Miten laittaa rajat tuttavalle joka soittelee jatkuvasti ja puhuu loputtomasti?

Et vastaa tai sanot olevasi kiireinen ja lopetat jollain syyllä. 

Äitini soitti minulle 1-4 kertaa päivässä, koska on elämä tylsää, kököttää kotona eläkkeellä ja ei ole mitään tekemistä. Siispä soittaa loputtomia jaarittelupuheluita päivittäin. Puhuu 1-2 tuntia kerralla, jos en lopeta. Nykyään olen välillä vastaamatta tai lopetan nopeasti. Olisiko vähän hoksannut, kun joskus menee koko päivä, ettei soita ja sitten soittaa vaan 1-2 kertaa päivässä? Olen alkanut todella tylyksi. Sanon vain, että "niin, oliko sulla jotain kiireistä, olin tässä juuri..." Lopettaa kyllä nöyrästi. Tänään ajattelin, että annan lauantain kunniaksi puhua pidempään ja puhuikin lähes 1,5 tuntia. Tosin sittenkin minä jouduin sanomaan, että nyt lopetetaan. Olisi varmaan jatkanut toiset 1,5 tuntia. Lopetettua puhelun, soitti vain parin tunnin päästä uudestaan kertoakseen, mitä on tehnyt ruuaksi. Sen puhelun lopetin alle 2 minuutissa. Ongelma on hiukan sekin, että vanhalla ihmisellä voi olla joku ongelma ja siksi pyrin kuitenkin aika usein vastaamaan. Tämä on oikeasti tosi rankkaa välillä. Olen tosi kyllästynyt jatkuvaan puhelimen soimiseen ja oikein ärsyttää, kun näkee, kuka taas soittaa. Sitten jos en illalla vastaa, niin yrittää vielä soittaa lähempänä kymmentä ja jos en vieläkään vastaa, niin tulee jo viestiä, että missä oot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Älä vastaa

2. sano, että nyt pitää lopettaa. On muuta tärkeää tekemistä / menoa

Käytän tätä, mun pitää nyt mennä koska...Kohta tulee xx ja pitää, kuule, soitan sulle....kohta...

Mutta jos tällaista "pakenemista" pitää tehdä jatkuvasti ja käyttää energiaa keksiäkseen tekosyitä, niin tuskin tämä kovin terve tuttavuus on. Eihän tuttavuuden pitäisi olla sellaista, että jatkuvasti joutuu aktiivisesti pakoilemaan toista.

Ja on vieläpä hyvin tuore tuttavuus, olemme tunteneet alle puoli vuotta. Eli siis ei todellakaan mikään läheinen ystävä.

ap

Tuttavuudessanne on varmasti epäterveitä piirteitä, mutta kenen syytä se on? Jos olet itse vässykkänä totuttanut kaverisi sellaiseen käytöksee

Voi varmasti ja sitä olenkin nyt tekemässä. Täällä lähinnä ajattelen ääneen kun mietin miten hoitaa tämä mahdollisimman hyvin.

En kyllä tuota "vässykkä"-väitettä hyväksy tai allekirjoita. Tapasimme tämän naisen kanssa ensimmäistä kertaa elämässä viime vuoden (2024) syyskuussa, joten ei tämä tuttavuus ole sen pidempi kuin alle 4 kuukautta. Ei noin lyhyessä ajassa ole ehtinyt tulla mitään tottumisia sillä siinähän on vasta tutustuttu. Ja olen tänä aikana enenevässä määrin ryhtynyt kokemaan oloni epämukavaksi tuon liiallisen takertumisen ja ajan vaatimisen suhteen. Syksyn ajan lähinnä, kuten toisessa viestissä kirjoitin, pidin häntä jossain määrin loitolla juuri erilaisten tekosyiden avulla mutta se ei vain vaikuta toimivalta tai terveeltä tavalta antaa tämän tuttavuuden jatkua.

