Onko 15 liian iso ikäero, jos ollaan keski-iässä? Mies 54 ja minä 40

Suurin todennäköisyys sairastua syöpään on just naisilla 40-50v , itse ottaisin miehen ja nauttisin elämästä niin kauan kuin nautinnollista on 

Liian vanha nainen.

T iso D

Vierailija kirjoitti:

Miksi 54 mies ottaisi noin vanhan naisen? Ei se 40v naisen arvoa korota miehen silmissä, että suostuisi ottamaan itseään vanhemman miehen. 40v nainen ei voi enää saada lapsia ja on vaihdevuosissa.

40 on jo ihan äärirajoilla nuoruussuunnassa naisen iässä, jonka 54-vuotias mies voi saada, etenkin kun miehet vanhenevat nopeammin kuin naiset. Ja kuka 54-vuotias mies enää haluaa lapsia, etenkin kun noin vanhan isän lapset ovat usein autistisia tai adhd:eita? Vaikka rajusti nuorempi nainen on toki hyvä valinta omaishoitajaksi, harva sellainen miehen voimien hiipuessa sellaiseksi jää.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi pääsee eläkkeelle viimeistään 12 vuoden päästä. Sinulla eläkeikään on 28 vuotta. Mikäs siinä jos sinua ei haittaa lähteä töihin vielä 16 vuoden ajan sen jälkeen kun miehesi on jäänyt eläkkeelle. Pahimmassa tapauksessa saat alkaa heti eläkkeelle vihdoin päästyäsi omaishoitajaksi. Matkustelut ja muut aktiviteetit voit tyystin unohtaa. Miehesi on siinä vaiheessa jo ihan seniili vaikkei dementiaa ei olisikaan. 

Meillä suunnilleen tuo ikäero, minulla ura parhaassa vedossa ja mies on nyt eläkeiässä, hyvä, että hän vastaa kodin asioista ja kaikesta, mihin ei olisi aikaa, jos molemmat olisi uratykkejä. Hänellä hyvä eläke ja sijoitukset, niin taloudellisesti ei ongelma. Ehdimme matkustelemaan myös mukavasti ja voin tehdä etätöitä ulkomailta.

Huonoja kuntoja pohditaan sitten jos ja kun on aika, nyt eletään. Voihan se oman ikäinen puoliso jättää juuri ennen eläkeikää ja elät ihan yksin tai etsit parisuhdetta useamman vuoden. Mikään ei ole varmaa. 

meillä minä miehenä 45v ja vaimo 52v.mut minä olen se vähän punkero ja vaimo urheilua harraSTAVA JA HOIKKA JA SEKSIKÄS MUT HYVIN PÄRJÄTÄÄN YHDESSÄ.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä ei haittaa yhtään. 

Mutta, mutta. Olen nyt 62 ja mies 72. Aivan mahdotonta menoa. Sairastaa, ei kuule mitään, ei ymmrrä mitään. Toki tilanteeseen vaikuttaa sairauden jättämät vaivat, aivoinfarkti. On kuin eläisin elävän muumion kanssa. 

Mietipä sitä, että itse olet muumio 10 vuoden päästä. Toivotaan, ettei kenenkään toisen tarvitse kestää sinua silloin. 

Elämästä ei ikinä tiedä, se nuorempikin osapuoli saattaa sairastua ensin. Tai sairastuipa kumpi tahansa, niin se aina väistämättä muuttaa parisuhdetta.

Sekin on luonnollista, että ikä alkaa jossain vaiheessa näkyä. Toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin. Jonkun kohdalla se näkyy siten, että tulee kaikenlaista kremppaa/kotoa lähteminen ei kiinnosta/elämänpiiri kaventuu. Olisiko sinulle esim. ok, jos puolisosi haluaisi lähinnä pysytellä kotona ja pitää tutuista rutiineista kiinni? Olisitko valmis menemään yksin menoihisi tai jäämään puolison seuraksi kotiin, jos hän sitä toivoisi?

