Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole oppinut eskarissa kuulemma mitään
12.01.2025 |
Eskari alkoi elokuussa. Kysyin lapselta, mitä kaikkea hän on oppinut siellä. Vastaus oli: ei mitään. Tehtävät ovat kuulemma helppoja. Sellaisia, joita hän on osannut jo vuosia sitten. Luulen että hän on oikeasti kyllä jotain voinut oppia, mutta tosiaan hän on kyllä jo päiväkoti-ikäisenä osannut esim. matikkaa ja lukemista. Henkilökunta on tiennyt tämän. Miten suhtautuisit asiaan?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että kun koululaisilta kysytään itsearvioinnessa, että mitä opit tässä tehtävässä/ tässä aineessa syksyn aikana tms, iso osa ei ole omasta mielestään oppinut mitään. Uskoisin, että jotain on kuitenkin opittu. En ole eskariasiantuntija, mutta eskarissa opetellaan ainakin ryhmässä toimimisen taitoja ja yleisiä koululaistaitoja. Lapsi ei ehkä tajua niitä oppivansa.
Sitä ryhmässä oloa on opeteltu tuossa vaiheessa päiväkodissa keskimäärin 4 vuotta. Yleisiä koululaistaitoja taas ei opita päiväkodin eskarissa lainkaan, koska siellä toiminta on päiväkotimaista eli aamupiiri, ulos, lounas ja kotiin. Ja ne, jotka ei lähde kotiin, menevät nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel! Ole iloinen jos lapsesi on fiksu. Esikoulussa ei kuitenkaan voida opettaa mitään ydinfysiikkaa, koska sinun ainutlaatuinen lapsesi osaa jo kaiken.
Tiedän kyllä. Olen vain hämmästynyt, ettei minkäänlaista mukautusta voida tehdä. Päiväkodin puolella ainakin hieman yritettiin antaa haastetta. Lapsi teki jo päiväkoti-ikäisenä kakkos-kolmosluokan tasoisia laskuja kotona. Eskarissa käsitellään asioita, joita hän on hallinnut jo vuosikausia. Turhauttavaa.
Meillä lapsen vapaa-aika ennen kouluikää kului lähinnä leikkiessä kavereiden kanssa. Ei treenattu ja prepattu etukäteen, koska lopputuloksena olisi ollut kyllästynyt ja muita tunnilla häiritsevä lapsi, kun kaikki on jo tehty ennen koulua.
Koulussa oppi valitettavankin nopeasti, koska läksyt oli tehty usein jo koulussa. Lukiossa
Minä olin tuollainen. Peruskoulu oli kaikkineen "liian helppo", en koskaan oppinut opiskelemaan. Lukionkin sai sluibailtua läpi aika vähällä vaivalla. Jonkinlainen motivaation puute ja kunnianhimottomuus on aina vaivannut. Nyt keski-ikäisenä tunnen itseni huijarisyndroomaiseksi alisuoriutujaksi. Omaa alaani en koskaan löytänyt, ekonomiksi päädyin, kun en muutakaan keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Miksei lähtenyt aikaisemmin kouluun? Tiedän ihmisiä jotka aloittivat koulun 6-vuotiaina. Yksi hyppäsi kakkosluokan yli kolmannelle.
En ole ap, mutta vastaavanlaisen (nyt jo aikuisen) lapsen vanhempana totean, että koulun aloitus vuotta aikaisemmin tai luokan yli hyppääminen harvoin ratkaisee ongelmaa. Se, että lapsi on kouluaineissa niin paljon ikäisiään edellä johtuu harvoin siitä, että lapsi olisi jotenkin yleisesti vain kehittynyt siihen mennessä normaalia nopeammin ja että tästä eteenpäin lapsi kuitenkin etenisi normaalia vauhtia. Paljon useammin syynä on se, että lapsi tajuaa ja oppii koulussa opetettavat asiat paljon nopeammin kuin muut. Vaikka hänet siirrettäisiin kuinka paljon vanhempien joukkoon, niin hän edelleen turhautuu, koska opetus etenee hänen kannaltaan aivan liian hitaasti. Ja luokkakavereita puolestaan harmittaa lapsi, jolle kaikki on niin helppoa.
