Todellako nykyään ihmiset päättävät parisuhteeseen ryhtyessään "parisuhteen rajat"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ihan sillai, että sanotaan vaikka että minun mielestäni toisen kanssa pussailu on pettämistä ja en hyväksy sitä jos olet parisuhteessa kanssani, ja toinen siihen sitten sanoo että ok, ymmärrän ja en aio toimia näin. Tai sitten hän sanoo että hänelle on tärkeää pussailla muiden kanssa vaikka olisikin parisuhteessa, ja sitten voidaan siitä päättää miten jatketaan vai eikö jatketa."

Pointti kai on se että ainakin ennen suurimmalle osalle ihmisistä on ollut ihan itsestäänselvää että muiden kanssa ei pussailla jos ollaan monogamisessa suhteessa. Ei sellaisia asioita ole tarvinnut käydä kohta kohdalta läpi vaan ajatus on ollut että jos toisen ajatukset poikkeavat tästä normista niin sitten siitä on syytä erikseen mainita.

No mutta juuri tuolla olettamuksellahan niitä ongelmia on tullut. Että ajattelee, että se oma käsitys niistä rajoista edustaa jotain norm

Just näin, olet täysin oikeassa. Itseäni aina ihmetyttää se suuri vastahakoisuus, mikä monilla on keskustella omista odotuksista suhteessa, ja mikä on sallittua ja mikä ei.

Miksi demonisoidaan asioista puhumista? Kertokaa.

eri

Ihan pelleilyä noista olevinaan sopia parisuhteen alussa. Toki silloin sovitaan vaikka mitä. Miespuolinen tuttu oli sopinut vaimonsa kanssa suhteen alussa, että jos tulee ihastuksen tunteita toista kohtaan, siitä kerrotaan puolisolle ja ryhdytään miettimään, mistä se johtuu ja mitä tehdään. No, kai sen nyt kaikki arvaa, että kun rouva vuosien päästä ihastui, hän piti sen salassa ja ryhtyi seksisuhteeseen. 

Lupaukset ja sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Ihmiset tekevät niin kuin haluavat ja jos haluaa pettää, niin sitten pettää. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan pelleilyä noista olevinaan sopia parisuhteen alussa. Toki silloin sovitaan vaikka mitä. Miespuolinen tuttu oli sopinut vaimonsa kanssa suhteen alussa, että jos tulee ihastuksen tunteita toista kohtaan, siitä kerrotaan puolisolle ja ryhdytään miettimään, mistä se johtuu ja mitä tehdään. No, kai sen nyt kaikki arvaa, että kun rouva vuosien päästä ihastui, hän piti sen salassa ja ryhtyi seksisuhteeseen. 

Lupaukset ja sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Ihmiset tekevät niin kuin haluavat ja jos haluaa pettää, niin sitten pettää. 

Eihän se ole mitään pelleilyä. Jos ei sovita mitä voi ja mitä ei voi tehdä, silloinhan voi tehdä mitä tahansa ja mikään ei edes ole pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pelleilyä noista olevinaan sopia parisuhteen alussa. Toki silloin sovitaan vaikka mitä. Miespuolinen tuttu oli sopinut vaimonsa kanssa suhteen alussa, että jos tulee ihastuksen tunteita toista kohtaan, siitä kerrotaan puolisolle ja ryhdytään miettimään, mistä se johtuu ja mitä tehdään. No, kai sen nyt kaikki arvaa, että kun rouva vuosien päästä ihastui, hän piti sen salassa ja ryhtyi seksisuhteeseen. 

Lupaukset ja sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Ihmiset tekevät niin kuin haluavat ja jos haluaa pettää, niin sitten pettää. 

Eihän se ole mitään pelleilyä. Jos ei sovita mitä voi ja mitä ei voi tehdä, silloinhan voi tehdä mitä tahansa ja mikään ei edes ole pettämistä.

Höpö höpö. Ennen kuin ihmisistä tuli idi ootteja, kaikille oli itsestään selvää, mikä pahoittaa kumppanin mielen. Pettämistä on se, mitä et voisi tehdä kumppanin nähden. 

Olen ollut naimisissa 30 vuotta käymättä koskaan tätä tuiki tärkeää pelisääntökeskustelua. Jotenkin kummasti on pärjätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin paljon ties mitä viritystä, että kyllä mieluummin sanoisin suoraan, mitä haluan kuin olettaisin ja sitten pettyisin.

No pettymys on siltikin aika todennäköinen.. Toinen voi sanoa mitä vaan, kun valehtelee. Lopulta yleensä kyllä jää sitten kiinni. Itse olen niin pettynyt parisuhteisiin. Nykyään ei voi enää kumppaniin luottaa. Kolmesti olen luottanut ja kolmesti minua on nämä elämäni rakkaudet pettäneet. 2 niistä oli muutamia vuosia kestäneitä avoliittoja ja yksi avioliitto. Terapeutti sanoi, että on ollut huono tuuri.... Nykymenoa kun katsoo, niin pettäminen taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. 

