IVF-hoito menossa ja mieheni itsekäs käytös. Nytkö todellinen luonne paljastui?

Eroa. Tein itse virheen ja hankin lapsia, typeryyttäni jopa kaksi, vastaavanlaisen miehen kanssa. Pieniä merkkejä oli nähtävissä, mutta 99% mukavuus voitti. Syyllistin myös itseäni, tyyliin mitäpäs menin korottamaan ääntäni, vaikka fakta oli, että sen perusteella ei kenenkään aikuisen ihmisen pitäisi vetää päiviä kestävää mykkäkoulua.

Kyllä kadutti, kun toisella lapsella oli paha koliikki, ja kaiken sen yövalvomisen (jonka hoidin tietysti yksin eri huoneessa, miestä kun väsytti) päälle mies kävi paiskomassa ovia ja huutamassa, miksi en saa sitä kersaa hiljaiseksi. Eikä ole yhtään sen ymmärtäväisempi ja pitkäpinnaisempi vieläkään. Taaperoiden pitäisi hillitä ja hallita omat tunnemyrskynsä, koska miehellä menee heti hermo jos hänelle kiukutellaan jne. 

Ei ole isäainesta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat vielä keskustella miehesi kanssa, mä aloittaisin ehkä siitä, että kysyisin suoraan haluaako mies vielä lapsen vai onko tullut katumapäälle. Muistuttaisin miestä myös siitä, että hän lupasi auttaa piikittämisessä, koska sua pelottaa neulat, ja vaatisin miestä pitämään lupauksensa. Yrittäisin keskustella siitä, että hormonit, joita piikität teidän yhteisen lapsen vuoksi, saa sun pään sekaisin ja että kaipaat mieheltäsi tukea, vaikka ymmärrätkin, että tiuskiminen on ikävää. Jos mies ei auta sua piikittämään tai pysty/halua olla tukena, lopettaisin hoidot saman tien. 

Henkilökohtaisesti en kertomasi perusteella kuitenkaan uskaltaisi enää kyseisen miehen kanssa lasta yrittää, vaan eroaisin, mutta toki itse tunnet miehesi paremmin kuin mitä muutamasta viestistä voi ulkopuolisena päätellä. 

Sä olet arvokas, ja jos jonkun, niin puolisosi, mahdollisten lastesi tulevan isän, tulisi kohdella sua hyvin ja

Mieskö mies ole arvokas, jota puolison pitäisi kohdella hyvin ja rakastavasti? Miksi hyvä kohtelu suhteessa toimii vain toiseen suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka selittävät ettei hormonien pidä antaa vaikuttaa käytökseen, niin kokeilkaapa itse olla vahvoissa hormonihöyryissä. Se määrä hormonia mitä kehoon pistetään saa ihan kenen tahansa päässä vippaamaan eikä itsehillintä vain onnistu. Puolison pitää ymmärtää tämä ja kyseessä on kuitenkin väliaikainen tila. Se pitää kestää koska palkintona voi sitten olla se vauva.

Eli töissäkö kaikki hoitoja ottavat sekoilevat jä räyhäävät päivät aamusta iltaan, ilman pidäkkeitä?

Vai otetaanko hoitoja varten kuukausia palkatonta lomaa?

Lähtikö vähän laukalle spekuloinnit? Jos vähän tiuskaisee, niin se ei ole mitään aamusta iltaan räyhäämistä. Eli älä jaksa trollata.

Myöskään se, että hormonipäissään vähän tiuskaisee ei oikeuta sitä toista pitämään päivien mykkäkoulu kuin mikäkin lapsi.

Älä tee mieslapsen kanssa lapsia. 