Kun minun lapseni meni eskariin, hän osasi jo suunnilleen kaiken, mitä 1. luokalla opetettiin. Hän olisi turhautunut ihan yhtä lailla. Hänet olisi siinä vaiheessa pitänyt laittaa suoraan toiselle luokalle kahta vuotta vanhempien joukkoon, jotta opetuksessa olisi tullut edes jotain uutta. Mutta todennäköisesti hän olisi pian pitkästynyt sielläkin, koska etenemistahti vain oli hänelle liian hidas. Ja jokainen voi ymmärtää, että sosiaalisten suhteiden kannalta ei ole järkevää, että lapsi on kaksi vuotta nuorempi kuin luokkakaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat sitä varten, että he järjestävät nopeasti oppivalle lapselleen oman tasoista tekemistä. Eskarin henkilökunnalle ei anneta yhtään rahaa, jota he voisivat käyttää lapsellesi kelpaavan aineiston hankintaan.
Perusopetuslain mukaan eskarin tulee tarjota jokaiselle lapselle kehitysasteensa mukaista ohjausta ja opetusta, joten kyllä se on eskarin varhaiskasvattajan tehtävänä varmistaa, että jokainen eskarilainen saa mahdollisuuden oppia uusia asioita ja tehdä tehtäviä, jotka kehittävät häntä. Eskari on osa perusopetusta eli siis koulua. Eskarin väki ei voi vetäytyä vastuustaan vetoamalla rahaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ongelma eskarissa, mutta myös alakoulussa osaavien lapsien kohdalla. Lapsella kun ei itseohjautuvuus ja -säätely ole kehittynyt muiden älyllisten taitojen ohella. Otsalohko kun kehittyy varsin myöhään (aikuisikäisenä) riittävälle tasolle.
Lahjakkuutta ja kyvykkyyttä heitetään surutta hukkaan. Ne piirteet kun on esillä monilla jo varhain. Nämä sitten menettää motivaatiotaan ja menee sen annetun alimman riman mukaan (iso osa). Ja kehitys jatkuu koko ajan. Sen seurauksena ehdollistutaan alisuoriutumaan. Suorastaan kasvavien taimien osatuhoamista. Ja seurauksena sosiaalisesti demokraattista keskitasomassaa. Enkä tarkoita superälykkäitä ihmisiä. Vaan keskiarvoa älykkäämpiä.
Oma poika sai 5-vuotislahjaksi analogisen rannekellon. Häneltä kesti n. 15 minuuttia ymmärtää logiikka, ja sen jälkeen on osannut "viisarikellon". Taannoin oli uutinen, ettei moni teinikään oikein osaa katsoa sellaisista aikaa, tai tajua ajan osia
Niin, kyllähän se vähän vaikuttaa kieltämättä siltä, että lahjakkuutta heitetään hukkaan. Eikä välttämättä lahjakkuuttakaan, vaan oppimisherkkyyttä. Kun lapsella olisi intoa ja herkkyyttä oppia, mitään ei tehdä yhteiskunnan puolelta. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten päädyitte opettelemaan etukäteen jopa 2-3. luokan asioita? Ja miten kuvittelitte koulussa sitten sujuvan? Lapsi lähinnä turhautuu, eikä se ole opettajan syy."
Mielestäni se on kyllä nimenomaan yksiselitteisesti opettajan syy, jos lapsi turhautuu. Opettajan tehtävä on antaa lapselle tarpeeksi haastetta. Ja miten lapsi päätyi oppimaan noita asioita: hän oppi lukemaan varhain seuraamalla ääneen lukemistani. Meillä on kosolti lahjoituksena saatuja vanhoja kirjoja, joihin sisältyy myös matikan oppimisen kirjoja. Ihan sieltä niitä kirjoja tonkimalla, tutkimalla ja kyselemällä oppi.
