Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko kylailijän maksaa ruokakustannuksista?
Siskoni on miehensä ja pienen lapsensa kanssa meillä kylässä. He asuvat Saksassa ja ovat viipyneet meillä nyt 2 viikkoa.
Asia mikä korpeaa, on että ovat olleet meillä kuin täyshoidossa. Me olemme ostaneet kaikki ruoat ja toki puolisoni kanssa myös valmistaneet kaikki yhteiet ateriat. Peni lapsi sitoo ja pidämme ruoanlaitosta, mutta tämä kustannusten lankeaminen yksin meidä harteillemme ottaa päähän. Olemme käyneet sekä ilman heitä että heidän kanssaan kaupassa. Jos ovat halunneet ostaa jotain selkeästi itselleen tai lapselle (vaate, kosteuspyyhkeitä, kakkipussi jne.) niin ovat ostaneet ne erikseen, mutta muutoin me olemme maksaneet ihan kaiken. Eivät ole tehneet elettäkään kustannusten tasaamiseksi.
Lisäksi tulee tietysti kaikki muut kustannukset Ovat mm halunneet sauoa joka päivä, ovat käyttäneet autoa runsasti (tankkasivat kerran kyllä, mikä onkin ainoa rahllinen panostus). Nämä ovat itsestään selviä asioita, mutta huomaan näidenkin ortavan nyt tässä tilanteessa päähän.
He ovat lähdössä huomenna. Mietin otanko asian pheeksi vai annanko asian olla. Taloutemme kestää tämän kyllä, enkä tiedä viitsinkö tästä alkaa tehdä välejämme mahdollisesti hiertävää asiaa. Kuitenkin huomaan olevani aivan kireänä tämän asian kanssa ja mietin jääkö tämä kuitenkin hiertämää, jos ei puhuta asiaa halki.
Ja samanlainen vastaverailu ei onnistu, koska asuvat niin ahtaasti. Joten ei voida lähteä vastapalvluksena täyshoitoon heille.
Ollako hiljaa vai pitääkö nostaa kisu pöydälle?
Kommentit (277)
Yli yhden yön vierailuissa on kohteliasta edes tarjoutua maksamaan osa, tai vaikka ehdottaa että tarjoaa ravintolassa yhtenä päivänä ruoat jos kukkaro kestää. Toiko siskosi hyvät tuliaiset Saksasta? Onko tehnyt mitään ns rahanarvoista kuten vahtinut lapsianne tms?
Näin jälkikäteen on vaikea lähteä tietysti rahaa enää pyytämään, mutta jos ovat vielä tulossa uudelleen, pyytäisin osallistumista ruokakuluihin. Erikoista että peräti 2 viikkoa tilannetta sietäneet hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Kaksi viikkoa on pitkä aika olla yhdessä, varsinkin jos ei ole suoraa puheyhteyttä.
Et kerro omasta elämäntilanteesta, mutta ymmärrän, että tässä on enemmän periaatteesta kysymys. Kahden viikon ruuat ja saunomiset eivät isossa mittakaavassa paina, kun vaakakupissa on särö perhesuhteeseen. Mutta itse tiedä, mikä on tärkeämpää.
Itse pidän kiinni vähäisistä läheisistä. Olen hyvin valikoiva ihminen, enkä kutsu yökylään kuin läheisiä. Asun ulkomailla, jossa elinkustannukset ovat kalliita. Lentolippu maksaa läheisilleni erittäin paljon. Tulen siinä vastaan, että ruuat ja autoilu ovat minun piikkiin.
En nostaisi asiaa esiin tässä vaiheessa, se on liian myöhäistä. Voit sanoa lentokentällä, että ihana kun kävit ja vuoroin vieraissa.
Seuraavaa reissua ajatellen, ota vieraat viikoksi tai viikonlopuksi vain.
P.S Saksasta pääsee paljon halvemmalla halvalla etelän lämpöön ja täyshoitolaan kuin Suomeen, he olisivat menneet sinne jos olisivat halunneet halvan loman.
Haluaisin vielä jatkaa tätä.
