Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on epäoikeudenmukaista rakkaudessa, olosuhteissa ym.
07.01.2025 |
Voi kohtalo tai mikä ikinä tätä elämää pyörittääkään, miksi teit tämän minulle. Suru elämässäni olisi jo riittänyt. Olin jo aikaa sitten päättänyt, että minkäänlaista parisuhdetta tai seurustelua en halua enää ikinä aikaisempien huonojen kokemusteni takia. Rauhallista erakkoelämää olenkin elänyt jo pitkään ja päätin että tyydyn tähän.
Puolisen vuotta sitten tapahtui järisyttävä muutos. Menin asiakkaana erääseen paikkaan ja siellä asiaani hoitanut mies vaikutti hyvin kiinnostavalta. Varattiin seuraava aika ja silloin sitten jysähti; tosi voimakas erikoinen tunne kiersi kehossani. Kotiin päästyäni sama tunne jatkui heti kun vaan ajattelin häntä. Seuraavalla käynnillä huomasin selvästi tuossa miehessä myös vahvat ihastumisen merkit. Ujous sai äänensä värisemääm ja lauseet saattoivat hiljentyä kesken puhumisen. Hänen oli vaikea katsoa minua ja jopa kääntyi poispäin. Tätä seuraavalle kerralle tuo mies oli jostain saanut kerättyä rohkeutta. Oltiin vastakkain jolloin hän asetti hellästi kämmenensä kasvoileni ja katsoimme tosi pitkään silmiin toisiamme. Ei muuta, ei puhetta.
Tosi helppoa oli selvittää netin kautta hänen elämäänsä, koska vaimonsa oli laittanut kaikille julkisesti nähtäväksi kuvia ja kirjoituksia 13 vuoden ajalta sekä itsestään tosi paljon selfieitä. Seurustelua, matkustelua, retkiä, harrastukset, paljon kavereita, asunnot, häät ja lapset. Ihan kaunis nainen, paksut hiukset, erittäin sosiaalinen, harrastanut ahkerasti myös urheilua, jopa synnytyksien jälkeen oli hoikassa kunnossa. Ihanan kodin sisustanut juuri sellaisella tyylillä mistä itsekin tykkään.
Ymmärrän hyvin, että elämään mahtuu paljon kaikenlaista mitä ei sieltä tule ilmi. Täysin selvää on kuitenkin, että olen luonteeltani ja ulkonaisilta ominaisuuksiltani ihan vastakohtainen. Olen nyt hyvin katkera, kun sille naiselle on suotu niin paljon. Kaikkein pahinta on katsoa heidän poseeraustaan päät vastakkain ja suorastaan riipivän järkyttävää nähdä suutelemista.
No niin, tämä oli sitten kaiken loppu. En enää voi olla miehen lähellä ja joudun kaikin tavoin välttelemään etten edes näe missään. Aikaisemmin elämäni oli yksinäistä. Nyt se on erittäin surullista yksinäisyyttä. Ihanan kosketuksen puute. Tunteet tulivat pyytämättä ja täysin yllättäen. Olisivatpa jääneet tulematta niin elämäni olisi nyt helpompaa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Cool story, bro
Kiitän ja kumarran :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näppärä tarina, ei kovin paljon kirkoitusvirheiitä. Annan 7 puoli.
Ehkä voisit käydä vielä jossain työväenopiston kirjoittajakurssilla? Sinusta voi tulla vaikka kirjailija, Suomessa siihen ei vaadita paljon.
Oletko kenties itse kirjailija?
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisesti voisin mainita, että myös lääketieteen suhteen.
Lääkäri määräsi minulle lääkkeen joka vammautti minut loppuelämäkseni.
Kumpikaan lääkäri eikä farmaseutti ei kertonut riskeistä sanallakaan.
Surullista, olen pahoillani puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit päässyt vähemmällä, jos olisit pyytänyt puhelinnumeroa ja ottanut rehdit pakit...
Ei olisi tullut pakkeja. Mies tiesi numeroni ja soitti kerran mutta en vastannut.
Mitä pidemmälle tilanteen antaisi mennä sitä vaikeampaa tulee olemaan irrottautuminen myöhemmin ja sitä suurempi suru. Myös itseään on suojeltava jos on tulossa liian vaikeaa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näppärä tarina, ei kovin paljon kirkoitusvirheiitä. Annan 7 puoli.
Ehkä voisit käydä vielä jossain työväenopiston kirjoittajakurssilla? Sinusta voi tulla vaikka kirjailija, Suomessa siihen ei vaadita paljon.
Kirjoituksessasi lukee: kirkoitusvirheitä! Kiitokset edes pienestä kehumisesta. Tosin viimeinen lause kumoaa positiivisen puolen. Vai että suosittelet minulle jotain mihin ei vaadita paljon.
Joo, meille kymmensormikirjoittajillekin sattuu välillä lyöntivirheitä. Harvemmin kirjoitus- tai kielioppivirheitä. Omakustanteen voi tosiaan julkaista matalalla kynnyksellä. Entinen appiukko askarteli niitä kolme ja neljäs on työn alla. Ei niitä kukaan lukea jaksa, kuten sun novellejakaan, mutta ei julkaisemista mikään estä jos on vara painattaa. Niitähän saa sitten tyrkittyä naapureille j
Missäs niin lukee, että olisin kiinnostunut kirjoittamaan yhtään mitään. Varsinkaan jotkin omakustanteet ei tulisi edes mieleen. En ole kirjoittanut novellia vaan omasta elämästäni. Puhekielikö pitäisi ottaa käyttöön vai mikä tässä nyt mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Näyttää, ettei mulle ole tässä Universumissa sopivaa kumppania. Aika vaan ajaa ohi ja vuodet menee ainoastaan haaveillessa siitä, mikä toisille on totta kaiken aikaa. Elämä ei tosiaan anna kaikille samoja asioita.
