Joo, olipa tarkkaa. Oltiin kylassa, niin meidan lapsi ei saanut menna niiden lapsen huoneeseen, kun tama ei ollut kotona. Olkkarissa sai leikkia muutamilla leluilla,

Meillä on ovet kiinni niihin huoneisiin, joihin ei ole lupaa mennä ominpäin. Vieraat kunnioittavat tätä.

Vierailija:

Jos tyttö on jo 4 vuotiaana noin epäkiitollinen, niin mitäköhän sitten vanhempana...? Kannattaisi opettaa jo pienestä pitäen lapselle, että aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja joskus pitää tyytyä vähempään. Sitä paitsi jos teitä ei oltu vartavasten sinä päivänä, siihen aikaa kutsuttu, et voi olettaa, että emäntä/isäntä/tytär olisivat varautuneent teidän tuloonne ja siihen,että teitä varten oltaisiin järjestetty ohjelmaa ja leluja... Ole sinä kiitollinen, että ylipäätän edes oli jotain leluja ja vielä erilaisia. Ja jos heillä on selainen tapa, että tytön huoneeseen ei päästetä ketään sillä aikaa, kun hän on poissa, niin so what?? Kaikki saavat tehdä kodissaan sellaiset säännöt, kuin haluavat. Mitä itse tykkäisit, jos joku tulisi naputtamaan sinulle, sinun kodissasi sinun kotisi säännöistä?? Kysyn vaan...

Lapseni ei ole epäkiitollinen, vaan ihmeissään, miksei saa mennä leikkimään huoneeseen, jossa viimeksikin sai leikkiä. Kyllä se tietää, että siellä on uudemmat ja mielenkiintoisemmat lelut jonkun katselukirjan sijaan. Lapsi ei myöskään mennyt sinne vaan tyytyi leikkimään olkkarissa ja 2,5 vuotiaan leluhuoneessa. Toi just onkin se pointti, ettei meille mitään ohjelmaa olisi tarvinnut olla, lapsikin olisi viihtynyt paremmin kun olisi saanut katsella leluja. Tai valita edes yhden olkkariin valvovan silmän alle.

ap

noihin tarjottuihin leluihin. Mielestäni nuket ja autot ovat vielä aivan soveliaita leluja reilu nelivuotiaalle. Meidän lapset on kyllä opetettu siihen, että eri perheissä on erilaiset säännöt, meidän lapset eivät kyllä varmasti olisi ymmärtäneet loukkaantua siitä, että eivät olisi päässeet Maikin huoneeseen.



Enkä olisi kyllä ymmärtänyt minäkään loukkaantua.



Mutta tässä taitaakin olla kyseessä se, että ap on loukkaantunut, vaikka ap:n lapsi olisi ollut ihan tyytyväinen. Vaikka ap kuullostaa kyllä siltä, että on varmaan jutellut omallekin lapselleen, että " olipa kummallista, kun et päässyt Maikin huoneeseen..."

Mitä leluja teillä kotona on ap? Tuntuu vähän siltä että ei noita olkkarileluja kummempia, kun lapsellesi oli niin paha pettymys kun ei päässyt katsomaan " leluvarastoa" .

Heillä kaikilla on omat huoneet. Kenenkään huoneesen ei toinen lapsi mene ilman lupaa. Ei oma eikä vieras. Kun lapset ovat kotona, leikit menevät reilusti yli huonerajojen, leluja lainataan isommalle ja pienemmälle, mutta ilman lupaa ei oteta.



Minulla ei ole oikeutta mennä ottamaan lapseni omaisuutta hänen yksityisalueeltaan. Toisaalta taas lapsellani ei ole oikeutta mennä pakastimelle ottamaan jäätelöitä omin lupineen. Toimii se näinkin päin. Me opetamme lasta kunnioittamaan toisen omaa ja toisen yksityisyyttä, samoin kuin mekin kunnioitamme hänen.



En ymmärrä, miksi tähän keskusteluun on tuotu tälläisiä " ihme minä-minä-minä lapsia, varmaan vetää viinaa ja huumeita, kun te vaan kunnioitatte yksityisyyttä, saa varmaan kattella netistäkin mitä vaan ilman valvontaa, sehän on sitä yksityisyyttä ja perheen pomokin se on, isä kysyy lupaa p*skalla käymiseen... " -argumenttejä.



Miksi te ette voisi suoda lapsillenne edes vähän sitä yksityisyyttä? Pelkäättekö te kontrollin menettämistä?

Molemmilla on omat huoneet. Molemmet käyvät toistensa huoneissa leikkimässä tai hakemassa jotain. Kumpikaan ei ole mustasukkainen omista tai toisten tavaroista. Välillä vanhempi leikkii pikkuveljen huoneessa ja pikkuveli isoveikan huoneessa. Molempien kaverit saavat olla ihan missä huoneessa vaan. Vaikka meidän makuuhuoneessa.

