Onko 15 liian iso ikäero, jos ollaan keski-iässä? Mies 54 ja minä 40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin ap suunnilleen ikäisenäsi seurustelemaan 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jo viisi vuotta myöhemmin mies alkoi pappautumaan pahasti, ei todellakaan ollut enää se reipas mies, johon aikoinaan ihastuin vaan mies lihoi rajusti ja liikunta jäi, sen sijaan alko alkoi maistumaan. Myös miehen arvomaailma siirtyi persuja kohti.

Miks helvetissä persut pitää vetää mukaan joka ikiseen keskusteluun? Ihan sama, mikä on keskustelun aiheena, niin kyllä siihen äkkiä joku vetää persut mukaan. Niin kaukana persuista ei aihe voi olla, etteikö joitakin hämäriä aasinsiltoja pitkin persuja saataisi mukaan.

Eikö mielestäsi persujen kannattajamäärä ole noussut huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana (tätä hallituskautta lukuunottamatta) ja tämä nimenomaan sen vuoksi ole ollut usein ongelma suomalaisissa parisuhteissa?  Ihmiset keskimäärin siirtyvät ajatusmaailmassaan oikealle vanhetessaan. Tämä oli sitäpaitsu omakohtainen kokemus. Oli erittäin luotaansatyöntävää, kun mies alkoi lähettää minulle persujen meemejä.

Minkälaisten ikäihmisten ympäröimiä palstalaiset ovat? Suurin osa tuntemistani seitsemänkymppisistä ovat virkeitä, liikkuvia ja matkustelevat paljon. Ne, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa ja aktiivisia ovat sitä edelleen. 

Taitaa täällä nelikymppiset pyöristyneet rapakuntoiset sohvaperunat huudella kuoleman kielissä olevista papparaisista. Ei ole mikään pakko rapauttaa itseään jo varhaiskeski-ikäisenä. Voi sitten seitsemänkymppisenä olla pirteä ja urheilullinen seniori.

Vierailija kirjoitti:

Elämästä ei ikinä tiedä, se nuorempikin osapuoli saattaa sairastua ensin. Tai sairastuipa kumpi tahansa, niin se aina väistämättä muuttaa parisuhdetta.

Sekin on luonnollista, että ikä alkaa jossain vaiheessa näkyä. Toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin. Jonkun kohdalla se näkyy siten, että tulee kaikenlaista kremppaa/kotoa lähteminen ei kiinnosta/elämänpiiri kaventuu. Olisiko sinulle esim. ok, jos puolisosi haluaisi lähinnä pysytellä kotona ja pitää tutuista rutiineista kiinni? Olisitko valmis menemään yksin menoihisi tai jäämään puolison seuraksi kotiin, jos hän sitä toivoisi?

 

Elämästä ei tosiaan ikinä tiedä. Mun eräs entinen koulukaveri kuoli syöpään just kun oli 50 v täyttänyt. Meni syksyllä 2019, että siitäkin jo yli 5 vuotta aikaa. Enpä olisi silloin ysärillä arvannut mistään, että kaverilla on tasan yhtä vähän vuosia edessä kuin mitä takanapäin. 

Aika suuri osa tietämistäni eläkeikäisistä pareista vaikuttaa melko onnettomilta, ikäerosta riippumatta. Ei ole välttämättä yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai yhteistä näkemystä siitä, miten eläkepäiviä vietetään. Toinen haluaa jatkaa ison omakotitalon asumista maalla, toinen muuttaa kaupungin keskustaan kaksioon. Toinen haluaa Espanjan aurinkoon, toinen Lappiin erämökkiin. Samoin terveydentilassa tai toimintakyvyssä voi olla isoja eroja, vaikka ikäeroa ei olisikaan. Näissä ketjuissa eläkkeestä puhutaan aivan kuin se olisi elämän kohokohta, jolloin harrastetaan kaikkea ihanaa ja parisuhde kukoistaa. En usko, että kovin usein tämä kuva vastaa todellisuutta. 

Ei voi tietää kumpi joutuu omaishoitajaksi! Tiedän suunnilleen saman ikäeron pariskunnan, jossa nainen 15 vuotta nuorempi. Ja heillä käynyt toisin päin eli vanhempi mies hoivaa nuorempaa. Ikä ei kerro yhtään mitään vaan elämäntavat ja geenit vaikuttavat paljon. On ihan pappautuneita 60-vuotiaita ja teräsmummoja 80-vuotiaita.

