Minulle tyrkytetään keskusteluapua, vaikken halua sitä

Haluaisitko M1 lähetteen? 

Kyllä minä tavallaan arvostan sitä, että apua saa, mutta kun minua ahdistaa vain enemmän tuollainen keskusteluavun tyrkyttäminen. Eri asia, jos annetaan mahdollisuus ja rohkaistaan kokeilemaan. Mutta kun minulle soitellaan peräänkin asiasta! 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko M1 lähetteen? 

En tiedä mikä se on, varmaan joku mielialajuttu. En ymmärrä miksi ihmeessä haluaisin sellaisen???

Keskusteluapu on tärkeä osa henkisen hyvinvoinnin tukemista, erityisesti pitkään jatkuneiden stressin, uupumuksen ja paniikkihäiriön kaltaisten vaikeiden kokemusten kohdalla. Usein elämän haasteet voivat tuntua ylivoimaisilta, ja tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että apua on saatavilla. Tässä esseessä tarkastellaan erilaisia keskusteluavun muotoja ja sitä, miten ne voivat tukea ihmisiä, jotka kamppailevat pitkäaikaisen stressin ja mielialan laskun kanssa. Yksi tärkeimmistä tavoista saada keskusteluapua on kääntyä ammattilaisten puoleen. Psykologit, psykiatriat ja terapeutit ovat koulutettuja ymmärtämään ja käsittelemään mielenterveyden haasteita. He voivat tarjota työkaluja ja strategioita, jotka auttavat asiakasta kohtaamaan stressin ja uupumuksen. Erilaiset terapiasuunnitelmat, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) tai dialektinen käyttäytymisterapia (DBT), voivat auttaa muuttamaan ajatusmalleja ja käyttäytymistä, jotka edesauttavat ahdistuksen ja paniikkihäiriön kehittymistä. Lisäksi tohtoriin tai psykiatriin kääntyminen voi olla tärkeää myös lääkityksen osalta. Uuden lääkityksen aloittaminen tai nykyisen lääkityksen tarkistaminen voi olla tarpeen, erityisesti jos oireet ovat vaikeita tai jatkuvia. Ammattilaiset voivat myös suositella yhdistelmähoitoja, joissa keskusteluapu ja lääkitys tukevat toisiaan.  Keskusteluapu ei aina tarvitse olla ammattilaisvetoista. Vertaisryhmät, joissa ihmiset jakavat omia kokemuksiaan ja tukevat toisiaan, voivat olla erittäin arvokkaita. Tällaiset ryhmät tarjoavat tilan, jossa voidaan keskustella ongelmista ilman tuomiota ja oppia toisten selviytymistrategioista. Monet löytävät lohtua ja voimaa yhdessäolohetkistä, joissa voi jakaa samanlaisia kokemuksia. Myös itseapuvälineet, kuten kirjallisuus, verkkosivustot tai sovellukset, tarjoavat mahdollisuuksia keskustella omista tunteista ja ajatuksista. Esimerkiksi päivittäiset päiväkirjamerkinnät tai meditaatioharjoitukset voivat olla hyödyllisiä tapoja käsitellä ahdistusta ja stressiä. Muiden ihmisten, kuten perheen ja ystävien, rooli keskusteluavun tarjoamisessa on merkittävä. On tärkeää luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita, sillä niiden kautta voi löytää ymmärrystä ja tukea. Vaikka saattaisi tuntua, että oma tilanne on ainutlaatuinen, ystävien jakama empatia voi olla lohduttavaa ja auttaa tuntemaan itsensä vähemmän yksinäiseksi. Yhteiset aktiviteetit, kuten ulkoilu tai kulttuuritapahtumiin osallistuminen, voivat myös tarjota mahdollisuuden irtautua stressaavista ajatuksista ja virkistää mieltä. Ensimmäinen askel avun hakemisessa voi olla vaikein, koska uupumus saattaa saada tuntemaan itsensä voimattomaksi. On kuitenkin tärkeää muistaa, että itselle sopivan tuen löytäminen on prosessi. Voit aloittaa kysymällä itseltäsi, minkälaista apua koet tarvitsevasi: Haluatko ammattilaisen kanssa keskustelua, vertaistukea vai kenties hyötyä itsehoitomenetelmistä? On hyvä myös muistaa, että erilaiset vaihtoehdot voivat olla yhdistettävissä, ja apua voi saada monista lähteistä. Pitkäaikainen stressi, uupumus ja mielialan lasku ovat vakavia haasteita, joiden kanssa kamppailu voi tuntua ylivoimaiselta. On kuitenkin monia tapoja saada keskusteluapua ja tukea. Ammattilaiset, vertaisryhmät, sosiaalinen tuki sekä itseapuvälineet voivat kaikki auttaa ymmärtämään ja käsittelemään vaikeita tuntemuksia. Tärkeintä on muistaa, että apua on saatavilla, ja ensimmäinen askel voi olla keskustelu jonkun kanssa, johon luottaa. Henkinen hyvinvointi on tärkeä osa elämää, ja siihen panostaminen voi johtaa merkittävään elämänlaadun parantumiseen.

