Pitääkö etäiset lapsenlapset kutsua isovanhemman hautajaisiin?
Äidin äiti kuoli syksyllä ja minulla on sisko, joka on katkaissut välit äitiini ja melkein minuunkin. Vaihdamme kuulumiset ehkä kerran vuodessa. Sisko ei ole halunnut tavata vaikka olen tarjoutunut matkustamaan hänen luokseen, tai pyytänyt tapaamista kun olen muissa asioissa hänen paikkakunnallaan. Syy välien katkaisuun äidin kanssa on kuulemma narsismi, mutta äiti on kertonut ihan eri tarinaa että siskollani on mt-ongelmia ja aviomies on manipuloinut vihaamaan äitiä. Olen itse asunut sijaiskodissa lapsena koska äidillä oli ongelmia, sisko oli kotona. Mutta ne ajat mitkä muistan, ei olleet niin traumaattisia että välit pitäisi katkaista.
Tulimme äidin kanssa siihen tulokseen ettei siskoa kutsuta mummon hautajaisiin, koska ei ollut tekemisissä mummonkaan kanssa varmaan 20 vuoteen. Äiti ja minä hoidimme mummon loppuun saakka.
Sisko luki mummon kuolinilmoituksen lehdestä ja on nyt minulle vihainen. Äidille ei kuulemma ole laittanut mitään viestiä.
Pitääkö oikeasti kutsua hautajaisiin jos ei ole suvun kanssa missään tekemisissä 10-20 vuoteen, eikä myöskään vainajan? Tekee mieli katkaista välit siskoon lopullisesti hänen riehumisen takia, mutta olen huolissani hänen lapsistaan. Miten voivat noin räjähtelevän äidin kanssa joka ei halua että lapset tutustuvat sukulaisiin. Minä enkä äiti olla koskaan nähtykään hänen lapsiaan. Näin etäiseksi hän on itsensä tehnyt ja sitten suuttuu kun muut kohtelevat sen mukaan.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korostaa, että LUULIN OIKEASTI ettei siskoa kiinnosta eikä se ole hänelle tärkeä asia, kun yhteyttä ei ollut niin pitkään aikaan. Eikö tämä ole sitten äidin syy eikä minun? Hänhän se lopullisen päätöksen teki lähimpänä perijänä.
Onhan se sitten äitisi syy, jos hän päätöksen teki. Tuohon ihmiset tässä ketjussa ovat pyrkineet vastaamaan: päätös itsessään oli väärä.
No miksi siskoni on minulle tästä vihainen? Tuli ihan silmille facebookin viesteissä vaikka aiemmin olimme toivotelleet ihan normaalisti hyvät joulut. Mummo oli silloin jo haudan levossa, sisko ei siitä mitään tiennyt mutta eipä kysynytkään niin en lähtenyt erikseen kertomaan.
No ei ihme, että suuttui, kun et kertonut tuossakaan mitään.
Minä ainakin olisin ilmoittanut asiasta.
Kyllä juurisyy taitaa olla äidissäsi. Olet itse kasvanut hänen vaikutuspiirissä, joten oma totuutesi vaikuttaa olevan samansuuntainen äitisi kanssa.
Pysähdypä miettimään hetki. Siskosi oli LAPSI, kun hänet on huostaanotettu. Mikähän siihen oli syynä? Lapsen kasvuympäristö vai lapsen huomionhakuisuus?
Vierailija kirjoitti:
Lopullinen päätös ettei siskoa kutsuta oli äidin. En kertonut siskolle hautajaisista koska ajattelin aidosti ettei häntä kiinnosta kun ei ollut kiinnostanut 20 vuoteen aiemminkaan. Miksi hän sinne olisi halunnut tulla.
Mun äitini hautajaisissa oli pikkuserkkujani, isän puolelta. Kaikille sukulaisille ilmoitetaan (ja muillekin jotka olivat vainajan kanssa tekemisissä, entiset työkaverit, ystävät, harrastuskaverit). Itse päättävät tulevatko paikalle Näin meillä on aina tehty.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juurisyy taitaa olla äidissäsi. Olet itse kasvanut hänen vaikutuspiirissä, joten oma totuutesi vaikuttaa olevan samansuuntainen äitisi kanssa.
Pysähdypä miettimään hetki. Siskosi oli LAPSI, kun hänet on huostaanotettu. Mikähän siihen oli syynä? Lapsen kasvuympäristö vai lapsen huomionhakuisuus?
