Mikä neuvoksi kun miestä kritisoi mistään (vaikka täysin aiheesta) niin alkaa aina sama laulu

Miksi menit kyttäämään ja tarkistamaan? Ja sitten pääsit kritisoimaan. meidän äiti oli tuollainen. Omassa parisuhteessa työt on jaettu eikä kumpikaan toimi tarkistajana, miten toinen on tehnyt. Kyllä minuakin ärsyttäisi tuommoinen. N43

Täällä myös samanlainen mies. Jos on ostanut viimeiset puoli vuotta mansikkajogurttia, ja tulee kotiin mansikkajogurtin kanssa, niin en voi siinä yhteydessä sanoa että "ai niin, aattelin että voisin vaihtaa vaniljajogurttiin välillä, mutta unohdin kirjoittaa sen listaan, mut sanon nyt ääneen jos ens kerralla jompi kumpi muistais että vois ottaa välillä vaniljaa", koska mies ottaisi sen moitteena että on tuonut väärää jogurttia. Tai jos tulostin temppuilee ja tiuskaisen sille että "mikset nyt vaan voi toimia", niin mies on loppupäivän varpaillaan kun kokee että olen hänelle vihainen ja häneen tyytymätön ja on jotenkin hänen syytään ettei se tulostin toimi (koska vastaa talouden elektroniikkahankinnoista). Tai jos totean että hitsi kun kuistilla oli lunta, sitä kantautuu taas kengissä sisälle, oma ajatukseni on että kun sanon tämän ääneen niin muistan paremmin mennä lakaisemaan sen kuistin kun olen purkanut ostokset ja käynyt vessassa, mutta mies kuulee kommenttini syytöksenä miksei hän ole lakaissut kuistia tai vaatimuksena että hänen pitäisi tehdä se. 

On raskasta koko ajan varoa miten asiansa esittää ettei toinen loukkaannu. 

Naisen tehtävä on olla hiljaa ja pitää pesukone pyörimässä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös samanlainen mies. Jos on ostanut viimeiset puoli vuotta mansikkajogurttia, ja tulee kotiin mansikkajogurtin kanssa, niin en voi siinä yhteydessä sanoa että "ai niin, aattelin että voisin vaihtaa vaniljajogurttiin välillä, mutta unohdin kirjoittaa sen listaan, mut sanon nyt ääneen jos ens kerralla jompi kumpi muistais että vois ottaa välillä vaniljaa", koska mies ottaisi sen moitteena että on tuonut väärää jogurttia. Tai jos tulostin temppuilee ja tiuskaisen sille että "mikset nyt vaan voi toimia", niin mies on loppupäivän varpaillaan kun kokee että olen hänelle vihainen ja häneen tyytymätön ja on jotenkin hänen syytään ettei se tulostin toimi (koska vastaa talouden elektroniikkahankinnoista). Tai jos totean että hitsi kun kuistilla oli lunta, sitä kantautuu taas kengissä sisälle, oma ajatukseni on että kun sanon tämän ääneen niin muistan paremmin mennä lakaisemaan sen kuistin kun olen purkanut ostokset ja käynyt vessassa, mutta m

Lisää vielä, että mies ei koskaan sano mitä ajattelee tai miten mun sanomiset kokee,  jolloin voisin selittää että en tarkoittanut niin tai ottaa opikseni jos sanoin hölmösti, vaan alkaa joko mökötys ja välttely tai sitten sellainen mielenosoituksellinen tekeminen, että mies on vartin päästä eteisessä kengät jalassa ja kun kysyn mihin on menossa niin loukkaantuneella äänellä "sitä vaniljajogurttia hakemaan". 

Siis minkä biisin hän laulaa luikauttaa? 

Voisin olla tuo mies ja tunnistan ongelman. Minulla oli ankara ja vaativa lapsuus ja jos en yltänyt minulle asetettuihin tavoitteisiin minut haukuttiin maanrakoon ja muutkin vanhemmille näkymättömäksi lapseksi. Minulle ei puhuttu esim. viikkoon. Toki olen jo aikuinen, mutta löydän ihmisten käytöksestä (vaikka se oikeasti olisi neutraalia) helposti syytöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse hermostun vaimon kritiikeistä myös melko helposti.

Syy: kotityöt ovat vastenmielistä pakkopullaa ja vaimoni on patalaiska vätys.

Vitutus hyppää kattoon koska ihminen joka itse tekee hyvin vähän ja senkin juostenkusten, kehtaa opastaa ja kritisoida sitä joka oikeasti tekee asioita.

Olisi eri asia puhua ihmisen kanssa joka hoitaisi oman puolikkaansa JA ottaisi vastavuoroisesti itse kommentteja vastaan.

Näin. Kuulostaa että ap on jotenkin ylentänyt itsensä ja puhuu miehelleen epäkunnioittavasti kuin lapselle ja kulkee perässä tarkistelemassa tekemisiä.