Otat apua vastaan tai itket ja otat!

Juuri siksi sitä apua tyrkytetään kun olet lievä tapaus. Ja se on totta, että juttelemalla ei menneisyys lakkaa olemasta. Lopputulos kuitenkin terapialla on se miten jo elät, eli menneisyys ei vaikuta nykyiseen elämääsi. Se on terapian tavoite ja olet siinä jo onnistunut, mihinkään muuhun ne ei pysty. Se on enää pelkkää juoruilua sen jälkeen kun terapian tavoite on saavutettu minkä siis olet jo saavuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluapu on tärkeä osa henkisen hyvinvoinnin tukemista, erityisesti pitkään jatkuneiden stressin, uupumuksen ja paniikkihäiriön kaltaisten vaikeiden kokemusten kohdalla. Usein elämän haasteet voivat tuntua ylivoimaisilta, ja tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että apua on saatavilla. Tässä esseessä tarkastellaan erilaisia keskusteluavun muotoja ja sitä, miten ne voivat tukea ihmisiä, jotka kamppailevat pitkäaikaisen stressin ja mielialan laskun kanssa. Yksi tärkeimmistä tavoista saada keskusteluapua on kääntyä ammattilaisten puoleen. Psykologit, psykiatriat ja terapeutit ovat koulutettuja ymmärtämään ja käsittelemään mielenterveyden haasteita. He voivat tarjota työkaluja ja strategioita, jotka auttavat asiakasta kohtaamaan stressin ja uupumuksen. Erilaiset terapiasuunnitelmat, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) tai dialektinen käyttäytymisterapia (DBT), voivat auttaa muuttamaan ajatusmalleja ja käyttäytymistä, jotka ede

Mikäs ihmeen essee se siinä ilman kappalejakoa? Eikö kukaan ole tarkistanut tuota?

Onpa hyvä, että tarjotaan keskusteluapua. Toivottaasti muutat mielesi. Aika erikoisia nuo sinun ajatuksesi, mitä keskusteluavusta voisi seurata. Ne ei kuulosta kovin realistisilta ajatuksilta.

Älä mene sitten, jos et halua, mutta muista, että sinulle on sitä tarjottu. Ja monet ketkä sanovat, että apua ei saa niin ovat kaltaisiasi. Kieltäytyvät. Eivät suostu/halua jostain syystä. 

Mielenkiintoinen aloitus! Olen jo vanhempi ihminen, mutta tuossa mitä kerroit voi olla paljonkin järkeä. Minulla on kokemusta keskustelualusta sekä julkiselta että työterveyspuolelta. Vain yhdestä oli minulle apua ja se oli kognitiivinen lyhytterapia. Vaihtelee varmaan  paljon mikä kullekin on avuksi. Mielestäni eniten on väliä terapeutin persoonalla. Siinä mielessä on kuin tikkaa heittäisi, että terapia auttaisi. Diagnoosit ja hoidon vaikuttavuus tutkitaan ja asetetaan sen perusteella mitä.potilas kertoo. En pidä psykologiaa enkä psykiatriaa oikeina tieteinä. Toki niissä yritetään auttaa ihmistä, mutta loppuviimeksi toipuminen on potilaan oma saavutus, oli terapiassa tai ei. Muut ihmiset voivat auttaa tai sitten ei. En puhu nyt vaikeista sairauksista kuten skitsofrenia. Erilaisia diagnooseja lätkitään potilaan kertoman perusteella ja ainakin itse opin manipuloimaan lopputulosta niiss loputtomissa rasti ruutuun kaavakkeissa. Ei ole verikoetta, joka antaisi diagnoosin. 

Ole huoleti. Terapiaa ja keskusteluapua ei saa Suomessa moni sellainenkaan joka sitä hartaasti toivoo. Sitä ei siis todellakaan järjestetä väkisin sellaiselle joka sitä ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Onpa hyvä, että tarjotaan keskusteluapua. Toivottaasti muutat mielesi. Aika erikoisia nuo sinun ajatuksesi, mitä keskusteluavusta voisi seurata. Ne ei kuulosta kovin realistisilta ajatuksilta.

Älä mene sitten, jos et halua, mutta muista, että sinulle on sitä tarjottu. Ja monet ketkä sanovat, että apua ei saa niin ovat kaltaisiasi. Kieltäytyvät. Eivät suostu/halua jostain syystä. 

