Lue keskustelun säännöt.
Syöpä ja parisuhde
09.01.2025 |
Kaikki keskustelut ja artikkelit, joita löydän aiheesta syöpä ja parisuhteen ongelmat, liittyvät siihen, että tervettä osapuolta rasittaa huolenpito sairaasta puolisosta ja kodista. Onko se niin yleistä, että se terve tekee kotityöt ja hoivaa sairasta?
Eikö kenelläkään muulla ole tilannetta, jossa se syöpää sairastava joutuu edelleen tekemään kaikki kotityöt ja lisäksi pysyttelemään hyvällä tuulella, jotta terve puoliso ei pahoita mieltään? Siis tilanne, jossa se terve puoliso on rasite sairaalle, eikä toisinpäin. Mietin välillä eroa, kun tulee hetkiä, kun voimavarat eivät riitä ja masentaa, yksin voisi edes keskittyä itseensä ja samat kotityöt olisi silti.
Kommentit (42)
Äitini sairastuttua syöpään, oli isäni, niin kamala, että ero olisi ollut inhimillisempi ratkaisu. Tiedä sitten kuoliko äitini henkiseen väkivaltaan vai syöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä joudut kannattelemaan sitä tervettä niin kumppanisi on täysin kelvoton.
Olen niin tottunut siihen, että teen kotityöt yksin (vaikka myös käyn töissä ja tienaan omat rahani), mutta enemmän tuntuu taakalta se, että joutuu käymään tunteita läpi ihan yksin. Esimerkiksi kun oli lääkäriaika, jotta saisi tietää syövän etenemistilanteen ja siten elinaikaodotetta, niin olisin tosi hermostunut ja ennen sitä. Puoliso piti koko päivän mykkäkoulua, kun en ollut ollut hänelle tarpeeksi mukava äänensävyltäni.
Toivottavasti olet jo päässyt eroon puolisostasi. Minun äitini havahtui eroon vasta kun hän tajusi että jos hän saisi sairaskohtauksen niin isäni ei auttaisi häntä mitenkään tuskin soittaisi edes hätäkeskukseen.
Luuletko ettei elämässä tule enää vastoinkäymisiä tai sairastumisia. Miten ajattelit niistä selvitä? Samalla tavalla hammasta purren ja toista palvellen oman hyvinvointisi kustannuksella. Ei siinä tarvitse puolison mitään osata tehdä tai suhtautua että osaa itse laittaa ruokansa ja tehdä kotitöitä. Puolisosi on itsekäs eikä hän muuksi muutu. Onnea valitsemallasi tiellä.
En tietenkään luule, mutta seison omilla jaloillani. Se, että puolisoni ei tullut kodinhoidossa vastaan, ei poista sitä asiaa, että olin sitten yksin tai yhdessä, se koti ja ruoka on silti hoidettava. En usko, että se syövänkään sairastaminen muuttuu yksinäisessä yksiössä yhtään sen kivemmaksi?
Tässähän ei ollut tarkoitus moittia ketään sen suuremmin, vaan kertoa kokemuksia syöpäsairaana, kun puoliso ei tiedä miten suhtautua sairaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde, avoliitto ja avioliitto ovat vapaaehtoisia.
MIKÄ ON AVOLIITTO? Kämppisasumismuoto. Laskut ja maksut maksetaan, ehkä sen toisen velkoja myös.
Jos edes se ei herätä että sairastuu syöpään ja joutuu siitä huolimatta olemaan toisen kotiorja, niin mikä herättää. Miksi ihmiset sinnittelevät alistavissa ja epäreiluissa suhteissa. Jos pahin virhe oli alkaa suhteeseen puolisonsa kanssa niin toiseksi pahin virhe on jäädä suhteeseen.
VOIT SAIRASTUA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä joudut kannattelemaan sitä tervettä niin kumppanisi on täysin kelvoton.
Olen niin tottunut siihen, että teen kotityöt yksin (vaikka myös käyn töissä ja tienaan omat rahani), mutta enemmän tuntuu taakalta se, että joutuu käymään tunteita läpi ihan yksin. Esimerkiksi kun oli lääkäriaika, jotta saisi tietää syövän etenemistilanteen ja siten elinaikaodotetta, niin olisin tosi hermostunut ja ennen sitä. Puoliso piti koko päivän mykkäkoulua, kun en ollut ollut hänelle tarpeeksi mukava äänensävyltäni.
