Syöpä ja parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde, avoliitto ja avioliitto ovat vapaaehtoisia. Jos edes se ei herätä että sairastuu syöpään ja joutuu siitä huolimatta olemaan toisen kotiorja, niin mikä herättää. Miksi ihmiset sinnittelevät alistavissa ja epäreiluissa suhteissa. Jos pahin virhe oli alkaa suhteeseen puolisonsa kanssa niin toiseksi pahin virhe on jäädä suhteeseen.

Kyllä. Ite potkisin eukon pihalle, jos tälle tulis syöpä. En aio kattoo sairas ihmist omas himas. Rippakivist on hankituttava nopeesti eroo.

Sanot varmaan vielä rakastavasi?

On itsestä vaan niin omituista kun itse oon semmonen, että jos toisella on edes kuumetta niin pysyttelen lähistöllä ja pidän huolta. Kumppaneilla ollut sekä fyysisiä että psyykkisiä ongelmia ja kyl mä siinä vierellä olen vaikka onkin vaikeaa, mä olen sen ihmisekseni valinnut.

Itse sain kokea sen, että itsemurhayrityksen jälkeen ne "oot rakas ja tärkeä"- ihmiset kaikkosi. Ainoa kuka kyseli kuulumisia ja jaksamista oli tätini, johon ei muuten hirveän läheiset välit ole mutta hän on lämmin ja empaattinen ihminen.

Riippuu, av-palstaa lukiessa syöpä, työttömyys tai muu vakava sairastuminen on aivan pätevä syy jättää aviomies ja lasten isä. Toisin päin se ei tietenkään toimi, vaan sillon ollaan sovinisteja ja estetään voimaantumiskokemuksen syntyminen tässä patriarkkaalisessa maassa.

Sairastuin masennukseen ja mies löysi netistä muuta seuraa. Siitä selvittiin, mutta jos sairastuisin vakavasti, vaikka syöpään, en hetkeäkään epäilisi etteikö siippa löytäisi pian muuta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan omituisesti käyttäytyviä miehiä teillä! En katselisi..! Millainen EMPATIAKYVYTÖN pöljä oikein on, jos ei osaa omaa puolisoa tukea ja edes tehdä osaansa kodinhoidosta, kun tilanne sitä vaatii? Eivät ansaitse ketään!

Tää nyt taitaa olla yleinen kaava. Jos nainen sairastuu, niin mies ei kestä sitä, alkaa syyllistäminen kuinka se kehtaakaan kun mies ei saa enää huomiota ja seksiä kun nainen kehtaakin niin sairastua. Ja jätetään kun muualla on helpompaa. Palataan sit kun nainen on saanut itsensä kuntoon yksin.

Kun mies sairastuu, niin nainen on siinä tukena, vaikka olisikin jo aiemmin halunnut erota. Nainen on vierellä, mukana, hoitaa ja hoivaa kunnes mies on kunnossa ja sitten vasta jättää jos on sitä halunnut kun tietää että mies pärjää.

Joillekin, ilmeisesti miehille, se toisen heikkous ja sairaus on vaan niin paha paikka. Ei ne varmaan itsekään tiedä miksi, mutta ei se rakkautta ole.

Pari exää on aina alkanut huutamaan ja haukkumaan, jos olen itkenyt. Auttaako se asiaa? Toiselta sain suhteen jälkeen kysyttyä miksi. Sanoi, että se oli puolustuskeino kun ei hän osannut mitään tehdä ja tunsi itsensä avuttomaksi. No miten olis vaikka halaus ja sanat et kaikki on on.

Sit oli mies, joka oli vieressä ja kääri mut peittoon ja koitti piristää, jos olin surullinen ja piti kiinni jos sain paniikkikohtauksen.

Lienee nää toisen heikkoudesta suuttuvat ei ole itse olleet ikinä huonona tai ole saaneet apua ja hoivaa.

Mulla ainakin tuntuu aina sydämessä jos oma rakas on huonona ja kyllä mä siinä teen kaikkeni. Omistaan pidetään huolta eikä hylätä heti ja aina kun tulee vaikeaa.

Voimia kovasti APlle!

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, av-palstaa lukiessa syöpä, työttömyys tai muu vakava sairastuminen on aivan pätevä syy jättää aviomies ja lasten isä. Toisin päin se ei tietenkään toimi, vaan sillon ollaan sovinisteja ja estetään voimaantumiskokemuksen syntyminen tässä patriarkkaalisessa maassa.

Kuka nainen niin on tehnyt?

Vain narsisti heittäytyy marttyyriksi kun puoliso sairastuu.  

Vierailija kirjoitti:

Vain narsisti heittäytyy marttyyriksi kun puoliso sairastuu.  

Miksi tätä narsismi-korttia nykyään viljellään aina?

Joskus ne on vaan tunnetaidottomia ksipäitä jotka ei kestä sitä, että heidän pitäisi itse ottaa hetken verran suurempi vastuu.