Joo, olipa tarkkaa. Oltiin kylassa, niin meidan lapsi ei saanut menna niiden lapsen huoneeseen, kun tama ei ollut kotona. Olkkarissa sai leikkia muutamilla leluilla,

kun törmäsin itse samaan ilmiöön, niin päin että meille tuli vieraita, kun olin yksin kotona. Vieraiden äiti käski surutta lastensa mennä meidän lapsen huoneeseen leikkimään ja asettui itse keittiöön. Kertaakaan hän ei käynyt katsomassa lapsia tai edes huutanut että mitä nämä hommaavat. Jäljellä oli kamala sotku, selvästi oli riehaannuttu leikkimään ja riehumaan niin kun kotonaan ei kehtaa tai saa. Jos olisi ollut omat mukana, olisin käskenyt siivoamaan leikit paikoilleen, mutta vieraille lapsille en saanut sitä sanottua. Eikä heidänkään äiti, jutteli vaan lapsille miten kiva päivä heillä nyt on ollut kun saivat leikkiä uusilla leluilla.

ei saa mennä isoveljen huoneeseen. Isoveli on yläasteikäinen ja pikkuveli päiväkodissa. Isoveljen huoneessa ei ole mitään, mitä pikkuveli tarvitsisi. Vuosien varrella pikkuveli on hävittänyt osia legoista ja vahingossa rikkonut pienoismallien osia. Tästä syystä olemme luvanneet isoveljelle, ettei pikkuveli käy hakemassa mitään hänen huoneestaan, kun veli ei ole paikalla.

Pikkuveljen kamat ja yhteiset tavarat ovat muualla.



Kyläpaikassa on voinut myös sattua niin, että vieras lapsi on rikkonut, hävittänyt tms. lapsen tavaroita tai sotkenut huoneen. Ja jos lapsi pitää itse huolen siivouksesta ja tavaroistaan, on hyvin oikeudenmukaista, että hänen huoneeseensa ei mennä leikkimään, kun hän ei ole kotona!

Ovet ovat avoinna, huoneeseen ei vaan mennä. Ihan sama, kun telkkaria ei rämpätä tai maljakoihin ei kosketa. Sovittu asia.

Eipä meistä kukaan anna vaikkapa anopin tulla kotiinsa järjestelemään saati sotkemaan paikkoja ilman lupaa. Olisipa kiva tulla kotiin kun joku vieras olisi pistänyt kaiken uuteen uskoon. Kyllä lapsesta tuntuu ihan samalta.

huoneeseen meno. Ei ole reilua että lapsi saa itse siivota huoneensa, jonka kuka tahansa voi yllättäen tulla sekoittamaan.

Meillä tai meidän ystävistä juuri kenelläkään lapsilla ei ole omia huoneita. Joko kaikki lapset ovat samassa huoneessa tai jopa vanhemmatkin vielä samassa. Tuttavapiirin vanhimmat lapset ovat jo kouluikäisiä.



En ole koskaan missään törmännyt siihen, ettei jonkun kotona saisi jonnekkin mennä tai joillakin jutuilla ei saisi leikkiä. Sotkutkin saa siivottua. En ymmärrä ongelmaa? Onko teillä ihmiset oikeasti kodeissanne jotakin niin kallista, hienoa tai salaista, ettei sillä saa leikkiä? Meillä erikoisjutut laitetaan niin ylös hyllylle, ettei lapset yllä (esim. minun työvälineeni). Myös vieraita varten siivotaan esim. keskeneräiset muovailuvahaprojektit ylös.



Lisäksi meillä saa katsoa kaappeihin, makoilla sängyillä, ottaa kaapista itse ruokaa, leikkiä tavaroilla, jotka on lapsen korkeudella yms. En ymmärrä miksi täällä pingotetaan ja hikistellään moisista asioista ongelmia. Ja jos on tavaroita, joiden kanssa toivotaan varovaisuutta niin siitä sanotaan. Ei tarvitse sitten tulla tänne valittamaan kun on sanonut ihan suoraan asiansa. Toisten on vaikea arvata mitä isännät ajattelevat, jos eivät suutaan avaa.

