vuosikymmeniin. Äiti puhuikin ettei siskoa ikään kuin ole enää olemassa. Miksi kutsua johonkin tilaisuuteenkaan kun ei halua meistä kuulla mitään. Muistot mummosta on hänellä jostain alle 10v. ikäisestä kun oltiin siellä välillä.
Hautajaisiin ei kutsuta. Sukulaisille a ystäville kerrotaan hautajaisista muut lukekoot sen mahdollisesta kuolinilmoituksesta.
Hautajaisiin saapuneet kutsutaan muistotilaisuuteen. Toki jos väkeä on kuin meren mutaa voidaan vain kiittää Hautajaisiin tulleita ja pyytää lähimmät. Se olisi kuitenkin vähän kiusallista. Myös pappi tai hautauksen suorittanut muu henkilö kutsutaan mutta usein vetoaa kiireeseen.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korostaa, että LUULIN OIKEASTI ettei siskoa kiinnosta eikä se ole hänelle tärkeä asia, kun yhteyttä ei ollut niin pitkään aikaan. Eikö tämä ole sitten äidin syy eikä minun? Hänhän se lopullisen päätöksen teki lähimpänä perijänä.
Onhan se sitten äitisi syy, jos hän päätöksen teki. Tuohon ihmiset tässä ketjussa ovat pyrkineet vastaamaan: päätös itsessään oli väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ne kutsua mutta itseppä päättävät tulevatko.
Voi, mutta onko pakko?
On outoa, jos joku määrittelee saako lapsenlapsia kutsua hautajaisiin.
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että teet niin tai näin, on se aina väärinpäin. Jos kerrot heille jotan rehellisesti - he loukkaantuvat. Jos kerrot heille jotain päivää myöhemmin kuin jollekin toiselle - he loukkaantuvat. Jos et kerro heille sitä - he loukkaantuvat siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ne kutsua mutta itseppä päättävät tulevatko.
Voi, mutta onko pakko?
On outoa, jos joku määrittelee saako lapsenlapsia kutsua hautajaisiin.
Ap yrittää kuitenkin uhriuttaa lapsenlapsenlapset, jotka eivät ole koskaan nähneet mummoaan eivätkä varsinkaan sitä isomummoa jonka hautajaisista nyt oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisiin ei kutsuta. Sukulaisille a ystäville kerrotaan hautajaisista muut lukekoot sen mahdollisesta kuolinilmoituksesta.
Hautajaisiin saapuneet kutsutaan muistotilaisuuteen. Toki jos väkeä on kuin meren mutaa voidaan vain kiittää Hautajaisiin tulleita ja pyytää lähimmät. Se olisi kuitenkin vähän kiusallista. Myös pappi tai hautauksen suorittanut muu henkilö kutsutaan mutta usein vetoaa kiireeseen.
Tämä on tiedossa kiitos vaan, tiedän kyllä miten homma menee. Sisko sai tiedon lehden ilmoituksesta, siunaus oli silloin jo toimitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että teet niin tai näin, on se aina väärinpäin. Jos kerrot heille jotan rehellisesti - he loukkaantuvat. Jos kerrot heille jotain päivää myöhemmin kuin jollekin toiselle - he loukkaantuvat. Jos et kerro heille sitä - he loukkaantuvat siitäkin.
Ei se nyt kovin erikoista käytöstä ole, jos koetaan se loukkaavana, että lähisukulaisen kuolemasta ei viitsitä ilmoittaa. Et sinäkään varmaan tunne ihmisiä, jotka kokisivat loukkaavana, jos heille ilmoitettaisiin sukulaisen kuolemasta (viittaan tuohon "niin tai näin - aina väärinpäin")?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korostaa, että LUULIN OIKEASTI ettei siskoa kiinnosta eikä se ole hänelle tärkeä asia, kun yhteyttä ei ollut niin pitkään aikaan. Eikö tämä ole sitten äidin syy eikä minun? Hänhän se lopullisen päätöksen teki lähimpänä perijänä.
Onhan se sitten äitisi syy, jos hän päätöksen teki. Tuohon ihmiset tässä ketjussa ovat pyrkineet vastaamaan: päätös itsessään oli väärä.
No miksi siskoni on minulle tästä vihainen? Tuli ihan silmille facebookin viesteissä vaikka aiemmin olimme toivotelleet ihan normaalisti hyvät joulut. Mummo oli silloin jo haudan levossa, sisko ei siitä mitään tiennyt mutta eipä kysynytkään niin en lähtenyt erikseen kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että teet niin tai näin, on se aina väärinpäin. Jos kerrot heille jotan rehellisesti - he loukkaantuvat. Jos kerrot heille jotain päivää myöhemmin kuin jollekin toiselle - he loukkaantuvat. Jos et kerro heille sitä - he loukkaantuvat siitäkin.
Ei se nyt kovin erikoista käytöstä ole, jos koetaan se loukkaavana, että lähisukulaisen kuolemasta ei viitsitä ilmoittaa. Et sinäkään varmaan tunne ihmisiä, jotka kokisivat loukkaavana, jos heille ilmoitettaisiin sukulaisen kuolemasta (viittaan tuohon "niin tai näin - aina väärinpäin")?
Minulle vain tuli aloituksesta mieleen anoppini, jolle ei mikään näytä kelpaavan. Ei mene mihinkään hautajaisiin, mutta suuttuu, jos ei kutsuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korostaa, että LUULIN OIKEASTI ettei siskoa kiinnosta eikä se ole hänelle tärkeä asia, kun yhteyttä ei ollut niin pitkään aikaan. Eikö tämä ole sitten äidin syy eikä minun? Hänhän se lopullisen päätöksen teki lähimpänä perijänä.
Onhan se sitten äitisi syy, jos hän päätöksen teki. Tuohon ihmiset tässä ketjussa ovat pyrkineet vastaamaan: päätös itsessään oli väärä.
No miksi siskoni on minulle tästä vihainen? Tuli ihan silmille facebookin viesteissä vaikka aiemmin olimme toivotelleet ihan normaalisti hyvät joulut. Mummo oli silloin jo haudan levossa, sisko ei siitä mitään tiennyt mutta eipä kysynytkään niin en lähtenyt erikseen kertomaan.
Sinulle pn helpompi olla vihainen kuin äidille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Ajattele nyt vain niin, että siskollasion ongelmia ja ne ongelmat purkautuvat näkyville tällä tavoin. Älä ota tästä itsellesi ongelmaa. Pahoittele vain siskollesi tapahtunutta, kerro perustelut päätökselle, mutta älä syyllistä. Case closed.
Ei kannata ehkä oletuksia toisen puolesta. Tuo olisi ollut hyvä tilaisuus tavata, jos sisko olisikin tullut.
Kirjoitan siis siskolle takaisin että riehukoon äidille, en minä tässä ole syyllinen eikä minulla ole velvollisuutta ottaa tuollaista tunnekuormaa vastaan keneltäkään, etenkään omalta sisarukseltani!
Mulla kuoli hiljattain isovanhempi ja isovanhemman serkku suuttui kovasti, kun hänelle ei oltu ilmoitettu kuolemisesta, vaan luki siitä lehdestä. Minua järkytti tuo. Sehän oli meidän suru lähinnä, ei serkun.
Näin ollen en ihmettele yhtään, että siskosi on vihainen. Hän on lapsenlapsi.
Vikaa voi olla siskossasikin ei välttämättä äidissäsi.
Siskosi ei ole pakko tehdä mitään. Lakimiesten välityksellä saat valtakirjan.