Kai olisi pitänyt heti aloituksessa painottaa, että kyseessä ei ole pitkäaikainen tuttava eikä varsinkaan läheinen ystävä, vaan tosiaan henkilö jonka olen tuntenut vain alle 4 kuukautta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Älä vastaa

2. sano, että nyt pitää lopettaa. On muuta tärkeää tekemistä / menoa

Käytän tätä, mun pitää nyt mennä koska...Kohta tulee xx ja pitää, kuule, soitan sulle....kohta...

Mutta jos tällaista "pakenemista" pitää tehdä jatkuvasti ja käyttää energiaa keksiäkseen tekosyitä, niin tuskin tämä kovin terve tuttavuus on. Eihän tuttavuuden pitäisi olla sellaista, että jatkuvasti joutuu aktiivisesti pakoilemaan toista.

Ja on vieläpä hyvin tuore tuttavuus, olemme tunteneet alle puoli vuotta. Eli siis ei todellakaan mikään läheinen ystävä.

ap

 

"Voisiko tilanne parantua sillä, jos muuttaisit omaa käytöstäsi terveempään suuntaan?"

Lisään vielä, että juuri sitähän minä olen tekemässä.

"Jos olet totuttanut kaverisi sellaiseen käytökseen"

Ja tosiaan painotan vielä sitä, että kun puhut "totuttamisesta", niin olen tuntenut tämän naisen alle 4 kuukautta. Ei tässä vielä hirveästi totuttamista ole ehtinyt tapahtua. Lähinnä olen ollut hämmentynyt toisen käytöksestä ja miettinyt, miten toimia sen kanssa.

ap

No jos olette tosiaan vasta vähän aikaa sitten tutustuneet, niin todellakin pitää laittaa rajat.

Pidä omaa monologia. Mieti jo aiheet valmiiksi etukäteen. Ja puhu päälle jos et saa muuten puheenvuoroa. Ehkä menee viesti perille.

Vierailija kirjoitti:

Et vastaa tai sanot olevasi kiireinen ja lopetat jollain syyllä. 

Äitini soitti minulle 1-4 kertaa päivässä, koska on elämä tylsää, kököttää kotona eläkkeellä ja ei ole mitään tekemistä. Siispä soittaa loputtomia jaarittelupuheluita päivittäin. Puhuu 1-2 tuntia kerralla, jos en lopeta. Nykyään olen välillä vastaamatta tai lopetan nopeasti. Olisiko vähän hoksannut, kun joskus menee koko päivä, ettei soita ja sitten soittaa vaan 1-2 kertaa päivässä? Olen alkanut todella tylyksi. Sanon vain, että "niin, oliko sulla jotain kiireistä, olin tässä juuri..." Lopettaa kyllä nöyrästi. Tänään ajattelin, että annan lauantain kunniaksi puhua pidempään ja puhuikin lähes 1,5 tuntia. Tosin sittenkin minä jouduin sanomaan, että nyt lopetetaan. Olisi varmaan jatkanut toiset 1,5 tuntia. Lopetettua puhelun, soitti vain parin tunnin päästä uudestaan kertoakseen, mitä on tehnyt ruuaksi. Sen puhelun lopetin alle 2 minuutissa. Ongelma on hi

Ymmärrän, mutta kyseessä on silti äitisi. Kuvittele sitten, että joku tuore tuttava käyttäytyisi samalla tavalla. Se ärsytys ja vastenmielisyys kun näkee kyseisen henkilön nimen puhelimessa on aika valtavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Älä vastaa

2. sano, että nyt pitää lopettaa. On muuta tärkeää tekemistä / menoa

Käytän tätä, mun pitää nyt mennä koska...Kohta tulee xx ja pitää, kuule, soitan sulle....kohta...

Mutta jos tällaista "pakenemista" pitää tehdä jatkuvasti ja käyttää energiaa keksiäkseen tekosyitä, niin tuskin tämä kovin terve tuttavuus on. Eihän tuttavuuden pitäisi olla sellaista, että jatkuvasti joutuu aktiivisesti pakoilemaan toista.

