Voileipäsukupolvi uupuu, onko se yksi syy lapsikatoon?
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010853054.html?utm_medium=promobox&…
"Yhä useampi joutuu vaipattamaan samaan aikaan lastaan ja omaa vanhempaansa"
-
Ihan ensin mä en ollu koskaan kuullutkaan voileipäsukupolvesta. Ja ei tuo ole syy lapsikatoon vaan syyt on:
-Ei ole varaa lapsiin
-Ei ole kumppania
-Lapsia ei vaan haluta tehdä ja tähän on sitten monia syitä
Mä en tunne ketään joka hoitaa omaa vanhempaansa vaan kyllä ne sinne vanhainkotiin päätyvät kun kotona ei pärjää.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla naisilla on edes yksinäinen vanhuus.
Yksin ovat myös vanhukset, joilla on useita lapsia. Eivät he käy vanhempiaan tapaamassa. Seuraa sinäkin vähän tätä nykyaikaa.
Vanhukset asuvat syrjäkylällä arvonsa menettäneessä rintamamiestalossa eivätkä lähde minnekään tutusta ympäristöstään, kunnes jalat edellä kannetaan. Meinaatko, että Helsingissä asuvien lasten pitäisi lähteä syrjäkylille ja jättää työpaikkansa? Vai ajattelitko, että he ottavat asumaan vanhempansa pieniin asuntoihinsa?
Pitkälle edennyt dementia vaatii jatkuvaa valvontaa, kuten pikkulapset. Se on kokopäiväistä työtä, joka on syystä jätetty vanhainkoteihin eikä lasten tehtäväksi. Toki, jos puolet työvoimasta halutaan kaitsemaan lapsia ja vanhuksia kotiin, mikäpä ettei. Yleensä ne ovat naisi
Totta kai näin. Eikös tuossa kommentoitu vain sitä ettei se lasten tekeminen pelasta vanhuuden yksinäisyydeltä koska realiteetit ovat nämä. Yksinäisyyden pelossa ei siis lapsia kannata tehdä, vaikka sillä varsinkin naisia pelotellaankin. Siihen auttaa paremmin hankkia elämäänsä muuta sisältöä, ystäviä ja sosiaalisia taitoja. Minun tuntemistani vanhuksista aktiivisimmat ja sosiaalisimmat ovat lapsettomia. Arvelen, että lapsettomat ovat enemmän osanneet ylläpitää suhdetta ja kiinnostusta ulkomaailmaan siinä missä lapselliset ovat käpertyneet vuosiksi omaan perhekuplaansa, jota ei enää saa takaisin ja tilalle ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on laskenut jo 70-luvulta lähtien, joten turha syyttää nykyistä nuorisoa.
Eikös joskus v. 90 ollut varsinainen babyboom?
Onnistuin lukemaan sen kymmenen kertaa että voileipäkakkusukupolvi
Tämän sukupolven vanhemmat aiheuttaa itse tämän lapsilleen edellistä varmemmin, tekemällä lapset vasta yli nelikymppisinä.
Eiköhän se ole melko pieni vähemmistö, jolla on omia vaippaikäisiä lapsia ja joiden omat vanhemmat ovat vaippavaiheessa. Oliko Hesarin jutusta tippunut yksi sukupolvi välistä? Eikö yleisin tilanne ole tällä hetkellä se, että 6-kymppisten vielä vuosia työelämässä olevien iäkkäät vanhemmat ovat huonokuntoisia. Ja näiden 6-kymppisten omilla lapsilla on pieniä lapsia, joiden hoitamisessa kaipaisivat vanhempiensa apua.
"Totta kai näin. Eikös tuossa kommentoitu vain sitä ettei se lasten tekeminen pelasta vanhuuden yksinäisyydeltä koska realiteetit ovat nämä. Yksinäisyyden pelossa ei siis lapsia kannata tehdä, vaikka sillä varsinkin naisia pelotellaankin. Siihen auttaa paremmin hankkia elämäänsä muuta sisältöä, ystäviä ja sosiaalisia taitoja. Minun tuntemistani vanhuksista aktiivisimmat ja sosiaalisimmat ovat lapsettomia."
