Miten laittaa rajat tuttavalle joka soittelee jatkuvasti ja puhuu loputtomasti?

Vierailija kirjoitti:

"saat kyllä syyttää itseäsi"

Ei, minulla ei ole mitään velvollisuuksia ventovierasta henkilöä kohtaan enkä ole millään tavalla velvollinen huomioimaan hänen tunteitaan. Tuohan tekisi maailmasta aivan mahdottoman, jos yhtäkkiä olisi velvollinen nöyristelemään jokaista naapuria jolle on joskus sanonut "Päivää" kun naapuri päättää, että nyt hän on löytänyt uuden ystävän.

Jokaisella on oma elämänsä ja parin viikon tauko on täysin normaalia yhteydenpidossa.

Alat olla todella ärsyttävä ja totta puhuen muistuttaa tuota tuttavaani. Noinko valtava yksinäisyys joillain ihmisillä on, että pitää takertua jokaiseen vastaantulijaan ja alkaa vaatimaan ja syyllistämään? Ei vain toimi noin. Minulla on omat ystäväni ja tärkeät ihmiset elämässäni, sekä paljon muita vaatimuksia elämässäni. En todellakaan, todellakaan ole missään velvollisuudessa ryhtyä heti vastailemaan jonkun ventovieraan viesteihin ja puheluihin.

Sinulla ei tosiaan ole mitään velvollisuuksia ventovieraita kohtaan, vaan sinulla on täysi oikeus olla itsekäs sika joka ei välitä lainkaan muiden tunteista. Jokaiseen viestiin ei tarviitse vastata lainkaan eikä yhteenkään viestiin vastaamiseen tarvitse panostaa, mutta on yksinkertaisesti törkeää olla 2 viikkoa kuittaamatta viestejä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Lueskelin tässä viestejä ja yllättävän monia ihan asiallisia, järkeviä ja hyödyllisiä tälle palstalle. Kiitos.

Pari kommenttia tosiaan sai itseni miettimään.

Yksi tuo, että joku arveli senkin ärsyttävän minua, että olen "nalkissa" puhelun aikana (vai miten kyseinen kommentoija sen ilmaisi). Ja tuo on juuri totta. Eli äärettömän harvoin, jos koskaan, se olen minä joka soittaa. Eli minä en voi kontrolloida sitä, tapahtuuko keskustelu itselleni sopivalla hetkellä, kuten tosiaan siivotessa tai kävelylenkillä, sillä se käytönnössä aina toinen henkilö joka soittaa. Ja kun hän ei lakkaa soittamasta, eli jos en vastaa, niin soittaa uudestaan montakin kertaa tai sitten ainakin soittaa taas heti seuraavana päivänä. Joten jossain vaiheessa sitten suostun vastaamaan, vaikka hetki ja paikka eivät minulle sopisikaan. Jolloin toteutuu juuri tuo, että yhtäkkiä olen nalkissa kun toinen jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja aikani mene

Sano että pidät puhelinta äänettömällä ja pyydät että laittaa tekstarin ja soitat takaisin kun sopii. 

Säälittävää uhriutumista. Ap saa syyttää tilanteesta pelkästään itseään, kun ei osaa laittaa rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Et vastaa tai sanot olevasi kiireinen ja lopetat jollain syyllä. 

Äitini soitti minulle 1-4 kertaa päivässä, koska on elämä tylsää, kököttää kotona eläkkeellä ja ei ole mitään tekemistä. Siispä soittaa loputtomia jaarittelupuheluita päivittäin. Puhuu 1-2 tuntia kerralla, jos en lopeta. Nykyään olen välillä vastaamatta tai lopetan nopeasti. Olisiko vähän hoksannut, kun joskus menee koko päivä, ettei soita ja sitten soittaa vaan 1-2 kertaa päivässä? Olen alkanut todella tylyksi. Sanon vain, että "niin, oliko sulla jotain kiireistä, olin tässä juuri..." Lopettaa kyllä nöyrästi. Tänään ajattelin, että annan lauantain kunniaksi puhua pidempään ja puhuikin lähes 1,5 tuntia. Tosin sittenkin minä jouduin sanomaan, että nyt lopetetaan. Olisi varmaan jatkanut toiset 1,5 tuntia. Lopetettua puhelun, soitti vain parin tunnin päästä uudestaan kertoakseen, mitä on tehnyt ruuaksi. Sen puhelun lopetin alle 2 minuutissa. Ongelma on hi

Soita hänelle aina aamupäivällä sellaiseen aikaan joka sinulle sopii. Totuta hänet siihen että aamulla on puhelun aika. Sopivan ajan kuluttua sano että jatketaan huomenna.