Tilanne perheessänne on muuttunut ja sinulla oma vointi & hoidot tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Ehkä mies ei sitä ymmärrä tai hänen on vaikea hyväksyä muuttunutta tilannetta tai ei pidä sitä tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka selittävät ettei hormonien pidä antaa vaikuttaa käytökseen, niin kokeilkaapa itse olla vahvoissa hormonihöyryissä. Se määrä hormonia mitä kehoon pistetään saa ihan kenen tahansa päässä vippaamaan eikä itsehillintä vain onnistu. Puolison pitää ymmärtää tämä ja kyseessä on kuitenkin väliaikainen tila. Se pitää kestää koska palkintona voi sitten olla se vauva.

Pitää ymmärtää ja pitää kestää. Jaha.

Mitä jos lähtisit siitä, että sinä pyydät mieheltäsi anteeksi kiukutteluasi. Sen jälkeen kerrot, että sinä pahoitit mielesi myös miehen käytöksestä. Sitten keskustelette kahdestaan miten tästä jatkatte. Sinä aloitat keskustelun kertomalla, että aiot pohtia miten voisit korjata omaa käytöstäsi niin ettet jatkossa kiukuttele, vaikka miten olisi hormonihoidot menossa. Sen jälkeen voisit kertoa miehellesi miltä ne hormonit sinussa tuntuvat. Siis fyysisiä oireita kerrot. Annat miehellesi näin mahdollisuuden myös pyytää anteeksi, mutta samalla näytät hänelle, että myös sinä otat vastuun toimistasi ja sanoistasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka selittävät ettei hormonien pidä antaa vaikuttaa käytökseen, niin kokeilkaapa itse olla vahvoissa hormonihöyryissä. Se määrä hormonia mitä kehoon pistetään saa ihan kenen tahansa päässä vippaamaan eikä itsehillintä vain onnistu. Puolison pitää ymmärtää tämä ja kyseessä on kuitenkin väliaikainen tila. Se pitää kestää koska palkintona voi sitten olla se vauva.

Eli töissäkö kaikki hoitoja ottavat sekoilevat jä räyhäävät päivät aamusta iltaan, ilman pidäkkeitä?

Vai otetaanko hoitoja varten kuukausia palkatonta lomaa?

Lähtikö vähän laukalle spekuloinnit? Jos vähän tiuskaisee, niin se ei ole mitään aamusta iltaan räyhäämistä. Eli älä jaksa trollata.

Myöskään se, että hormonipäissään vähän tiuskaisee ei oikeuta sitä toista pitämään päiv

Ap ei ole avannut mitä hän tarkalleen sanoi. On voinut olla mietoa, on voinut olla sikamaisen törkeää.

Henk.koht. omissa suhteissani en ole mitään "vähän tiuskimista" pidempään katsellut, kun kuitenkin suuri osa naisista osaa käyttäytyä aikuismaisesti.

Ei ole mitään syytä haaskata elämäänsä keskenkasvuisen naislapsen henkisenä oksennusämpärinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos yritän vielä kerran selittää hänelle, että miksi hän ei voi käyttäytyä noin. Mitä sanoisin? Minulla ei ole enää ideoita.

Ap

Tämä kommentti paljastaa tämän provoksi. Ei kukaan voi olla noin tyhmä, että harkitsisi vielä muka jatkoa tuollaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hankkisi lapsia tuollaisen miehen kanssa.

Ap, anna nyt vaan palaa. Hanki itsellesi lapsi jos sinulla IVF on kyseessä. Tilanne varmasti koettelee teitä molempia , mutta se on ohimenevää. Anna itsellesi ja myös miehellesi aikaa. Aika näyttää mitä tapahtuu ja millainen isä ja äiti teistä tulee. Lapsi tarvitsee myös isän. 

Onnea matkaan. Joskus ja aika usein hankalat tilanteet koettelevat suhdetta. Jos ne kestävät tämän,  niin monen muunkin haasteen.

Huh mitä tekstiä. Todellisuudessa voi olla niin, ettei näille ole annettu lasta luomusti, koska heidän ei pidä saada yhteistä lasta. Luonto toimii joskus näinkin. Ihan itse kokenut; kun parisuhde vaihtui olin raskaana alta puolen vuoden. Edellisen kanssa ei onnistunut.

