^^**HUHTIsten maaliskuu**^^

En ole oikein saanut aikaseks mitään kirjotettua, vaikka melkein päivittäin käyn vilkasemassa teidän viestit.

Oi voi sinua kevyt1 kun käsi murtui. Nyt ainakin saat enemmän levättyä. Mies vaan hommiin.

Kertakäyttövaippoja on aikomus käyttää. Toisaalta kiinnostais ne kestotkin, mutta taidan olla liian laiska siihen pyykkihommaan. VOishan sitä tietysti osittain käyttää molempia, mut ainakin alkuun mennään kertakäyttöisillä.

Oma olo on välillä mitä on. Istuminen on välillä hankalaa, joten sen takia ei tässä koneella viihdy. Supistelee välillä tiuhaan tahtiin, mutta levossa asettuuvat onneks vielä. Peri viikko ois siihen äippäpolin aikaan. Pienistä hetkistä yritän nauttia. Vauveli on ihanan seurallinen. Vastaa heti masun silitykseen.

Mut pitääpi lähteä tästä. Rentoa viikonloppua kaikille.

Blue 33+3

ekaa odotellessa mulla oli sellainen tosi huolehtiva terkka seuraamassa raskautta neuvolassa. Hän neuvoi käyttämään mahdollisimman paljon hameita, että tuuletus toimii. Farkut ja tekokudut on kai pahimmat.

Itse en käytä pikkuhousun suojia ollenkaan vaan ostin reilun nipun alkkareita 60 asteisella pesulla(puuvilaa tietty) ja vaihdan ne usein. Pikkuh. suojat ärsyttää myös, niissä on muovia mm.



Kannattaa varmaan kokeilla.

K1

Kaikille vaan moi tasapuolisesti!



Täällä mies palannut siis vihdoin kotiin ja olen kyllä suoraan sanoen niiiiiiiiin helpottunut. Odotus oli raskasta ja olin aika turvaton yksin pojan ja tämän mahan kanssa. Sunnuntaina uhmasin kaikkia lakeja pojan kanssa ja ajoimme helsinki-vantaalle hakemaan isin kotiin. Sain kasan suppareita aikaan ja hyvä niin. Eilen mies olikin vapaapäivällä ja oli ihanaa saada vaan olla tässä kotona koko porukalla.



Poika on aivan isin poika nyt, eikä ihme. Isi sitä ja isi tätä ja tänään ei ollut suostunut kodinhoitajan kanssa uloskaan aamupäivällä koska haluaa kuulemma ulkoilla isin kanssa illalla... Voi reppanaa. Isin tuliaisiksi tuoma iso sininen Mustang-auto on ehkä parasta mitä voi elämässä kaksivuotiaalla olla!



Minä voin puolestani sanoa pitkästä aikaa, oikeastaan ekaa kertaa syksyn jälkeen, että olen onnellinen. Olo on hyvä ja levollinen. Selvisimme pojan kanssa rankasta talvesta, miehen kanssa kuukauden erosta näissä olosuhteissa ja kaikki meni niin hyvin kuin voi, joten elämä hymyilee juuri nyt.



(o): Maha roikkuu polvissa. Joo, en edes liioittele muin vähän, niin alhaalla tuo reppu roikkuu. Istuessa reisien päällä lepää. Häpyliitosta ja lonkkia sekä häntäluun seutua vihloo kokoajan ja kävellessä tietty enemmän. Juuri aamulla olin neuvolapsykologilla ja kävellessäni pysäkille (noin 200m), sain molempiin suuntiin aikaan sellaiset supparit, että oijoi. Mutta ei tullut mieleenkään hidastaa tahtia, toivon, että siellä jotain tapahtuisi jo. Synnytys mietityttää kovasti ja toivonkin sen synnytystapa-arvioajan tulevan pikaisesti...



