Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on epäoikeudenmukaista rakkaudessa, olosuhteissa ym.
07.01.2025 |
Voi kohtalo tai mikä ikinä tätä elämää pyörittääkään, miksi teit tämän minulle. Suru elämässäni olisi jo riittänyt. Olin jo aikaa sitten päättänyt, että minkäänlaista parisuhdetta tai seurustelua en halua enää ikinä aikaisempien huonojen kokemusteni takia. Rauhallista erakkoelämää olenkin elänyt jo pitkään ja päätin että tyydyn tähän.
Puolisen vuotta sitten tapahtui järisyttävä muutos. Menin asiakkaana erääseen paikkaan ja siellä asiaani hoitanut mies vaikutti hyvin kiinnostavalta. Varattiin seuraava aika ja silloin sitten jysähti; tosi voimakas erikoinen tunne kiersi kehossani. Kotiin päästyäni sama tunne jatkui heti kun vaan ajattelin häntä. Seuraavalla käynnillä huomasin selvästi tuossa miehessä myös vahvat ihastumisen merkit. Ujous sai äänensä värisemääm ja lauseet saattoivat hiljentyä kesken puhumisen. Hänen oli vaikea katsoa minua ja jopa kääntyi poispäin. Tätä seuraavalle kerralle tuo mies oli jostain saanut kerättyä rohkeutta. Oltiin vastakkain jolloin hän asetti hellästi kämmenensä kasvoileni ja katsoimme tosi pitkään silmiin toisiamme. Ei muuta, ei puhetta.
Tosi helppoa oli selvittää netin kautta hänen elämäänsä, koska vaimonsa oli laittanut kaikille julkisesti nähtäväksi kuvia ja kirjoituksia 13 vuoden ajalta sekä itsestään tosi paljon selfieitä. Seurustelua, matkustelua, retkiä, harrastukset, paljon kavereita, asunnot, häät ja lapset. Ihan kaunis nainen, paksut hiukset, erittäin sosiaalinen, harrastanut ahkerasti myös urheilua, jopa synnytyksien jälkeen oli hoikassa kunnossa. Ihanan kodin sisustanut juuri sellaisella tyylillä mistä itsekin tykkään.
Ymmärrän hyvin, että elämään mahtuu paljon kaikenlaista mitä ei sieltä tule ilmi. Täysin selvää on kuitenkin, että olen luonteeltani ja ulkonaisilta ominaisuuksiltani ihan vastakohtainen. Olen nyt hyvin katkera, kun sille naiselle on suotu niin paljon. Kaikkein pahinta on katsoa heidän poseeraustaan päät vastakkain ja suorastaan riipivän järkyttävää nähdä suutelemista.
No niin, tämä oli sitten kaiken loppu. En enää voi olla miehen lähellä ja joudun kaikin tavoin välttelemään etten edes näe missään. Aikaisemmin elämäni oli yksinäistä. Nyt se on erittäin surullista yksinäisyyttä. Ihanan kosketuksen puute. Tunteet tulivat pyytämättä ja täysin yllättäen. Olisivatpa jääneet tulematta niin elämäni olisi nyt helpompaa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Olisit päässyt vähemmällä, jos olisit pyytänyt puhelinnumeroa ja ottanut rehdit pakit...
Ei olisi tullut pakkeja. Mies tiesi numeroni ja soitti kerran mutta en vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla niin et se vaimo on justiina eli pyrkii määräämään kaikesta........silloin ei mies saa kotoa mitä haluaa/tarvitsee
Oon huomannu saman et jostain syystä jotkut ihmiset vaan saa "kaiken"
Kunpa voisin olla edes ystävä tuon tapaamani miehen kanssa mutta eihän se voi olla mahdollista. Se oli sitä oikeaa kemiaa ja sähköä välillämme! Kuinka monta kertaa elämässä sellainen henkilö edes tulee vastaan joka saa aikaan tuollaisen tunteen. Minun kohdallani ei ainakaan montaa.Voihan itku.
AP
Tuota noin, onko tuolle mitään kontekstia, että mies laittoi kämmenen kasvoille?
Eihän tuo nyt mitään normaalia ammatillista kanssakäymistä ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, onko tuolle mitään kontekstia, että mies laittoi kämmenen kasvoille?
