Onko 15 liian iso ikäero, jos ollaan keski-iässä? Mies 54 ja minä 40

Vierailija kirjoitti:

On ehkä ajat muuttuneet Perhe on pahin sarjassa se vanha ukko oli 48v ja se mummo 37v

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005530961.html

Carroll OConnor (Archie Bunker) (1924-2001) ja Jean Stapleton (Edith Bunker) (1923-2013)

Turha tänne mitään eriäviä mielipiteitä on laittaa, kun suuri yleisö on päättänyt, että iso ikäero on persiistä, kun todennäköisemmin joutuu hoitamaan toista.

Kasvakaa aikuiseksi. Joudutte todennäköisesti hoitamaan kumppanianne muutenkin, olittepa minkä ikäisiä tahansa. Tai sitten uusi trendi on vanhusten erot, kun ihmiset eivät kestä ajatusta, että joudutaan hoitamaan toista. 

40 v ja 50 v iässä moni on jaksava, virkeä ja tekeväinen. Omassa tuttavapiirissäni moni 60+ ikäinen sanoo ihan suoraan, että väsyttää ja ei jaksa kuten ennen. Eikä siinä ole mitään pahaa, että ikä alkaa painaa, nykyelämä on hektistä. 

Kun siihen parisuhteeseen ryhdytään vaikka 40 v ja 55 v iässä, niin suhteen todellisuus voi olla hyvin erilainen esim. 15 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

"No jo on kummallista ajatella, että elämänkokemus loisi kuiluja. Olemme samanhenkisiä, ihan sama onko lapsia vai ei ja ollaanko naimisissa vai ei. Kaikilla ei ole lapsia eikä tulekaan, joillakuilla on, jotkut ovat naimisissa, jotkut sinkkuja, joillakuilla kumppanit vaihtuvat. Ei mitään väliä. En näe, miten ihmeessä se muka muuttuisi vuosien varrella. Perusluonteeni pitäisi muuttua täysin, jos jotain sellaista tapahtuisi. Nämä ihmiset ovat olleet mukanani elämäni iloissa ja suruissa ja tuntevat minut. Aivan sama, ajatteleeko kukaan heistä minusta "sillä tavalla", sanon vain että se voisi olla mahdollista."

Tottakai elämänkokemus luo kuiluja. Sä puhut tässä työkaveruudesta ja ystävyydestä. Toki ystäviä ja työkavereita voi olla eri ikäryhmistä, mutta toisaalta tuskin itsekään menisit hengailemaan ystävänä lukiolaisten kanssa. Ketjun aiheena on kuitenkin romanttiset suhteet ikäerolla ja niissä ikäerolla on paljon suurempi merkitys kuin

Olen eri. Mutta mielestäni alle parikymppisiä ei voi laskea tähän... Sen ikäisenä aivot kehittyvät vielä. 25+ ikäeroasioiden merkitys alkaa kuitenkin olla pienempi. Jos puhutaan alle 20 v erosta kuten aplla. Mullakin ollut nuorempi rakas. Suhde kariutui ihan muista syistä eikä iän takia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian saat vaihtaa vaippoja höperölle papparaiselle.

No kai tässä.olisi vielä hyviä vuosia edessä.

Ap

Sitä ei ainakaan normaalisti kukaan voi tietää etukäteen.

Jotain todennäköisyysmahdollisuuksia voi yrittää arvioida pieneltä osin perehtymällä siihen miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet elämästä.  Ja tietenkin panostamalla terveyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ikääntyvät 10 vuotta naisia aikaisemmin, eli naisen iässä miehesi on 64.

Mihinkähän tuo tieto perustuu? Hiusten värjääminen räväkästi ei nuorenna ketään.

