Lue keskustelun säännöt.
Miten laittaa rajat tuttavalle joka soittelee jatkuvasti ja puhuu loputtomasti?
11.01.2025 |
En haluaisi ihan välejä laittaa poikki, mutta minulla ei ole aikaa siihen, että toinen soittaa joka päivä ja haluaisi puhua tuntikausia!
Miten kohteliaasti saa laitettua rajat? Jätän usein vastaamatta puheluun ja kun vastaan, niin yritän keksiä tekosyitä lopettamiselle. Onko mitään muita keinoja? Vai pitääkö vain todeta, että tämä tuttavuus ei toimi kun toinen ei tajua?
Kommentit (163)
Itselläni on ollut joskus samankaltainen ystävä ja ymmärrän täysin miten ahdistavaa ja raisvostuttavaa tuollainen käytös on.
Tämän ystävän tapasin töiden kautta ja aluksi hänen kanssaan oli ihan normaalia yhteyden pitioa, illanviettoa ym . Hän tuntui silloin oikealta hyvältä ja luotettavalta ystävältä . Sitten se pommitus alkoikin ihan yhtäkkiä. Hän soitteli jatkuvasti useasti päivässä ja puhui monta tuntia ainoastaan omista asioistaan, en saanut edes suunvuoroa puheluiden aikana ja jos minulla oli jotakin mielen päällä, niin hänei kuunnellut/ ei kiinnostanut yhtään. Hänestä alkoi muuttua oikea takiainen jonka kanssa olisi aina pitänyt roikkua puhelimessa tai käydä jossakin. Hän sanoituin irti töistä ja jäi omasta tahdostaan työttömäksi, minkä johdosta hän soitteli ja halusi yhä enemmän viettää aikaa. Tuo ajan vietto hänen kohdallaan tarkoitti lähes aina baariin menoa ja bielttämistä ja hän ei yhtään käsittänyt sitä että jos tulen illalla töistä kotiin ja aamulla on aikaisin töitä että en ehdi/jaksa lähteä mihinkään baariin. Hän ei välittänyt yhtään vaan saattoi soitella joskus aamuyöstäkin baari reissunsa päättteeksi että " moi arvaa mitä mulle tapahtu baarissa?!Näin tosi kuuman jätkän ja se sano et oon söpö hihiih"
Jos en vastannut hänen yhteydenottoihinsa niin hän soitti maratonina tai laittoi viestiä " miks et vastaa?! onks sul mukamas nyt jotai tärkeetä tekemistä tai muuta menoa?"
Hankalaksi tilanteen teki silloin se että hän osasi oiekasti olla välillä todella hyvää ja mukavaa seuraa ja en halunut mitenkään loukata häntä tai katkaista välejä kokonaan, vaan ajattelin että minun on asetettava joku raja hänen touhuunsa.
Sitten hän soitti kerran minulle yöllä ja alkoi selittää jostain asiasta minulle ja sanoin hänelle ystävällisesti että " anteeksi mutta nyt on yö ja oon nukkumassa ku meen aikasin töihin, palataan myöhemmin". Siitä hän suuttui aivan silmittömästi ja katkaisi välit minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus voi tulla esiin myös ystävyys tai kaverisuhteissa.
"Kyllä, ihan manipulointa, eikä tuo ollut ainoa esimerkki. Pakko oli laittaa rajat ja sitten johdonmukaisesti pitää ne. Eihän kenenkään sätkynukeksi voi suostua."
Tuo kuulostaa tutulta.
Mulla myös oli tällainen lapsuudenkaveri joka "huolestui" jos en vastannut puhelimeen ja soitti sitten lapsilleni että miksen vastaa. Järjesti siis ihan yhden naisen shown vaikka silloin kun olin ensitreffeillä vastikään tutustumani miehen kanssa enkä silloin joutanut vastaamaan hänen jonninjoutavaan puheluun niin tämä hälytti lapseni ja kaikki ihmettelemään että missä oikein olen. Aikuisesta ihmisestä! Olin tuolloin päälle 30+ vee, töissäkäyvä, asiansa huolehtiva jne eli mitään todellista syytä huolestumiseen ei todellakaan ollut. Vain se huomiontarve.
