Mitä järkeä elää kun tuntuu niin rumalta

Samaa olen ajatellut lapsesta saakka. Minulla on ruumiinkuvanhäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ajatellut lapsesta saakka. Minulla on ruumiinkuvanhäiriö. 

Luulen, että minullakin on se. Olen niin älyttömän tyytymätön ulkonäkööni ja haluaisin vaan kadota... :/

Vaikeaa on rumana ja yksinäisenä ja nyt vanhana ja sairaana. No kuolema korjaa. 

Sama vika. Vihaan itseäni enemmän joka päivä. Kartesiolaisen dualismin hengessä otan eron omasta ruhostani.

Olen pitkään miettinyt vaan, että ottaisin yliannostuksen jotain lääkkeitä. Loppuisi tämäkin paska. En näe itsessäni melkein mitään hyvää.

Mulla jäi nuoruus elämättä tuon takia. Nyt yli 30v mietin, että hitto, mähän olin silloin vielä sentään nuori, kohta olen vanha ja vielä rumempi. Sen lisäksi vielä köyhä, kun ei opinnot eikä mikään elämässä silloin edennyt, kun oli niin ahdistavaa olla julkisilla paikoilla oman ulkonäkönsä kanssa, ainakin selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ajatellut lapsesta saakka. Minulla on ruumiinkuvanhäiriö. 

Jos siitä ei ole hyötyä, heitä se roskiin tai viskaa jorpakkoon vaikka heti.

Nyt kun teillä ei ole enää mitään menetettävää, miksi ette alhaisia nauttia elämästä? 

Hävetkää, te ulkonäkökeskeiset.

Joskus se on väärä kehonkuva. Kaikki rumuus ei ole totta. Ei tarvitse olla huippumallin näköinen. Lisäksi voi keskittyä muuhun ja muihin asioihin. Korostaa kauniita piirteitä väreillä. Mutta jokaisella on tietysti aknensa ja iho-ongelmat, sun muut. Minkä sille voi.

Mä kävin leikkauttaa mun nenän, mistä olin kärsinyt aina. Mutta eipä se mitään auttanut oloon.

Jos on niin tyhjäpää, että ulkonäkö on kaikki kaikessa ja koko elämän tarkoitus, niin kannattaakin vetää ittensä jojoksi olkkarin lamppuun saman tien. 

Ja sitten jos ja kun ne 25 kauneusleikkausta olisi tehty en olisi enää se joksi synnyin ja varmaan tappaisin itseni. Olen syntynyt kuolemaan. En voi nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ajatellut lapsesta saakka. Minulla on ruumiinkuvanhäiriö. 

Mulla ei oo mitään häiriötä, oon vaan aina ollut ruma, myös muitten mielestä. eri

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin tyhjäpää, että ulkonäkö on kaikki kaikessa ja koko elämän tarkoitus, niin kannattaakin vetää ittensä jojoksi olkkarin lamppuun saman tien. 

Valitettavasti miehille olen ollut liian ruma (heidän omien sanojensa mukaan) enkä siis ole saanut parisuhdetta enkä perhettä, mielestäni pinnallisuus on siis myös vähän muiden kuin minun ongelmani. 

Pariutumishaaveista kun pääsin yli, olen kyllä löytänyt elämässä muuta, jonka takia täällä viitsii vielä pyöriä.

Minä epäilen sen johtuvan rakkaudettommasta lapsuudesta, ikävistä kommenteista koskien ulkonäköä. Miehille usein olin ilmaa tai pilkankohde. Jokin on siis vikana. En ole valinnut tyhjäpäisyyttä itse. Se on ollut kohtaloni ja se on varmasti kuolemani.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin leikkauttaa mun nenän, mistä olin kärsinyt aina. Mutta eipä se mitään auttanut oloon. Mahdollisesti

Näeitte että se ongelma on psyykepuolella.Mahdollisesti turhaa pohdiskelua.

Minäkin olen ruma, mutta mitä sitten? Miksi asiaa surisin?

Eihän siinä sitten auta kun heittää lusikka nurkkaan.