Minäkin tavasin ekaluokalla muiden mukana. Sitten jotenkin luokkakavereille selvisi, että luen ihan sujuvasti ja nämä kertoivat opettajalle. Opettaja sitten kysyi että kukas muu täällä osaa lukea, kuljetti kirjan jokaisen luona joka viittasi ja testasi asian. Meitä oli peräti seitsemän, jotka lukivat jo ihan hyvin heti koulun alkaessa. Yksi oppi ekana koulupäivänä. Se oli aika paljon 70-luvulla. Meille sitten järjestettiin erikseen omaa lukemista. Me vaan tehtiin niinkuin sanottiin eikä saanut ylpeillä.
Nykyään kuulemma ei ole harvinaista, että puolet koulun aloittajista lukee jo ihan hyvin ainakin mekaanisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel! Ole iloinen jos lapsesi on fiksu. Esikoulussa ei kuitenkaan voida opettaa mitään ydinfysiikkaa, koska sinun ainutlaatuinen lapsesi osaa jo kaiken.
Tiedän kyllä. Olen vain hämmästynyt, ettei minkäänlaista mukautusta voida tehdä. Päiväkodin puolella ainakin hieman yritettiin antaa haastetta. Lapsi teki jo päiväkoti-ikäisenä kakkos-kolmosluokan tasoisia laskuja kotona. Eskarissa käsitellään asioita, joita hän on hallinnut jo vuosikausia. Turhauttavaa.
Meillä lapsen vapaa-aika ennen kouluikää kului lähinnä leikkiessä kavereiden kanssa. Ei treenattu ja prepattu etukäteen, koska lopputuloksena olisi ollut kyllästynyt ja muita tunnilla häiritsevä lapsi, kun kaikki on jo tehty ennen koulua.
Koulussa oppi valitettavankin nopeasti,
:D kaikki meidän kaltaiset on joko kauppatieteilijöitä tai dippainssejä.
T. Edellisellä sivulla itsestään kertonut.
Suosittelen pistämään lapsen opettelemaan jotain sellaista, mitä koulussa ei opeteta lainkaan. Silloin asiat eivät tule hänelle oppitunneilla uudelleen esille. Tässä muutama vaihtoehto: eläintiede, tähtitiede, paikallishistoria, meribiologia, dinosaurukset, japanin kieli jne. Lapsi saa oppimisen iloa, mutta ei ole aivan liikaa edellä toisiin lapsiin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tuon ikäisellä lapsella on taitoa ja osaamista arvioida omia kykyjään esim. miten selviintyy ryhmässä työskentelystä, sosiaalista taidoista, toisen huomioonottamisessa, käytöstavlissa, hienotunteisuudessa jne.
Suomessa resurssit laitetaan niihin huonosti pärjääviin. Tasa-arvon nimissä. Lahjakkuutta hukataan eikä maailman huipulle nousta. Viime vuosien urheilu-, talous- ym. menestyksemme onkin ollut perin vaatimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin koulun 80-luvulla, minun lisäkseni luokalla oli yksi lukutaitoinen. Minä luin äikän tunneilla ääneen muille oppilaille opettajan antamia kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Voisit ehdottaa, että lapsesi alkaa eskariopeksi. Saavat varsinaiset opet vähän levähtää...
Näille lapsille käy helposti näin myöhemmin koulussa. Hyvin laskeva laitetaan huonosti laskevan pariksi matematiikan tunnilla.
Ei siis niin, että hyvin laskevalle opetettaisiin lisää, vaan joko annetaan samoja tehtäviä lisää tai jätetään yksin opettelemaan ilman ohjausta jotain muuta. Opettajan aika menee hitaasti etenevien kanssa, koska kaikkien pitäisi läpäistä tietty taso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eskaritehtäviä tärkeämpää on eskarissa oppia;
pukemaan itsenäisesti, sujuvat siirtymät, osata laittaa lahkeet ja hanskat.
