Miksi naiset kysyy heti ensimmäisenä että mitä teet työksesi?

Tärkeintä on selvittää ensimmäiseksi lompakon paksuus.

Vierailija kirjoitti:

Työ tai työttömyys ei kerro ihmisestä mitään.

se kertoo paljonkin siitä, kuinka paljon nainen voi hyötyä miehen rahoista

Niin ne miehetkin kysyy. Perus asioita, kun tutustutaan.

Koska naisille vain rahalla on merkitystä. Mies saa olla vaikka maailman rumin ja/tai kusipäisin ihminen, mutta jos hänellä on rahaa niin naiset ovat heti miehen kimpussa.

Saatan kysyä, mutta en ole rahan perässä. Enempi työajat kiinnostaa ja että on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo naisesta heti kaiken, tuo on viimeinen kysymys jonka kuuntelen naiselta, good bye!

Semmonen lumihiutale. Good bye vaan!

Onhan se kiva tietää rupeeko seurustelemaan pummin kanssa vai miehen kanssa kuka osaa hoitaa elämänsä hyvin, jotta voi toimia johtohahmona naisen elämässä. Se on luonnollista. 

Miehen rahojen utelu tarkoittaa kiinnostusta siitä että jos perustamme perheen pystytkö elättämään jälkeläiset.

Vierailija kirjoitti:

Koska naisille vain rahalla on merkitystä. Mies saa olla vaikka maailman rumin ja/tai kusipäisin ihminen, mutta jos hänellä on rahaa niin naiset ovat heti miehen kimpussa.

Takki kääntyy teillä näissä jutuissa kuin Purralla konsanaan. 

Jos mies ei kysy mun ammattiani ja työtä, tiedän että hakee vain yhden yön seuraa. Ilman noita tietoja ei pysty muodostamaan mitään mielikuvaa siitä, millaista yhteinen elämä, arki ja tulevaisuus olisi toisen kanssa. Ja turhaahan sellaiset mielikuvat ovatkin, jos ei ole tarkoitus kuin kevyesti tapailla.

Ihminen viettää usein 8 tuntia päivästä töissä. Kyllähän se kiinnostaa mitä se sen ajan tekee.

Vierailija kirjoitti:

Miehen rahojen utelu tarkoittaa kiinnostusta siitä että jos perustamme perheen pystytkö elättämään jälkeläiset.

En mä ainakaan rahoista utele, mutta työstä kyllä. Muiden(kin) ihmisten työt ovat kiinnostavia.

Etsin elämänkumppania jonka kanssa perustaa perhe.

Vierailija kirjoitti:

Työ tai työttömyys ei kerro ihmisestä mitään.

Kyllä se minusta kertoo jotain, vai mitä ajattelet miehenä naisvaltaisella alalla sairaanhoitajana tai naisesta miesvaltaisella alalla ahtaajana? Ainakin ihminen olisi minusta mielenkiintoinen siksi, että hän varmasti osannut kyseenalaistaa omaa mielenkiintoaan tulevaisuudestaan. Eikö?

Yleensä ammatti on useimmilla yksi helpompia kysymyksiä kysyä, jos vähän jännittää uuden ihmisen tapaaminen :) Itse aloitin (vielä aikanaan) treffaillessani usein kysymällä harrastuksilla ja mielenkiinnonkohteista. Ihmiset yleensä innostuvat puhumaan niistä ja se laskee jännittyneisyyttä :) Samaa käytän nykyään, jos tapaan itseäni nuorempia esim. ystävieni lapsia. Nuoret kertovat mielellään harrastuksistaan ja sitä kautta oppii myös usein itsekin uutta :)

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei kysy mun ammattiani ja työtä, tiedän että hakee vain yhden yön seuraa. Ilman noita tietoja ei pysty muodostamaan mitään mielikuvaa siitä, millaista yhteinen elämä, arki ja tulevaisuus olisi toisen kanssa. Ja turhaahan sellaiset mielikuvat ovatkin, jos ei ole tarkoitus kuin kevyesti tapailla.

No mitä muuta sä sitte luulet odottavas?

No onhan se todella tärkeää tulevaisuuden kannalta, onko äijä joku niljakas liittymämyyjä vai suoraselkäinen riuska ryämies. Jos häpeät työtäsi, ongelma ei ole naisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Etsin elämänkumppania jonka kanssa perustaa perhe.

Perusta iha keskenäs.

t.Jorma

Pyydän anteeksi, että minulle ei riitä tiedoksi ikä, painoindeksi, munan koko ja se antaako mies tai nieleekö se. Pahoittelen pinnallisuuttani.

Itselläni on hiivatulehdus pii llussa. Mutta rahasta ei ole puutetta kuitenskaan

Tässä pieni tarina naisesta joka yliarvioi tasonsa.

Laura oli 32-vuotias ihan tavallisen näköinen joka oli panostanut koko elämänsä opintoihin ja työhön. Hänellä oli lista kriteereistä, joita hänen tulevan kumppaninsa piti täyttää: korkeakoulutus, vähintään 190cm pituus, hyvä työ ura, jaettavat kiinnostuksenkohteet ja intohimo matkustamiseen sekä luksukseen. Hän uskoi ansaitsevansa täydellisen miehen, sillä hänhän oli itsekin "täydellinen".

Tinder-profiilia selatessaan hän ohitti useimmat miehet sekunneissa. "Liian lyhyt. Ei tarpeeksi kunnianhimoinen. Ei matkaa ulkomaille kuvissa." Hän ei edes antanut mahdollisuutta tavallisille, rehellisille työmiehille, jotka olisivat olleet valmiita tekemään kaikkensa hänen eteensä.

Kun vuosia kului, Laura huomasi, että hänen ystävänsä, jotka olivat valinneet kumppaneikseen "tavallisia miehiä", näyttivät onnellisilta. Heillä oli perheitä, vakaa arki ja kumppanit, jotka välittivät aidosti.

Eräänä iltana, kun Laura tapasi vanhan ystävänsä Emilian, hän kysyi suoraan:

"Emilia, etkö koskaan ajatellut, että voisit löytää paremman miehen?"

Emilia hymyili. "Totta kai nuorempana haaveilin siitä. Mutta tajusin, että täydellisyys ei ole se, mikä tekee onnelliseksi. Riku rakastaa minua sellaisena kuin olen. Hän on tavallinen mies, mutta hän on minun tukeni ja turvani. Mitä enemmän vaatii, sitä vähemmän on tilaa rakkaudelle."

Laura jäi miettimään Emilian sanoja. Ehkä hänen odotuksensa olivat olleet epärealistisia. Ehkä onni ei ollut listassa kriteereitä, vaan kyvyssä nähdä arvo siinä, mitä joku tarjosi sydämestään.