Elinikään ja terveystietoihin, kun tilastoja katsotaan. Naisen terveys kestää pidempään ja jaksaminen on parempaa paljon pidemmälle vanhuuteen. Vain pinnallinen ihminen liittää tuon ulkonäköön, kun useimpia kiinnostaa enemmän se, kuinka paljon yhteisiä vuosia on jäljellä rakkaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 47 ja työkavereinani on kolmikymppisiä. Meillä ei ole minkäänlaista sukupolvien välistä kuilua. En ymmärrä, mikä ongelma olisi olla suhteessa tällaisen hlön kanssa.

Se on vähän eri asia kun ollaan työympäristössä ja kanssakäyminen on huomattavasti suppeampaa ja silotellumpaa kuin kumppanin kanssa. Itse seurustelin 11 vuotta vanhemman kanssa ja vaikka monissa asioissa ikäeroa ei huomannut, niin kyllä se sitten monissa muissa asioissa kävi ilmi. Tulin siihen tulokseen että 10 vuotta on liian iso ero ja kun ajattelin itseäni seurustelemasta itseäni 10v nuoremman kanssa ja ajatus lähinnä kauhistutti. 

Tjaa. Vietän näiden kolmikymppisten työkavereiden kanssa vapaa-aikaanikin ja tunnen heidät varsin hyvin. En edelleenkään näe mitään ero

Minulla on 13 vuotta vanhempi puoliso. Ikäero näkyy siinä, että lapsuuden ja nuoruuden kokemuksemme, kuten se, mitä musiikkia kuuntelimme ja mitä elokuvia katsoimme, eroavat toisistaan. En näe, miten tämä olisi ongelma. Erilaisia kokemuksia on hauska vertailla. Olen miestäni näppärämpi digilaitteiden kanssa, mutta vastaavasti on asioita, joissa hän on minua parempi, esimerkiksi kuskina. Molemmilla meistä oma ystäväpiirimme koostuu pääasiassa suunnilleen omanikäisistä, mutta tulemme hienosti toimeen toistemme ystävien kanssa. Yhteisiin illanviettoihin kutsumme molempien ystäviä enkä ole koskaan kokenut, että tämä mitenkään latistaisi tunnelmaa. Työskentelemme molemmat alalla, jossa työkavereiden kanssa tyypillisesti vietetään myös vapaa-aikaa, ja työyhteisöihimme kuuluu monenikäisiä. Minusta on vain rikkaus, jos elämään kuuluu eri-ikäisiä ihmisiä, niin puolisona, ystävänä kuin kolleganakin. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää aina se, kun joku tulee ikäerokeskusteluihin jauhamaan siitä, miten ikäerolla ei ole mitään merkitystä. 

Realismia tilastojen valossa on se, että ihmisille tulee sairauksia iän karttuessa. Toki aina on heitä, jotka porskuttavat satavuotiaiksi terveenä ja jaksavina, mutta suurimman osan kohdalla terveys menee jo aiemmin. Etukäteen ei toki voi tietää. Moni saattaa olla vaikka viisi-kuusikymppisenä hyvinkin terve, mutta romahdus voi tulla äkkiä. Turha sen sanomisesta ääneen on loukkaantua.

Olen se 47v, joka täällä puhuu hyvistä suhteista kolmikymppisiin työkavereihin. Tässä kaveripiirissäkin porukalla on reumaa, Crohnin tautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Ei ole turn off kenellekään meistä. Miten tämän asian pitäisi vaikuttaa mahdollisiin suhdemahdollisuuksiin jatkossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää aina se, kun joku tulee ikäerokeskusteluihin jauhamaan siitä, miten ikäerolla ei ole mitään merkitystä. 

Realismia tilastojen valossa on se, että ihmisille tulee sairauksia iän karttuessa. Toki aina on heitä, jotka porskuttavat satavuotiaiksi terveenä ja jaksavina, mutta suurimman osan kohdalla terveys menee jo aiemmin. Etukäteen ei toki voi tietää. Moni saattaa olla vaikka viisi-kuusikymppisenä hyvinkin terve, mutta romahdus voi tulla äkkiä. Turha sen sanomisesta ääneen on loukkaantua.

