Lue keskustelun säännöt.
Miten se voi vaikuttaa, että vanhempi ei puhu omaa äidinkieltään lapselleen?
11.01.2025 |
Lapsen toisen vanhemman äidinkieli on ruotsi, koska on syntynyt ruotsinkieliseen perheeseen, mutta osaa suomea kuitenkin todella sujuvasti. Arjessaan käyttää suomea, töissä, harrastuksissa ja kaverien kesken puhuessaan. Ruotsia hän puhuu lähinnä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.
Kommentit (29)
Nykyään ajatellaan että vanhempien pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään. Tunnen monia, joiden perheessä on puhuttu vain yhtä kieltä ja toisen vanhemman kieli on jäänyt oppimatta mikä harmittaa aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitenkään. Omista vanhemmistani isäni äidinkieli on ruotsi, mutta hän on aina puhunut minun kanssani suomea, koska ollaan eletty suomenkielisessä ympäristössä. Isän sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
Hedelmällisin kielen oppimisvaihe on ohitettu ennen kuin lapsi aloittaa viskarin.
Sama koskee matemaattisen hahmotuskyvyn harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Kielellinen ja siten kognitiivinen kehitys voi hidastua.
Veljeni ei myöskään puhunut pojalleen tämän äidinkielellä, koska meillä ei ole mitään yhteyttä alkuperämaahamme. Hän puhui vain suomea ja oppi myöhemmin koulussa englantia ja ruotsia.
Siitä ei kuitenkaan ollut mitään haittaa.
Veljenpoikani opiskelee lääketiedettä, joten se ei ole vaikuttanut hänen kognitiiviseen kehitykseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitenkään. Omista vanhemmistani isäni äidinkieli on ruotsi, mutta hän on aina puhunut minun kanssani suomea, koska ollaan eletty suomenkielisessä ympäristössä. Isän sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
Hedelmällisin kielen oppimisvaihe on ohitettu ennen kuin lapsi aloittaa viskarin.
Sama koskee matemaattisen hahmotuskyvyn harjoittelua.
Niin? Miten tämä liittyy minuun.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ajatellaan että vanhempien pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään. Tunnen monia, joiden perheessä on puhuttu vain yhtä kieltä ja toisen vanhemman kieli on jäänyt oppimatta mikä harmittaa aikuisena.
Ei sitä toista kieltä välttämättä kuitenkaan opi, vaikka kotona kuulisi, jos ympäristö ei tue oppimista. Omat muksuni eivät osaa ruotsia, vaika isänsä sitä heille puhui. Meidän parisuhdekielemme on kuitenkin suomi, joten suomi on dominoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ajatellaan että vanhempien pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään. Tunnen monia, joiden perheessä on puhuttu vain yhtä kieltä ja toisen vanhemman kieli on jäänyt oppimatta mikä harmittaa aikuisena.
Ei sitä toista kieltä välttämättä kuitenkaan opi, vaikka kotona kuulisi, jos ympäristö ei tue oppimista. Omat muksuni eivät osaa ruotsia, vaika isänsä sitä heille puhui. Meidän parisuhdekielemme on kuitenkin suomi, joten suomi on dominoiva.
Lapset taisivat olla suomenkielisessä koulussa? SIsareni mies puhuu lapsilleen aina ruotsia, kävivät ruotsinkielisen koulun, ja puhuvat molempia kieliä yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinkieli on lapsen tunnekieli.
No ei välttämättä. Jos asuu vaikka Suomessa ja äiti on somali. Lapsi menee suomenkieliseen päikkyyn ja kouluun, kaverit suomalaisia. Suomenkielestä tulee nopeasti vahvempi vaikka äidin kanssa puhuisi kotona somaliaa.
Äidinkieltä sanotaan myös sydämen kieleksi. Jos äiti ei puhu lapselle omalla kielellään, niin paljon jää nyansseja puuttumaan. Hellittelysanoja, lohdutusta, hassutteluja, lastenloruja ja lauluja, iltasatuja, niitä harvemmin osaa vieraalla kielellä. Vanhemmuus on vaan vaikeampi paketti itselle vieraalla kielellä.