Yleensä nuorempi kumppani nuorentaa vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisten ikäihmisten ympäröimiä palstalaiset ovat? Suurin osa tuntemistani seitsemänkymppisistä ovat virkeitä, liikkuvia ja matkustelevat paljon. Ne, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa ja aktiivisia ovat sitä edelleen. 

Taitaa täällä nelikymppiset pyöristyneet rapakuntoiset sohvaperunat huudella kuoleman kielissä olevista papparaisista. Ei ole mikään pakko rapauttaa itseään jo varhaiskeski-ikäisenä. Voi sitten seitsemänkymppisenä olla pirteä ja urheilullinen seniori.

Tunnen paljon seitsemänkymppisiä (ja muunkin ikäisiä):

Terveet seitsemänkymppiset jaksavat virkeästi ja hyvin. Muutamat käyvät vielä töissä omasta toiveestaan. Jaksavat harrastaa, matkustavat Suomessa (ulkomailla matkustelu ei tuntemillani ihmisillä enää kiinnosta). Nämä hyvinvoivat ihmiset ovat aktiivisia ja tekeväisiä. Selvästi kuitenkin huomaa, että monilla jo iltaa kohti väsyttää eivätkä jaksa koko päivää paahtaa. Mielestäni tämä on luonnollista.

Sitten taas heillä, joilla on terveyden kanssa isojakin haasteita, voi jaksaminen ja toimintakyky olla hyvin rajoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuu edes miettimään, kyseessä ei varmaan ole sellainen rakkaus jonka edessä ei olisi vaihtoehtoja. Ja itse taas en enää mihinkään muuhun olisi lähtenyt. 

Itse tosin rakastuin pari vuotta nuorempaan mutta hänKIN on jo tosi raihnainen. Esim. seksistä ei meinaa tulla mitään kun on vaan vaivaa vaivan perään. Mutta kun menin jo rakastumaan! Nyt tästä on tosi paljon vaikeampi lähteä. 

Meillä ei ikäeroa ole mitenkään paljon, mutta kyllä sen vaan huomaa ettei enää olla nuoria vaikka vasta keski-iässä ollaan eli se vanhuus on vasta edessä päin. Kumpikin oli pitkään sinkkuna eli ei ole mitään sellaista pehmeää laskua nuoruudesta keski-ikään parisuhde-elämässä ja se on ollut kummallekin vähän järkytyskin miten erilaista kaikki on. Ja etenkin mulle myös pettymys, koska vihdoin kun on se mies jonka kanssa tekee oikeasti mieli ja seksi olisi muutakin kuin panemista niin paikatpa perhana ei meinaakaan enää kestää mitään. Lisäksi on sitten vielä menkatkin melkein kaksi kertaa kuussa kun vaihtarivuosia tässä elää jo (miksi kukaan ei kertonut että näistä saa kärsiä jo kauan ennen 50-vuotispäivää?). Tähän sitten vielä miehen jonkun sorttista erektio-ongelmaa niin joopa. 

Onneksi on muuten hyvä suhde, mutta harmittaa ihan hitokseen ettei tavattu jo vähintään se 20 vuotta aiemmin. Tietenkin eniten ihan siksi, että kumpikin olisi halunnut perustaa perheen mutta kumpikin jäätiin lapsettomiksi :(

Vierailija kirjoitti:

Aika suuri osa tietämistäni eläkeikäisistä pareista vaikuttaa melko onnettomilta, ikäerosta riippumatta. Ei ole välttämättä yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai yhteistä näkemystä siitä, miten eläkepäiviä vietetään. Toinen haluaa jatkaa ison omakotitalon asumista maalla, toinen muuttaa kaupungin keskustaan kaksioon. Toinen haluaa Espanjan aurinkoon, toinen Lappiin erämökkiin. Samoin terveydentilassa tai toimintakyvyssä voi olla isoja eroja, vaikka ikäeroa ei olisikaan. Näissä ketjuissa eläkkeestä puhutaan aivan kuin se olisi elämän kohokohta, jolloin harrastetaan kaikkea ihanaa ja parisuhde kukoistaa. En usko, että kovin usein tämä kuva vastaa todellisuutta. 