Toinenkin kerta on jäänyt mieleen kun olin into piukalla suunnittelemassa tulevaa lomareissuani, laskemassa budjettia, tutkimassa nähtävyyksiä minne mennä, miettimässä ostoksia jne ihan täydessä työn touhussa niin eikö puhelin soi ja tämä kaveri siellä paru jotain kohtaamaansa vääryyttä joka nyt heti piti tulla mullekin jakamaan. Meni siinä sitten koko suunnittelufiilis pilalle. Mainittakoon, että matka myöhemmin tehtiin niin että tämä kyseinen henkilö ei varmaan edes tänä päivänä tiedä minun ikinä käyneen ko. kohteessa kun ei häntä mun tekemiset kiinnosta, ei todellakaan vaan mun täytyi olla kiinnostunut hänen kynnen lohkeamisestaankin ja jakaa sille jakamaton huomioni.
En tiedä huomasiko joku että puhun tästä kaverista menneessä muodossa, nyt ei olla oltu tekemisissä enää pariin vuoteen kun tuo käytös meni niin överiksi että olisi pitänyt olla 24/7 juuri hänen tavoitettavissaan tai sitten hän huolestui. Jopa kesken joulunvieton olisi pitänyt olla vastaamassa puheluunsa sen sijaan että valmistelin itse omaa joulua omalle perheelleni, vietimme juhlaa, katsoimme joulurauhan julistusta, saunoimme, availimme lahjoja ja söimme hyvin niin sinä aikana tuli näitä "OLEN HUOLISSANI" -puheluja. Ei mitään rauhaa.
Täysin käsittämätön luonne. Näin jälkikäteen olen alkanut miettimään että kuinkahan usein em. käytöksen aikana tuo henkilö olikin humalassa (ei sillä että se mikään oikeutus olisi). Hänellä oli selkeä alkoholiongelma, rattijuoppoutta, aina alkoholia mukana tapaamisissa vaikka olisimme menneet uimarannalle tai metsäretkelle, Facebookin postauksissa yms. Ja tuollaista olisi sitten pitänyt alkaa kannattelemaan. No way.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös oli tällainen lapsuudenkaveri joka "huolestui" jos en vastannut puhelimeen ja soitti sitten lapsilleni että miksen vastaa. Järjesti siis ihan yhden naisen shown vaikka silloin kun olin ensitreffeillä vastikään tutustumani miehen kanssa enkä silloin joutanut vastaamaan hänen jonninjoutavaan puheluun niin tämä hälytti lapseni ja kaikki ihmettelemään että missä oikein olen. Aikuisesta ihmisestä! Olin tuolloin päälle 30+ vee, töissäkäyvä, asiansa huolehtiva jne eli mitään todellista syytä huolestumiseen ei todellakaan ollut. Vain se huomiontarve.
Toinenkin kerta on jäänyt mieleen kun olin into piukalla suunnittelemassa tulevaa lomareissuani, laskemassa budjettia, tutkimassa nähtävyyksiä minne mennä, miettimässä ostoksia jne ihan täydessä työn touhussa niin eikö puhelin soi ja tämä kaveri siellä paru jotain kohtaamaansa vääryyttä joka nyt heti piti tulla mullekin jakamaan. Meni siinä sitten koko suunnittelufiilis pilalle.
Unohtui tästä vielä kirjoittaa että usein huomasin hänen kertovan minulle samoja juttuja kuin aikaisemminkin mikä herätti epäilyn siitä etten todella ollut edes ainoa jolle hän soitteli ja tilitti asioitaan vaan vain yksi muiden joukossa, ja taas puhelu seuraavalle jne. Koska olisihan hän muuten muistanut kertoneensa jutun jo?