Toimia isossa ryhmässä, yhdessä muiden kanssa.
Ottaa muut huomioon, osata pitää myös puolensa.
Opetella leikin kautta sosiaalisia taitoja. Leikki on tuon ikäisen lapsen kaikkein tärkein keino oppia. Leikissä ja arjen pedagogisissa tilanteissa lapsi oppii valtavan paljon, kokoajan. Ymmärtämättä itse oppivansa.
Pitää oppia odottamaan omaa vuoroa. Oppia pyytämään apua.
Eskarissa arki on täynnä pedagogiikkaa, se on mukana ihan kaikessa. Jos siellä on ammattilaiset töissä. Leikit, siirtymät, sosiaaliset tilanteet, pukeminen, keskustelut, lasten keskinäiset kinat aivan kaikkeen sisältyy pedagogiikkaa. Joka välissä on toiminnallista matikkaa, kielellisiä valmiuksia ja tärkeinpänä niitä sosiaalisia ja itsesäätelyn taitoja.
Ns. Kynäpaperi tyyliset
"apinalaumaako" sinä opetat? Vai yrität tehdä itsestäsi tärkeämpää kuin oletkaan? Eiköhän eskarilaiset esim. osaa pukeutua itse, jos on normaaliälyllä varustettuja taviksia. Pedagogiikka on lumesana, jolla aikuiset estää luonnollisesti tapahtuvaa kehitystä, ja nostaa palkkaansa. On selvää, että "lastenhoitajien" ajoilta, jotka oli vain järkeviä aikuisia, on pitkälle erkaannuttu järjenkäytössä. Ja se "pedagoginen osaaminen" valitettavasti näkyy koko ajan enemmän ja enemmän romahtavassa peruskouluarjessa. Liibalaaba on ajanut ohi terveen toiminnan. Mukaan lukien se, että sama chaisse sisältää liian paljon ideologista ja asenteellista aivopesua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel! Ole iloinen jos lapsesi on fiksu. Esikoulussa ei kuitenkaan voida opettaa mitään ydinfysiikkaa, koska sinun ainutlaatuinen lapsesi osaa jo kaiken.
Tiedän kyllä. Olen vain hämmästynyt, ettei minkäänlaista mukautusta voida tehdä. Päiväkodin puolella ainakin hieman yritettiin antaa haastetta. Lapsi teki jo päiväkoti-ikäisenä kakkos-kolmosluokan tasoisia laskuja kotona. Eskarissa käsitellään asioita, joita hän on hallinnut jo vuosikausia. Turhauttavaa.
Miksei lähtenyt aikaisemmin kouluun? Tiedän ihmisiä jotka aloittivat koulun 6-vuotiaina. Yksi hyppäsi kakkosluokan yli kolmannelle.
Vanhempina meistä on tuntunut hyvältä pitää hänet omien tuttujen kaveriensa&nbs
Millä sitä estämään (tai edes haluaa), jos lapsi vaan sattuu olemaan lahjakas?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuon ikäisellä lapsella on taitoa ja osaamista arvioida omia kykyjään esim. miten selviintyy ryhmässä työskentelystä, sosiaalista taidoista, toisen huomioonottamisessa, käytöstavlissa, hienotunteisuudessa jne.
Ärsyttää, kun aina kuvitellaan, että akateemisissa taidoissa muita edellä oleva lapsi olisi jotenkin huono näissä luettelemissasi jutuissa. Kyllä paljon useammin sellainen lapsi, joka lukee ja laskee eskariin mennessään hyvin, on hyvä myös näissä muissakin. Näin se oli omassakin perheessäni: kolmesta lapsestani se, joka luki ja laski parhaiten eskarin alkaessa, oli ylivoimaisesti paras myös näissä muissa taidoissa.