Kun ollaan aikuisia niin ei tuossa ikäerossa ole mitään ihmeellistä, mutta kannattaa muistaa se, että se mikä sopii yhdelle ei todellakaan sovi toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Suurin todennäköisyys sairastua syöpään on just naisilla 40-50v , itse ottaisin miehen ja nauttisin elämästä niin kauan kuin nautinnollista on 

No ei ole. Syövän todennäköisyys on sitä suurempi mitä vanhemmaksi tulee. 40-50-vuotiailla miehillä on 1,5 kertainen kuolinriski samanikäisiin naisiin verrattuna, koska miehet vanhenevat nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 ja mies 73 ja kyllä alkaa ikäero näkyä. En suosittele kenellekään, mutta eipä sillekään oikein  mitään voi jos rakkaus iskee.

Joo tossa vaiheessa laittaisin itse vaimon vaihtoon. :D

Liian paljon. Mä olen nyt 58 v ja ois hirveetä olla 73v papparaisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mut varaudu omaishoitajuuteen ja kuolemaan jos puoliso ei pidä itsestään huolta. 

Ei puoliso tai kukaan muukaan ole kuolematon ja turvassa sairauksilta sillä että pitää itsestään huolta. Toisekseen voi se mennä toisinkin päin eli nuorempi sairastuu ja vanhempi joutuu omaishoitajaksi ja hautaamaan puolisonsa.

Kantsii kuitenkin ottaa huomioon, että kun sä itse olet saman ikäinen mitä mies on nyt niin hän on jo n. 70-vuotias. En tiedä, etkä tietenkään tiedä sinäkään vielä, kuinka aktiivista elämää siinä iässä vietät oli miestä tai ei, mutta se on melkoisen varma asia että mies alkaa olla jo "kotimies"-iässä eli alkaa tulla sitä ikääntymisen tuomaa kremppaa ja mielialanvaihtelua. Tuo mieliala siis johtuu sekä niistä erilaisista kolotuksista että siitä kun tiedostaa ikänsä (joskus myös siitä, ettei tiedosta eikä suostu hyväksymään tosiasioita) eli elämä alkaa olla ehtoopuolella. Ehkä muutama hyvä kaveri on jo kuollut mikä sekin jättää jälkensä. Toki sekin voi laskea omaa fiilistä ja aiheuttaa jopa katkeruutta, kateutta ja kiukkua että se oma puoliso on reilusti nuorempi jolla elämää on vielä todennäköisesti enemmän jäljellä.

Eikä sovi unohtaa sitäkään mitä ne mahdolliset muistisairaudet aikaan saa. Tosin ne voi alkaa oireilla jo lähempänä kuutta kuin seitsämääkymppiä. Eikä varsinkaan sitä kuinka nopeasti se 10 vuottakin hujahtaa tässä iässä.

Onnea kuitenkin uudesta suhteesta!

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin ap suunnilleen ikäisenäsi seurustelemaan 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jo viisi vuotta myöhemmin mies alkoi pappautumaan pahasti, ei todellakaan ollut enää se reipas mies, johon aikoinaan ihastuin vaan mies lihoi rajusti ja liikunta jäi, sen sijaan alko alkoi maistumaan. Myös miehen arvomaailma siirtyi persuja kohti.

Miks helvetissä persut pitää vetää mukaan joka ikiseen keskusteluun? Ihan sama, mikä on keskustelun aiheena, niin kyllä siihen äkkiä joku vetää persut mukaan. Niin kaukana persuista ei aihe voi olla, etteikö joitakin hämäriä aasinsiltoja pitkin persuja saataisi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun on kiva käydä töissä kun toinen viettää eläkepäiviä? Ja kun itse pääset eläkkeelle n. 80-vuotias on jo puoliksi haudassa ellei jopa kokonaan, se siitä "yhteisestä" vanhuudesta. Viimeisinä vuosina ennen kuin itse pääset eläkkeelle hoidat työsi lisäksi myös kodin ja mahdollisesti vanhuudenhöperön ukkelin. Ihana tulevaisuus edessä ;)

Jos ap elää yksin, niin ei hänellä silloinkaan ole yhteistä tulevaisuutta kenenkään kanssa, ja yksin hoitaa kotinsa. Ja mistä tiedät, milloin ap:lla on mahdollisuus päästä eläkkeelle? 