Et siis menetä lähtiessä sano kumppanille että muuttaa kamansa pois johonkin toiseen asuntoon välittömästi.
Omistusasunnosta? Omakotitalosta? Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä menettäisin kunnioituksen puolisoani kohtaan, jos hänestä ei olisi hädän hetkellä apua tai tukea. Viimeistään siinä vaiheessa, kun suinkin olisi itsellä parempi vaihe, hakisin eron. Ei olisi puoliso enää arvoiseni, eikä suhde voisi palata enää ennalleen niin, että sitä kannattaisi, tai voisikaan, jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko ettei elämässä tule enää vastoinkäymisiä tai sairastumisia. Miten ajattelit niistä selvitä? Samalla tavalla hammasta purren ja toista palvellen oman hyvinvointisi kustannuksella. Ei siinä tarvitse puolison mitään osata tehdä tai suhtautua että osaa itse laittaa ruokansa ja tehdä kotitöitä. Puolisosi on itsekäs eikä hän muuksi muutu. Onnea valitsemallasi tiellä.
En tietenkään luule, mutta seison omilla jaloillani. Se, että puolisoni ei tullut kodinhoidossa vastaan, ei poista sitä asiaa, että olin sitten yksin tai yhdessä, se koti ja ruoka on silti hoidettava. En usko, että se syövänkään sairastaminen muuttuu yksinäisessä yksiössä yhtään sen kivemmaksi?
Tässähän ei ollut tarkoitus moittia ketään sen suuremmin, vaan kertoa kokemuksia syöpäsairaana, kun puoliso ei tiedä miten suhtautua sairaaseen.
Yksin yksiössä riittää että voi huolehtia vain itsestään. Voi syödä, nukkua, siivota ja tehdä kotitöitä oman vointinsa ja halunsa mukaan, luulisin tämän olevan syöpähoidossa olevalle tärkeää. Kukaan ei ole vaatimassa tiettyyn aikaan ruokaa tai tietynlaista ruokaa. Voi tuntea ja käyttäytyä ihan miten haluaa. Ei tarvitse kävellä munankuorilla ja pelätä toisen tunnetiloja ja reaktioita. Mikä tärkeintä ei tarvitse kestää henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaleissa parisuhteissa on niin että puoliso auttaa syöpäsairasta niin henkisesti kuin tekemällä valtaosan kotitöistä ja muista vastuista. Sen takia kaikki artikkelit kertovat siitä. Onneksi vain pieni osa parisuhteista on epäterveitä, hyväksikäyttöön perustuvia suhteita joissa terve osapuoli jatkaa vaatimista ja on haluton empatiaa ja auttamiseen.
Puolison vakava sairastuminen on aina vaikea tilanne suhteessa kuin suhteessa eikä kukaan oikeasti osaa käsitellä tilannetta jos sitä ei ole koskaan kohdannut. Osaaminen ei olekaan oleellista vaan halu oppia ja se että on kiinnostunut opettelemaan. Valitettavan usein tilanne kestää niin pitkään että pöljinkin ehtii kyllä oppimaan jos oikeasti haluaa. Osaamattomuus ei ole mikään puolustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä joudut kannattelemaan sitä tervettä niin kumppanisi on täysin kelvoton.
Olen niin tottunut siihen, että teen kotityöt yksin (vaikka myös käyn töissä ja tienaan omat rahani), mutta enemmän tuntuu taakalta se, että joutuu käymään tunteita läpi ihan yksin. Esimerkiksi kun oli lääkäriaika, jotta saisi tietää syövän etenemistilanteen ja siten elinaikaodotetta, niin olisin tosi hermostunut ja ennen sitä. Puoliso piti koko päivän mykkäkoulua, kun en ollut ollut hänelle tarpeeksi mukava äänensävyltäni.
Sinun pitää keskustella miehesi kanssa tästä asiasta ja jos tuntuu ettei ymmärrä, niin kyllä eroakin kannattaa miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole niin nykyisin, että puolison sairastaessa tavalla tai toisella se jätetään.