Pinnis saatiin koottua ja maalattua ja jo paikoilleenkin ja äp-loota on reunuksineen paikoillaan. Ei nyt pedattuna sentään vielä. Myös hoitoalustat on paikoillaan. Vaatteita on niin _sikana_ esikoisen jäljiltä (ja ihan vähän lisää ostettuna!!!) että niiden kimppuun täytyy käydä seuraavaksi. Jos saisi edes ne pienimmät paikoilleen niin olis valmiina sitten.



Eipä tänne nyt muuta kuin auringonpaistetta ja kevään tuntua. Illalla menen esikoisen kummitädin kanssa raxiin herkuttelemaan ja siksi nyt syönkin lounaaksi vain hedelmäsalaattia.



Mukavaa viikon jatkoa!



jepuli rv34

todellakin sitä itteensä.

Ei riittänyt että käsi murtui, poika on vatsataudissa ja mulla kuumetta/lämpöä.

On aikas vaikeeta siivota oksennuksia tällä mahalla, tällä kädellä ja tällä ololla. Huomenna on pakko sairaalassa tarkistaa käsi, panadolin voimalla.

nyt poika kakalla,



paremmissa tunnelmissa ens kerralla,

K1

Torstaita mennään, viikot kuluu, pienokaiset pian kotona. IHANAA, kovasti pienokaista jo kotiin odotellaan. Vointi yllättävän hyvä, väsymys on jonkin verran lisääntynyt, mutta muuten mahan kanssa suht helppo olla. Kuvittelin, että tässä vaiheessa raskautta olisi jo hankalampaakin voinnin kanssa. Yöt olen saanut nukkua katkoista huolimatta tosi hyvin, ei ole tarvinnut valvoskella.



Tein juuri juustosarvitaikinan kohoamaan, eilen väänsin ananasrahkapiirakan, makeata tekee paljon mieli, päivittäin herkkuja saatava. Viime viikosta ei ole paino noussut kotivaakan mukaan, josko ei enää kauheesti tulisikaan. Nyt painoa noin 14 kiloa tullu yhteensä.



Sisko soitti eilen, hänellä tunne että pienokainen syntyy millä hetkellä hyvänsä. Itsellä tunne että lähelle laskettua aikaa ollaan menossa. Pienokainen ei paina vielä ollenkaan alhaalla, on vielä ylhäällä.. Saa nähdä kuinka käy. Kunhan ei menisi kovin paljoa yli lasketun ajan. Odotan innolla ensi keskiviikkoa, lääkärineuvola tuolloin, saa kuulla kohdunsuun tilanteen ja vauvan asentotilanteen.



Tänään ei sitten aurinkokaan jaksanut paistaa kuin aamulla, eilen koiran kanssa käytiin pitempi lenkki ku itsekin oli virkeämpi auringon myötä.



-Eikka ja nöpönenä 35+0-

kyllä on ihana kun tuo kevät aurinko ees välillä pilkistelee. Kummasti saa energiaa vaikka yöt on tosi pätkinäisiä. Ei vaan noi ohuemmat takit mahdu päälle...

Täälläkin pitäisi v-loppuna leipoa. Vietämme poitsun synttäreitä. Josko jotain helppoa tekis, kun tuntuu tuo väsy tulevan ihan pienistä asioista.

Eilen illalla tuli yksi tosi kova suppari. Kesti pari minuuttia ja kyllä siinä jo kerkes ajatukset pyörähtää. Onneksi jäi siihen yhteen.

Tänään oli neuvola. Ultrassa vauveli edelleen pää alaspäin ja muutenkin kaikki ok.

Uskomatonta miten nopeasti nämä loppu viikot tuntuu menevän! Voi kun se alku olisi mennyt yhtä nopeaan!

Mitähän Netalle ja perheelle kuuluu? Kirjottelehan kuulumisia jos jaksat ja kerkeät.

Nyt kauppaan! Tsemppiä loppukirissä kaikille!

Blue 34+1