Vinkki vitonen: elämä ei anna mitään. Asiat pitää itse ottaa, esim. vastata siihen mielitietyn puheluun kun se tulee. Tilaisuuksia tulee ja menee, niihin joko tartutaan tai sitten ulistaan loppuelämä jotain paskaa universumin epäreiluudesta.
Onhan se aina kivempi vastuuttaa joku muu kuin itsensä.
Ei tilaisuuksia vaan tule ja mene kaikille. Varmaan joillekin mutta ei tosiaankaan voi yleistää. Kuinka usein tulee eteen voimakas samanaikainen molemminpuolinen puoleenveto ja voimakas ihastuminen. Omalle kohdalle tuollainen kokonaisvaltainen onnen tunne on ennen tätä miestä osunut vain kerran. Laimeita sentään jokunen. AP
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu saman et jostain syystä jotkut ihmiset vaan saa "kaiken"
Ne saa ketkä ansaitsee, ne ei saa jotka ei mitään ansaitsekaan. Ihan normaalia elämää eikä siinä mitään ihmeellistä ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Näyttää, ettei mulle ole tässä Universumissa sopivaa kumppania. Aika vaan ajaa ohi ja vuodet menee ainoastaan haaveillessa siitä, mikä toisille on totta kaiken aikaa. Elämä ei tosiaan anna kaikille samoja asioita.
Kertoo vain siittä että sinä vaadit itsellesi huomattavasti parempaa kuin mitä itse olet ja mitä itse ansaitset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näppärä tarina, ei kovin paljon kirkoitusvirheiitä. Annan 7 puoli.
Ehkä voisit käydä vielä jossain työväenopiston kirjoittajakurssilla? Sinusta voi tulla vaikka kirjailija, Suomessa siihen ei vaadita paljon.
Kirjoituksessasi lukee: kirkoitusvirheitä! Kiitokset edes pienestä kehumisesta. Tosin viimeinen lause kumoaa positiivisen puolen. Vai että suosittelet minulle jotain mihin ei vaadita paljon.
Joo, meille kymmensormikirjoittajillekin sattuu välillä lyöntivirheitä. Harvemmin kirjoitus- tai kielioppivirheitä. Omakustanteen voi tosiaan julkaista matalalla kynnyksellä. Entinen appiukko askarteli niitä kolme ja neljäs on työn alla. Ei niitä kukaan lukea jaksa, kuten sun novellejakaan, mutta ei julkaisemista mikään estä jos on vara painattaa. Niitähän saa sitten tyrkittyä naapureille j
Ei oo pakko lukea täällä kirjoituksia kun kerran et jaksa eikä edes kiinnosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisesti voisin mainita, että myös lääketieteen suhteen.
Lääkäri määräsi minulle lääkkeen joka vammautti minut loppuelämäkseni.
Kumpikaan lääkäri eikä farmaseutti ei kertonut riskeistä sanallakaan.
Minkä lääkkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu saman et jostain syystä jotkut ihmiset vaan saa "kaiken"
Ne saa ketkä ansaitsee, ne ei saa jotka ei mitään ansaitsekaan. Ihan normaalia elämää eikä siinä mitään ihmeellistä ole
Höpön löpö mitä potaskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Näyttää, ettei mulle ole tässä Universumissa sopivaa kumppania. Aika vaan ajaa ohi ja vuodet menee ainoastaan haaveillessa siitä, mikä toisille on totta kaiken aikaa. Elämä ei tosiaan anna kaikille samoja asioita.
Vinkki vitonen: elämä ei anna mitään. Asiat pitää itse ottaa, esim. vastata siihen mielitietyn puheluun kun se tulee. Tilaisuuksia tulee ja menee, niihin joko tartutaan tai sitten ulistaan loppuelämä jotain paskaa universumin epäreiluudesta.
Onhan se aina kivempi vastuuttaa joku muu kuin itsensä.
Jos on huonoja vaihtoehtoja,ei voi valita. Ketään ei voi ottaa väkisin. Totta kai elän silmät auki, mutta rakkauttakaan ei voi pakottaa. Joillakin käy vaan hyvä tuuri. En tosiaankaan ole sohvalla makaava valittaja vaan teen asioita, mutta johonkin vedän rajan eli kaikkea en tee yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, onko tuolle mitään kontekstia, että mies laittoi kämmenen kasvoille?
Eihän tuo nyt mitään normaalia ammatillista kanssakäymistä ole!
Mies voisi haluta salasuhteen? Epäammattimaista käytöstä tietysti töissä
Miehen ammatista en ole kertonut mitään. Olisiko se epäammattimaista, jos vaikkapa kiinteistönhoitaja leikillään ulkona ottaisi kevyesti kasvoistani kiinni ja kääntäisi kohti kylttiä jossa lukee: ei läpikulkua. Hyvässä yhteisymmrryksessä tämä. Ei kaikki ole niin vakavaa tässä elämässä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteet ja parisuhteettomuudet on oikeastaan aina vaikeita. On niin paljon muuttuvia tekijöitä. Teki miten tahansa niin eteen tulee sellaisia juttuja mistä haluais pysyä kaukana. Mut mut jollei ole rohkea niin mitään uutta ei saa ..............
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan eri mieltä. Tässä oli kyse myös elämän realiteeteistä kuten kasvuolosuhteista, ulkonäöstä, luonteenpiirteistä, myötätunnosta ym. Jos luet tarkkaan tuon kerronnan millaisesta tapauksesta on kyse ympäristön ja muiden ihmisten suhteen niin ehkäpä ymmärrät kokonaisuuden paremmin. Itkeä voin aikani mutta en ulista loppuelämääni. AP