Kyllä . Itselleni kävi näin kun sairastuin syöpään vuosi sitten , siihen kaatui 20- vuoden pituinen suhde . Mies häipyi kuin pieru saharaan . Hänellä kun oli kuulema niin rankkaa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun mies alkoi pettää, kun tämä sairastui syöpään. Mies katkeroitui erosta niin, että huuteli tappouhkauksia sun muita syöpähoidon pahimman vaiheen. Naisen tervehdyttyä mies halusi jatkaa suhdetta ja piinasi naista kunnes lopulta löysi uuden uhrin. Yritti tämän uudenkin aikana tätä jota petti. Kihlasi sitten äkkiä uuden ja esittää, että se on se suhde mitä aina halunnut alusta lähtien. Jotkut ihmiset vaan on aivan kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kun isäni sai syöpädiagnoosin (ja kuoli siitä 3 kk kuluttua), niin kaikkein eniten piti sääliä ja tukea äitiäni.
No niin. Hän sitä sääliä varmasti tarvitsi enemmän.
Ei kuolleita tarvitse sääliä. Vaan Niitä jotka jää suremaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne tuo, että mies mököttää, jos nainen voi huonosti. Inhoni miehiä kohtaan kasvaa ketju ketjulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kun isäni sai syöpädiagnoosin (ja kuoli siitä 3 kk kuluttua), niin kaikkein eniten piti sääliä ja tukea äitiäni.
No niin. Hän sitä sääliä varmasti tarvitsi enemmän.
Ei kuolleita tarvitse sääliä. Vaan Niitä jotka jää suremaan.
Et siis ymmärtänyt lukemaasi. Onhan se järkyttävää jos suurimman porun tuen tarpeestaan nostaa puoliso eikä se joka on kuolemansairas.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole niin nykyisin, että puolison sairastaessa tavalla tai toisella se jätetään.
Kyllä. Aina löytyy parempi - ja terveempi. Lisäksi kenties nuorempi, nätimpi yms. :) Eikun tinderiin vaan. Nykyäänhän on muutenkin sellainen meininki, että kukin pärjäilköön omillaan ja olkoon oman onnensa seppä!
Puolison sairastuttua parantumattomasti ja elinajanodote muutama vuosi vähän ennen eläkkeelle pääsemistä tuntui vitsiltä. Oltiin aina ladattu paljon aikaan kun olemme eläkkeellä teemme sitä ja tätä ja matkustamme vaikka minne ja nyt kun se olis mahdollista puoliso viruu sängyssä että jaksaa käydä taas seuraavassa hoidossa. Mitään matkoja ja hankintoja se ei enää jaksa tehdä. Yhteinen matka olikin tässä ja joudun kohta olemaan yksin eläkkeellä ja aloittamaan kaiken alusta, kun vaan tietäisi mistä alkaa. Nuoruutta ei voi elää uudestaan, kuka kiinnostuisi mummosta ja yksin on ikävää kun olen eloisa, sosiaalinen ja liikkuvainen. Ei tää näin pitänyt mennä.
Vierailija kirjoitti:
Puolison sairastuttua parantumattomasti ja elinajanodote muutama vuosi vähän ennen eläkkeelle pääsemistä tuntui vitsiltä. Oltiin aina ladattu paljon aikaan kun olemme eläkkeellä teemme sitä ja tätä ja matkustamme vaikka minne ja nyt kun se olis mahdollista puoliso viruu sängyssä että jaksaa käydä taas seuraavassa hoidossa. Mitään matkoja ja hankintoja se ei enää jaksa tehdä. Yhteinen matka olikin tässä ja joudun kohta olemaan yksin eläkkeellä ja aloittamaan kaiken alusta, kun vaan tietäisi mistä alkaa. Nuoruutta ei voi elää uudestaan, kuka kiinnostuisi mummosta ja yksin on ikävää kun olen eloisa, sosiaalinen ja liikkuvainen. Ei tää näin pitänyt mennä.
Ei se aina menekään niin kun toivoo.
Puolisot hoitavat toisiaan. Oli kyse syövästä tai ahdistushäiriöstä
Et siis menetä lähtiessä sano kumppanille että muuttaa kamansa pois johonkin toiseen asuntoon välittömästi.