Onko tämä edes enää totta?! (Kaveri?)
Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa mt ongelmien takia, josta olen tämän kaverin löytänyt. Ollaan mun mielestä parhaat ystävät, mutta nyt meni kyllä yli ja lujaa, mitä hän minulle sanoi, enkä voi käsittää tätä.
Olen hakenut oikeita töitä, kun voin jo niin hyvin. Sainkin työpaikan ja iloitsin sitä tälle kaverilleni, arvatkaa mitä hän sanoi?
"Kohta sä sit tuut burnoutissa tänne takasin, turhaan ees yrität!"
Eikö ystävien kuulu kannustaa? Oliskin provo, en vaan käsitä tuota lausetta.
Kommentit (16)
Huhhuh. No iso pettymys hänelle oli se että jatkat eteenpäin elämässä, kyllähän hänelle tulee sua ikävä. Ei osannut omalta hankalalta tunteeltaan iloita sun puolesta vaan oma suru täytti mielen.
Kuulostaa siltä, että kaverillasi on mielenterveysongelmia. Sinun kannaltasi hyvä, että hän on vain kaverisi eikä ystäväsi.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. No iso pettymys hänelle oli se että jatkat eteenpäin elämässä, kyllähän hänelle tulee sua ikävä. Ei osannut omalta hankalalta tunteeltaan iloita sun puolesta vaan oma suru täytti mielen.
Olishan sen voinut sanoa, eikä tolleen lytätä. Ei ole sen jälkeen ollut yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaverillasi on mielenterveysongelmia. Sinun kannaltasi hyvä, että hän on vain kaverisi eikä ystäväsi.
No, kuntouttavassa työtoiminnassa tavattu, siellä ollaan aina kannustettu ja iloittu kun joku pääsee elämässä eteenpäin. Joten tämä veto ihmetyttää hänen suustaan, muut oli onnellisia puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaverillasi on mielenterveysongelmia. Sinun kannaltasi hyvä, että hän on vain kaverisi eikä ystäväsi.
No, kuntouttavassa työtoiminnassa tavattu, siellä ollaan aina kannustettu ja iloittu kun joku pääsee elämässä eteenpäin. Joten tämä veto ihmetyttää hänen suustaan, muut oli onnellisia puolestani.
No nyt alkaa tulla oikea persoonallisuus esille.
Sama homma kuin päihdepiireissä, raitistumista yrittävä pyritään vetämään takaisin. Hän ei halua että saat töitä ja elämäsi kuntoon.
Juokse, olet huimasti tervepäisempi kuin hän. Älä pidä enää yhteyttä.
Niin, hän ei ollutkaan todellisuudessa se herttainen reppana vaan myrkyllinen uhriutuja.
On kateellinen. Sinä onnistuit, hän ei onnistunut.
😅 Ei ikinä pidä alkaa kaveerata tuollaisissa paikoissa. Jos olet itse edes suht ok ja aikuinen psyykeeltäsi, voi olla tosi vaikea ymmärtää miten kipeitä päästään muut voi olla.
Vierailija kirjoitti:
😅 Ei ikinä pidä alkaa kaveerata tuollaisissa paikoissa. Jos olet itse edes suht ok ja aikuinen psyykeeltäsi, voi olla tosi vaikea ymmärtää miten kipeitä päästään muut voi olla.
Mun mielestä pään kipeydessä yleisesti ei ole mitään vikaa. Kahdella ystävälläni (kahdella neljästä) on skitsofrenia, kahdella muulla masennusta. Mutta persoonallisuushäiriöisten kanssa en ole tullut toimeen. Ei tässä omakaan pää ihan priimaa kyllä ole. :D -ei ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, hän ei ollutkaan todellisuudessa se herttainen reppana vaan myrkyllinen uhriutuja.
Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä, halusi kaikille hyvää ja oli se hyvä ihminen koko porukassa, josta kaikki tykkää.
Otti minut porukkaan ja loi minulle hyvän itsetunnon, ja siitä olen kiitollinen hänelle.
Joten tää on ihan käsittämätöntä.
Onhan näitä. Työni loppui oltuani 26v samassa työpaikassa. Menin uudelleen koulutukseen 56 vuotiaana niin sain kovia kannustuksia "valmistut suoraan työttömäksi ja eläkkeelle". No, pääsin töihin 58 vuotiaana ja vielä kolme vuotta niin mahdollista jäädä eläkkeelle, mutta todennäköisesti jatkan yli.
Tuollaisia on Suomi täynnä. Ei osata kannustaa muita ja iloita muiden puolesta vaan sanotaan vaan joku lannistava kommentti. Tuollaisille ei kannata kertoa mitään. Olen saanut samoja kommentteja niin työ- ja perhe-elämässä, sellaista pirujen maalailua seinälle: odotan vaan kun... ei naapurin Mirjakaan tuossa onnistunut... jne.
Ainiin ja ollaan ihan aikuisia ihmisiä, 40v molemmin puolin, hän vanhempi.