Ja on vieläpä hyvin tuore tuttavuus, olemme tunteneet alle puoli vuotta. Eli siis ei todellakaan mikään läheinen ystävä.

ap

Tuttavuudessanne on varmasti epäterveitä piirteitä, mutta kenen syytä se on? Jos olet itse väs

Puhut toistuvasti takertumisesta ja ajan vaatimisesta. En ole lukenut kaikkia viestejäsi, mutta ne jotka olen lukenut viittaa pikemminkin siihen, että tuttavallesi on muodostunut väärä käsitys siitä millaista yhteydenpitoa sinä toivot. Vai onko hän todella syyllistänyt sinua siitä kun et ole aina tavoitettavissa ja vaatinut, että jätät jotain muuta tekemättä jotta hän saa puhua kanssasi niitä näitä? Jos ei, ehkä olet vain liian tunnollinen ihminen ja tunnet aiheetta syyllisyytä siitä, kun et pysty toteuttamaan tuttavasi toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Pidä omaa monologia. Mieti jo aiheet valmiiksi etukäteen. Ja puhu päälle jos et saa muuten puheenvuoroa. Ehkä menee viesti perille.

Alan kyllä kallistua siihen, että etäännytän kyseisen tuttavan. Ei välejä tarvitse poikki laittaa, enkä aio pitää mitään melodramaattista puhetta, mutta en aio myöskään enää jatkaa tekosyiden keksimistä ja aikani tuhlaamista. Ei tämä tuttavuus vain taida olla toimiva.

Havahduin tänään siihen, että olen jo niin ärsyyntynyt kyseisestä henkilöstä etten ole vain itsekseni välillä ärsyyntynyt vaan nyt jo valitin hänestä ystävälleni. Jota ei yhtään huvittanut kuunnella valitusta hänelle täysin ventovieraasta henkilöstä. Joten tämä uusi tuttavuus haittaa jo oikeita ystävyyksiäni.

ap

"Puhut toistuvasti takertumisesta ja ajan vaatimisesta. En ole lukenut kaikkia viestejäsi, mutta ne jotka olen lukenut viittaa pikemminkin siihen, että tuttavallesi on muodostunut väärä käsitys siitä millaista yhteydenpitoa sinä toivot. Vai onko hän todella syyllistänyt sinua siitä kun et ole aina tavoitettavissa ja vaatinut, että jätät jotain muuta tekemättä jotta hän saa puhua kanssasi niitä näitä? Jos ei, ehkä olet vain liian tunnollinen ihminen ja tunnet aiheetta syyllisyytä siitä, kun et pysty toteuttamaan tuttavasi toiveita."

On toki saattanut muodostua väärä käsitys, en minäkään voi toisen ajatuksia lukea.

Vastauksena:

1. On syyllistänyt. Ihan alussa kun olimme ensin tavanneet niin en sitten ollut pariin viikkoon yhteydessä enkä vastannut hänen puheluihinsa tai viesteihinsä. Elämässä oli todella paljon muuta. Sitten ajattelin, että se on epäkohteliasta ja laitoin viestin (joten kyllä, voi olla että myös liian velvollisuudentuntoinen) johon vastatessaan sekä kun sen jälkeen juttelimme, niin hän oli hyvinkin loukkaantunut ja teki sen selväksi.

2. Itse olen sitä mieltä, että kyllä ihmisten pitäisi omata normaalit käytöstavat ilman että heitä pitää siitä erikseen ohjeistaa. Eli esimerkiksi niin, että jos vaikkapa joku ei vastaa puheluun, niin sitä antaa toiselle tilaa soittaa takaisin kun ja jos haluaa ja ehtii. Ei niin, että jatkaa puheluin ja viestein pommittamista kunnes saa toisen vastaamaan (lähinnä väsytystaktiikalla).

ap

"Ja tosiaan painotan vielä sitä, että kun puhut "totuttamisesta", niin olen tuntenut tämän naisen alle 4 kuukautta. Ei tässä vielä hirveästi totuttamista ole ehtinyt tapahtua. Lähinnä olen ollut hämmentynyt toisen käytöksestä ja miettinyt, miten toimia sen kanssa."