Voihan he olla aktiivisimpia silloin kun se vielä onnistuu, vaan entä sen jälkeen? Ne ystävät vanhenee samaa tahtia, tulee vaivoja, liikkuminen vaikeutuu, ja poistumaa alkaa tulla.
Mun äidin ystävät on jo kuolleet, ja elämä ei kyllä olisi kovinkaan sosiaalista, jos hänellä ei olisi jälkeläisiä. Eihän sekään mitään takaa, mutta...
Minä tulin juuri reissusta äitini kanssa, ja kivaa oli molemmilla. Ei hän minkään vieraan porukan kanssa mihinkään lähtisi.
olen itse pitänyt nykynuorisoa minäminä pullamössö mielensäpahoittaja sukupolvena.
eivät kestä sääntöjä kieltoja määräyksiä eikä työnteosta tule mitään.
ovat altistuneet liikaa viherpunikkien agendalle.
Minä olen joutunut jo hyvin nuorena hoitamaan vanhempaani, mutta en tajua. Onko tämä muka jokin uusi ilmiö? Jo ysärillä lapsena muistan, kun äitini hoiti isovanhempieni asioita ja muutkin samanikäiset tutut tekivät samaa. Yhtä lailla sitä vanhemmat sairastuivat ja vanhenivat ennenkin.
Ennen vanhaan ne mummot ja papat makasi aikuisten lastensa pirttien nurkissa sivusta vedettävissä ja seurasivat siinä pienten lastenlastensa elämää kunnes noutaja korjasi.
Tämä on ihan tosi tarinaa, tätini oli ollut naapurissa leikkimässä toisten lasten kanssa, jossain vaiheessa oli vaan huomattu, ettei se tuo mumma tuossa olekaan unessa vaan kuollut. Aittaan oli kannettu siitä ja myöhemmin kylällä hautajaiset.
Semmoista normaalia elämää tuohon aikaan ja varsinainen voileipäsukupolvi siellä vanhukset, sekä samalla lapsensa hoitaneet lapset.
Lapset tehdään nykyään aivan liian vanhana. Syynä on säännöstelyn mahdollistajana ja hedelmällisyyttä heikentävävä ehkäisy, sekä kulttuurinen oletus ja velvollisuus naisten ammatillisesta kouluttautumisesta ja osallistumisesta täysimittaisesti työelämään. Perhe, suvun jatkaminen ja yhteisöllisyys ei ole länsimaisen ihmisen ensisijainen arvo, vaan yksi muiden joukossa. Aikaa ja energiaa ei riitä tarpeeksi kaikkeen.
Isovanhemmat ovat siis usein liian vanhoja auttaakseen lastenhoidossa ja tarvitsevat jo itsekin apua. Lapset asuvat töiden vuoksi eri paikkakunnalla kuin eläköityneet vanhemmat, jotka voivat jäädä tai muuttaa halvemmille seuduille. Tämä sukujen, niiden yhteisöllisyyden ja turvaverkkojen hajoaminen lienee myös mielenterveysongelmien lisääntymisen taustalla. Älylaitteet ovat lisäksi vähentäneet läsnäolevaa yhdessäoloaikaa, sosiaalisia taitoja ja luonnollisia kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on laskenut jo 70-luvulta lähtien, joten turha syyttää nykyistä nuorisoa.
Eikös joskus v. 90 ollut varsinainen babyboom?
Ehkä on ollut, mutta trendi on ollut silti laskusuunnassa eikä pieni satunnainen nousu syntyvyydessä ole ollut riittävä kansan uusiutumiseen.
Täällä Vauva-palstalla taitaa olla vain trolleja 😆 Uskomattomia kommentteja.
Terv. 5 vuotta pientä lasta ja muistisairasta henkilöä samaan aikaan hoitanut, kokopäiväistä työtä tehnyt tyyppi, joka ei voinut siinä tilanteessa edes harkita toisen lapsen yrittämistä, vaikka toisissa olosuhteissa varmasti olisi yrittänyt
Yksi on tehty ja enempää ei tule.