Ei siskoa ole huostaanotettu vaan minut oli. Sisko sai jäädä äidin kanssa kotiin. Minä oli pa skassa laitoksessa ja jouduin olemaan siellä 18v ikäiseksi saakka. Siskon ongelmat oli niin vaikeita että äiti sanoi ettei ehtinyt aina minua katsomaankaan kun sisko vei häneltä kaikki energiat huomion hakuisuudellaan. Äiti joutui jopa sairauslomalle ja lopulta työttömäksi kun siskolla oli koko ajan jotain palaveria ja jopa sossut syyllisti äitiä.
Sitä en tiedä miksi minut on huostaanotettu, syy voi olla sama fyysinen synnynnäinen vamma, miksi en pysty nostamaan mitään painavaa. Enkä tulevaisuudessa omaa äiti omaishoitamaan jolloin siskolla olisi tuhannen taalan paikka ottaa asioista vastuuta. Äiti sanoi ettei saanut mitään apua kunnalta minun vammaan, ja sisko oli mikä oli, niin hänen oli pakko antaa minut pois. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja eikä meillä ollut isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö sisko hajurakoa myös mummoon, vai ainoastaan teihin? Jos hän koki mummon olleen tärkeä, siksi suuttui?
Miten voi olla tärkeä jos ei pidä mitään yhteyttä? Ei ollut mummon kanssa tekemisissä ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, koska me hoidimme äidin kanssa mummon asioita. Ei ollut postissa kirjeitä eikä kortteja, mummo olisi kertonut niistä. Sen sijaan usein puhui kaipaavansa "Hannaa" ja miettineensä mitä Hannelle kuuluu. Kyllä sisko oli siinä kylmäkiskoinen kun ei kenellekään meistä kertonut itsestään. Mummoa kohtaan tuo oli ilkeää ja julmaa kun toinen joutui ikävöimään kadonnutta lapsenlastaan.
Ajattele nyt vain niin, että siskollasion ongelmia ja ne ongelmat purkautuvat näkyville tällä tavoin. Älä ota tästä itsellesi ongelm
Tai sitten se persoonallisuushäiriö onkin äidilläsi. Narsistit kohtelevat lapsiaan eri tavoin ja manipuloivat heitä toisiaan vastaan kertomalla omituisia valheita syntipukkilapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juurisyy taitaa olla äidissäsi. Olet itse kasvanut hänen vaikutuspiirissä, joten oma totuutesi vaikuttaa olevan samansuuntainen äitisi kanssa.
Pysähdypä miettimään hetki. Siskosi oli LAPSI, kun hänet on huostaanotettu. Mikähän siihen oli syynä? Lapsen kasvuympäristö vai lapsen huomionhakuisuus?
Ei siskoa ole huostaanotettu vaan minut oli. Sisko sai jäädä äidin kanssa kotiin. Minä oli pa skassa laitoksessa ja jouduin olemaan siellä 18v ikäiseksi saakka. Siskon ongelmat oli niin vaikeita että äiti sanoi ettei ehtinyt aina minua katsomaankaan kun sisko vei häneltä kaikki energiat huomion hakuisuudellaan. Äiti joutui jopa sairauslomalle ja lopulta työttömäksi kun siskolla oli koko ajan jotain palaveria ja jopa sossut syyllisti äitiä.
Vaikeaa siskoa ei huostaanotettu. Onpa erikoista.
Törkeitä ootte, sinä ja äitisi. Asuit sijaiskodissa, mutta äitisi käytös ei voinut aiheuttaa siskollesi traumoja? - aika kova kieltäminen sulla päällä. Äitisi on saanut sut hoviinsa vihaamaan perheen mustaa lammasta, siskoasi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan siis siskolle takaisin että riehukoon äidille, en minä tässä ole syyllinen eikä minulla ole velvollisuutta ottaa tuollaista tunnekuormaa vastaan keneltäkään, etenkään omalta sisarukseltani!
Ei vaan pahoittelet, ettlä tuli tehtyä virhe, kun oletitte, ettette (tyhmyyksissänne) ajatelleet, että heille hautajaisiin osallistuminen oli tärkeää.
