Saako mielestäsi antiikkisen puisen huonekalun maalata mieleisekseen?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä n. 10 vuotta, kun kaikki kalusteet piti maalata valkoiseksi?
Olen aina pitänyt 50-luvun sellakkapintaisista koivukalusteista. Muutamaa tuttavaa varoitin sellaisia kalusteita maalaamasta, mutta ei ollut apua. Valkoiseksi vetivät. Eikä noista osin viilutetuista pinnoista voi maalia hioa pois.
Koska miten kävikään? Kokovalkoinen muoti muuttui arvostamaan 50-60 -luvun sellakkapintaisia koivuhuonekaluja.
Yksi tuttavani itki maalaamaansa liinavaatekaappia. Kaappi on nyt autotallissa katseilta piilossa.
Kyllä maali pois lähtee. Ei tietenkään hiomalla muuta kuin viimeistely - isoimmat kaapimella ja kuumailmalla.
Paljaan puun syihin jos on imeytetty maalia niin sitten voi mennä viimeisten tipöojen poisto hankalaksi.
EI saa!!! Museovirasto voi antaa sakot
Vierailija kirjoitti:
Saa, jos on oma.
Ei mitä tahansa saa. Museovirastolla voi olla asiaan mielipide vaikka olisikin yksityisomaisuutta. Toki perusantiikkiin yleensä ei ole.
no jos sinulla ei ole varaa ostaa uutta, niin eikun hommiin. meillä on käytössä isoisoisän tekemiä: keittiön pöytä ja tuolit, vaatekaappi, arkkuja on kaksi ja saunan penkit. ovat siis 1800 luvun puolelta ja edelleen parempia, kuin mikään nykyaikana tuotettu. aika hassua, että kaikki on pelkkää sitä itseään nykyaikana. ukkoni on tehnyt kaikki kalusteet mettäkämpälle. mitään ei ole ostettu sinne. on mukavaa kun on taitava puoliso.
Kai se on han saman minkä väriseksi maalaa ne Ikean lastulevystä tehdyt huonekaulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo kauan ollut pelkästään vanhoja puuhuonekaluja. Olen maalannut vain sellaisia, jotka ovat aiemminkin olleet maalattuja. esim. kesällä aion maalata vanhan arkun, joka on kauan sitten maalattu siniseksi. Maalaan sen vanhanvihreäksi.
Mutta nyt harkitsen tämän tyyppisen lipaston ostamista https://kuvat.huutokaupat.com/lmyqwr1DXqLtVejc7jaHbJqV28V5XB6_QHen_UaNG…
ja sen maalaamista värilliseksi, koska olen nähnyt tuollaisia maalattuna ja niissä tulee kaikki hienot kuviot aivan eri tavalla esille!
Kamala! Maalaisin ehdottomasti!
On toi kyllä tosi ruma minunkin mielestäni eikä tuota maalikaan paranna😅 no makuasioitahan nämä
Vahasin muuten juuri oman vintage kirjahyllyni. Taas kiiltää. Kiva kun näitä vanhempia viilupuisia kalusteita pystyy huoltamaan.
Ei läheskään kaikki vanhat huonekalut ole arvokkaita. Monet senkit, piirongit, ruokailuryhmät ym ovat sellaisia, ettei kirppikset niitä suostu edes ottamaan, kun eivät mene kaupaksi. Maalia pintaan vaan, jos se omaa silmää miellyttää. Onpahan sitten ainakin huonekalulle käyttöä, ettei tarvitse sorttiasemalle viedä.
Oikeasti vanhoissa kalusteissa on usein lukemattomat vanhat maalipinnat päällekkäin. Kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on han saman minkä väriseksi maalaa ne Ikean lastulevystä tehdyt huonekaulut.
Ikean huonekaluista suurin osa ei ole edes lastulevyä. Sisus on kierrätyspaperia. Siksi ne isotkin hyllyt on niin kevyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on han saman minkä väriseksi maalaa ne Ikean lastulevystä tehdyt huonekaulut.
Ikean huonekaluista suurin osa ei ole edes lastulevyä. Sisus on kierrätyspaperia. Siksi ne isotkin hyllyt on niin kevyitä.
Sama koskee muuten osaa Artekin huonekaluista.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vanhoissa kalusteissa on usein lukemattomat vanhat maalipinnat päällekkäin. Kuuluu asiaan.
Eipä ole tuollaista vielä vastaan tullut. Aikoinaan huonekaluista huolehdittiin, niitä ei "korjattu" vetämällä uusi maali vanhan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä n. 10 vuotta, kun kaikki kalusteet piti maalata valkoiseksi?
Olen aina pitänyt 50-luvun sellakkapintaisista koivukalusteista. Muutamaa tuttavaa varoitin sellaisia kalusteita maalaamasta, mutta ei ollut apua. Valkoiseksi vetivät. Eikä noista osin viilutetuista pinnoista voi maalia hioa pois.
Koska miten kävikään? Kokovalkoinen muoti muuttui arvostamaan 50-60 -luvun sellakkapintaisia koivuhuonekaluja.