Kummeksumme mieheni kanssa esimerkiksi sitä, että jos jonkin perheen lapsella on synttärit, hänellä on oikeus karkottaa sisaruksensa ja ehkä vanhempansakin pois kotoa. Kyllä ennen vanhaan sentään ymmärrettiin, että yhdessä pitää elää, eikä muita saa kohdella miten vain.



Kuinka lapsi oppii muiden kunnioittamista, jos hänen itsekkyyttään ruokitaan jo pienestä pitäen? Ei meidän Liina-Miisan tavaroita saa ottaa, ei saa mennä ilman lupaa tytön huoneeseen, ei saa loukata hänen itsemääräämisoikeuttaan (?), Liina-Miisa saa komennella sekä omia että vieraita.



Mieheni on kertonut, että ollessaan vanhoilla kavereillaan kylässä, näiden lasten on annettu huoletta käyttäytyä huonosti. Keskeytetään jatkuvasti aikusiten keskustelu, viedään mustasukkaisena isää pois tai häiriköidään muuten, komennetaan vierasta lähtemään. Ja vanhemmat eivät sano tähän mitään!



Lapsi pitää opettaa yhteistyöhön ja jakamaan. Muuten heistä kasvaa itsekkäitä.

kyllä mielestäni tuollainen toiminta on ihan ok.



Meidän lapset on vasta taaperoita ja heidän leluillaan saa kyllä leikkiä vapaasti ja heidän huoneeseensa saa kylässä olevat taaperot mennä ihan lupaa kysymättä.



Mutta kun meidän lapset kasvaa lähelle kouluikää voin hyvin kuvitella että he haluavat ettei heidän huonettaan käy " sekoittamassa" joku vieras lapsi heidän poissaollessaan. Juuri kuten joku jo mainitsi, voi huoneessa olla lapselle tosi tärkeitä salaisia juttuja ja hän loukkaantuisi jos joku rikkoisi hänen yksityisyyttään tutkimalla salaisia juttuja tai jopa pilaamalla/rikkomalla jotain jota taaperoikäinen ei edes ymmärrä varoa.

omia huoneita. Ja minua ärsytti suunnattomasti, kun kotiin tullessani pienemmät sisarukset oli piirtäneet lempitussini lyttyyn tai syöneet säästämäni piilossa olleen karkkipussin tyhjäksi. Ainakin minulle se opetti vain että " maailma on epäoikeudenmukainen paikka eikä minua kunnioiteta eikä minulla ole oikeutta yksityisyyteen" .



t:143

hehkuttama asenne, että toisten tavaroihin saa mennä koskemaan ja ei ole mitään rajoja sen suhteen.



Vanhempani kommentoivat mielipahaani suurinpiirtein niin, että " mitäs menit säästämään oman osasi karkeista etkä syönyt niitä kaikkia heti kun ne jaettiin" ja " voithan sinä piirtää lyijykynälläkin, mitä nyt yhdistä tusseista" .



t:143

Pikkuveljelläni on aina lupa ja oikeus ottaa tavaroitani ja usein sattui käymään juuri niin että menivätkin rikki. Eihän veli tietenkään tahallaan, eihän noin pieni osaa edes mitään pahaa ajatellakaan. Samoin jos minulle tuli paha mieli vaikka lytätyistä tusseissa, niin saati että veljeä olisi toruttu tai rangaistu, alettiin torua minua, jolle " on niin paljon kaikkea romua ja lelua hankittua eikä osaa mitään muuta kun valittaa nyt yhdestä tussista niin kun niitä ei olisi montaa muutakin jäljellä" .