Sitku elämää. Elämä jäi elämättä, koska odotettiin eläkepäiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisten ikäihmisten ympäröimiä palstalaiset ovat? Suurin osa tuntemistani seitsemänkymppisistä ovat virkeitä, liikkuvia ja matkustelevat paljon. Ne, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa ja aktiivisia ovat sitä edelleen. 

Taitaa täällä nelikymppiset pyöristyneet rapakuntoiset sohvaperunat huudella kuoleman kielissä olevista papparaisista. Ei ole mikään pakko rapauttaa itseään jo varhaiskeski-ikäisenä. Voi sitten seitsemänkymppisenä olla pirteä ja urheilullinen seniori.

Kaikenkuntoisten ihmisten ympäröimä. Omat isovanhempani tekivät pitkiä interrail-matkoja vielä 70-vuotiainakin, opiskelivat uusia kieliä ja harrastivat. Moni sukulainen on jatkanut vielä pidempäänkin. Toki tunnen myös huonokuntoisia, mutta tunnen huonossa kunnossa olevia nuoriakin. 

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisten ikäihmisten ympäröimiä palstalaiset ovat? Suurin osa tuntemistani seitsemänkymppisistä ovat virkeitä, liikkuvia ja matkustelevat paljon. Ne, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa ja aktiivisia ovat sitä edelleen. 

Taitaa täällä nelikymppiset pyöristyneet rapakuntoiset sohvaperunat huudella kuoleman kielissä olevista papparaisista. Ei ole mikään pakko rapauttaa itseään jo varhaiskeski-ikäisenä. Voi sitten seitsemänkymppisenä olla pirteä ja urheilullinen seniori.

Ylivoimainen enemmistö suomalaisista miehistä ei näe 80-vuotispäiviään, koska kuolee ennen sitä. Siksi seitsenkymppinen mies tosiaan on elämänsä ihan loppusuoralla, etenkin kaksi viimeistä vuotta ovat yleensä yhtä sairastamista.

Minä seuraan sivusta tällaista 15 vuoden ikäeropariskuntaa. Ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä, mies on nyt +90 v ja nainen alle 80 v.

Mies on huonossa kunnossa, muisti on mennyt ja sairauksia riittää. Vaimolla puolestaan mene iso osa päivästä miehen hoitamiseen ja seuran pitämiseen, kun muistisairas mies ei haluaisi olla yksin. Raskasta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisten ikäihmisten ympäröimiä palstalaiset ovat? Suurin osa tuntemistani seitsemänkymppisistä ovat virkeitä, liikkuvia ja matkustelevat paljon. Ne, jotka ovat aina olleet hyvässä kunnossa ja aktiivisia ovat sitä edelleen. 

Taitaa täällä nelikymppiset pyöristyneet rapakuntoiset sohvaperunat huudella kuoleman kielissä olevista papparaisista. Ei ole mikään pakko rapauttaa itseään jo varhaiskeski-ikäisenä. Voi sitten seitsemänkymppisenä olla pirteä ja urheilullinen seniori.

Ylivoimainen enemmistö suomalaisista miehistä ei näe 80-vuotispäiviään, koska kuolee ennen sitä. Siksi seitsenkymppinen mies tosiaan on elämänsä ihan loppusuoralla, etenkin kaksi viimeistä vuotta ovat yleensä yhtä sairastamista.

Ylivoimainen enemmistö? Mistä tällaisen tiedon löysit? Minä löysin vain tämän, eikä se kerro mitään ylivoimaisesta enemmistöstä: 

Vuonna 2020 suomalaisten miesten elinajanodote oli 79 vuotta ja naisten 85 vuotta.

näistäkään ei tiedä, millaista elämää ovat eläneet. Aktiivinen kumppani pitää todennäköisesti aktiivisempana ja ehkä terveempäänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuu edes miettimään, kyseessä ei varmaan ole sellainen rakkaus jonka edessä ei olisi vaihtoehtoja. Ja itse taas en enää mihinkään muuhun olisi lähtenyt. 