Vähän sama kuin jos pääsen valmiiseen ruokapöytään ja toinen on tehnyt ruoan niin kai nyt aikuisella sen verran on sosiaalista pelisilmää että tajuan pitää turpani kiinni maustamisvinkeistä enkä ala töräytellä keksimiäni puutteita tarjoomuksista?

Vierailija kirjoitti:

Itse hermostun vaimon kritiikeistä myös melko helposti.

Syy: kotityöt ovat vastenmielistä pakkopullaa ja vaimoni on patalaiska vätys.

Vitutus hyppää kattoon koska ihminen joka itse tekee hyvin vähän ja senkin juostenkusten, kehtaa opastaa ja kritisoida sitä joka oikeasti tekee asioita.

Olisi eri asia puhua ihmisen kanssa joka hoitaisi oman puolikkaansa JA ottaisi vastavuoroisesti itse kommentteja vastaan.

No, meidän tapauksessa ei näin ole, koska itse teen suurimman osan kotitöistä kuten myös maksan enemmän perheen menoista ja teen enemmän työtunteja, joten laiskuudesta on turha syyttää! T. Ap

Kun jokaisesta asiasta tulee vain kritiikkiä, alkaa herkemmin palaa käpy. Kyllä se valituksen aihe etsitään vaikka kiven silmästä, jos on tarve.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menit kyttäämään ja tarkistamaan? Ja sitten pääsit kritisoimaan. meidän äiti oli tuollainen. Omassa parisuhteessa työt on jaettu eikä kumpikaan toimi tarkistajana, miten toinen on tehnyt. Kyllä minuakin ärsyttäisi tuommoinen. N43

Me siivottiin. Hän imuroi ja minä pesin sen jälkeen lattiat. Miksi tuollainen olettamus että menin kyttäämään? Miten olisi pitånyt toimia? Miksi ei tuollaista asiaa saisi sanoa että sängyn takana todella likaista pölyistä? Oli roskia vaikka kuinka paljon, siis se oli tosi ällöttävä. Mutta ei voi sanoa, kun pitää pelätä toisen reaktiota? T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hermostun vaimon kritiikeistä myös melko helposti.

Syy: kotityöt ovat vastenmielistä pakkopullaa ja vaimoni on patalaiska vätys.

Vitutus hyppää kattoon koska ihminen joka itse tekee hyvin vähän ja senkin juostenkusten, kehtaa opastaa ja kritisoida sitä joka oikeasti tekee asioita.

Olisi eri asia puhua ihmisen kanssa joka hoitaisi oman puolikkaansa JA ottaisi vastavuoroisesti itse kommentteja vastaan.

Näin. Kuulostaa että ap on jotenkin ylentänyt itsensä ja puhuu miehelleen epäkunnioittavasti kuin lapselle ja kulkee perässä tarkistelemassa tekemisiä.

Vähän sama kuin jos pääsen valmiiseen ruokapöytään ja toinen on tehnyt ruoan niin kai nyt aikuisella sen verran on sosiaalista pelisilmää että tajuan pitää turpani kiinni maustamisvinkeistä enkä ala töräytellä keksimiäni puutteita tarjoomuksista?

Millä perusteella ylentänyt itseni ja puhun kuin lapselle? Siis mieshän olettaa että puhuisin kuin lapselle, jos joka sanaa pitää varoa, eikä kestä sitä kun puhun ns normaalisti ihan kuten asia on? Sängyn takana oli pölyistä. Miksi tätä ei saa sanoa, ilman että toinen ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena? Itse jos joku mulle sanoisi noin, niin olisin vaan, et ei vitsi en huomannut, no onneksi sä huomasit! T. Ap

Minulle sanoo, että minä mekkaloin aina, eikä hän kommunikoi asiasta vaan alkaa huutaa. Huutaa vaan.

Sinun pitää pitää suusi kiinni ja olla tyytyväinen, että suostui imuroimaan. Imuroi itse lisää kun hän ei ole paikalla, ainakin on puolet työstä tehty. Ei pidä toisen työtä moittia. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Minä tuuletan hurjasti kun mies ei ole paikalla ja saan tehdä miten haluan. Ei kaikki asiat mene oman mielen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menit kyttäämään ja tarkistamaan? Ja sitten pääsit kritisoimaan. meidän äiti oli tuollainen. Omassa parisuhteessa työt on jaettu eikä kumpikaan toimi tarkistajana, miten toinen on tehnyt. Kyllä minuakin ärsyttäisi tuommoinen. N43

Meillä lapsuudessa sama mielisairaus äidillä. Mitään ei voinut koskaan tehdä positiivisen kautta kannustaen, vaan pakottamalla ja negaamalla.

Esim. todella pienenä siskoni kanssa jos siivosimme huoneen ja järjestimme tavarat, hän saattoi tulla perästä ja vetää kaikki lattialle koska ei ollut hänen mieleisellään tavalla tehty. Samalla raivoten ja agressiivisesti nälpyttäen.

En aikuisena katsele YHTÄÄN tuota laatua enää.

Et hirveän empaattiselta kuulosta. Oletteko koskaan jutelleet omista lapsuuden perheistänne ja niiden eroista?