Kun kirjoitit, että taloutesi kestää, niin onko se eufemismi? Jotenkin jää kuva, että teillä on varallisuutta, mutta nyt on tosiaan vain periaatteesta kysymys, että ja sisar ymmärtää arvostaa mitä hänelle tarjoat. Tästähän on lopunperin kysymys, että sisar arvostaa mitä hänelle tarjoat.
Hänen rahallinen tilanne ei käy selväksi. Mutta tiedän millaista Saksassa on ja voi olla, ettei hänellä ole ylimääräistä rahaa. Todennäköisesti on jäänyt myös lasten kanssa kotiin kotiäidiksi. Saksa ei ole Suomi.
Mutta kysy lentokentällä, että oliko hyvä loma. Jos loma oli hyvä ja he kiittävät, niin ole onnellinen siittä. Aika kuluu nopeaa ja tämä matka on kohta muisto vain. Rahan voi ottaa hienovaraisesti myös esille kutsumalla vieraat sen pituiseksi aikaa, kuin teillä vieraanvaraisuus riittää.
Ei vierauden pidä maksaa, mutta vieraiden ei myöskään pitäisi olla kahta päivää kauempaa kenenkään luona.
On ajattelematonta, jos ei maksa mitään kahden viikon vierailun aikana ollessaan toisten kotona kylässä. Taustalla voi olla ajatus, että kyllä niillä on varaa meitä elättää sen ajan tms.
Oma veljeni oli meillä vähän päälle kuukauden kylässä loka-marraskuussa (asumme Japanissa), eikä hankkinut kuin yhden kauppakassin. Nostin kyllä kissan pöydälle lopuksi, että saisi jotain maksaa. Jos tulee uudelleen, viipyy lyhyemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko varmaan lähti jo kotiin? Itse sanoisin, että "ensi vuonna tulemmekin pariksi viikoksi vastavuoroisesti teille. On niin ihanaa majoittua sisaren luo, hotellit ovat niin kylmiä. Ja teiltä saa autonkin käyttöön".
Jos olette hyvin toimeentulevia, niin tarjoa tämän kerran. Seuraavalla kerralla ota puheeksi etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä (saksalaisen mieheni ja lastemme kanssa) olen aina maksanut kaikesta ihanien sukulaistemme luona olosta reilusti, ja nimeen omaan maksamalla ruokakaupassa ihan kaiken. Minusta olisi ällöttävää jos meistä puhuttaisin kuin jostain loisista. . .
Ai, että perhe ei merkitse mitään? En ole ikinä, ennen tätä päivää kuullut, että perheen sisällä peritään vierailusta maksu, vaikka talous ok.
Niin ne ajat muuttuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en varmaankaan(jos en olisi saanut suutani auki kahden viikon aikana,kuten aikuisen kuuluu) sanoisi enää mitään,mutta se olisi todellakin viimeinen vierailu,jonka he luonani tekisivät. Taitavat kyllä ymmärtää tämän itsekin, ovat vain sikoja.
Aika surkeaa, kun ei oman siskonsa kansas voi edes tuollaista puhua. En kyllä tajua, miksi sille omallekaan siskolle ja sen klaanille pitää pelleillä hotellia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Sulla on varaa maksaa ja siskolla ei niin mikä on ongelma että Sää maksat? Hiivatti kun hyvätuloiset ei aattele muita kuin itseään eikä tajuu että toisilla ei ole rahaa! Ei ne lennotkaan varmaan ilmaiset ollu?
Vierailija kirjoitti:
Vuoroin vieraissa, ja jos ollaan aina vain toisen luona, niin kohteliasta on osallistua kustannuksiin. Kaksi viikkoa on aika pitkä aika olla täysihoidossa. Viikonloppuvierailta en odota mitään rahallista osallistumista, ainoastaan jos ulkona syödään tai muuta niin vieraat saa maksaa oman osuutensa. Jos oma talous ei asiasta kärsi ja sisko on silloin tällöin kylässä, niin en itse sanoisi muuta kuin että odotan vastavuoroista kyläkutsua heille.
Eihän siskolle voi mennä, kun asuu miniasunnossa. Se mainitaan aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vierauden pidä maksaa, mutta vieraiden ei myöskään pitäisi olla kahta päivää kauempaa kenenkään luona.