Mulla oli tuollainen kaveri. Jos ei vastannut, ilmestyi oven taakse. 

Hyviä käytännön vinkkejä tässä ketjussa. En tykkää juurikaan puhua puhelimessa ja sen myötä on aika monta kaverisuhdetta hiipunut. Yksi lopahti, kun hänkin teki megapitkiä puheluita ja en vaan saanut niitä loppumaan. En osannut sanoa asiasta, joten lopulta lopetin kokonaan vastaamisen. Harmittaa :/ Nykyiset kaverit ei soittele ja nähdäänkin aika harvoin, mikä sopii mulle tosi hyvin. Ei kaikki halua intensiiviä aikaavieviä ihnissuhteita, varsinkaan jos perhe jo täyttää tämän  tarpeen.

" on yksinkertaisesti törkeää olla 2 viikkoa kuittaamatta viestejä lainkaan"

Ei ole. Se on täysin normaalia elämää.

Ja jos kerran olen niin kauhea ihminen, niin silloinhan minulla pitäisi olla se ongelma että olisin yksinäinen, sen sijaan että ongelmani on, että liian moni haluaisi aikaani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta mikään muu kuin lopettaa vastaaminen. Toisessa päässä on jonkinasteisessa kroonisessa häiriötilassa elävä ihminen, eikä silloin vihjailut tai puheet auta. Tiedän kokemuksesta. Siirtyy lopulta seuraavaan uhriin.

Sama lienee tekstaripommittajien kanssa. En jaksa vastata ystäväni päivittäisiin tekstiviesteihin, kun en edes keksi mitä niihin vastaisi, kun hän kertoo jostain arkipäiväisestä asiasta, jonka on tehnyt...

Tekstareihin ei tarvitse aina vastata. Jos sinulle se sopii, on toiselle jo mukava etu siinä että saa jakaa tekstarilla mileen tulevia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käly on samanlainen. Usein jätän vastaamatta.

Onko hän loukkaantunut siitä vai pystyttekö pitämään ihmissuhteen kunnossa siitä huolimatta että jätät usein vastaamatta?

Ironisinta tässä tapauksessa on vielä se, että tämä tuttava valittaa jatkuvasti sukulaisistaan jotka käyttäytyvät juuri näin häntä kohtaan, eli soittelevat jatkuvasti ja pitävät tuntikausien monologeja. Ja miten se häntä ärsyttää. Tuntuu, että hän siirtää sitten tuon kuorman eteenpäin minulle.

ap

No eikö tuo jo kerro hänestä paljon. Yksinkertaiselta kuulostaa. Vastaa silloin kun sulle sopii äläkä selittele mitenkään niitä kertoja, kun et ole vastannut. 

Omalle kohdalle on osunut myös samanlainen tapaus.

Räpätti puhelimessa tuntikausia ja lähetteli viellä lisäksi hymiö-tekstareita päivittäin.

Voi %@&. 

Ilmoitteli, että hänelle ei sitten saa soitella kun mies voi olla kotona. 

Laitoin estoon kun en muuten päässyt eroon.

Valokuva ainakin tai videoo. Genitaalijutskaa selvästi. Paa menemää. Et pysty.

Kyllä on tuttua. Ja ikävä tilanne, kun kuitenkin kyseessä ihminen, jonka seurassa on kiva liikkua Stadin keskustassa pari kertaa vuodessa, mutta se takertuminen on tukahduttavaa. Hän ei kestä olla yksin, ja minä taas viihdyn yksinäisyydessä, mistä voin halutessani poiketa välillä esim. juhlimaan iloisessa seurueessa tms.