Sinä kritisoit miestä, olisit hiljaa. Et sinä saa olla kontrollifriikki. Miehillä ja naisilla on sellainen kynnys, mitä ei saa mennä ylittämään. Tuskin mies joka asiasta suuttuu. Mutta tuo ruuan manaaminen on hyvä juttu, ei pidä siinäkään mennä moittimaan mitä toinen on tehnyt.

Ihmisellä on haavan kohta, jokaisella, josta suuttuu tai loukkaantuu ja on oltava varovainen ettei töräytä sellaisessa kohdassa. Olen saanut oppia ammattilaiselta siinä, milloin toinen EI KESTÄ KRITIIKKIÄ. Me olemme erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Et hirveän empaattiselta kuulosta. Oletteko koskaan jutelleet omista lapsuuden perheistänne ja niiden eroista?

Itse asiassa olen tosi empaattinen ihminen, mutta ymmärrys miestä kohtaan alkaa olla lopussa. Hän saa draaman aikaiseksi milloin mistäkin ja alkaa mököttäminen ja ilkeily. Hän siis tuon jälkeen eilen alkoi ilkeillä minulle ja oikeutti sen sillä koska arvostelin häntä, vaikka sanoin että sängyn takana oli tosi pölyistä. Kun ikää on jo yli 40v niin tietää myös sen että kaikkea ei tarvitse yrittää ymmärtää. En ota toisen ongelmia itseeni. T. Ap

Jotkut ihmiset rakastavat uhriutumista. Teki he mitä tahansa, teki heille mitä tahansa (= käyttäytyy itse asiallisesti) niin aina he ovat uhreja. Tälle on joku termikin olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menit kyttäämään ja tarkistamaan? Ja sitten pääsit kritisoimaan. meidän äiti oli tuollainen. Omassa parisuhteessa työt on jaettu eikä kumpikaan toimi tarkistajana, miten toinen on tehnyt. Kyllä minuakin ärsyttäisi tuommoinen. N43

Meillä lapsuudessa sama mielisairaus äidillä. Mitään ei voinut koskaan tehdä positiivisen kautta kannustaen, vaan pakottamalla ja negaamalla.

Esim. todella pienenä siskoni kanssa jos siivosimme huoneen ja järjestimme tavarat, hän saattoi tulla perästä ja vetää kaikki lattialle koska ei ollut hänen mieleisellään tavalla tehty. Samalla raivoten ja agressiivisesti nälpyttäen.

En aikuisena katsele YHTÄÄN tuota laatua enää.

Minä opettelin irtautumaan äiti-kritiikistä vasta myöhäisellä iällä. Tuntui, etten osaa mitä tarpeeksi hyvin, että olin mitätön tekemään kunnolla. Nyt on yks hailee mitä milloinkin teen jos jätän kesken, niin jatkan sitten joskus. Autokin pitää imuroida on roskaa lattia täynnä. Teen sen joskus tai mies imuroi kun viitsii.

Mies raivostuu jos kritisoin häntä, ja tiedän milloin olen hiljaa. Ei parisuhde toimi mäkättämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et hirveän empaattiselta kuulosta. Oletteko koskaan jutelleet omista lapsuuden perheistänne ja niiden eroista?

Itse asiassa olen tosi empaattinen ihminen, mutta ymmärrys miestä kohtaan alkaa olla lopussa. Hän saa draaman aikaiseksi milloin mistäkin ja alkaa mököttäminen ja ilkeily. Hän siis tuon jälkeen eilen alkoi ilkeillä minulle ja oikeutti sen sillä koska arvostelin häntä, vaikka sanoin että sängyn takana oli tosi pölyistä. Kun ikää on jo yli 40v niin tietää myös sen että kaikkea ei tarvitse yrittää ymmärtää. En ota toisen ongelmia itseeni. T. Ap

Ensin sinun pitää olla hiljaa, että suurin suuttumus menee ohi, sitten puhut ihan normaalisti. Jatkat kuin ei olisi mitään tapahtunut. Meilläkin mies sanoo, että minä kritisoin, mutta hän tekee sellaista tärkeää mitä mitä en kykene tekemään ja olen onnellinen, että raskaat ja vaikeat tekniset asiat ovat hänen harrastuksensa. Patterien  vaihdot hän myös auliisti tekee. Mitä nyt yksi sekainen keittiönkaappi tai muutama pölyhiukkanen lattialla. Olkoot siellä. Imuriin mies imuroi vaikka mitä kokkareita, ei lakaise niitä isompia ensin pois. Meillä on kaksi imuria, molemmila oma ja se toimii.

Olisi pitänyt olla kuulemassa ap:n sanominen ja erityisesti miltä se kuulijan korvaan kuulostaa. Muuten mahdoton sanoa oliko OK vai ei.

Tiedän parikin ihmistä jotka mielestään neutraalisti "vain sanoo" asioita, mutta toiselta puolelta ajateltuna esitystapa on aivan törkeän agressiivista ja/tai valittavaa.