Ahdistaa odotella milloin mies on valmis yrittämään lasta
Ollaan miehen kanssa oltu vasta kohta kaksi vuotta yhdessä. Meillä on molemmilla haaveena saada lapsia, mutta mies ei halua vielä. Minä taas olisin valmis vaikka heti. Koen meidän parisuhteenkin sellaisena että ollaan valmiita siihen (tai niin valmiita kun voi olla). Itseä vähän stressaa ja ahdistaa oma ikä. Täytän 30 tänä vuonna ja mies on vuoden vanhempi.
Ollaan keskusteltu kyllä aiheesta ja mies tietää että aikaa ei ole loputtomiin. Mieskin haaveilee perheenlisäyksestä, mutta hänellä on kaksi erityistarpeellista sisarusta ja hänellä on edelleen hyvässä muistissa se mitä haasteita tämmöset tuo elämään, joten hän tietysti pelkää, että hänen oma lapsi perii jotain poikkeavuuksia myös.
Sama asia sitten on alkanut pelottaa myös minua. Vaikka olen aina ajatellut että ei nuita voi aina tietää etukäteen, että kaikkeen pitää "valmistautua", jos lapsia haluaa. Erityislapseen, lapsettomuushoitoihin, lapsettomuuteen, sikiökuolemaan... Kaikki on mahollista, mutta en haluaisi itse antaa pelolle valtaa. Voi tulla terve lapsikin tai jos tulee erityislapsi, ni me varmasti selvitään siitäkin ja lapsi on silti rakas.
Minua pelottaa se, että mitä kauemmin vitkutellaan niin kaikki riskit kasvaa koko ajan. Tuntuu, että mies ei ihan ymmärrä tuota asiaa kunnolla. Olen lukenut, että myös miehillä on "biologinen kello" siinä mielessä että tavaran laatu heikkenee. Joka sekin lisää riskiä.
Mutta joo, lähivuosina ehkä yritetään joka tapauksessa. Tän höpötyksen pointti oli vaan se että mua ahdistaa ja pelottaa odotella ja tulin vaan purkamaan olotilaa.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Naiset heittäytyvät aina miehen elätettäväksi kun tulee lapsia eikö naisia edes kiinnosta se että näin pakottavat miehen elämään pelkästään työtä varten."
"Eli vittuako miehen mielipiteillä kun naisen tahtoon se ainoa merkitsevä asia? Miksi naiset ei koskaan säästä rahaa mitä tarvitaan lapsen kasvattamiseen vaan ihan jokainen nainen vaatii että mies maksaa ihan kaiken samalla kun naiset vaatii että mies tekee kotona kaiken että nainen voi sulkeutua vauvakuplaan unohtaen parisuhteen ja normaalin elämän"
Miten voi yhtäaikaa elää pelkälle työlle ja tehdä kotona kaiken?
Ja kyllä mies saa pitää mielipiteensä ja hän voi vapaasti huolehtia omasta ehkäisystään. Ei häntä kukaan isäksi pakota. Tässä on vaan valitettavasti miehellä ja naisella nyt erilaiset haaveet ja joskus se johtaa siihen, että on lähdettävä eri suuntiin. Etsimään kum
Sosiaaliviranomaisnaisilla tai sen enempää -miehilläkään ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Elarit määräsi maksettavaksi sellainen asia kuin Suomen laki. Mies myöhästyi isyyden kumoamisesta ja laki sanoi että silloin mies maksaa. Sossunaiset eivät voineet asiaan vaikuttaa.
"Olet ilmeisesti heikkolahjainen. Lapsen kasvattaminen maksaa vanhemmille nykypäivänä vähintään 130 tuhatta euroa (Tilastokeskus ja THL). Se tekee noin 7200 e vuodessa eli kuutisen sataa euroa kuussa. Harva mies maksaa lapsesta lähellekään kolmen sadan euron elaria per kuukausi. Lapsen kasvatuksen hinta jää siis myös erotilanteessa valtaosin äidin maksettavaksi, kuten myös suhteessa (tilastot kertovat äitien maksavan suurimman osan lapsen hankinnoista)."
Ja kun otetaan vielä huomioon tuon tilaston tekemisen jälkeen tullut inflaatio, niin elatukseen uppoava summa on etistäkin suurempi. Toivottavasti elatusmaksuja on myös tarkistettu viime vuosina..
"Oletko unohtanut se mediassakin paljon esillä olleet tapauksen missä mies pakotettiin isäksi vaikka ei ollut edes sen lapsen isä kun sosiaaliviranomiset oli naisia joka ei edes välittänyt siitä että se mies ei ollut oikea isä ja pakotti sen miehen isän rooliin?"