Koska puhelut poikkeuksetta keskeyttivät aina jonkin mielenkiintoisen tekemiseni ja veivät minusta kaikki mehut loppuillaksi, pidän puhelinta aina äänettömällä. Illalla vilkaisen, onko joku pannut tekstaria tai yrittänyt soittaa. Olen pyytänyt etupäässä tekstareita, koska niihiin vastaaminen ei vie kahta tuntia, kuten puhelu voi viedä, ja voi vastata sopivimpaan aikaan. Myös Facessa pidän Messengerin puhelinta äänettömällä. Sietämätöntä, jos on vaan ennen unia väsyneenä vilkaisemassa, mitä siellä on, ja tulee puhelu joltain, joka haluaa kuluttaa aikaansa, kun ei saa unta.

Ap tässä vielä jatkaa. Huomaan, että tämä asia on selvästi häirinnyt minua, koska huomaan että vieläkin ajattelen sitä sen verran että koen tarvetta jakaa tänne. Mutta että ennenkaikkea olo tuntuu hämmästyttävän helpottuneelta ja iloiselta nyt kun tein päätöksen siitä, että käytännössä laitan tuttavuuden poikki. En kyllä mitään estoja laita tai ilmoita mitään melodramaattista, vaan teen tämän päätöksen ihan itsekseni ja toimin sen mukaan.

Eli kohteliaasti tästä lähtien vastaan puheluihin viesteillä, että ei ehdi puhua ja tapaamispyyntöihin kohteliaasti, että ei ehdi tavata. Mitkä asiat ovat myös ihan totta, minulla ei ole aikaa.

Olipa tämä iso helpotus. Henkilön käytös nimittäin myös alkoi mennä sen verran häiriintyneeseen suuntaan, että suorastaan sekin jo pelotti minua, sillä käytös vaikutti jo ihan vainoamiselta. Ei normaali henkilö soita pahimmillaan neljä kertaa päivässä vieraalle ihmiselle ja vaadi tätä kuuntelemaan yksityiselämänsä juttuja. Sen lisäksi käytös alkoi ärsyttämään niin paljon että teki mieli huutaa raivosta kun hän aloitti toistelemaan juttuja lempiaiheestaan.

Tätä on helppo ajatella niin, että työelämässä koeaika on 6 kk. Tämä henkilö on nyt ollut "tuttavuuden koeajalla" vajaa 4 kk ja olen todennut, että jatkoa ei tule.

Huh, tosiaan niin helpotus, sillä nyt henkilön jatkuvat soitot ja ajan vaatiminen ja loputon yksisuuntainen puhuminen yhdestä ainoasta aiheesta ovat poissa elämästäni. Mikä on todella hyvä juttu, sillä ne alkoivat jo haitata elämääni ja ystävyyssuhteitani, kun vieras henkilö yritti monopolisoida aikaani.

Tiesin oikeastaan jo perjantaina, kun jutut menivät ihan yli rajan, että näin teen, mutta oli kuitenkin hyödyllistä kirjoittaa tätä auki koska silloin se selkeytti omaakin ajatteluani ja sai minut näkemään tilanteen selvemmin, sekä ennenkaikkea myöntämään itselleni asiat jotka jo tiesinkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja välillä olen myös suoraan sanonut, että esimerkiksi töissä on todella kiireiset pari viikkoa ja niiden aikana en todennäköisesti ehdi jutella puhelimessa. Mutta heti kun tämä aika on mennyt, niin sama jatkuva soittelu ja loputon puhetulva jatkuu.

Niin vain ei haluaisi laittaa kokonaan välejä poikki, mutta pakko jos tuttavuus alkaa viemään jatkuvasti enemmän kuin antaa.

Muilla samanlaisia kokemuksia, miten olette toimineet ja miten se on mennyt?

ap

 

              Välillä numero estoon, niin ei voi soittaa

Mun isomummoni on tällainen. Jos en ehdi jutella lainkaan, en vastaa, mutta laitan viestin että "moi huomasin että yritit soittaa, soittelen takaisin lähipäivinä joku hetki kun on vähemmän hässäkkää" ja teen kalenterimerkinnän että oikeasti soitan. Jos vastaan, saatan sanoa "moikka, onpa kiva kun soitit, mulla on tässä noin 10 min aikaa, mitä sulle kuuluu?" ja sit 10 min päästä lopetan joko oikean tai tekosyyn varjolla. Joskus toki joudan puhua niitä maratonpuhelujakin, silloin yleensä teen nappi korvassa kotitöitä ja lähinnä kuuntelen.