Vaikka tuttavuutenne on vielä tuore, 4 kuukaudessa on ehtinyt tapahtua jo monenlaisia tottumista. Kaverisi on aivan hyvin voinut tottua siihen, että vaikka sulla ei ole aina aikaa jutella, sulle saa kuitenkin soitella usein ja tykkäät välillä puhua pitkäänkin puhelimessa.

Rajat olisi pitänyt asettaa heti kun huomasit, että koet kaverisi käytöksen häiritsevänä. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Et vastaa tai sanot olevasi kiireinen ja lopetat jollain syyllä. 

Äitini soitti minulle 1-4 kertaa päivässä, koska on elämä tylsää, kököttää kotona eläkkeellä ja ei ole mitään tekemistä. Siispä soittaa loputtomia jaarittelupuheluita päivittäin. Puhuu 1-2 tuntia kerralla, jos en lopeta. Nykyään olen välillä vastaamatta tai lopetan nopeasti. Olisiko vähän hoksannut, kun joskus menee koko päivä, ettei soita ja sitten soittaa vaan 1-2 kertaa päivässä? Olen alkanut todella tylyksi. Sanon vain, että "niin, oliko sulla jotain kiireistä, olin tässä juuri..." Lopettaa kyllä nöyrästi. Tänään ajattelin, että annan lauantain kunniaksi puhua pidempään ja puhuikin lähes 1,5 tuntia. Tosin sittenkin minä jouduin sanomaan, että nyt lopetetaan. Olisi varmaan jatkanut toiset 1,5 tuntia. Lopetettua puhelun, soitti vain parin tunnin päästä uudestaan kertoakseen, mitä on tehnyt ruuaksi. Sen puhelun lopetin alle 2 minuutissa. Ongelma on hi

1-4 x päivässä tyttärelle soittaminen ei ole tervettä äidiltä!

Vierailija kirjoitti:

Ei auta mikään muu kuin lopettaa vastaaminen. Toisessa päässä on jonkinasteisessa kroonisessa häiriötilassa elävä ihminen, eikä silloin vihjailut tai puheet auta. Tiedän kokemuksesta. Siirtyy lopulta seuraavaan uhriin.

Sama lienee tekstaripommittajien kanssa. En jaksa vastata ystäväni päivittäisiin tekstiviesteihin, kun en edes keksi mitä niihin vastaisi, kun hän kertoo jostain arkipäiväisestä asiasta, jonka on tehnyt...

Vierailija kirjoitti:

"Puhut toistuvasti takertumisesta ja ajan vaatimisesta. En ole lukenut kaikkia viestejäsi, mutta ne jotka olen lukenut viittaa pikemminkin siihen, että tuttavallesi on muodostunut väärä käsitys siitä millaista yhteydenpitoa sinä toivot. Vai onko hän todella syyllistänyt sinua siitä kun et ole aina tavoitettavissa ja vaatinut, että jätät jotain muuta tekemättä jotta hän saa puhua kanssasi niitä näitä? Jos ei, ehkä olet vain liian tunnollinen ihminen ja tunnet aiheetta syyllisyytä siitä, kun et pysty toteuttamaan tuttavasi toiveita."

On toki saattanut muodostua väärä käsitys, en minäkään voi toisen ajatuksia lukea.

Vastauksena:

1. On syyllistänyt. Ihan alussa kun olimme ensin tavanneet niin en sitten ollut pariin viikkoon yhteydessä enkä vastannut hänen puheluihinsa tai viesteihinsä. Elämässä oli todella paljon muuta. Sitten ajattelin, että se on epäkohteliasta ja laitoin viestin (joten kyllä, voi olla että myös

Tuosta ykköskohdasta saat kyllä syyttää itseäsi, ellei taustalla ollut jotain todella dramaattista tyyliin oman lapsen kuolema. 2 viikon täysi vastaamattomuus yhteydenottoihin on todella huonoa käytöstä, ja siitä sietääkin saada palautetta.