En ole sanonut, että satavarmasti en ikinä mene. Haluaisin vain, että se on täysin oma päätökseni, jos menen, eikä minkään tyrkytyksen tulos. Elämäni ei ole yhtä synkkyyttä, vaan ne ovat sellaisia kausia. Kunnes sitten tajuan, että hei, ei peli ole menetetty, voin tehdä näin ja noin jne. Sitten piristyn. En halua mitään diagnoosiläjiä. Haluan jutella silloin kun siltä tuntuu. Elää elämääni. Hoitaa asiani. En halua keskittyä pelkkiin ongelmiin ja vatvoa niitä loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluapu on tärkeä osa henkisen hyvinvoinnin tukemista, erityisesti pitkään jatkuneiden stressin, uupumuksen ja paniikkihäiriön kaltaisten vaikeiden kokemusten kohdalla. Usein elämän haasteet voivat tuntua ylivoimaisilta, ja tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että apua on saatavilla. Tässä esseessä tarkastellaan erilaisia keskusteluavun muotoja ja sitä, miten ne voivat tukea ihmisiä, jotka kamppailevat pitkäaikaisen stressin ja mielialan laskun kanssa. Yksi tärkeimmistä tavoista saada keskusteluapua on kääntyä ammattilaisten puoleen. Psykologit, psykiatriat ja terapeutit ovat koulutettuja ymmärtämään ja käsittelemään mielenterveyden haasteita. He voivat tarjota työkaluja ja strategioita, jotka auttavat asiakasta kohtaamaan stressin ja uupumuksen. Erilaiset terapiasuunnitelmat, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) tai dialektinen käyttäytymisterapia (DBT), voivat auttaa muuttamaan ajatusmalleja ja käyttäytymistä, jotka ede

Semmonen chatgpt sieltä. Se on dkt.

Minulla on kiire, palaan myöhemmin.

Ap kuulostaa selväjärkiseltä ihmiseltä, jolle yritetään tuputtaa keskusteluapua väkisin. Kyllä tämäkin on nykyaikaa! Osa ei saa apua vaikka haluaa ja sitten on tilanteita/kuntia/työterveysorganisaatioita, joissa apua yritetään antaa pyytämättä ja liikaakin. On Ihan ok olla menemättä. Tsemppiä! Tv sukulaissielu 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa hyvä, että tarjotaan keskusteluapua. Toivottaasti muutat mielesi. Aika erikoisia nuo sinun ajatuksesi, mitä keskusteluavusta voisi seurata. Ne ei kuulosta kovin realistisilta ajatuksilta.

Älä mene sitten, jos et halua, mutta muista, että sinulle on sitä tarjottu. Ja monet ketkä sanovat, että apua ei saa niin ovat kaltaisiasi. Kieltäytyvät. Eivät suostu/halua jostain syystä. 

En ole sanonut, että satavarmasti en ikinä mene. Haluaisin vain, että se on täysin oma päätökseni, jos menen, eikä minkään tyrkytyksen tulos. Elämäni ei ole yhtä synkkyyttä, vaan ne ovat sellaisia kausia. Kunnes sitten tajuan, että hei, ei peli ole menetetty, voin tehdä näin ja noin jne. Sitten piristyn. En halua mitään diagnoosiläjiä. Haluan jutella silloin kun siltä tuntuu. Elää elämääni. Hoitaa asiani. En halua keskittyä pelkkiin ongelmiin ja vatvoa niitä loputtomiin.

Jos se on kausittaista niin etsisin selitystä hormonikierrosta, jotkut kierrot on vaikeampia kuin toiset ja se kuuluu naisen ikääntymiseen.

Ei sinun tarvitse mennä mihinkään keskustelemaan jos koet, että siitä ei ole hyötyä. Pysyttele kaukana tyrkyttäjistä. Yleensä tuollaiset tyrkyttäjät näkevät sinussa jotain parannettavaa, vaikka sitä ei olisi. Heidän ajatusmaailmansa vain on niin ahdas, etteivät ymmärrä tervettä erilaisuutta. Se on tosi yleistä.

Asetetaanko ajokieltoja nykyään mielenterveyssyistäkin? Uutta minulle. Sen verran olen seurannut tuttavapiiriä, että ajokielto otetaan puheeksi diabeetikoille ja epilepsiaa sairastaville. Näyttää siltä, että "kiltit", myöntyväiset niitä saa ja ne jotka eniten tarvitsisivat, heille ei laiteta. Iso äijä vetoaa että.työ menee alta ja kirjoitapas sitten minut eläkkeelle... näissä lääkäri in uskonut kiltisti ja vetäytynyt hankkeesta. Sitten ollaan isolla autolla liikenteessä hypoglykemiassa tai hyperglykemiassa tms. Ammatinvaihto ei kuulemma kiinnosta....

Et ole keskusteluapaua vailla ja jaarittelet tänne ummet ja lammet, vaikka juuri kukaan ei viitsi edes lukea raapustuksiasi. en minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Et ole keskusteluapaua vailla ja jaarittelet tänne ummet ja lammet, vaikka juuri kukaan ei viitsi edes lukea raapustuksiasi. en minäkään.

Ei täältä mitään apua saakaan. Hän on ihan oikeassa paikassa.

Älä ruikutua tyhjästä vaan ole tyytyväinen, että mahdollista apua on tarjolla.