Eli viesti oli se, että minulla ei ole edes oikeutta harmistua tavaroihin kohdistuneesta kiusanteosta eikä veljeä koskaan kielletty, torutta tai epäilty mistään. Minä sen sijaan en saanut ottaa hänen tavaroitaan, sillä ne olivat hänen ja minähän en ole edes kiinnostunut autoista vaan ihan selvästi vaan kiusaamismielessä halusin ottaa hänen tavaroitaan. Veli sen sijaan ihan oikeasti oli kiinnostunut leikkimään nukkekotinukeilla eikä voinut sille mitään että kömpelyydessään rikkoi aina jotain.

muiden kanssa. Eli sieltä Maikin huonesta olisi voinut hakea jotain leluja. Maikkikin voisi paremmin. Ja missä Maikki oli?Kartsalla?

Samoin kannustan lastani siihen, että hän jakaa lelunsa ja antaa toisten lasten leikkiä niillä. Miksi lasta pitää kannustaa ehdoin tahdoin huonoon ja itsekkääseen käytökseen? Vaikka ei se ihme ole, kun ajattelee vanhempien asenteita. Täälläkin sanottiin, että kylässä olevien vanhempien pitää yksin huolehtia lastensa viihtymisestä. On siinäkin vieraanvaraisuutta! Kyllä minä ainakin emäntänä yrittäisin pitää huolta siitä, että kaikilla vieraillani on mukava olla, niin aikuisilla kuin lapsillakin.



Eri asia on sitten tahallinen lelujen särkeminen, mitä ei pidäkään sallia. Lisäksi vieraiden pitää huolehtia siitä, että jäljet siivotaan heidän lähtiessään, eli käytännössä viedään lelut paikoilleen. Ja toki teini-ikäiset ovat eri asia, eli he tarvitsevatkin yksityisyyttä.



Näillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, että annetaan pienille lapsille liikaa " itsemääräämisoikeutta" siitä, että heidän " omaisuuteensa" ei saa koskea, ja että he saavat komennella niin omiaan kuin vieraita. Kyllä tuollainen asenne taatusti ruokkii itsekkyyttä, mutta sehän on päivän sana.



Sitten opiskelumaailmassa ja työelämässä nähdään tällaisen kasvatustyylin tuloksia. Esimerkki: tuttavani oli työporukan kanssa työreissulla. Raskaan päiväreissun jälkeen nuori kollega, joka on selvästi omaksunut tällaista nuoren " leijonan" itsekkyyttä, vaati röyhkeästi, että muut menevät tuntikausiksi istumaan jonnekin kun hän käy samalla reissulla jossain kylässä, joka on sopivasti matkan varrella. Perheelliset ihmiset myöntyivät tähän kiltisti, paitsi yksi, joka saikin sitten vihat ja mökötykset niskoilleen. Tällaista nuorisoako me kasvatamme? Eli ei niitä ongelmatapauksia näy pelkästään kaduilla, vaan myös tuolla työelämässä.

Omat lapseni ovat vielä taaperoita, joten tiedä mitä leluja 4+ haluavat.

Mutta ainakin eilen, kun meillä kävi 3-ja 4-vuotiaat lapset, he leikkivät lasteni nukeilla, pehmoleluilla, autoilla ja palapeleillä ihan mielellään ja katselivat jopa kovakantisia kuvakirjoja.



Ja kun itse menemme kylään lapset leikkii niillä leluilla, joihin heillä on lupa kajota. Lasten huoneisiin ei mennä jos huoneen haltija ei ole paikalla, vaikka kyläpaikan emäntä antaisi luvankin.

että kun tiedämme että on tulossa lapsivieraita niin pojat kerää jemmaan sellaiset tavarat joihin eivät halua kenenkään koskevan, kaikki loput ovat sitten käytettävissä oli pojat kotona tai ei. Minusta tämä toimii meillä ainakin todella hyvin. Pojat saavat määrät omista tavaroistaan mutta eivät sentää hallita koko huoneen käyttöä että sinne ei saa mennäkkään jos eivät ole paikalla. Vähän pojilla on sellaisia leluja joihin eivät anna koskeakkaan, ovat sitten jotain pikkulegorakennelmia joiden eivät halua menevän rikki jos ovat juuri saaneet ne valmiiksi.