Eihän tuo nyt mitään normaalia ammatillista kanssakäymistä ole!
Kysyn tätä siis siksi, että jos teidän välillänne oli noin selvästi jotain erityistä meneillään, niin miksi ihmeessä pitää aina uhrautua muiden hyvän puolesta? Miksei koskaan saa ajatella itseään?
En puolustele mitään pettämistä. Mutta olen monta kertaa nähnyt sellaisen skenaarion, että joku rakastuu parisuhteessa toiseen, ja jompi kumpi tai molemmat rakastuvat uhrautuu koska haluaa tehdä oikein. Mutta sitten myöhemmin kyseinen pariskunta eroaa kuitenkin. Eli loppujen lopuksi kukaan ei saanut haluamaansa.
Olen ihmetellyt tätä ennenkin tällä palstalla: kaikki tiedostavat, että suurin osa parisuhteista ja avioliitoista päättyy nykyään eroon, mutta kuitenkaan erota ei saisi eikä varsinkaan rakastua kehenkään muuhun eikä ajatella omaa onneaan, vaan hammasta purren pitää yrittää uhrautua kunnes sitten parisuhde kariutuu kuitenkin siihen tuskailuun.
Ja edelleenkin, en puolustele mitään salasuhteita tai kenenkään selän takana vehtaamista. Sanomattakin selvää, että suoraselkäinen pitää olla, jos haluaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, onko tuolle mitään kontekstia, että mies laittoi kämmenen kasvoille?
Eihän tuo nyt mitään normaalia ammatillista kanssakäymistä ole!
Sitä se tunteen myllerrys saa aikaan, että keksii kaikenlaista että pääsee kiinnostuksen kohdetta lähelle. Ei ollutkaan normaalia käytöstä mutta eipä ollut ketään näkemässäkään. Piti vähän kääntää päätäni mukamas mutta painoikin kämmenet molemmille puolille kokonaan kasvoille (normaalisti olisi kyllä kääntänyt sormenpäillä). Eipä siinä mitään, erittäin hyvältä tuntui ja oli tosi mukavaa katsoa siinä samalla silmiin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, onko kyseessä lääkäri? No sitten tuossa kasvoihin koskemisessa ei ole sinänsä mitään kummallista.
Mutta joo, olen samaa mieltä aloituksen kanssa, että elämässä eivät käy nallekarkit tasan, ja tuntuu siltä että usein elämältä saa joko kaiken tai ei mitään.
Näppärä tarina, ei kovin paljon kirkoitusvirheiitä. Annan 7 puoli.
Ehkä voisit käydä vielä jossain työväenopiston kirjoittajakurssilla? Sinusta voi tulla vaikka kirjailija, Suomessa siihen ei vaadita paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä tuossa oli se epäreiluus? Ap:n pään sisällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, onko tuolle mitään kontekstia, että mies laittoi kämmenen kasvoille?
Eihän tuo nyt mitään normaalia ammatillista kanssakäymistä ole!
Kysyn tätä siis siksi, että jos teidän välillänne oli noin selvästi jotain erityistä meneillään, niin miksi ihmeessä pitää aina uhrautua muiden hyvän puolesta? Miksei koskaan saa ajatella itseään?
En puolustele mitään pettämistä. Mutta olen monta kertaa nähnyt sellaisen skenaarion, että joku rakastuu parisuhteessa toiseen, ja jompi kumpi tai molemmat rakastuvat uhrautuu koska haluaa tehdä oikein. Mutta sitten myöhemmin kyseinen pariskunta eroaa kuitenkin. Eli loppujen lopuksi kukaan ei saanut haluamaansa.
