Mitä lapsi menettää, jos ei ole varhaiskasvatuksessa?
Usein kuulee sanottavan, että lapsi menettää jotain, jos ei ole varhaiskasvatuksessa. Mitä lapsi sitten menettää? Yleisin kommentti on toisen lasten seura ja sosiaalisten taitojen oppiminen. Mutta entä jos lapsi näkee muita lapsia muualla, kerhoissa ym.? Mitä lapsi silloin menettää?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Kotikasvatettuna lapsena olen kärsinyt koko ikäni siitä, että olen sosiaalisilta taidoillani suunnilleen sammakon tasolla. Uskon, että päiväkodissa olisin saanut oppia kädentaidoissa kuten askartelussa. Samoin liikunnallisuus jäi, kun ulkoilu oli lähinnä seisoskelua.
Minä taas olen ollut aina sosiaalisesti taitava varsinkin sen tyyppisissä kuin juhlat, kutsut, työhaastattelut ym.
Kädentaidot oli myös hyvät jo alle kouluikäisenä, liikuntakin ollut normaali osa elämää enkä koskaan olisi jaksanut ulkona jotain seisoskella vaan :D
Päiväkodissa en ollut päivääkään, enkä kyllä noita taitoja olisi siellä oppinut.
Menin itse varmaan alle 2v päiväkotiin.
Olen aina ollut kömpelö ja huono liikunnassa. Kädentaidot huonot (nyt aikuisena oppinut tekemään käsitöitä!). Kavereita sain uusia, mutta silti vietin aikaa niiden vanhojen tuttujen kavereiden kanssa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kolmevuotiaaksi ei mitään. Sen jälkeen menettää jo sosiaalisia taitoja ja ikäseuraa sekä laadukasta varhaiskasvatusta, jota joissain päiväkodeissa on tarjolla. Siinä kohden kannattaa kyllä lapsi sosiaalistaa jo yhteisen tekemisen pariin ainakin osapäiväisesti.
Nykyisin ns varhaiskasvatus ei ole laadukasta missään päiväkodissa.
On se oikeasti laadukasta monessakin päiväkodissa. Ainakin pienissä paikoissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Oman kokemuksen mukaan noi kerhot ei enää anna kovin paljoa 4-vuotiaasta eteenpäin. Meidän poika kävi 4-vuotiaana kerhoa mutta ei siellä ollut oikein kaveria, kun muut oli about 2-vuotiaita. Paljon sitten käytiin leikkipaikoilla, museoissa yms muuten ja ihanaahan se tavallaan oli. Mutta kyllä hän sitten 4,5 vuotiaana oli enemmän kuin valmis päiväkotiin ja sielä löytyikin heti kiva kaveriporukka ja on viihtynyt. Nyt tuntuu ihan hassulta ajatukselta että olis vieläkin kerholainen, vaikka jossain kohtaa mietin kotona olemista jopa eskariin asti.
Vaka-alan ihmisenä olen todennut, että riippuu tilanteesta ja vanhemmista. Itse en hätäilisi pienen lapsen kohdalla, mutta kolmevuotias tarvitsee jo leikkiseuraa ja on hyväksi oppia sosiaalisia taitoja koulua varten hyvissä ajoin.
Esimerkkinä viisivuotias koko elämänsä kotihoidossa sisarusten kanssa ollut lapsi, joka oli oikein suloinen ja kiva lapsi, mutta ei minkäänlaista kykyä edes kuunnella, saati noudattaa annettuja ohjeita. Halusi kaiken menevän oman päänsä mukaan ja oli kotona ollut se, joka sai muilta kaiken periksi. Myöskään sääntöleikit, pelit ja yhdessä tekeminen eivät sujuneet. Oppi kyllä, kun yhdessä harjoiteltiin ja keskusteltiin, mutta koki ikävänä sen, että ei saanut itse päättää kaikkea koko aikaa. Tällainen lapsi on vaikea myös koulussa, jossa samanlaisia voi olla se luokallinen. Ei tarvita mitään kirjainyhdistelmiäkään, että oppiminen hankaloituu, jos lapsella ei ole kykyjä ryhmässä toimimiseen ja kuuntelemiseen. Niitä kun tarvitaan paitsi koulussa, myös elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei opi tärkeitä kaveritaitoja, kuten tönimistä, puremista, raapimista, sylkemistä eikä tavaroiden ottamista kädestä.
Unohdit listasta potkimisen, lyömisen ja nimittelyn.