Vierailija kirjoitti:

"Ja tosiaan painotan vielä sitä, että kun puhut "totuttamisesta", niin olen tuntenut tämän naisen alle 4 kuukautta. Ei tässä vielä hirveästi totuttamista ole ehtinyt tapahtua. Lähinnä olen ollut hämmentynyt toisen käytöksestä ja miettinyt, miten toimia sen kanssa."

Vaikka tuttavuutenne on vielä tuore, 4 kuukaudessa on ehtinyt tapahtua jo monenlaisia tottumista. Kaverisi on aivan hyvin voinut tottua siihen, että vaikka sulla ei ole aina aikaa jutella, sulle saa kuitenkin soitella usein ja tykkäät välillä puhua pitkäänkin puhelimessa.

Rajat olisi pitänyt asettaa heti kun huomasit, että koet kaverisi käytöksen häiritsevänä. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

No en nyt kyllä edelleenkään ole sitä mieltä, että nyt on kovin myöhäistä laittaa rajoja. Tai tarkemmin, rajojen laittamisen aika on tosin jo ohi, sen tajusin kun näin "ääneen" ajattelin kirjoittamalla, eli nyt ollaan jo siinä pisteessä että otan kunnolla etäisyyttä.

Olen pyrkinyt laittamaan hänelle rajoja oikeastaan koko tuttavuutemme ajan (parin viikon hiljaisuus heti tutustumisen jälkeen, toistuvasti kieltäytyminen vastaamasta puheluihin, viime kuussa taas useamman viikon hiljaisuus, valkoiset valheet miksi en ehdi tavata usein kun hän ehdottaa, jne.). Siinä tosin olen saattanut tehdä virheen, että kun vihdoin suostun vastaamaan puhelimeen niin en ole saanut puhetta keskeytettyä. Toivonut ehkä, että hän olisi ottanut nokkiinsa näistä eri vihjeistä ja antanut ehkä tähän asti siimaa. Eli yritykseni asettaa rajoja eivät ole toimineet.

Joten tämän kirjoittelun kautta olen itse todennut, tai ennemminkin joudun myöntämään sen, minkä oikeastaan itse jo tiesin, eli että tämä tuttavuus ei voi kehittyä kuten toinen henkilö toivoo eikä se näköjään onnistu kehittymään niinkään kuten minä toivoin. Vaan että joudun tosiaan ottamaan tehokkaammin etäisyyttä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Puhut toistuvasti takertumisesta ja ajan vaatimisesta. En ole lukenut kaikkia viestejäsi, mutta ne jotka olen lukenut viittaa pikemminkin siihen, että tuttavallesi on muodostunut väärä käsitys siitä millaista yhteydenpitoa sinä toivot. Vai onko hän todella syyllistänyt sinua siitä kun et ole aina tavoitettavissa ja vaatinut, että jätät jotain muuta tekemättä jotta hän saa puhua kanssasi niitä näitä? Jos ei, ehkä olet vain liian tunnollinen ihminen ja tunnet aiheetta syyllisyytä siitä, kun et pysty toteuttamaan tuttavasi toiveita."

On toki saattanut muodostua väärä käsitys, en minäkään voi toisen ajatuksia lukea.

Vastauksena:

1. On syyllistänyt. Ihan alussa kun olimme ensin tavanneet niin en sitten ollut pariin viikkoon yhteydessä enkä vastannut hänen puheluihinsa tai viesteihinsä. Elämässä oli todella paljon muuta. Sitten ajattelin, että se on epäkohteliasta ja

Ventovieraalle henkilölle. Älä nyt vitsaile. Ei sitä ole mitään velkaa kenellekään heti sillä sekunnilla kun on jossain tavannut.

Sinulla vaikuttaa olevan suuri into vääntää tämä minun syykseni keinolla millä tahansa. Miksi? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja tosiaan painotan vielä sitä, että kun puhut "totuttamisesta", niin olen tuntenut tämän naisen alle 4 kuukautta. Ei tässä vielä hirveästi totuttamista ole ehtinyt tapahtua. Lähinnä olen ollut hämmentynyt toisen käytöksestä ja miettinyt, miten toimia sen kanssa."