Itse hädin tuskin jaksan kertoa samaa asiaa vaikka omalle lapselle ja työkaverille niin sitten jo se tuntuu liian monta kertaa kelatulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös oli tällainen lapsuudenkaveri joka "huolestui" jos en vastannut puhelimeen ja soitti sitten lapsilleni että miksen vastaa. Järjesti siis ihan yhden naisen shown vaikka silloin kun olin ensitreffeillä vastikään tutustumani miehen kanssa enkä silloin joutanut vastaamaan hänen jonninjoutavaan puheluun niin tämä hälytti lapseni ja kaikki ihmettelemään että missä oikein olen. Aikuisesta ihmisestä! Olin tuolloin päälle 30+ vee, töissäkäyvä, asiansa huolehtiva jne eli mitään todellista syytä huolestumiseen ei todellakaan ollut. Vain se huomiontarve.
Toinenkin kerta on jäänyt mieleen kun olin into piukalla suunnittelemassa tulevaa lomareissuani, laskemassa budjettia, tutkimassa nähtävyyksiä minne mennä, miettimässä ostoksia jne ihan täydessä työn touhussa niin eikö puhelin soi ja tämä kaveri siellä paru jotain kohtaamaansa vääryyttä joka nyt heti piti tulla mullekin jakamaan.
Tämä, seuraavan viestisi kanssa, kuulostaa melkein liiankin tutulta. Eli manipulointi, päihteet ja samojen juttujen toistelu loputtomasti. Perjantaina kun soitti (mikä sai minulla tosissaan hälytyskellot soimaan, sai minut aloittamaan tämän keskustelun ja päätymään siihen, että suljen henkilön elämästäni) oli ihan sekaisin jostain. Puhe oli aivan sekavaa, aggressiivista, joka toinen sana kirosana. Ja joka kerran tosiaan henkilö toistaa ihan samat jutut. Ei vain samoista aiheista vaan tasan samat jutut.
ap
Minä olen joutunut ghostaamaan. Se on törkeää, tiedän, mutta mikään muu ei auttanut. Yhä edelleen saan yhteydenottopyyntöjä tältä ihmiseltä. Eri tavoin, eri alustoja käyttäen. Eikä ole kyse parisuhdejutusta vaan kaverista. En reagoi, poistan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli soittelijatuttava. Soitti aina kaipan kassajonosta tai jos lapsensa oli harrastuksessa eli kun hällä oli tylsää. Puhui lastensa kuulumiset jokaista koenumeroa myöten. Mun lasten onnistumisia ei kestänyt kuulla lainkaan, vain hänen sai olla puheenaiheena. Jos yritin kertoa niin hän alkoi puhumaan vaikka mummostaan tunnin pituista juttua. Ihan parodiaa oli lopulta, kun en enää sanonut mitään puhelun aikana. Miksi olisin enää edes vastannut? On mulla muutakin elämässä kuin jonkun random mummon ulkoilun sujumiset. Hän ei onneksi soittanut monta kertaa pvssä, joten aika nopeasti tyssähti kun vedin rajani.
Itse en enää vastaa näitten juttuseuraa vailla olevien henkilöitten soittoihin. Osan olen laittanut estoon. Jauhavat samoja vanhoja asioita eivätkä saa lopetettua puhelua koskaan itse vaan minun pitää keksiä joku tekosyy millä sen saa loppumaan, eikä aina meinaa saada loppumaan silläkään. Vaikka makaisin puolikoomassa sairaalassa silti näille tyypeille pitäisi jaksaa pitää seuraa. Joillain ei mitään tilannetajua kun päässä huutaa pidä minulle seuraa. Esto on ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, luulen, että se soittelija pitää sinua parempana ystävänä kuin sinä häntä. On myös varmaan yksinäinen.