Isoveikan huoneessa on tietokone ja siellä saa olla pikkuveikka lupaa kysymättä.

Molemmat poikani saavat mennä pakastimelle ottamaan itse jäätelöä jos haluavat. Eivät sitä kuitenkaan tee jatkuvasti, kun emme muutenkaan syö jäätelöä hirveesti. Jääkaapilla meillä saa käydä aivan vapaasti, jos mieli tekee.

hakemaan tavaroita silloin kun veli ei ole kotona. Pojilla monta vuotta ikäeroa ja isoveli harmistuu, kun pikkuveli leikkiessään voi rikkoa hänen pienoismalli autoistaan osia tai hävittää pikkulegon osan. Tai rikkoa sellaisen lego rakennelman, josta ohjetta ei ole tallessa.

Isosiskon huoneessa saa leikkiä, isosisko toisen tyyppinen ja sieltä ei tämän tyyppistä sälää löydy, jota pikkuveli vahingossa rikkoisi.



Mieti ap, että lapsesi ja kyläpaikan pienemmän lapsen ikäero on suunnilleen sama kuin tytön ja lapsesi.

Ja seuraavan kerran kannattaa sopia etukäteen kylään menosta.

Olen asiasta kuitenkin yllättynyt. Enkä vain siksi, että itselleni tuo periaate on aivan vieras. Vaan siksi, että en pysty näkemään asian periaatteellista hyvyyttä.



Ensinnäkin kuusivuotias on vielä lapsi, jolla ei tarvitse olla teini-ikäisen yksityisyyttä. Jos itsenäistäminen on noin voimakasta jo pienellä lapsella, niin ei minusta ole niin äärettömän liioiteltua puhua samassa yhteydessä myöhemmästä päihteidenkäyttöriskistä.



Toiseksi koti on kaikkien perheenjäsenten koti. Mikä koti sellainen on, jossa liikkuminen on rajattua, tietyt huoneet ovat vapaasti käytettävissä ja tietyt eivät. Johonkin saa mennä tietyin ehdoin ja johonkin ei lainkaan. Miten tällaista paikkaa voi kutsua kodiksi.



Kolmanneksi mitä sisarus tekee, jos hänen tarvitsemansa tavara on toisen sisaruksen huoneessa? Odottaa, että toinen tulee kotiin, että saa luvan mennä huoneeseen? Pyytää äitiä hakemaan? Vai ostetaanko kaikki mahdollinen kolmena kappaleena, ettei sisarukselta tarvi ikinä lainata mitään?



Neljänneksi edelliseen liittyen: Miten te rajoittajavanhemmat ehkäisette näissä olosuhteissa sisaruskateuden kehittymistä? Minusta nuo olosuhteet ovat hyvin otolliset sisaruskateuden kasvamiselle. Mutta koska oviensulkemiskäytäntö on minulle täysin vieras, en ymmärrettävästi pystykään näkemään kaikkia asioita totuudenmukaisesti.

Äidilläni oli tuollainen " ei lapset mitään yksityisyyttä tarvi" -asenne. Kymmenvuotiaalla se nyt vielä jotenkin menee. Hän ei vaan huomannut että lapset siinä kasvaa, ja opiskeleen lähtöön asti minulla ei ollut huonetta jossa olisi ollut suljettavaa ovea, ei laatikkoa jonne äiti ei olisi saanut mennä kaiveleen, ei mitään keinoa estää pikkuveljeä käymästä päiväkirjallani. Poikaystävän kanssa oltiin hipihiljaa jne.



Jostain sen yksityisyyden kunnioittamisen pitää alkaa.

Joku " järki" tässäkin ns. psykologiassa pitää olla :)

Eikös vieraita yleensä kutsuta nimenomaan viihtymään?!?!?!?!

Meillä toimii hyvin se, että alakerta jossa sijaistsee keittiö, rh, olohuone ja lasten leluhuone on " julkista" tilaa, koko perheen yhtiestä jonne kaikki vieraatkin ovat tervetulleita. Erikseen on sitten yksityinen alue eli yläkerta, jossa on meidän makuuhuoneet sekä miehen työhuone.



Lasten makuuhuoneisiin (kuten ei meidän vanhempienkaan) ei perheen ulkopuolisilla ole asiaa ilman lupaa. Sinne ei pääse vierata leikkimään tai tutkimaan tavaroita, jos lapsemme eivät ole kotona. Makuuhuoneissa on myös kapit niille tärkeimmille lasten salaisuuksille ja omille leluille, leluhuoneessa on sitten kaikki yhteiset jutut. Samoin kenelläkään vieraalla ei ole asiaa mieheni työhuoneeseen ilman lupaa, ne asiat on miehen yksityisiä työjuttuja. Jos naapurit tulisi kylään kun mieheni on pois kotoa, niin eihän naapurin erkkikään sinne pääsisi tutkimaan itsekseen!