Toisen luotettavuuden arviointi on toki osa kumppaninvalintaa, ja erehdyksiäkin voi tulla. Omasta puolestaan voi kuitenkin olla rehellinen siitä, mitä haluaa, ja mitä esim. seuraa, jos toinen pettää.

Höpö höpö. Ennen kuin ihmisistä tuli idi ootteja, kaikille oli itsestään selvää, mikä pahoittaa kumppanin mielen. Pettämistä on se, mitä et voisi tehdä kumppanin nähden. 

Olen ollut naimisissa 30 vuotta käymättä koskaan tätä tuiki tärkeää pelisääntökeskustelua. Jotenkin kummasti on pärjätty.

Kaikki suhteet eivät ole samanlaisia. Ihmettelen, että kutsut ihmisiä idiooteiksi sillä perusteella, että heillä saattaa olla erilainen käsitys parisuhteesta kuin mitä sinä pidät ainoana oikeana. 

On hienoa, että olette osanneet puolisosi kanssa lukea toistenne ajatukset, mutta en silti alkaisi nimittelemään heitä, jotka mieluummin sanovat asiat ihan ääneen kuin luottavat mystiseen samanmielisyyteen kumppaninsa kanssa. 

Miksi tosiaan se ajatuskin puhumisesta herättää näin voimakkaita tunteita, sitä vielä mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pelleilyä noista olevinaan sopia parisuhteen alussa. Toki silloin sovitaan vaikka mitä. Miespuolinen tuttu oli sopinut vaimonsa kanssa suhteen alussa, että jos tulee ihastuksen tunteita toista kohtaan, siitä kerrotaan puolisolle ja ryhdytään miettimään, mistä se johtuu ja mitä tehdään. No, kai sen nyt kaikki arvaa, että kun rouva vuosien päästä ihastui, hän piti sen salassa ja ryhtyi seksisuhteeseen. 

Lupaukset ja sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Ihmiset tekevät niin kuin haluavat ja jos haluaa pettää, niin sitten pettää. 

Eihän se ole mitään pelleilyä. Jos ei sovita mitä voi ja mitä ei voi tehdä, silloinhan voi tehdä mitä tahansa ja mikään ei edes ole pettämistä.

 

 

 

Höpö höpö. Ennen kuin ihmisistä tuli idi ootteja, kaikille oli itsestään selvää, mikä pahoittaa kumppanin mielen. Pettämistä on se, mitä et voisi tehdä kumppanin nähden. 

Olen ollut naimisissa 30 vuotta käymättä koskaan tätä tuiki tärkeää pelisääntökeskustelua. Jotenkin kummasti on pärjätty.

Maailma muuttuu. Voi ajatella, että ihmiset ovat idiootte ja ja että näiden asioiden pitäisi olla itsestäänselviä, mutta itse mieluummin elän reaalimaailmassa, millainen se milloinkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pelleilyä noista olevinaan sopia parisuhteen alussa. Toki silloin sovitaan vaikka mitä. Miespuolinen tuttu oli sopinut vaimonsa kanssa suhteen alussa, että jos tulee ihastuksen tunteita toista kohtaan, siitä kerrotaan puolisolle ja ryhdytään miettimään, mistä se johtuu ja mitä tehdään. No, kai sen nyt kaikki arvaa, että kun rouva vuosien päästä ihastui, hän piti sen salassa ja ryhtyi seksisuhteeseen. 

Lupaukset ja sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Ihmiset tekevät niin kuin haluavat ja jos haluaa pettää, niin sitten pettää. 

Eihän se ole mitään pelleilyä. Jos ei sovita mitä voi ja mitä ei voi tehdä, silloinhan voi tehdä mitä tahansa ja mikään ei edes ole pettämistä.

 

 

 

Höpö höpö. Ennen kuin ihmisistä tuli idi oott

Älä ole ylpeä. Se että sinulla on mennyt hyvin, ei tarkoita, etteikö muilla voisi olla haasteita. Sanotaan suoraan: sinulla on ollut tuuri. Noin ylimielisellä asenteella se on nimittäin pakko olla.

"Toisen luotettavuuden arviointi on toki osa kumppaninvalintaa, ja erehdyksiäkin voi tulla. Omasta puolestaan voi kuitenkin olla rehellinen siitä, mitä haluaa, ja mitä esim. seuraa, jos toinen pettää."

No eipä sitä ihminen itseäänkään tunne. Lukuisat ovat ne, jotka ovat vannoneet, että pettämisestä seuraa välitön ero, mutt ovat silti jääneet suhteeseen. Se on ihan eri juttu sitten 15 vuoden päästä kun on yhteinen talous, lapset ja historia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pelleilyä noista olevinaan sopia parisuhteen alussa. Toki silloin sovitaan vaikka mitä. Miespuolinen tuttu oli sopinut vaimonsa kanssa suhteen alussa, että jos tulee ihastuksen tunteita toista kohtaan, siitä kerrotaan puolisolle ja ryhdytään miettimään, mistä se johtuu ja mitä tehdään. No, kai sen nyt kaikki arvaa, että kun rouva vuosien päästä ihastui, hän piti sen salassa ja ryhtyi seksisuhteeseen. 