Jos meille tulee lapsivieraita niin haluan että lapsetkin tuntevat olevansa tervetulleita ja hekin viihtyvät eikä niin että odotan että istuvat leikkimässä kylässä jollain pehmonallella koko vierailun ajan. Kolmen lapsen kanssa tajuan itsekin että eivät lapset viihdy jos eivät saa leikkiä.

leikkimiseen tarkoitettu. Legoasetelmat toimivat pienosmalleina ja lapselle niillä on myös tunnearvo. Jos pienet vieraat tai sisarukset hävittävät osan, osia, asetelma sellaisenaan on pilalla.

Ja on lukuisia leluja, joilla lapset voivat leikkiä. KAIKKIIN heidän ei tarvitse päästä käsiksi.

Lapset ovat myös luonteeltaan erilaisia. Perheissä he joutuvat jakamaan, mutta saa olla omaa. Ja omasta saa pitää huolen. Kolikon kääntöpuoli on se, että vierailevat tai ne ei toivotut pikkusisarukset huoneessa (lapsen motoriikka jo on erilainen eri-ikäisillä, yrittäkää hyväksyä, että eroa on!) saattavat ottaa sellaista tai kiivetä ottamaan, josta omistaja pahoittaa mielensä. Omistaja on voinut itse säästää saamistaan rahoista tavaran, jota osaa käsitellä ja harmittavaa on, jos joku pienempi sen vahingossa rikkoo. Tämä vierailija/pienempi sisarus voi myös sisäistää, että kaikkea ei voi ottaa tai kaikkialle ei voi mennä!



En ymmärrä miksei tämä itsekkyys mittari toimi toisin päin. Miksi vierailija voisi tehdä ihan mitä häntä huvittaa ja kaiken huipuksi loukkaantua, jos jotain ei voikaan tehdä? Vierailijalla on siis vain oikeuksia toisten KODEISSA?

Voi olla, että meilläkään ei tuonikäisen lapsen (lapset meillä nuorempia) huoneeseen päästetä ketään leikkimään, mutta kyllä minä hakisin kyläilevälle lapselle sieltä jotain kivaa, ei rikkoutuvaa leikittäväksi.



Jos meille tulee vauva kylään, niin varta vasten ETSIN VARSTOSTA sopivia leluja tälle leikittäväksi, katson jonkun kivan viltin lattialle, tuon syöttötuolin keittiöön jne.



Jos isompia tulossa, niin mietitään etukäteen miehen kanssa, mitkä lapsen (3,5v.) leluista olis hänelle vielä sopivia, eli mitkä otetaan esille. Jos ei muuta, niin kivoja kirjoja meiltä löytyy. Ja majoja jne. saa rakennella.



Kivempaahan se on että aikuiset saa rauhassa seurustella, eikä vieraiden tarvi keskittyä lastensa viihdyttämiseen!



Minusta on niin, että jos kutsutaan joku LAPSINEEN kylään, niin asenne ei voi olla " meidän lasten ei tarvi lelujaan jakaa, kukin viihdyttäköön omat kersansa" . Älkää sitten pyytäkö lapsivieraita tai kertokaa ainakin etukäteen, että lapset ei saa tehdä muuta kuin istua hiljaa olkkarin nurkassa ja ihmetellä pehmoleluja!

Voisin hakea jotain kivaa sieltä, jotka sitten palautettas, mutta ei sinne sais mennä leikkimään eikä tonkimaan.

En ole tollaseen vielä törmännytkään.

Sen mä ymmärrän ettei toisen huoneeseen, jos on kouluikäinen lapsi, onhan se vähän niinkuin henkilökohtainen, mutta olisi sieltä nyt voinut leluja lainata...Maikkiko se siellä kotona määrää?