Älä ole töykeä. Voit lopettaa puhelun nopeastikin vetoamalla kotitöihin tms. Minusta se pari sekuntia kyllä ok aika, vaikkei muuten jaksaisikaan puhua. Se, ettet vastaa, laittaa tyypin soittamaan vieläkin enemmän. Tätä moni ei tosin tajua
Se mitä en ymmärrä on, että mitä tällaiset henkilöt kuvittelevat saavuttavansa käytöksellään? Täällä kun lukee viestejä niin (a) selvästikin näin käyttäytyviä henkilöitä on useampiakin; (b) osa kommentoijista yrittää innokkaasti siirtää "syyllisyyttä" toisten huonosta käytöksestä muille, eli heidän mielestään jokainen käyttäytyy huonosti jos vain hänelle annetaan siihen mahdollisuus ja se on sen vika, joka käytöstä yhtään sietää.
Mutta kuten jokaisesta viestistä ja niiden kuvaamista tilanteista käy ilmi, niin koskaan tällainen vainoaminen, häiriköinti, painostaminen ja manipulointi eivät johda toivottuun lopputulokseen, eli ystävyyssuhteeseen. Muut ihmiset saattavat kestää niitä hetken ja sitten laittavat välit poikki. Eli vainoaja ei koskaan saa toivomaansa, eli ystävyyssuhdetta.
Eivätkö tällä tavalla käyttäytyvät ihmiset tosiaan tajua omaa käytöstään ja sitä, että se on ihan heidän oman käytöksensä syy, että he ovat yksinäisiä eikä kukaan halua olla heihin yhteydessä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää vastaa näitten juttuseuraa vailla olevien henkilöitten soittoihin. Osan olen laittanut estoon. Jauhavat samoja vanhoja asioita eivätkä saa lopetettua puhelua koskaan itse vaan minun pitää keksiä joku tekosyy millä sen saa loppumaan, eikä aina meinaa saada loppumaan silläkään. Vaikka makaisin puolikoomassa sairaalassa silti näille tyypeille pitäisi jaksaa pitää seuraa. Joillain ei mitään tilannetajua kun päässä huutaa pidä minulle seuraa. Esto on ainoa ratkaisu.
Höpöhöpö, ei kukaan ajatusten lukija ole. Törkeä käytös tuo esto ilman että sanot. En kyllä millään usko että ihmiset soittelisivat liikaa...
Pakko kysyä aloittajalta: oletko max.30v? Nuoret eivät tutkitusti osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa enää vaan viestiä pukkaa ja sitten päädytään kirjoittamaan ja haukkumaan se kamu joka ei osaa lukea ajatuksianne? Turpa auki ja sanotte, että ette nyt ehdi ja piste. Ei kannata draamailla olemattomasta ongelmasta. Pitkää ystävistänne kiinni. Niitä ei ole koskaan liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole iästä kiinni. Kaikenikäiset kohtaavat näitä samoja asioita. Niin minäkin, joka olen lähes 60v.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä aloittajalta: oletko max.30v? Nuoret eivät tutkitusti osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa enää vaan viestiä pukkaa ja sitten päädytään kirjoittamaan ja haukkumaan se kamu joka ei osaa lukea ajatuksianne? Turpa auki ja sanotte, että ette nyt ehdi ja piste. Ei kannata draamailla olemattomasta ongelmasta. Pitkää ystävistänne kiinni. Niitä ei ole koskaan liikaa
Jotkut osaavat käyttäytyä pitkälle aikuisuuteen mutta sitten alkaa esim alkoholi-Alzheimer oirehtia edellämainitusti. Väittäisin että nuorten ihmisten ongelma tämä ei ole
ne saa jo mitä haluu/tarvii kun vastaat ja kuuntelet
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus voi tulla esiin myös ystävyys tai kaverisuhteissa.
Jep. Ja kun miettii tuota "voi ei, ei kai se vaan suutu jos huomautan sen kohtuuttomasta käytölsestä", niin on jo syvällä toksisessa suhteessa, jossa 2 rajatonta on KUMPIKIN kiinni toisissaan.