Vaikka tuttavuutenne on vielä tuore, 4 kuukaudessa on ehtinyt tapahtua jo monenlaisia tottumista. Kaverisi on aivan hyvin voinut tottua siihen, että vaikka sulla ei ole aina aikaa jutella, sulle saa kuitenkin soitella usein ja tykkäät välillä puhua pitkäänkin puhelimessa.

Rajat olisi pitänyt asettaa heti kun huomasit, että koet kaverisi käytöksen häiritsevänä. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

No en nyt kyllä edelleenkään ole sitä mieltä, että nyt on kovin myöhäistä laittaa rajoja. Tai tarkemmin, rajojen laittamisen aika on tosin jo ohi, sen tajusin kun näin "ääneen" ajatte

Jos otit 2 viikon täydellisen hiljaisuuden jälkeen tuttavaasi yhteyttä ja ilmaisit haluavasi jatkaa yhteydenpitoa, miltä luulet sen vaikuttavan tuttavastasi? Ainakin minusta se vaikuttaa siltä että sulla on selvästi jotain ongelmia, mutta ei kannata lannistua vaikka olisit kovin kiireinen etkä ehtisi vastata. Ja jos olet vähänkin vedonnut muistamattomuuteen/hajamielisyyteen, se selittäisi sen miksi kaverisi "pommittaa" sinua yhteydenotoilla sen sijaan että jäisi odottamaan yhteydenottoasi.

"saat kyllä syyttää itseäsi"

Ei, minulla ei ole mitään velvollisuuksia ventovierasta henkilöä kohtaan enkä ole millään tavalla velvollinen huomioimaan hänen tunteitaan. Tuohan tekisi maailmasta aivan mahdottoman, jos yhtäkkiä olisi velvollinen nöyristelemään jokaista naapuria jolle on joskus sanonut "Päivää" kun naapuri päättää, että nyt hän on löytänyt uuden ystävän.

Jokaisella on oma elämänsä ja parin viikon tauko on täysin normaalia yhteydenpidossa.

Alat olla todella ärsyttävä ja totta puhuen muistuttaa tuota tuttavaani. Noinko valtava yksinäisyys joillain ihmisillä on, että pitää takertua jokaiseen vastaantulijaan ja alkaa vaatimaan ja syyllistämään? Ei vain toimi noin. Minulla on omat ystäväni ja tärkeät ihmiset elämässäni, sekä paljon muita vaatimuksia elämässäni. En todellakaan, todellakaan ole missään velvollisuudessa ryhtyä heti vastailemaan jonkun ventovieraan viesteihin ja puheluihin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kohteliainta on suora puhe. Sekeät rajat. Sanot mitä oikeasti haluat, valehtelematta. Annat toiselle vastuun omista tunteistaan. Se on kohteliainta. 

Mitenhän tuon sitten sanoittaisi? 

ap

Sanot että puhutaanko niin että molemmilla on tilaa. Kun sinä nyt kerroit vartin tarinaasi, niin nyt on minun vuoro. 

 

Tämä tuskin onnistuu mutta onpa oltu rehellinen ja aito. Ehkä hän loukkaantuu, kun liikapuhumisesta sanottiin ja siirtyy haukkumaan sinua joillekin muille.

"Jos otit 2 viikon täydellisen hiljaisuuden jälkeen tuttavaasi yhteyttä"

Hän ei ollut tuttavani tuolloin, vaan ventovieras henkilö.

Ja kyllä, se että työkiireiden ja omien ystävien takia ei heti ole aikaa ryhtyä vastailemaan ventovieraalle henkilölle jonka on tavannut tasan kerran nopeasti on enemmän kuin normaalia. Sitä kutsutaan elämäksi.

ap

Miten jollain on pokkaa "varastaa" päivittäin jonkun ajasta tunteja?