Luulen, että täällä suurin osa naisista on tästä yksittäistapauksesta kanssasi siltä osin samaa mieltä, että elatusvastuu kuuluu biologiselle isälle. Eli sille, joka lapsen on siittänyt.
Valitettavasti en ole ollut tuosta tapauksesta päättämässä.
Vierailija kirjoitti:
"Olet ilmeisesti heikkolahjainen. Lapsen kasvattaminen maksaa vanhemmille nykypäivänä vähintään 130 tuhatta euroa (Tilastokeskus ja THL). Se tekee noin 7200 e vuodessa eli kuutisen sataa euroa kuussa. Harva mies maksaa lapsesta lähellekään kolmen sadan euron elaria per kuukausi. Lapsen kasvatuksen hinta jää siis myös erotilanteessa valtaosin äidin maksettavaksi, kuten myös suhteessa (tilastot kertovat äitien maksavan suurimman osan lapsen hankinnoista)."
Ja kun otetaan vielä huomioon tuon tilaston tekemisen jälkeen tullut inflaatio, niin elatukseen uppoava summa on etistäkin suurempi. Toivottavasti elatusmaksuja on myös tarkistettu viime vuosina..
Myös naisia on elarien maksajina, jos isä on lähivanhempi. Miehet, hanakammin vaan huolehtimaan lapsista, niin ehkä pääsette tähän "saamapuolelle". 😇
Sitten tajuaisitte.
Jos on haluaa lapsia, niin viimeistään 35-vuotiaana kannattaa lopettaa kaikki säätäminen ja vain tehdä se lapsi, vaikka yksin. Sitä ennen ehtii etsiskellä sopivaa ihmistä ja tutustua ja funtsailla heti 18-vuotiaasta alkaen.
Kyllä varmaan näin, jos 18 v alkaen on alkanut funtsailla ihmissuhteita ja parisuhdetta sen lapsenteon kautta. Aika harva näin tekee, kuitenkaan.
Ja asia on vähän, että miten sen järkeilee. Itse ajattelen, että parisuhteessa ei saa takaisin koskaan niitä vuosia, joissa syvällisesti tutustuu toisen oikeaan minään ja toteutetaan yhteisiä hurjempia unelmia, joita lapsiperheessä enää ei voi toteuttaa.
Ja pliis älkää jauhako potaskaa, että lapsien kanssa voi tehdä kaikki samat asiat kuin kaksi aikuista. Voi tietysti, mutta itse en ala siihen ennen kaikkea lapsen vuoksi, mutta en kyllä itsenikään.
Eli koen, että kyllä mä haluan panostaa sen parisuhteen syvenemiseenkin ennen kuin hyppään lapsiperheen arkeen, koska takaisin päin voi mennä sitten vasta joskus parinkymmenen vuoden päästä ja jos ei kunnon perustaa ole, minne sitä edes takaisin menee?
Vierailija kirjoitti:
Jos on haluaa lapsia, niin viimeistään 35-vuotiaana kannattaa lopettaa kaikki säätäminen ja vain tehdä se lapsi, vaikka yksin. Sitä ennen ehtii etsiskellä sopivaa ihmistä ja tutustua ja funtsailla heti 18-vuotiaasta alkaen.
Kyllä varmaan näin, jos 18 v alkaen on alkanut funtsailla ihmissuhteita ja parisuhdetta sen lapsenteon kautta. Aika harva näin tekee, kuitenkaan.
Ja asia on vähän, että miten sen järkeilee. Itse ajattelen, että parisuhteessa ei saa takaisin koskaan niitä vuosia, joissa syvällisesti tutustuu toisen oikeaan minään ja toteutetaan yhteisiä hurjempia unelmia, joita lapsiperheessä enää ei voi toteuttaa.
Ja pliis älkää jauhako potaskaa, että lapsien kanssa voi tehdä kaikki samat asiat kuin kaksi aikuista. Voi tietysti, mutta itse en ala siihen ennen kaikkea lapsen vuoksi, mutta en kyllä itsenikään.
Eli koen, että kyllä mä haluan panostaa sen parisuhteen syvenemiseenkin ennen kuin hyppään
Tämä on ihanaa, mutta jos odottaa kauan, niin lapsiperhearkea ei tule lainkaan. Useimmilla 30-vuotiaaksi on ihan ok odottaa, joskin osalla hedelmällisyys laskee jo pian sen jälkeen, jolloin lapsiluku jää ehkä pienemmäksi kuin oli tarkoitus.
Tämä on ihanaa, mutta jos odottaa kauan, niin lapsiperhearkea ei tule lainkaan. Useimmilla 30-vuotiaaksi on ihan ok odottaa, joskin osalla hedelmällisyys laskee jo pian sen jälkeen, jolloin lapsiluku jää ehkä pienemmäksi kuin oli tarkoitus.