Ylipäätään ei ole asiallista päättää asioist toisten puolesta. Te veitte heiltä mahdollisuuden päättää, haluavatko tulla hautajaisiin, mutta niin äitisi näemmä halusi, ja pani sinut asialle, Olisin hänelle vihainen, tosin myös itselleni, jos noin tyhmästi toimisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juurisyy taitaa olla äidissäsi. Olet itse kasvanut hänen vaikutuspiirissä, joten oma totuutesi vaikuttaa olevan samansuuntainen äitisi kanssa.
Pysähdypä miettimään hetki. Siskosi oli LAPSI, kun hänet on huostaanotettu. Mikähän siihen oli syynä? Lapsen kasvuympäristö vai lapsen huomionhakuisuus?
Ei siskoa ole huostaanotettu vaan minut oli. Sisko sai jäädä äidin kanssa kotiin. Minä oli pa skassa laitoksessa ja jouduin olemaan siellä 18v ikäiseksi saakka. Siskon ongelmat oli niin vaikeita että äiti sanoi ettei ehtinyt aina minua katsomaankaan kun sisko vei häneltä kaikki energiat huomion hakuisuudellaan. Äiti joutui jopa sairauslomalle ja lopulta työttömäksi kun siskolla oli koko ajan jotain palaveria ja jopa sossut syyllisti äitiä.
Vaikeaa siskoa ei huostaanotettu. Onpa erikoista.
No siitä en tiedä mitään valitettavasti, mutta äidin mukaan hän oli tosi hankala. Ja hänelle on helpotus ettei siskoa ole tarvinnut enää miettiä vaan voi ajatella ettei ole olemassakaan enää.
Olette kaikki persoonallisuushäiriöisiä. Sairasta menoa piikitellä siskoa sillä ettei lähisukulaisen kuolemasta edes ilmoiteta, teillä ei ole mitään halua korjata välejänne häneen. Kunnon keskisormennäyttö hänelle. Henkisesti sairas äiti manipuloi Ap:tä, jolla kenties on ymmärtämisen vaikeuksia kasvuolosuhteiden vuoksi. Välit ovat luultavasti lopullisesti menneet, siskosta ei kuulu tämän jälkeen ja jättää vastaamatta kun kutsutaan äitisi perunkirjoitukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ne kutsua mutta itseppä päättävät tulevatko.
Voi, mutta onko pakko?
No ei mikään laki pakota kutsumaan, mutta heillä on oikeus tulla siunaustilaisuuteen ja hautaukseen. Kinkkukiusausta ja kahvia sinun ei ole pakko heille tarjota.
Sinä et ole päivän juhlakalu, vaikka olisitkin järjestänyt kaiken. Näillä lapsenlapsilla oli ja on omanlaisensa suhde isovanhempaan, eikä sinulla ole siinä minkäänlaista osaa.
Vierailija kirjoitti:
Olette kaikki persoonallisuushäiriöisiä. Sairasta menoa piikitellä siskoa sillä ettei lähisukulaisen kuolemasta edes ilmoiteta, teillä ei ole mitään halua korjata välejänne häneen. Kunnon keskisormennäyttö hänelle. Henkisesti sairas äiti manipuloi Ap:tä, jolla kenties on ymmärtämisen vaikeuksia kasvuolosuhteiden vuoksi. Välit ovat luultavasti lopullisesti menneet, siskosta ei kuulu tämän jälkeen ja jättää vastaamatta kun kutsutaan äitisi perunkirjoitukseen
Pakkohan hänen sinne on tulla?? Eihän sitä voi jättää tekemättä, niin mummon kohdalla ainakin oikeusaputoimiston ihminen sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korostaa, että LUULIN OIKEASTI ettei siskoa kiinnosta eikä se ole hänelle tärkeä asia, kun yhteyttä ei ollut niin pitkään aikaan. Eikö tämä ole sitten äidin syy eikä minun? Hänhän se lopullisen päätöksen teki lähimpänä perijänä.
Siis sinä päätit siskosi puolesta, että häntä ei kiinnosta.
Olisit voinut ilmoittaa, että mummo on kuollut. Silloin olisit antanut hänelle mahdollisuuden kertoa kiinnostaako hautajaiset vai ei. Jos hän ei olisi reagoinut mitenkään ilmoitukseen, ei varmaan hautajaisiinkaan olisi tarvinnut kutsua. Jos hän sen sijaan olisi kysynyt milloin hautajaiset, olisitte sitten äitisi kanssa voineet miettiä kerrotteko vai ilmoitatko vaan, että pidetään ihan lähimpien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korostaa, että LUULIN OIKEASTI ettei siskoa kiinnosta eikä se ole hänelle tärkeä asia, kun yhteyttä ei ollut niin pitkään aikaan. Eikö tämä ole sitten äidin syy eikä minun? Hänhän se lopullisen päätöksen teki lähimpänä perijänä.