Hätätilanteissa mummo soittaa lähemmille kuin minulle, sillä uskallan olla vastaamattakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä jatkaa. Huomaan, että tämä asia on selvästi häirinnyt minua, koska huomaan että vieläkin ajattelen sitä sen verran että koen tarvetta jakaa tänne. Mutta että ennenkaikkea olo tuntuu hämmästyttävän helpottuneelta ja iloiselta nyt kun tein päätöksen siitä, että käytännössä laitan tuttavuuden poikki. En kyllä mitään estoja laita tai ilmoita mitään melodramaattista, vaan teen tämän päätöksen ihan itsekseni ja toimin sen mukaan.

Eli kohteliaasti tästä lähtien vastaan puheluihin viesteillä, että ei ehdi puhua ja tapaamispyyntöihin kohteliaasti, että ei ehdi tavata. Mitkä asiat ovat myös ihan totta, minulla ei ole aikaa.

Olipa tämä iso helpotus. Henkilön käytös nimittäin myös alkoi mennä sen verran häiriintyneeseen suuntaan, että suorastaan sekin jo pelotti minua, sillä käytös vaikutti jo ihan vainoamiselta. Ei normaali henkilö soita pahimmillaan neljä kertaa päivässä vieraalle ihmiselle ja v

Mikä tuon naisen käytöksessä siis oli vikana tuon soittelun lisäksi?

Täällä myös kaveri joka soittelee koko ajan ja puhuu sitten aina todella, todella pitkiä puheluita, eli minulta menee todella, todella paljon aikaa hukkaan hänen puheluidensa takia. Olen jo pitkään tehnyt sitä, että en läheskään aina vastaa hänelle, sillä en vain jaksa... Mutta hän soittaa, soittaa, soittaa... Eikä luovuta. Saattaa olla joitain kertoja, että hän soittaa vain kerran päivän aikana, eikä enää soita uudestaan samana päivänä, jos en vastaa, mutta joskus hän sitten soittaa, soittaa, soittaa, soittaa...

Kyllä sun täytyy vetää ne rajat häntä kohtaan.Ihan yhtälailla kaverin kuin kumppaninkin pitäisi kunnioittaa sun yksityisyyden rajoja ja antaa sulle omaa aikaa ja rauhaa. Se on ihan sama asia kuin sulla ois joku ahdistelija, joka sua jatkuvasti vainoaa. Jos ei tosiaan lopu, niin voit kertoa hänelle, että menet poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen vainoamisesta.

Mulla on ollut tuollainen soittelija-tuttu. En lopulta aina vastannut puhelimeen kun hän soitti. En halunnut antaa sitä kuvaa, että minut saa milloin vain kiinni. Hän yritti puhua, kuinka on huolissaan jos en vastaa. Yritti siis sitouttaa minut siihen, että olisin aina tavoitettavissa tai muuten hän huolestuu. Ei mennyt minulle perille tuo. Sanoin, ettei ole mitään syytä olla huolissaan, enkä aina voi vastata, enkä olla tavoitettavissa. Puheluita tuli monta kertaa viikossa ja lisäksi useita tekstareita. Pidin linjani, ja soitot on harventuneet. Toki kuulumisia on kivakin joskus vaihtaa, mutta jatkuvan puhelu-viestipommituksen koen ahdistavana ja siihen en lähde. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tuollainen soittelija-tuttu. En lopulta aina vastannut puhelimeen kun hän soitti. En halunnut antaa sitä kuvaa, että minut saa milloin vain kiinni. Hän yritti puhua, kuinka on huolissaan jos en vastaa. Yritti siis sitouttaa minut siihen, että olisin aina tavoitettavissa tai muuten hän huolestuu. Ei mennyt minulle perille tuo. Sanoin, ettei ole mitään syytä olla huolissaan, enkä aina voi vastata, enkä olla tavoitettavissa. Puheluita tuli monta kertaa viikossa ja lisäksi useita tekstareita. Pidin linjani, ja soitot on harventuneet. Toki kuulumisia on kivakin joskus vaihtaa, mutta jatkuvan puhelu-viestipommituksen koen ahdistavana ja siihen en lähde. 

"Hän yritti puhua, kuinka on huolissaan jos en vastaa. Yritti siis sitouttaa minut siihen, että olisin aina tavoitettavissa tai muuten hän huolestuu."

Onpa kauheaa yritystä manipuloida sinua.