Olen se 47v, joka täällä puhuu hyvistä suhteista kolmikymppisiin työkavereihin. Tässä kaveripiirissäkin porukalla on reumaa, Crohnin tautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Ei ole turn off kenellekään meistä. Miten tämän asian pitäisi vaikuttaa mahdollisiin suhdemahdollisuuksiin jatkossa?

Kolmekymppisen sairaus (vaikka toimintakykyä rajoittaisikin) on silti vähän eri asia kuin sama juttu reilusti yli seitsemänkymppisellä eläkeläispuolisolla, samalla kun itse porskuttaa vielä työelämässä. Se elämäntilanne vaan alkaa olla eri silloin ja siitä eteenpäin, kun toinen on yli 70 ja toinen ei vielä kuuttakymmentäkään.

Ajatteletteko te omaishoitajuudesta puhuvat, että omaishoitajuus olisi jotenkin helpompaa, jos molemmat ovat 75v, 80v tai 90v verrattuna siihen, että toinen on vielä nuorempi ja todennäköisesti vireämpi? Aika luultavasti nainen joutuu samanikäistäkin miestä hoitamaan, ellei erota sitä ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ikääntyvät 10 vuotta naisia aikaisemmin, eli naisen iässä miehesi on 64.

Tämä. Pappaantuvat aiemmin ja odottavan sitten palvelua. Ei kannata alkaa omaishoitajaksi vaan etsiä vähän itseään nuorempi mies.

Nuo keskiarvot ovat yksittäistä tapausta arvioitessa pelkästään niiden perusteella täysin arvottomia, suorastaan on monia tapauksia joissa ne antaisivat todellisuudelle miltei päinvastaisen kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Haluatko itse 50-vuotiaana olla 65-vuotiaan kanssa? Haluatko 65-vuotiaana mahdollisesti hoitaa 80-vuotiasta? 

Entäs kun hieman nuorempi vaimo sairastunut ennen eläkeikää ja parinkymmenen vuoden jälkeen menehtynyt. Mies yli 10 vuotta tuon jälkeen ysikymppisenä saanut edelleen ajokorttinsa uusittua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää aina se, kun joku tulee ikäerokeskusteluihin jauhamaan siitä, miten ikäerolla ei ole mitään merkitystä. 

Realismia tilastojen valossa on se, että ihmisille tulee sairauksia iän karttuessa. Toki aina on heitä, jotka porskuttavat satavuotiaiksi terveenä ja jaksavina, mutta suurimman osan kohdalla terveys menee jo aiemmin. Etukäteen ei toki voi tietää. Moni saattaa olla vaikka viisi-kuusikymppisenä hyvinkin terve, mutta romahdus voi tulla äkkiä. Turha sen sanomisesta ääneen on loukkaantua.

Olen se 47v, joka täällä puhuu hyvistä suhteista kolmikymppisiin työkavereihin. Tässä kaveripiirissäkin porukalla on reumaa, Crohnin tautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Ei ole turn off kenellekään meistä. Miten tämän asian pitäisi vaikuttaa mahdollisiin suhdemahdollisuuksiin jatkossa?

Ikä ei ole ainoa elämäntilanteeseen vaikuttava asia. Kummallinen ajatus, että puolisoilla pitäisi olla täsmälleen sama elämäntilanne. Toisen ollessa työelämässä toinen voi opiskella, olla työttömänä, sairauslomalla, hoitovapaalla tai sovitusti kotiäitinä/isänä. Se, että toinen on eläkkeellä, voi jopa helpottaa arkea, jos eläkeläinen ottaa päävastuun kotitöistä.