No eikö ole aika tärkeää opetella kohtaamaan näitä urposti käyttäytyviäkin lapsia? Niitä kun koulussakin riittää ja kiusaamisen uhriksi joutuu todennäköisimmin sellainen, joka ei osaa pistää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ope ja itse ainakin ajattelen, että riippuu ihan perheestä.
Jotkut perheet lukee, liikkuu monipuolisesti, askartelee, musisoi, näyttelee ja kotona on paljon kehittävää tekemistä. Näissä perheissä on usein myös sisaruksia, eli kotonakin oppii sosiaalisia taitoja vähän pakostakin (aika nopsaan lapsista yleensä huomaa, onko heillä kotona sisaruksia). Sitten taas on perheitä, joiden lapsille varhaiskasvatus pystyy tarjoamaan paljon monipuolisempaa tekemistä kuin kotona.
Yksi näkökulma on sekin, että varhaiskasvatuksessa lapsen kasvatusta on tukemassa yleensä vähintään 3 ammattilaista. Kokemuksen myötä työssä oppii tunnistamaan asioita, joiden harjoittelu kunkin lapsen kanssa on ajankohtaista ja tarpeellista, oli se sitten sosiaaliset tai tunnetaidot, kielen kehityksen tukeminen, hahmottamisen ja matemaattiset taidot, u name it. Lisäksi jos lapsella on kotona haasteell
Miten pottailua tuetaan mallioppimisen kautta? Päikyn täti menee potalle ja tekee sinne kuset ja kakat?
Et voi olla tosissasi? Vai oliko vain aivopieru? Muut lapset on se mallioppimisen perusta. Lapsi haluaa aina kuulua porukkaa, ja matkii muita.
Varhaiskasvatuksessa oppii kiusaamaan, tai tulemaan kiusatuksi. Oppii ikävöimään kotia. Oppii miten toiset lapset varastaa omia tavaroita. Oppii miten lasten iskät iskee tätejä. Oppii stressaavat aamulähdöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pottailua tuetaan mallioppimisen kautta? Päikyn täti menee potalle ja tekee sinne kuset ja kakat?
Lapset oppivat tietysti toisilta lapsilta. Lapset oppivat itseasiassa paremmin toisilta lapsilta kuin aikuisilta, koska heillä on suuri halu pystyä tekemään samaa kuin muut lapset. Päiväkodissa on eri ikäisiä ja eri kehitysasteella olevia lapsia niin sopivia malleja kyllä löytyy.
Hyvä olla ryhmässä ennen kouluun menoa, oli jo - 80 luvulla kun poikani pääsi 6v päiväkotiin. Mummi hoiti siihen asti.
Menettää rauhallisen ympäristön ja luontaisen rytminsä. Leikit keskeytyvät, kun tulee sitä ja tätä pakkopullaa. Virikkeitä mainostetaan liikaa. Luovuus katoaa.
Ellei ole päiväkodissa lapsi menettää tiedot siitä, että mies voi synnyttää ja sukupuoltaan voi vaihtaa vaikka päivittäin ja niitä vaihtoehtoja on yli 70 ja isona voi perustaa perheen yhtä aikaa vaikka sadan ihmisen kanssa ja arvostettu työ löytyy OF:stä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei opi tärkeitä kaveritaitoja, kuten tönimistä, puremista, raapimista, sylkemistä eikä tavaroiden ottamista kädestä.
Unohdit listasta potkimisen, lyömisen ja nimittelyn.
Unohtui uhriutuminen mihin tahansa vähemmistöstatukseen vedoten.