Sen sijaan, että yrittäisit olla kohtelias, mitäpä jos vetäisit kunnon kilarit. Sanoisit suoraan KAIKEN mikä siinä ärsyttää. Olisitkin sen dramaattisempi muija?
Vierailija kirjoitti:
Ap, luulen, että se soittelija pitää sinua parempana ystävänä kuin sinä häntä. On myös varmaan yksinäinen.
Älä ole töykeä. Voit lopettaa puhelun nopeastikin vetoamalla kotitöihin tms. Minusta se pari sekuntia kyllä ok aika, vaikkei muuten jaksaisikaan puhua. Se, ettet vastaa, laittaa tyypin soittamaan vieläkin enemmän. Tätä moni ei tosin tajua
En aio olla töykeä, vaan yksinkertaisesti rehellinen, toki kohteliaasti. Että minulla ei ole aikaa. Aikani menee töihin, arkiasioihin ja todellakin haluan myös varata aikaani läheisilleni ja ystävilleni. Kevyt uusi tuttavuus olisi mahtunut elämääni, eli esimerkiksi joku yksi lyhyt tapaaminen parin kuukauden välein, siksi suostuin antamaan tälle henkilölle puhelinnumeroni kun tapasimme koiralenkillä naapurustossa ja hän oli hyvin innostunut tutustumaan. Mutta minulla ei vain yksinkertaisesti ole mitenkään aikaa annettavaksi yhdelle ainoalle, melko vieraalle ihmisille tuntikausia joka päivä mitä hän toivoo. Toki on ikävä että hänen toivomuksensa eivät toteudu, mutta ne vain ovat epärealistisia.
Ja hänen kohdallaan ei vaikuta toteutuvan se, että vähentäisi soittamista jos hänelle vastaa, vaan se vain johtaa entistä suurempiin vaatimuksiin.
Ikävää jos hän on yksinäinen ja kaipaa ystäviä, mutta minä en yksinkertaisesti voi olla vastuussa siitä hänen elämässään. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ottaa tuollaisista asioista itse vastuu. Olen jopa vinkannut hänelle erilaisista paikallisista harrastusryhmistä, eli auttanut häntä tutustumaan muihin ihmisiin, mutta se ei hänelle kelpaa. Toteaa aina, että ei häntä kiinnosta, ei ole aikaa, että mieluummin tapaisi minua yksin.
Jos henkilö olisi vaikkapa yksinäinen vanhus, olisin paljon ymmärtävämpi. Tässä on kuitenkin kyse ihan terveestä nuoresta aikuisesta, jolta voi kyllä vaatia ihan omaa elämänhallintaa ja tuttavuuksien solmimista jos hän on yksinäinen.
ap
Mulla oli kans yhden kaverin kanssa tuollaista. Sanoin vaan päinnaamaa, että en jaksa monta kertaanpäivässä soitella jos ei ole mitään erityistä asiaa.
Ei menny perille, vaikka sanoin monta kertaa.
Joten Laitoin hänen numeronsa estoon ja pidin hänestä muutaman kuukauden loman.
Nyt ollaan taas tekemisissä ja on vähän rauhottunu se soittelu, mutta suhtautuu silti syyllistävästi, jos ilmaisen, että en juuri nyt jaksa jaaritella tyhjää.
Vastaan nyt kumminkin, jos en ole juuri jossakin kiireessä, mutta jos olen kiireessä, tämä kaveri ei sitä tajua, vaan soittaa uudelleen ja uudelleen monta vastaamatonta puhelua. Joudun sitten laittamaan kännykän kiinni, ettei akku lopu ;D
Kyllä, ihan manipulointa, eikä tuo ollut ainoa esimerkki. Pakko oli laittaa rajat ja sitten johdonmukaisesti pitää ne. Eihän kenenkään sätkynukeksi voi suostua.