Kalat ja vieraat alkavat haista toisena päivänä. -sananlasku
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kyläilemään toisen luokse pitkäksi ajaksi, kuuluu tapoihin osallistua ruokakustannuksiin. Jos on kylässä yön tai kaksi kutsuttuna, silloin voi mielestäni olla maksamatta mitään.
Juuri näin.
Ja jos on pidempään ja maksaa, yhdessä sovitaan mitä, ettei ole liian kallista tai epämieluista.
Ja jos on lyhyt vierailu, on tapana tuoda jokin "kiitoslahja"/tuliainen, kuten kahvipaketti tai viinipullo.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vielä jatkaa tätä.
Kun kirjoitit, että taloutesi kestää, niin onko se eufemismi? Jotenkin jää kuva, että teillä on varallisuutta, mutta nyt on tosiaan vain periaatteesta kysymys, että ja sisar ymmärtää arvostaa mitä hänelle tarjoat. Tästähän on lopunperin kysymys, että sisar arvostaa mitä hänelle tarjoat.
Hänen rahallinen tilanne ei käy selväksi. Mutta tiedän millaista Saksassa on ja voi olla, ettei hänellä ole ylimääräistä rahaa. Todennäköisesti on jäänyt myös lasten kanssa kotiin kotiäidiksi. Saksa ei ole Suomi.
Mutta kysy lentokentällä, että oliko hyvä loma. Jos loma oli hyvä ja he kiittävät, niin ole onnellinen siittä. Aika kuluu nopeaa ja tämä matka on kohta muisto vain. Rahan voi ottaa hienovaraisesti myös esille kutsumalla vieraat sen pituiseksi aikaa, kuin teillä vieraanvaraisuus riittää.
Tämä varallisuus asia itsellekin tuli mieleen. Ap kertoi, että siskon luo ei voi mennä vastavierailulle koska he asuvat ahtaasti. Toisaalta sanoi myös, että meidän talous kestää, mutta on periaatekysymys. Voiko olla niin, että on kyse huomattavasta varsllisuus erosta. En silti väitä, että olisi oikein olettaa voivansa automaattisesti elellä pari viikkoa toisten kustannuksella.
Syy on Saksa. Saksalaisten nuukuus on tunnettua ja siskosi on tottunut maan tavoille. Hyvä ystäväni on erittäin hyvin toimeentuleva myyntitykki, saa joka kk käteen 5-6 t ja hänen siskonsa asuu Pohjoismaissa. Sisko tulee perheineen heille joka kesä 2 viikoksi ja mieletön matsi kuka maksaa ja mitä. Tai saa maksaa. Ystäväni ottaa aina esille hänellä on varaa. Siskon mies sairaseläkkeellä, sisko konttorissa töissä. Mutta eivät halua olla ilmaiseksi.
Anna mennä ja seuraavalla kerralla kysy etukäteen onko tämä ok, että he toimivat näin.
Yksi ateria menee vieraanvaraisuutena, mutta sen jälkeen pitää kyllä olla älyä osallistua kustannuksiin. Me ei edes kehdata lapsen kanssa maksattaa muilla ostoksia. Jopa kun ollaan vanhempien kanssa nykyisin osin itse omistamalla mökillä, niin kaupassa maksetaan omia ruokia, vaikka vanhemmat sanovat, että heillä on hyvin rahaa ja haluavat tukea meitä.
Minä sanon jopa tyttärelleni, että ei varmaan haittaa jos pyydän että tullessasi tuot jotain mikä jäänyt ostamatta, eikä sitä voi pitää sellaisena, että katson että on velvollisuus ostaa, enkä haluaisi tarjota mitään.
Selitin hänelle vain että melko pienituloisena, en oikein voi hirveän montaa päivää tarjota edes ruokia koska itseni lisäksi on myös alaikäisiä huollettavia. Satunnaisia tarjoamista ei ehkä kukaan viitsi laskea ta kenenkään taloutta hetkauta, mutta erikseen sellaiset yhtäjaksoisen yli viikon 24h oleskelut.
Kyllähän niustä kertyy summa, mikä on jo jotain ehkä sille pienituloiselle. Vaikka on kiva tarjota jotain esim. omille lapsille jonkin verran pitää pitää omia puolia, ettei ihan tappiolle itse joudu, varsinkin jos se oma lapsi ei suhteessa huonompituloinen kun itse on.