 

Yksin ei kuitenkaan tarvitse huolehtia kuin itsestään.

-eri

Tai voi olla ettei kykene huolehtimaan itsestäänkään. Mutta sinä nyt oletkin niitä, jotka eivät koskaan huolehdi omista vanhemmistaan. 

Vierailija kirjoitti:

meillä minä miehenä 45v ja vaimo 52v.mut minä olen se vähän punkero ja vaimo urheilua harraSTAVA JA HOIKKA JA SEKSIKÄS MUT HYVIN PÄRJÄTÄÄN YHDESSÄ.

Noilla elintavoilla teistä kahdesta sinulla on vähemmän odotettavissa olevaa elinikää jäljellä. Pitäisiköhän vaimosi vaihtaa nuorempaan/urheilullisempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 on sukupolven välinen kuilu. 

 

Eiköhän ikäero tule selviten esiin sitten, kun sinä olet 60 ja hän 75. Silloin luonasi asuu vanhus, kun sinä olet täydessä iskussa.

Oikeassa elämässä 60-vuotias on harvoin "täydessä iskussa", toki teräsmammat palstalla aina ovat. 

Aika huonokuntoisia ihmisiä tunnet. Kyllä 60-vuotiaan kuuluu olla vielä hyvässä kunnossa, varsinkin 75-vuotiaaseen verrattuna. 

Aika tynnyrissä elät, jos et tunne yhtään huonokuntoista 6-kymppistä, ja aikamoinen pudotus on sinulla odotettavissa, jos mielestäsi olet tuossa iässä täydessä iskussa, mutta jo 10-15 vuoden päästä niin surkeassa kunnossa, että tarvitset apua kaikkeen ja kuuluisit hautaan. 

Toisekseen,

Tunnen ihan kaikenikäisiä huonokuntoisia. Otat liian kirjaimellisesti tuon kuvauksen täydessä iskussa. Normaali 60-vuotias on ihan hyvässä kunnossa, harrastaa ja matkustaa aktiivisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis parisuhteessa tämän vanhemman miehen kanssa? Vai haaveiletko vain?

Haaveilen.

Minulla on 18 vuotta vanhempi kumppani, ja meillä on ihana, rakastava suhde ja hauskaa yhdessä. 

 

Suosittelen lämpimästi, ettet lähde haaveilun takia pyrkimään kohti ison ikäeron suhdetta. Haasteita on myös ihan tarpeeksi, ja suurin osa niistä tulevaisuudessa. 

 

Kohdalle osunutta rakkautta en hylkäisi ikäeron takia, jos kumpikin osapuoli on kunnolla aikuinen. 

 

N45

Minä en lähtisi ajattelemaan ikäerosuhdetta siitä näkökulmasta, millainen ikäero on nyt, vaan pidemmällä tähtäimellä:

-Puoliso olisi 68 v ja eläkkeellä, sinä 53 v ja työuraa edessä vielä toistakymmentä vuotta. Millaista arki olisi, jos puoliso on kotona ja sinä tiiviisti työelämässä? Kuka hoitaa kotityöt, kotona oleva puoliso vai molemmat? 

-Puoliso on 83 v ja sinä eläkeläinen 68 v. Sinulla olisi vihdoin vapaus elää miten huvittaa. Riittääkö puolisollasi terveyttä/jaksamista yhteisiin menoihin? Tai jos puoliso on huonossa kunnossa, mitä sinä teet? Ryhdytkö omaishoitajaksi?

-Sinä olet 83 v, kremppaakin on. Puoliso on 98 v, jos hän on elossa. Puoliso on huonossa kunnossa, tarvitsee jatkuvaa apua. Onko sinusta hoitamaan? Vai onko puoliso hoivakodissa, jaksatko käydä katsomassa? Tai jos puoliso on kuollut jo aiemmin, niin elelet leskenä.

Laskea ap ei ainakaan osaa, liekö jo hänelläkin dementian oireita. 40+15 on kylläkin 55 eikä 54.

Ei ole, sillä naiset rupsahtavat huomattavasti nuorempina. 40 vuotiaalla naisella on mm sipulitissit joita katsoessa ja koskettaessa alkaa itkettämään.  😭

De Facto.