Itse tosin rakastuin pari vuotta nuorempaan mutta hänKIN on jo tosi raihnainen. Esim. seksistä ei meinaa tulla mitään kun on vaan vaivaa vaivan perään. Mutta kun menin jo rakastumaan! Nyt tästä on tosi paljon vaikeampi lähteä. 

 

Meillä ei ikäeroa ole mitenkään paljon, mutta kyllä sen vaan huomaa ettei enää olla nuoria vaikka vasta keski-iässä ollaan eli se vanhuus on vasta edessä päin. Kumpikin oli pitkään sinkkuna eli ei ole mitään sellaista pehmeää laskua nuoruudesta keski-ikään parisuhde-elämässä ja se on ollut kummallekin vähän järkytyskin miten erilaista kaikki on. Ja etenkin mulle myös pettymys, koska vihdoin kun on se mies jonka kanssa tekee oikeasti mieli ja sek

Sinulle hormonikierukka, estrogeenikorvaushoito ja alapäähän paikallishormonivalmiste ja miehelle erektiolääkkeet. Sitten vain nautiskelemaan täysillä. Turha itkeä, kun apua alapääongelmiin on helposti tuossa iässä vielä saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

15 on sukupolven välinen kuilu. 

 

Eiköhän ikäero tule selviten esiin sitten, kun sinä olet 60 ja hän 75. Silloin luonasi asuu vanhus, kun sinä olet täydessä iskussa.

60 täydessä iskussa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 on sukupolven välinen kuilu. 

 

Eiköhän ikäero tule selviten esiin sitten, kun sinä olet 60 ja hän 75. Silloin luonasi asuu vanhus, kun sinä olet täydessä iskussa.

60 täydessä iskussa :)

Työlemässä ja fyysisesti vielä erittäin toimintakykyinen toisin kuin 75-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

meillä minä miehenä 45v ja vaimo 52v.mut minä olen se vähän punkero ja vaimo urheilua harraSTAVA JA HOIKKA JA SEKSIKÄS MUT HYVIN PÄRJÄTÄÄN YHDESSÄ.

Noilla elintavoilla teistä kahdesta sinulla on vähemmän odotettavissa olevaa elinikää jäljellä. Pitäisiköhän vaimosi vaihtaa nuorempaan/urheilullisempaan?

koita sinä runkkari nyt yleensä löytää joku nainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä seuraan sivusta tällaista 15 vuoden ikäeropariskuntaa. Ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä, mies on nyt +90 v ja nainen alle 80 v.

Mies on huonossa kunnossa, muisti on mennyt ja sairauksia riittää. Vaimolla puolestaan mene iso osa päivästä miehen hoitamiseen ja seuran pitämiseen, kun muistisairas mies ei haluaisi olla yksin. Raskasta on. 

Minusta tuo kuulostaa aika tavanomaiselta vähän alle 80-vuotiaan elämältä. En usko, että se, että mies on yli 90, eroaa hirveästi siitä, että mies olisi vaikka 85. 

Voittehan tehdä ns. toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Olette yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu, ja kun miehestä tulee seniili, vaihdat nuorempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voittehan tehdä ns. toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Olette yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu, ja kun miehestä tulee seniili, vaihdat nuorempaan. 

Yhtä laillahan naisia laitetaan vaihtoon, kun vanhenevat ja pyöristyvät. Tasa-arvoa on tarjoilla samaa epävarmuutta myös miehille. 

Enpä tiedä ihmisten ikäeroista muuta kuin sen, että ihmiset sattuvat olemaan yksilöitä. Kuka sitten on missäkin kunnossa minkäkin ikäisenä. Saattaahan se olla, että tämä nuori hehkeä nelikymppinen on fyysisesti jo täysin rupu, niinkuin nelikymppiset naiset tuppaavat jo olemaankin. Vanhempi herra taas oletetusti saattaa fyysisesti hyvinkin loistavassa kunnossa kuten miehet tuossakin iässä pääsääntöisesti ovat.

Se miten minä tämän yhtälön näen on se, että tämä nelikymppinen ylipainoinen nainen sopii hyvinkin tämän iäkkäämmän herrasmiehen kumppaniksi koska lihavan naisen ja tämän herrasmiehen eliniän odote on likipitäen samat.

Niin se vaan menee..