Olen ihmetellyt tätä ennenkin tällä palstalla: kaikki tiedostavat, että suurin osa parisuhteista ja avioliitoista päättyy nykyään eroon, mutta kuitenkaan erota ei saisi eikä
Hyvä kirjoitus! Tämä on pieni "maalais"kaupunki. Tuo pariskunta on asunut täällä koko ikänsä. Heillä on laaja piiri porukkaa ympärillä, toista seuraa instassa lähes 400 ja toista 600. Itse muutin pari vuotta sitten muualta enkä tunne ketään (introvertti sekä erakkoluonne). Tuntuu äärimmäisen vahvasti siltä, että tasan ei käy onnen lahjat. Kyllähän sen vaimon eräässä kirjoituksessa luki, että vaikeuksia on ollut erityisesti kahtena viime vuotena ja ajoittain aikaisemminkin mutta kyllä hän silti ikuisesti rakastaa tai jotain sen tyylistä. Jos tapahtuisi jotain lähentymistä miehen kanssa niin joutuisin varmaan "sylkykupiksi". Eli ei ole vaihtoehtoja. Tulisipa edes dementia, että saisi mielestä pois koko asian....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näppärä tarina, ei kovin paljon kirkoitusvirheiitä. Annan 7 puoli.
Ehkä voisit käydä vielä jossain työväenopiston kirjoittajakurssilla? Sinusta voi tulla vaikka kirjailija, Suomessa siihen ei vaadita paljon.
Kirjoituksessasi lukee: kirkoitusvirheitä! Kiitokset edes pienestä kehumisesta. Tosin viimeinen lause kumoaa positiivisen puolen. Vai että suosittelet minulle jotain mihin ei vaadita paljon.
Täällä yksi kohtalotoveri. Näyttää, ettei mulle ole tässä Universumissa sopivaa kumppania. Aika vaan ajaa ohi ja vuodet menee ainoastaan haaveillessa siitä, mikä toisille on totta kaiken aikaa. Elämä ei tosiaan anna kaikille samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, onko tuolle mitään kontekstia, että mies laittoi kämmenen kasvoille?
Eihän tuo nyt mitään normaalia ammatillista kanssakäymistä ole!
Mies voisi haluta salasuhteen? Epäammattimaista käytöstä tietysti töissä
Ja taas Jorma Juustomunan novelliripuli pahana.
Näkyy joihinkin uppoavan ihan täysillä, kun lukuharrastus rajoittuu X:ään ja vauva.fihin. En silti vielä odottaisi Finlandia-palkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näppärä tarina, ei kovin paljon kirkoitusvirheiitä. Annan 7 puoli.
Ehkä voisit käydä vielä jossain työväenopiston kirjoittajakurssilla? Sinusta voi tulla vaikka kirjailija, Suomessa siihen ei vaadita paljon.
Kirjoituksessasi lukee: kirkoitusvirheitä! Kiitokset edes pienestä kehumisesta. Tosin viimeinen lause kumoaa positiivisen puolen. Vai että suosittelet minulle jotain mihin ei vaadita paljon.
Joo, meille kymmensormikirjoittajillekin sattuu välillä lyöntivirheitä. Harvemmin kirjoitus- tai kielioppivirheitä. Omakustanteen voi tosiaan julkaista matalalla kynnyksellä. Entinen appiukko askarteli niitä kolme ja neljäs on työn alla. Ei niitä kukaan lukea jaksa, kuten sun novellejakaan, mutta ei julkaisemista mikään estä jos on vara painattaa. Niitähän saa sitten tyrkittyä naapureille ja sukulaisille lahjoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Näyttää, ettei mulle ole tässä Universumissa sopivaa kumppania. Aika vaan ajaa ohi ja vuodet menee ainoastaan haaveillessa siitä, mikä toisille on totta kaiken aikaa. Elämä ei tosiaan anna kaikille samoja asioita.
Vinkki vitonen: elämä ei anna mitään. Asiat pitää itse ottaa, esim. vastata siihen mielitietyn puheluun kun se tulee. Tilaisuuksia tulee ja menee, niihin joko tartutaan tai sitten ulistaan loppuelämä jotain paskaa universumin epäreiluudesta.
Onhan se aina kivempi vastuuttaa joku muu kuin itsensä.
Omakohtaisesti voisin mainita, että myös lääketieteen suhteen.
Lääkäri määräsi minulle lääkkeen joka vammautti minut loppuelämäkseni.
Kumpikaan lääkäri eikä farmaseutti ei kertonut riskeistä sanallakaan.
Alue: Aihe vapaa
Olisit päässyt vähemmällä, jos olisit pyytänyt puhelinnumeroa ja ottanut rehdit pakit...