Kuinka lähellä olet ollut kuolemaa?

Keuhkoveritulpan verran lähellä kuolemaa.

Meinasin kuolla, kun harvinainen sairaus oli edennyt pitkälle lääkäreiden huomaamatta. Nopea hätä elinsiirto pelasti henkeni...

Lisäksi vauvana olin tapaturmassa missä meinasin kuolla, olin pitkään kuulemma teholla...

Olin katsomassa kuollutta isääni sairaalassa ja silitin hänen otsaansa - en sen lähempänä.

Jaa. Elvytetty ainakin on kahdesti, ensimmäisen kerran syntymäni yhteydessä ja toisen kerran kun sain laajan aivoverenvuodon. Liikenteessähän noita läheltä piti -tilanteita on sattunut monesti, vaikea sanoa kuinka lähellä siinä sitten on ollut kuolema, kun kaksi rekkaa tulee vastaan rinnakkain ja päädyn väistämään penkalle... y.m. Syöpäkin on tullut sairastettuaan, hoito vielä kesken, mutta tuskin mä tähänkään kuolen. Kerran oon ollut pahassa kolarissa, kaksi autoa meni ruttuun mutta kellekään ei käynyt mitään. Ja on minut kerran myös sukellettiin järven pohjasta, elvytystä ei tuolloin tarvittu.

Mutta mistä sen voi tietää, olenko joskus juuri ja juuri väistänyt karhun/ salaman/ hullun tappajan? Ei voi tietää. Kaiken kohtaamani jälkeen uskon, että mun aika on sitten kun se on.

Muutaman kerran liikenteessä kun nuoret miehet ajaa rekkoja puoliunessa. On ollut ihan sekunneista kiinni. Ei henkilöautossa selviä hengissä jos rekka tulee omalla kaistalla vastaan.

Ollaan kohdattu silloin tällöin. Viimeksi vaikutti masentuneelta.

Olen ollut lähellä Uolevia. Hänestä sanottiin aina että Uolevi kohta kuolevi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lähellä Uolevia. Hänestä sanottiin aina että Uolevi kohta kuolevi.

Uolevi pillua nuolevi ja siihen kukaties kuolevi.

Olin iltakävelyllä hiekkatiellä ja yhtäkkiä joku mies käveli mun takana ja sillä oli vielä koira mukana. Mistä näitä sairaita miehiä oikein riittää ja minkä takia pitää pakottaa koira mukaan jos tuollaista meinaa tehdä? No juoksin ihan täysillä sisälle turvaan, olin niin nopea ettei edes yrittänyt lähteä perään. Vieläkin välillä alkaa ahdistaa tuo tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lähellä Uolevia. Hänestä sanottiin aina että Uolevi kohta kuolevi.

Uolevi pillua nuolevi ja siihen kukaties kuolevi.

Tuolla oli just toinen ketju jossa joku valitti, että kukaan ei nykyään enää kirjoita runoja.

Synnyin hätäsektiolla, koska sydänäänet romahtivat ja olin ulostanut lapsiveteen kohdussa. Se on merkki siitä, että sikiöllä on jonkinlainen ahdinkotila kohdussa. Olin huonon värinen, pienikokoinen ja melko huonokuntoinen syntyessäni, enkä saanut kovin hyviä kuntopisteitä, mitä vauvalle syntymän jälkeen annetaan. Kuitenkin jäin ainakin jonkinlaiseksi eläjäksi tänne maan päälle, vaikka syntymä olikin vaikea ja illmeisesti hapenpuutteen takia olen heikkolahjainen.

Metsässä vastaan käveli mies. Onneksi ei sillä kertaa käynyt kimppuun, mutta uskon että olin hengenvaarassa. Esitti vielä keräävänsä sieniä.

Nuorena meinasin ajaa toista autoa päin, sain väistettyä kuitenkin. Lapsena melkein hukkunut. Kerran ajoin pitkän matkaa sankassa lumipyryssä ja ajattelin, että tästä en varmaan hengissä selviä. Eteenpäin ei nähnyt yhtään, vaarallista olisi ollut pysähtyäkin, kun ei nähnyt takana tulevia autoja. Pahempia sairauksia ei ole ollut, vielä. Niin ja kerran liukkaalla ajoin pellolle auto pyöri ympyrää, onneksi ei tullut ketään vastaan. Ei näihin ehkä kuollut olisi, mutta ainakin olisi voinut pahasti sattua.

Kaavinnassa jäi istukan pala kohtuun ja se jäi vuotamaan. Menetin verta 3 litraa, hemoglobiini tippui 50:een.