Ei kai eskarissa erityisesti olekaan tarkoitus oppia akateemisesti, vaan ryhmässä toimimista ja ylipäätään sitä, että tehdään tehtäviä pöydän ääressä kynällä. Eskari on enemmän leikkiä, pehmeä lasku siihen, että seuraavana vuonna alkaa koulu. Eikä ekaluokkakaan ole akateemisesti haastava niille, jotka osaavat jo. Toivottavasti aloittaja ei ole tosissaan. Lapsi ei myöskään osaa vielä tuossa iässä reflektoida hyvin sitä, mitä hän on oppinut. Ei välttämättä mitään lukemiseen ja laskemiseen liittyvää, mutta muita asioita kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika. Seuraavat 15 vuotta on hyvin todennäköistä että kysyttäessä "mitä opit koulussa?" vastaus on luokkaa "en mitään/ihan sama".
Lapsi nyt ei kuitenkaan ole teini, joka kuittaa kaiken noin. Hän kyllä kertoi esimerkkejä tehtävistä minulle. Tiedän itsekin että hän on hallinnut sellaiset jo vuosia. Ap
Hallinnut sellaiset jo vuosia? Kun kaveri on nyt 6v...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuon ikäisellä lapsella on taitoa ja osaamista arvioida omia kykyjään esim. miten selviintyy ryhmässä työskentelystä, sosiaalista taidoista, toisen huomioonottamisessa, käytöstavlissa, hienotunteisuudessa jne.
Ärsyttää, kun aina kuvitellaan, että akateemisissa taidoissa muita edellä oleva lapsi olisi jotenkin huono näissä luettelemissasi jutuissa. Kyllä paljon useammin sellainen lapsi, joka lukee ja laskee eskariin mennessään hyvin, on hyvä myös näissä muissakin. Näin se oli omassakin perheessäni: kolmesta lapsestani se, joka luki ja laski parhaiten eskarin alkaessa, oli ylivoimaisesti paras myös näissä muissa taidoissa.
Missä ihmeen akateemisissa taidoissa? Lapsi on hei vasta 6 v...
Ärsyttää kyllä nämä lapsensa prepanneet vanhemmat, jotka kuvittelevat lapsen menevän jonkinlaisen yksilöllisen koulupolun läpi, kaikkien valmentamassa tulevaa nobelistia. Luokassa on yksi opettaja ja kovin monentasoisia oppilaita.
Millä tavoin on ajateltu säilyttää koulunkäynnin mielekkyys? Äiti hönkimässä niskaan aina vain parempia suorituksia? Toivottavasti ette ole vielä kertoneet lapselle, että hän on mielestänne poikkeusyksilö.
Ei oppinut minunkaan lapseni, joka kävi eskarin jo yli 20 vuotta sitten. Ennen eskarin alkua hän oli lukenut 270 ensimmäistä sivua Tarusta Sormusten herrasta (sitten meni niin pelottavaksi, että hän piti monen kuukauden tauon ennen kuin halusi jatkaa). Hän myös laski helposti toisen luokan matematiikan tehtäviä. Erilaisissa työskentelytavoissa (toimiminen ryhmässä opettajan johdolla) hän oli selvästi keskimääräistä ekaluokkalaista edellä jo eskariin mennessään.
Olihan se tavallaan turhauttavaa. Vanhempana kuitenkin tajusin, että ei eskarin tavoitteena olekaan se, että kaikki lapset oppisivat uusia asioita. Sen tavoitteena on saada heikot lapset lähemmäksi keskitasoa ennen koulun alkua.
Ja näin jälkikäteen voin todeta, että ensimmäisellä luokalla se lapsenkin turhautuminen alkoi kunnolla, kun lapsi jo osasi kaiken ja kaikki oli liian helppoa. Jos hän olisi eskarissa oppinut jotain uutta, niin se olisi vain pahentanut tilannetta. Ainoa lohtu meillä oli koulussa 1. luokalla vieraana kielenä alkanut saksa, jossa tuli lapselle oikeasti uutta asiaa.