Ikäeron lisäksi puolisoilla voi olla erilaiset elämäntavat, erilainen tulotaso tai vaikka eri äidinkieli ja silti he voivat olla onnellisia yhdessä. Pitää vain neuvotella ja tehdä kompromisseja. Ketjussa tehdään juuri ikäerosta hirveän iso numero. En näe puolison heikentyvää terveyttä minään pahimpana mahdollisena kohtalona. Tuskin hylkäisin puolisoani tämän joutuessa vaikka liikenneonnettomuuteen ja menetettyään liikuntakykynsä. Sama ihminen hän silti on. En näe, että iän tuomat fyysiset rajoitteet eroavat tästä. Toki esimerkiksi muistisairaan kanssa voi elämä muuttua hankalaksi, mutta ei samanikäisyys tältä mitenkään suojaa. Useimmissa parisuhteissa toisen terveys on jossain kohtaa heikompi kuin toisen ja lopussa toinen on toisen omaishoitaja. Jos ajatellaan raadollisesti, iäkkäämmän puolison kuoltua on myös suurempi mahdollisuus ehtiä vielä elää huoletonta lesken elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Liian paljon. Mä olen nyt 58 v ja ois hirveetä olla 73v papparaisen kanssa

Kalevi "Häkä" Häkkinen osallistui nopeuslaskun MM-kisoihin vielä yli 70-vuotiaana. Että sellainen papparainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin ap suunnilleen ikäisenäsi seurustelemaan 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jo viisi vuotta myöhemmin mies alkoi pappautumaan pahasti, ei todellakaan ollut enää se reipas mies, johon aikoinaan ihastuin vaan mies lihoi rajusti ja liikunta jäi, sen sijaan alko alkoi maistumaan. Myös miehen arvomaailma siirtyi persuja kohti.

Miks helvetissä persut pitää vetää mukaan joka ikiseen keskusteluun? Ihan sama, mikä on keskustelun aiheena, niin kyllä siihen äkkiä joku vetää persut mukaan. Niin kaukana persuista ei aihe voi olla, etteikö joitakin hämäriä aasinsiltoja pitkin persuja saataisi mukaan.

Ymmärtäkäämme  (mutta älkäämme kannattako) vihervassujen ajattelukyvyn  vinksahtanutta häiriytyneisyyttä. 

Itse seurustelin 14 vuotta vanhemman miehen kanssa melkein 20 vuotta.  Kaikki meni pitkään tosi hyvin, mutta sitten miehellä alkoi jotain ihmeellisiä mustasukkaisuus oireita, esim. maananatai aamuisin ei olisi halunnut minun lähtevän töihin.  Myös kauhee hinku naimisiin, käsittämättömiä kiukkukohtauksia, varsinkin matkoilla ja se oli tosi kurjaa kun matkat meni pilalle!  Emme asuneet yhdessä mutta silti hänelle tuli ihan kauhee tarve määrätä kaikesta ja ennen tarkasta rahankäyttäjästä tuli suorastaan sairaan saita! Ja ne mykkäkoulut, kauheeta! Iäkkäälle äidilleni alkoi tulla dementia oireita ja tarvitsi paljon apua ja kaikki oli niin raskasta että "heitin" ukon pellolle ja aurinko alkoi paistaa elämässäni. Mies oli tuolloin 74v ja minä 60v. Ilmeisesti hänelläkin alkavaa dementiaa tms ja naimisiin kiire että olisin hoitanut.  Kauheen surullista että näin kävi, mutta kuitenkin olen iloinen kun ei oltu naimisissa, silloin en varmaankaan olisi halunnut erota?  En sano että tuommoinen ikäero olisi välttämättä huono, mutta tämä on minun kertomukseni ja nyt minulla on uusi kaveri jonka kanssa on ihanaa matkustella, ikäero vain vajaa vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää aina se, kun joku tulee ikäerokeskusteluihin jauhamaan siitä, miten ikäerolla ei ole mitään merkitystä. 

Realismia tilastojen valossa on se, että ihmisille tulee sairauksia iän karttuessa. Toki aina on heitä, jotka porskuttavat satavuotiaiksi terveenä ja jaksavina, mutta suurimman osan kohdalla terveys menee jo aiemmin. Etukäteen ei toki voi tietää. Moni saattaa olla vaikka viisi-kuusikymppisenä hyvinkin terve, mutta romahdus voi tulla äkkiä. Turha sen sanomisesta ääneen on loukkaantua.