Yksi tuttavani itki maalaamaansa liinavaatekaappia. Kaappi on nyt autotallissa katseilta piilossa.
Siitä on jo melkein parikymmentä vuotta kun tuo muoti oli huipussaan. Muistan hyvin siitä kun maalasin sukulaiselta tulleen ruman tiikkilipaston valkoiseksi. Samoin huonokuntoisen puulipaston. Jälkimmäinen palveli viime kesään asti jolloin myin sen pois, tiikkinen vietiin mökille kun muutettiin pois silloisesta asunnosta uuteen. En siitä tykännyt valkoisenakaan sen enempää koska se oli hankala avata. Tiikkikalusteiden pinta on minusta edelleen ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vanhoissa kalusteissa on usein lukemattomat vanhat maalipinnat päällekkäin. Kuuluu asiaan.
Eipä ole tuollaista vielä vastaan tullut. Aikoinaan huonekaluista huolehdittiin, niitä ei "korjattu" vetämällä uusi maali vanhan päälle.
No mun isovanhemmat ainakin harrasti tuota huonekalujen uudistamista maalaamalla. Meillä on mm valkoiseksi maalattuja ikivanhoja huonekaluja jotka mummoni maalasi koska ajatteli tumman puupinnan olleen synkkä. Olivat huutokaupasta niitä ostelleet kun menivät naimisiin. Tämä on tapahtunut joskus 40-luvulla. Joissain niistä on monta kerrosta maalia, kun on muutettu kulloisenkin muodin mukaan. Yksikin lipasto oli maalattu kirkkaansiniseksi joskus 70-luvulla. Siitä hiljakkoin rapsuttelin maalit pois ja maalasin mieleisekseni.
Tietysti saa. Mitä ideaa on alunperin käyttöön tarkoitetuilla, vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja käytössä olleilla huonekaluilla jos niitä ei saisi käyttää? Meillä on joitain 1800-luvulta peräisin olevia lipastoja, pöytiä ja penkkejä, missä on lähes kaikissa monta kerrosta maalia. Esimerkiksi yhdessä lipastossa oli 5 eri kerrosta maalia. Me maalattiin se sitten vielä kerran, punaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vanhoissa kalusteissa on usein lukemattomat vanhat maalipinnat päällekkäin. Kuuluu asiaan.
Ehkä joissain isoisosedän veistämissä ruokailuryhmissä ja mäntypuisissa kiikkutuoleissa, mutta laadukkaasta puusta tehdyissä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siitä n. 10 vuotta, kun kaikki kalusteet piti maalata valkoiseksi?
Olen aina pitänyt 50-luvun sellakkapintaisista koivukalusteista. Muutamaa tuttavaa varoitin sellaisia kalusteita maalaamasta, mutta ei ollut apua. Valkoiseksi vetivät. Eikä noista osin viilutetuista pinnoista voi maalia hioa pois.
Koska miten kävikään? Kokovalkoinen muoti muuttui arvostamaan 50-60 -luvun sellakkapintaisia koivuhuonekaluja.
Yksi tuttavani itki maalaamaansa liinavaatekaappia. Kaappi on nyt autotallissa katseilta piilossa.
Siitä on jo melkein parikymmentä vuotta kun tuo muoti oli huipussaan. Muistan hyvin siitä kun maalasin sukulaiselta tulleen ruman tiikkilipaston valkoiseksi. Samoin huonokuntoisen puulipaston. Jälkimmäinen palveli viime kesään asti jolloin myin sen pois, tiikkinen vietiin mökille kun muutettiin pois silloisesta asunnosta uuteen. En siitä tykännyt valkoisenak
Mulla sama, en yhtään tykkää tiikkikalusteista. Ne on jotenkin niin 60 - 70-lukulaisia. Mun lapsuudessa lähes kaikissa kodeissa oli tiikkinen sohvapöytä ja olohuoneessa tiikkinen kirjahylly. Myös tv-taso ja eteisen puhelinpöytä olivat tiikkiset. Mulla oli jopa tiikkinen sänky ja kirjoituspöytä. Mulla on kaikesta siitä lapsuuden tiikistä traumat, enkä siedä sitä yhtään. 😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vanhoissa kalusteissa on usein lukemattomat vanhat maalipinnat päällekkäin. Kuuluu asiaan.
Ehkä joissain isoisosedän veistämissä ruokailuryhmissä ja mäntypuisissa kiikkutuoleissa, mutta laadukkaasta puusta tehdyissä ei ole.
Miten niin ei ole?
Ennen kaikki huonekalut oli jonkun itse veistämiä, käsityönä tehtyjä. Ei 1700- ja 1800-luvun ihmisillä ollut varaa tilata jotain tehdasvalmisteista jostain Britannaista.
Saa, mutta sellaista ei kannata ainakaan minulle yrittää myydä, koska sen arvo on sitten hyvin lähellä nollaa. Yleensäkin amatöörien tekemät maalaukset näyttää lähinnä humalaisen lapsen sutaisuilta.