Tämä jako on niin itsestäänselvä ja luonnollinen, ettei kukaan sitä ole koskaan meillä kyseenalaistanut. Näin oli myös meillä kotona lapsuudessani. Yksityisyyttä saa jokainen kun sitä tarvitsee, mutta yhteinen ja vieraiden viihtyvyys on sitten huomioitu yhteisissä tiloissa.



Ymmärrän sinänsä Maikkia ja hänen äitiään. Ehkä niitä leluja olisi voinnut enemmän olla sovitusti olohuoneessa vieraan käyttöön.

Oliko 4,5 vuotiaan vieraan pitänyt jaksaa leikkiä kämäsillä pehmoleluilla koko vierailun ajan??



Jos vieraita kutsuu, täytyy minusta huolehtia JOKAISEN vieraan viihtyvyydestä. Jos huoneeseen ei saa mennä, olisi vanhempien täytynyt tuoda olohuoneeseen sellaisia leluja, jotka on 4,5 vuotiaalle sopivia, koska sellaisia varmasti talosta löytyy. Enpä itse menisi tuollaiseen kyläpaikkaan..

Niin sitten saa leikkiä sen toisen kaverin leluilla sopivan tilaisuuden tullen.

ohjelmaa kun kahvit ja seurustelu. Ehkä voi tuntua epäilevältä ettei saa mennä toisen huoneeseen, mutta jokaisessa perheessä on omat tapansa, joten ei siitä sen enempää. Hyvä kun oli niitä yleisiä leluja, joita sai ottaa, korillinen vielä. Minusta kylässä pitää tyytyä siihen mitä tarjotaan eikä asettaa koko ajan vaatimuksia.

Ja yllättääkö, että av:lta satelee ymmärrystä niuhotukselle? Not.

Ei kylässä nyt muutenkaan olla kuin kotona, vähän kunnioitusta, sehän on toisten ihmisten koti!

...ihan oikeesti... " Meillä kunnioitetaan lapsen itsemääräämisoikeutta" ... Meillä opetetaan hyviä tapoja! Jos tyttö pois kotoa, voivat vieraat silti leikkiä tytön leluilla. Ei rikkoa, ei sotkea, mutta leikkiä. Lelujen jakaminen kuitenkin kuuluu hyviin tapoihin, sehän on vieraanvaraisuutta. Jos kotiin palaava tyttä alkaa nipottaa, että huoneessa on käyty, selitämme asian. Eli: " Kyllä, tuttavien se-ja-se leikki huoneessasi, kun kävivät kylässä." Murkkuikäisen huone on sitten vähän eri asia, kun sieltä ei noita lelujakaan löydy.

meillä oli tuollainen naapuri-

yksi syy miksi MUUTIMME pois--- ei normaali tuollainen käytös ole...

mielestäni murkkuikäisenkin huoneesta voi hakea vaikkapa lehtiä ja kirjoja luettavaksi. Ei siis penkoa mitään, mutta ottaa jotain esillä olevia. Kyllä varmasti jokainen vanhempi sen verran lapsensa huoneessa käy, että tietää missä yksityisemmät jutut pidetään ja niihin ei tietenkään kosketa.



Sama juttu tässä, ymmärrän jos huoneeseen ei saa mennä mutta varmasti esillä on sellaisia leluja, joilla voi nätisti leikkiä olohuoneessa ja sitten taas palauttaa paikoilleen.

Nimenomaan ne lapset, joille ei ole annettu minkäänlaista yksityisyyttä tai kunnioitusta pienestä pitäen, haluavat kapinoida murkkuna esim huumeiden avulla ja saada mahdollisimman aikaisin yksityisyyttä. Mielestäni juuri lapsen huone on hyvä tapa osoittaa lapselle yksityisyyttä ja kunnioitusta. En todellakaan tarkoita, ettei leluja pitäisi jakaa, kun on paikalla. Olen myös tiukkojen rajojen kannattaja. Siksi meillä lapsen huoneseen ei laitetakaan tv: tä tai tietokonetta ennen kuin ovat tarpeeksi vanhoja. Lapsuudenkotonani myös oma huone oli yksityinen paikka. Tiesimme, että äiti ei siellä kävisi penkomassa eikä vieraat, kun olin itse poissa. Olen tästä vieläkin kiitollinen. Tiesin myös, että äiti kyllä tulisi penkomaan, jos epäilisi esim. huumeiden käytöstä. Aikuisella on paljon mahdollisuuksia yksityisyyteen. Lapsella oma huone on ainoita harvoja paikkoja toteuttaa yksityisyyttä. Tällä ei ole vieraanvaraisuuden kanssa mitään tekemistä. Ymmärtäisin ap:tä vähän, jos tarjolla ei olisi ollut lelukoppaa.