Olen se 47v, joka täällä puhuu hyvistä suhteista kolmikymppisiin työkavereihin. Tässä kaveripiirissäkin porukalla on reumaa, Crohnin tautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Ei ole turn off kenellekään meistä. Miten tämän asian pitäisi vaikuttaa mahdollisiin suhdemahdollisuuksiin jatkossa?

Olen kolmekymppinen ja minulla on vaikea reuma (puhkesi muutama vuosi sitten). Minä ymmärrän täysin, jos jollekin ikätoverilleni olisi ollut seurustelun kannalta turn off, että minulla on tällainen sairaus. Omalle aviomiehelleni se ei ole ollut ongelma. Meillä on kuitenkin myös normaalia ikäistemme arkea, vaikka minulla on rajoitteita sairauteni vuoksi. Ja vaikka minä en pysty joitakin asioita sairauteni vuoksi tekemään, ei se tarkoita, etteikö mieheni voisi ihan normaalisti käydä harrastuksissaan ja muissa menoissaan. Tällaiset sairaudet on lopulta aika tavallisia ja näitä on kaiken ikäisillä. Mutta ymmärrän senkin, jos vaikka eläkeiässä on paljon sairautta ja siksi yhteiselo käy raskaaksi. Harvalla on pelkästään se reuma, kilpirauhassairaus tms, vaan yleensä tulee iän myötä nippu muitakin sairauksia. Ja yleensä ihmisellä itselläkin on jotain kremppaa, niin siinä ohessa sairaan puolison hoitaminen voi olla raskasta.

Minulla oli joskus 10 vuotta vanhempi mies. Ikä ei varsinaisesti tullut vastaan, mutta vanhempana mies lopetti täysin itsestään huolehtimisen ja tästä tietenkin seurasi terveysongelmia, kärttyistä mielialaa ja lopulta erosimme, kun itse en ollut vielä valmis mummoutumaan ja selibaatissa elämään. 

en tiedä. meillä ikäeroa 14v. ei haittaa. olen kyllä miestä vanhempi.

Tämä asia tuppaa mielestäni unohtumaan monilla:

Aika monella +65 v ikäisellä on sairauksia, joista he eivät puhu kovinkaan monille ääneen, mutta jotka vaikuttavat elämään merkittävästi. Erään henkilön vaikea psori rajoittaa arkea merkittävästi. Eräät siskokset kärsivät puna- ja valkojäkälästä, jotka aiheuttavat mm. sukupuolielinten ja suun alueelle haittoja (seksielämä on jäänyt sairauden vuoksi). Eräs nainen potee nuoruuden bulimiakierteen takia monenlaisia suolistoalueen vaivoja ja selän alueen kipuja. Yhdellä on monissa elimissä oireileva sairaus, joka rajaa monet menot elämästä pois. Toinen ei sairauden vuoksi kykene kävelemään pitkiä matkoja/seisomaan kauan, on jättänyt festarit, vaellukset ja ulkomaanmatkat pois jo aikaa sitten. Ja näihin vielä päälle ne iän myötä tulevat "perusvaivat". Aika monella tuntemallani eläkeläisellä on verenpainelääkitys/kolesterolilääkitys.

Monilla on kaikenlaista syöpää, solumuutosta, osteoporoosia, varhaisvaiheen sairauksia, joista ei puhuta ääneen. Sitten kuvitellaan, että ne aurinkoisesti hymyilevät tai reippaan oloiset ihmiset olisivat terveitä. Eivät läheskään aina ole. Moni salaa sairautensa jopa ystäviltä ja sukulaisilta, koska ei halua leimaantua sairaaksi/sairaudesta voi olla vaikea puhua. Kun näet jossain virkeänä liikkuvan ihmisen, olipa sitten nuori tai vanha, niin hän saattaa olla sairas vaikket sitä uskoisi.