Lupaukset ja sopimukset eivät ole minkään arvoisia. Ihmiset tekevät niin kuin haluavat ja jos haluaa pettää, niin sitten pettää. 

Eihän se ole mitään pelleilyä. Jos ei sovita mitä voi ja mitä ei voi tehdä, silloinhan voi tehdä mitä tahansa ja mikään ei edes ole pettämistä.

 

 

 

<

Maailma muuttuu tässäkin joo. Eikä parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

"Toisen luotettavuuden arviointi on toki osa kumppaninvalintaa, ja erehdyksiäkin voi tulla. Omasta puolestaan voi kuitenkin olla rehellinen siitä, mitä haluaa, ja mitä esim. seuraa, jos toinen pettää."

 

No eipä sitä ihminen itseäänkään tunne. Lukuisat ovat ne, jotka ovat vannoneet, että pettämisestä seuraa välitön ero, mutt ovat silti jääneet suhteeseen. Se on ihan eri juttu sitten 15 vuoden päästä kun on yhteinen talous, lapset ja historia. 

Kyllä mulle ainakin ovat perustavanlaatuiset elämänarvot selvät. Jos toinen vaikuttaa siltä, ettei tunne edes itseään, en sellaisen ihmisen sanomisiin luota enkä sellaisesta kiinnostu. Toki ihmiset voivat myös muuttua ajan myötä, ja jos sitten päättääkin toimia toisin kuin joskus ajatteli, rehellinen sitä siinäkin kohtaa on itselleen. Itse voin omasta puolestani vain olla rehellinen siitä, mitä itse haluan ja arvioida sekä päättää, onko toinen luottamukseni arvoinen. Joka tapauksessa suhteeseen ryhtyessä ottaa aina riskin siitä, että toinen saattaakin lopulta satuttaa. Jos ei sitä kestä, voi elää ihan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Voi olla. Ehkä tämä on nyt tapana kun on mahdollista sarjatutustua uusiin ihmisiin niin ei jää aikaa perinteiselle tutustumiselle.

Niin. Ihmiset ovat tässä asiassa nyt vähän niinkuin lapset karkki- tai lelukaupassa, paitsi ettei heillä ole sitä äitiä sanomassa että "saat yhden lelun" vaan he kuvittelevat, että voivat panna kaikkea ilman mitään seurauksia tai ettei tarvitsisi rakentaa oikeaa ihmissuhdetta noihin panokumppaneihinsa. Sitä varten krisinusko on hyvä, se sanoo yksiselitteisesti että "saat yhden ja jos rikot sen, olet ilman". Nyt miehet paskovat nais

Ennen vanhaan vasta olikin sysimustaa kaksinaismoraalia. Ulospäin piti olla puhtoinen. Samalla lailla hormonit hyrräsivät ja ihmiset eivät olleet pyhimyksiä. Ehkäisyä ei ollut, eikä hoitoa tauteihin, ja yhteiskunnan tuomio lävähti kiinnijääneille. Yleensä siinä kävi huonosti naisille, nuorille ja lapsille, jotka syntyivät suhteista.

Nykyään on sentään kaikki mahdollisuudet toimia oikein. Seksi sinällään ei ole enää likaista. Mutta ihmiset eivät ole nyt sen enempää järkirobotteja tai pyhimyksiä kuin ovat koskaan ennenkään olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässäkin on ongelmana se, että yritetään mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei tunne ollenkaan. Ensin pitäisi tutustua kunnolla vähintään puoli vuotta ennen kuin voi edes tietää, haluaako toista päästää osaksi omia yksityisasioita

Parisuhteen rajat on yksi asia... Mutta totuus on se, ettei pettäjää koskaan voi tuntea. Kuka vaan voi pettää, vaikka olisi ollut yhdessä pitkäänkin. Pettäjä osaa valehdella. Kerran pettäjä, on aina pettäjä, koska on tehnyt sen jo aiemmin. 

Näin se on. Sarjapettäjät ovat usein loppu viimein olemattomalla itsetunnolla varustettuja. Myös maanis-depressesiivisiä, narsistisia sekä sosiopaattisia piirteitä ilmentyy eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

" Monesti tällä palstallakin lukenut että ihastuksen kohteen seuraan hakeudutaan, jutellaan, lähetetään viestejä, haaveillaan yms mutta pettämisen raja ei ole mennyt rikki kun ei seksiä. "

Ei ehkä suoranaisen pettämisen raja ole mennyt rikki mutta parisuhdetta vahingoittavaa käytöstä on muukin kuin suora pettäminen. Ja tuo on kyllä sellaista.

Monesti tässä juututaan kinaamaan siitä onko joku pettämistä vai ei vaikka se ei ole lopulta oleelista. Oleellista on se onko se loukannut toista parisuhteen osapuolta.

No kyllähän moni loukkaantuu, jos toinen katsoo pornoa. Tai herra paratkoon alusvaatemainoksia. Olen asunut pariskunnsm seinänaapurina, jonka toinen osapuoli pui öisin kovaäänisesti toisen puheita ja katseita (katsoit kaupan kassaa liian pitkään).

Jos tuohon mennään, niin pariskunnan loukkaantuvampi osapuoli määrää kaiken.