Varhaiskasvatukseen kannustetaan jotta päiväkodin henkilöstö voi tehdä lastensuojelu ilmoituksia. Kaikki lapset ovat siellä tarkkailun alla . Jos lapsi ottaa lisää ruokaa se tarkoittaa että kotona ei anneta ruokaa ja jos lapsi sanoo ennen ruokailuhetkeä on nälkä lapsi ei saa kotona ruokaa. Voi tarkkailla onko vaatteet pesty onko iho puhdas vai likainen . Päivä unille laitettaessa riisutaan pelkät pikkarit päällä samalla voi tarkistaa ihon onko mustelmia Kun vanhempi tuo lapsen päiväkotiin miltä hän vaikuttaa onko väsynyt jne. Kun lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa ei pysty tarkkailemaan. Lapsi voi myös siellä päiväkodissa turvalliselle aikuiselle kertoa jos vanhempi lyö tms . Pidetään myös näitä vasu keskusteluja kysytään miten menee ja jos vanhempi sanoo olevansa väsynyt se kirjataan ja tehdään lastensuojeluilmoitus
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatukseen kannustetaan jotta päiväkodin henkilöstö voi tehdä lastensuojelu ilmoituksia. Kaikki lapset ovat siellä tarkkailun alla . Jos lapsi ottaa lisää ruokaa se tarkoittaa että kotona ei anneta ruokaa ja jos lapsi sanoo ennen ruokailuhetkeä on nälkä lapsi ei saa kotona ruokaa. Voi tarkkailla onko vaatteet pesty onko iho puhdas vai likainen . Päivä unille laitettaessa riisutaan pelkät pikkarit päällä samalla voi tarkistaa ihon onko mustelmia Kun vanhempi tuo lapsen päiväkotiin miltä hän vaikuttaa onko väsynyt jne. Kun lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa ei pysty tarkkailemaan. Lapsi voi myös siellä päiväkodissa turvalliselle aikuiselle kertoa jos vanhempi lyö tms . Pidetään myös näitä vasu keskusteluja kysytään miten menee ja jos vanhempi sanoo olevansa väsynyt se kirjataan ja tehdään lastensuojeluilmoitus
Koko systeeminen perimmäinen syy on löytää vanhemmista vikoja. Ja niitähän löytyy vaikka jokaisesta, kun tarpeeksi aletaan suurennuslasin kanssa tutkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Menettää rauhallisen ympäristön ja luontaisen rytminsä. Leikit keskeytyvät, kun tulee sitä ja tätä pakkopullaa. Virikkeitä mainostetaan liikaa. Luovuus katoaa.
Hyvin sanottu. Niin totta!
Taudit (oksennustauti, kihomadot, täit, syyhyn) epätasapainoiset hoitajat (väkivaltaiset, pe do fiilit), sekä kaverit jotka varastavat muiden tavarat, kiusaavat, potkivat ja lyövät. Miniyhteiskunta huonoine puolineen. Kaikki lapseni kotihoidossa ilman päivähoitoa ja ihan normaaleja, tasapainoisia ihmisiä tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vaka-alan ihmisenä olen todennut, että riippuu tilanteesta ja vanhemmista. Itse en hätäilisi pienen lapsen kohdalla, mutta kolmevuotias tarvitsee jo leikkiseuraa ja on hyväksi oppia sosiaalisia taitoja koulua varten hyvissä ajoin.
Esimerkkinä viisivuotias koko elämänsä kotihoidossa sisarusten kanssa ollut lapsi, joka oli oikein suloinen ja kiva lapsi, mutta ei minkäänlaista kykyä edes kuunnella, saati noudattaa annettuja ohjeita. Halusi kaiken menevän oman päänsä mukaan ja oli kotona ollut se, joka sai muilta kaiken periksi. Myöskään sääntöleikit, pelit ja yhdessä tekeminen eivät sujuneet. Oppi kyllä, kun yhdessä harjoiteltiin ja keskusteltiin, mutta koki ikävänä sen, että ei saanut itse päättää kaikkea koko aikaa. Tällainen lapsi on vaikea myös koulussa, jossa samanlaisia voi olla se luokallinen. Ei tarvita mitään kirjainyhdistelmiäkään, että oppiminen hankaloituu, jos lapsella ei ole kykyjä ryhmässä toimimiseen ja kuuntelemis
Tuollaiset asiat lapsi voisi oppia päivähoidossa tai päiväkerhossa. Ei siihen tarvita varhaiskasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotikasvatettuna lapsena olen kärsinyt koko ikäni siitä, että olen sosiaalisilta taidoillani suunnilleen sammakon tasolla. Uskon, että päiväkodissa olisin saanut oppia kädentaidoissa kuten askartelussa. Samoin liikunnallisuus jäi, kun ulkoilu oli lähinnä seisoskelua.
Minä taas olen ollut aina sosiaalisesti taitava varsinkin sen tyyppisissä kuin juhlat, kutsut, työhaastattelut ym.
Kädentaidot oli myös hyvät jo alle kouluikäisenä, liikuntakin ollut normaali osa elämää enkä koskaan olisi jaksanut ulkona jotain seisoskella vaan :D
Päiväkodissa en ollut päivääkään, enkä kyllä noita taitoja olisi siellä oppinut.
Miten sinä itseksesi opettelit sosiaaliset taidot? Vai oliko ne sinulla valmiina jo syntyessäsi? Miten opit kädentaidot? Hommasitko jo taaperona itse askartelutarvikkeet? Sinulla ei ollut vanhempia, jotka tulivat huutamaan, jos teit jotain muuta kuin seisoit. Ei se yksin pihalla ympyrää juokseminen olisi ollut kivaa ja siinä oli vaarana kompastuminen.
Unohdit listasta potkimisen, lyömisen ja nimittelyn.