Kuten sanottua, olen tietoinen. Ja silti en ole lähdössä myöskään suinpäin tekemään lasta siinä toivossa, että hyvin se menee, kunhan lapsen maailmaan saa.
Minulle se on niin iso sitoumus, että en lähde sokeina silmin uskomaan, että ilman vahvaksi luotua perustaa liitto kestää. Ja toki ymmärrän, että ei tämäkään mikään tae ole. Kai mulla ei ole tarpeeksi iso lapsikuume.
Toisaalta ei mulla ole mitään suunniteltua lapsilukuakaan, kun enhän voi edes ensimmäisestä tietää, miten menee ja millaista se on, jos sen lapsen saa.
Meillä on niin että mies on sanonut että haluaisi lapsia ja ostaa yhteisen talon, mutta seksi ei ole häntä pitkään aikaan juurikaan kiinnostanut, vaikka olen yrittänyt. Ikää molemmilla +30v. En vaan mitenkään ymmärrä hänen järjen juoksua :D Olen katsonut tätä touhua nyt pari vuotta ja yrittänyt useaan kertaan herätellä häntä siihen että naisella ei ole loputtomasti aikaa, jos lapsia haluaa. Terapiaa ehdotin pari kuukautta sitten ja siitä kieltäytyi. Olen nyt lähdössä pois suhteesta ja todella hankalaa on myös lähteä, mutta ei vaan ole muuta vaihtoehtoa enää. En tiedä edes haluanko lapsia, mutta tulin siihen tulokseen että jos haluan, niin ennemmin yritän niitä sitten yksin vaikka adoption kautta, kuin sellaisessa suhteessa, missä olen itse onneton.
Meillä on niin että mies on sanonut että haluaisi lapsia ja ostaa yhteisen talon, mutta seksi ei ole häntä pitkään aikaan juurikaan kiinnostanut, vaikka olen yrittänyt. Ikää molemmilla +30v.
Olen tuo pitkään asioita miettivä tyyppi, mutta sanon, että jos mies ei sitoudu edes pienemmissä asiossa kuin talo tai avioliitto, niin ei hän sitten sitoudu ja kannattaa miettiä, jääkö.
Me ollaan kyllä menossa ensi toukokuussa naimisiin ja talo on ostettu. Ilman mitään epäilyjä sen suhteen ja oikeasti: eihän se vankila ole. Kaikesta pääsee eroon, jos nyt sitten joskus haluaa.
Tosiaan jos on varma että haluaa itse lapsen ja mies ei ole varma ja selvästi venyttää päätöstä niin kannattaa naisen lopettaa suhde viimeistään 30+ tienoilla. Ehtii vielä löytää uuden miehen joka haluaa lapsia. Varmaahan sekään ei ole eli kannattaa myös miettiä että mitä jos sitten hankkisi lapsen yksin. Tässäkin tulee pian ikä vastaan.
37-40v lapsen saanti vaikeutuu naisella nopeasti ja n 40+ miehellä. Eli kannattaa miettiä ajoissa. Ja tosiaan monella se viimeistään 40v on naiselle se valomerkki että on jo liian myöhäistä.
Ja jos ei ole yhtään varma niin se lapsi kannattaa jättää sitten hankkimatta. Sekin on ihan ok.
Vaikeita päätöksiä, tsemppiä ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen mies, vai saako näin sanoa. Tuttu kätilö puhui tästä ja sanoi jo kauan sitten, että miehet ei ole käytännössä koskaan valmiita. Lasten tekoa epäröidään aina. Sitä päivää, että mies on valmis, on turha jäädä odottelemaan. Jos on vakituinen suhde ja molemmat haluaa lapsia, se lapsi pitää vain TEHDÄ eikä kysellä lupia. Naisen tulee huolehtia asiasta itse ja jättää ehkäisy pois kyselemättä lupia.
Tiedoksi miehillekin. Näin neuvoo Suomen neuvolat.
Jos ette halua lapsia, huolehtikaa ehkäisy.
Pitää olla kortsu, joka kerta, jos ei halua lapsia.
Jos totta, todella järkyttävää toimintaa neuvolalta. Ehkäisyn salaaminen tai sabotointi toisen erehdyttämiseksi on väärin. Siitä on suostumus kaukana.
Pelko on annettu meille siksi, että se varoittaa mitä vaarasta.
Ahdistus siksi, että ymmärrämme muuttaa käytöstämme. Jokin vaivaa, puhu asia halki. Erityislapsen saamisen riski kasvaa, mitä vanhempana aloittaa.
Jos miehellä on epävarmuutta, pitää kartoittaa haluaako hän lasta lainkaan. Haluaako vain hokemalla myöhemmin, päästä eroon keskustelusta.