Joitain kymmeniä vuosia sitten näin ei ajateltu, vaan äitejä opastettiin puhumaan lapselle sen maan kieltä missä ollaan. Kaksikielisyyttä pidettiin huonona, ei kukaan
Eihän tässä pääongelmana ole se itse kieli, vaan se, käytetäänkö lapsen kuullen/kanssa hellittelysanoja, lohdutusta, hassutteluja, loruja, lauluja tai satuja yleensäkään, millään kielellä. Vanhempien tyyli kommunikoida lapsen kanssa vaikuttaa varmasti enemmän kuin pelkkä kieli miten se tehdään.
"Eihän tässä pääongelmana ole se itse kieli,"
Miten ne maalitolpat nyt noin yhtäkkiä siirtyi? Koko ketjun mitalta on puhuttu nimenomaan kielestä, ja siitä mikä kieli muodostuu vahvaksi ja mitä kieltä äidin pitäisi lapselle puhua. On ihan tutkittua tietoa, että lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy ne lorut, riimittelyt, laulut ja sadut, ja kiintymyssuhteeseen hellittelyt joita on myös sanalliset hellittelyt ja vauvalle puhuminen ja vauvan ihastelu myös sanallisesti jne. Jos näitä kaikkia täytyy tehdä itselle vieraalla kielellä, jotain jää pakostikin puuttumaan. Aikuinen ei esim ymmärrä sanojen nyansseja oikein, ja saattaa opettaa lapselleen latteaa tai tunneköyhää kieltä. Ymmärtämättä itse sitä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinkieli on lapsen tunnekieli.
No ei välttämättä. Jos asuu vaikka Suomessa ja äiti on somali. Lapsi menee suomenkieliseen päikkyyn ja kouluun, kaverit suomalaisia. Suomenkielestä tulee nopeasti vahvempi vaikka äidin kanssa puhuisi kotona somaliaa.
Äidinkieltä sanotaan myös sydämen kieleksi. Jos äiti ei puhu lapselle omalla kielellään, niin paljon jää nyansseja puuttumaan. Hellittelysanoja, lohdutusta, hassutteluja, lastenloruja ja lauluja, iltasatuja, niitä harvemmin osaa vieraalla kielellä. Vanhemmuus on vaan vaikeampi paketti itselle vieraalla kielellä.
Joitain kymmeniä vuosia sitten näin ei ajateltu, vaan äitejä opastettiin puhumaan lapselle sen maan kieltä missä ol
Miten ne maalitolpat nyt noin yhtäkkiä siirtyi? Koko ketjun mitalta on puhuttu nimenomaan kielestä, ja siitä mikä kieli muodostuu vahvaksi ja mitä kieltä äidin pitäisi lapselle puhua. On ihan tutkittua tietoa, että lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy ne lorut, riimittelyt, laulut ja sadut, ja kiintymyssuhteeseen hellittelyt joita on myös sanalliset hellittelyt ja vauvalle puhuminen ja vauvan ihastelu myös sanallisesti jne. Jos näitä kaikkia täytyy tehdä itselle vieraalla kielellä, jotain jää pakostikin puuttumaan. Aikuinen ei esim ymmärrä sanojen nyansseja oikein, ja saattaa opettaa lapselleen latteaa tai tunneköyhää kieltä. Ymmärtämättä itse sitä edes.
Luuletko ihan tosissasi, että kaikki vanhemmat loruttelee, laulelee, riimittelee, hellittelee, lukee tai yleensäkään puhuu vauvalleen/lapsilleen samalla tavalla? Vaikka kaikkien äidinkieli olisi täysin sama. Lähtökohdat tähän on siis jokaisessa tapauksessa erilaiset.
Usko tai älä, mutta äidinkieli ei aina ole ihmisen paras kieli. Äidinkielestä huolimatta joku toinen kieli voi kehittyä vahvimmaksi kieleksi, jos joku käyttää sitä nuoresta asti.
Eihän tässä pääongelmana ole se itse kieli, vaan se, käytetäänkö lapsen kuullen/kanssa hellittelysanoja, lohdutusta, hassutteluja, loruja, lauluja tai satuja yleensäkään, millään kielellä. Vanhempien tyyli kommunikoida lapsen kanssa vaikuttaa varmasti enemmän kuin pelkkä kieli miten se tehdään.