Siis sinä päätit siskosi puolesta, että häntä ei kiinnosta.
Olisit voinut ilmoittaa, että mummo on kuollut. Silloin olisit antanut hänelle mahdollisuuden kertoa kiinnostaako hautajaiset vai ei. Jos hän ei olisi reagoinut mitenkään ilmoitukseen, ei varmaan hautajaisiinkaan olisi tarvinnut kutsua. Jos hän sen sijaan olisi kysynyt milloin hautajaiset, olisitte sitten äitisi kanssa voineet miettiä kerrotteko vai ilmoitatko vaan, että pidetään ihan lähimpien kesken.
Tätä harkittiin, mutta eikö se sitten olisi ollut keskisormen näyttö että hei, mummo on kuollut mutta sinua ei kutsuta muistotilaisuuteen, me muut menemme.
Kyllä tässä pöllyytetään oikein kunnolla muuta(kin) kuin mummin hautajaisia! Käännetään melkoisesti kaikki kivet ja kannot tytärten lapsuudesta asti. Yksi puhuu yhtä ja toinen toista eikä totuutta tiedä juurikaan kukaan!
Vai että tämä "kadonnut" tytär hoitamaan äitiä! Hänellä lienee hyvä syy pysyä kadoksissa, mutta kun te (äiti ja ap) haluatte, että kaikkien vuosien jälkeen tulee (velvoitettu) äitiä hoitamaan! Olette uskomattomia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kaikki persoonallisuushäiriöisiä. Sairasta menoa piikitellä siskoa sillä ettei lähisukulaisen kuolemasta edes ilmoiteta, teillä ei ole mitään halua korjata välejänne häneen. Kunnon keskisormennäyttö hänelle. Henkisesti sairas äiti manipuloi Ap:tä, jolla kenties on ymmärtämisen vaikeuksia kasvuolosuhteiden vuoksi. Välit ovat luultavasti lopullisesti menneet, siskosta ei kuulu tämän jälkeen ja jättää vastaamatta kun kutsutaan äitisi perunkirjoitukseen
Pakkohan hänen sinne on tulla?? Eihän sitä voi jättää tekemättä, niin mummon kohdalla ainakin oikeusaputoimiston ihminen sanoi.
Ei ole pakko tulla eikä voi jättää perunkirjoituksia tekemättä. Yleinen kiusantekotapa, ettei vastaa eikä kuittaa tiedoksiantoon, byrokratia vaikeutuu mutta sellaista se on.
Samoin kuin hänen ei ole mikään pakko auttaa hulluksi haukkuvaa siskoa osallistumalla henkisesti väkivaltaisen äidin hoivaan. Ne asiat olisi kannattanut miettiä silloin, kun oli vielä mahdollisuus korjata välit.
Vierailija kirjoitti:
Puhun äidin hoitamisesta, hän alkaa olla 80v. ja tulee tarvitsemaan apua. Vaikka sisko ei nyt haluakaan olla äidin ja minun kanssa tekemisissä, ei hän voi kokonaan jättäytyä pois. Kun joku kommentoi että tulee veriset riidat niin tuskin, mutta varmaan hän suuttuu kun ei pysty jättämään äitiä vain minun vastuulleni aikanaan. Jossain vaiheessa minun ja siskon on vain pakko tavata vaikka haluaa eristäytyä ja välttelee.
Tietenkään siskon ei tarvitse osallistua äitinne hoitoon millään tavalla jos ei halua. Ihan riittää vaan kun ilmoittaa ettei aio pistää tikkua ristiin, jos joku sossu soittelee ja kyselee perään. Kyllä se olet sinä joka hoitaa tai ei kukaan/yhteiskunta. Ja siitä huolimatta sisko voi ilmaantua paikalle sitten perintoä jakaessa ja vaatia lakiosaansa. Ja hänellä on siihen oikeus.
Niinpä, äidin mukaan siskolla on persoonallisuushäiriö ja ainakin koululaisena kuulemma masennus ja haki huomiota itsensä viiltelylläkin. Että eihän tämä ihminen terve ole henkisesti.