Hukkaan ne hoidot menee, jos miehesi piikittää ne lääkkeet mitkä sinun pitäisi saada.

Nämä jotka ihan tosissaan täällä selittävät etteivät hormonit vaikuta naisen psyykeen ja käytökseen voisivat lukaista tietoa ihan tavallisesta PMS:sästä ja vähän vakavammasta PMDD:stä. On myös tutkittu ja todettu että varsinkin naisilla juurikin hormonien vaihtelut laukaisevat helpommin ahdistus-ja masennuskohtauksia. Pahimillaan psykooseja. Että ei kannata jauhaa haskaa asioista josta ei tiedä..

Itsekin useamman ivf hoidon läpikäyneenä, miehen näkökulmasta, sanoisin näillä lähtötiedoilla että vikaa on teissä molemmissa.

Miehen rooli ei näissä ole kovin häävi, saat kannatella hermokimppua puolisoa ja kestää ne kaikki paskamyrskyt mitä niskaan sataa, etkä mistään saisi pahoittaa mieltäsi.

Klinikalla hakkaat hanskaan muovisen jukkapalmun katveessa ja kassan kautta taas jokusen tonnin köyhempänä. Etkä lopputulokseen voi vaikuttaa millään tavalla.

Usko tai älä, myös miehillä on tunteet. Mieskin voi kokea hämmennystä, pelkoa, stressiä, jännitystä, epävarmuutta.

"Hänen ainoa tehtävä olisi olla mulle kiva hetken aikaa.."

Lopeta miehesi väheksyminen. Keskustelkaa.

Hei nyt nyt...ihan sama mitä """kaa jauhetaan tasa-arvosta tai hormoneista. Heillä oli sopimus, että MIES piikittää. Vetää herneet ja heti vastuut jää hoitamatta. Ei tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioissa aina kaksi puolta. 

Mieti myös omaa käytöstäsi, miltähän miehestä tuntuu ajatus, että yritätte lasta, ja sinä tiuskit hänelle pahoittaen mielensä?

Vikaa on yleensä aina molemmissa, mutta omat virheet ovat jotenkin muka vähäpätöisempiä tai ymmärrettävämpiä, kuin sen toisen. Eikö? Näin toimii epätäydellinen, inhimillinen ihmismieli... 

Tsemppiä. Puhukaa, sovussa ja raihallisesti.

Oletko nainen? Ymmärrätkö miltä tuntuu kun mieliala heittää häränpyllyä hormoneiden takia ja omaa ärtymystä tai muita tunteita ei voi hallita? Tällöin miehen tehtävä on olla tukena ja vaikka muistuttaa naista, että minulle ei tarvi puhua noin. Mutta Ap:n mies vetää herneet nenään ja kohtelee huonosti. Lapsellista. 

Hormonit ei ole tekosyy tiuskia ja sitten märistä kun itse tiuskii. Aikuinen ihminen osaa kyllä tunteensa hillitä. Olen neljän lapsen äiti ja kyllä minulla on ollut vaihdevuodet jo viisi vuotta, silti en tiuski enkä huuda muille 

Vaihdevuodet on ihan eri asia kuin se, että ihmiseen tuikataan elimistön ulkopuolelta moninkertaiset määrät (elimistön omaan tuotantoon verrattuna) hormonia, jonka on tarkoitus vaikuttaa nopeasti.

Muutenkin nämä "minulla ei ole niin ei voi kenelläkään muulla olla"- tasoiset logiikat eivät ole kovin tieteellisiä faktoja jos sitä peilataan isompaan otantaan

"Ei naisella ole hormonikiertonsa tai minkään muunkaan syyn takia vapaalippua olla käyttäytymättäkuin aikuinen.

Jos hoitoja ottava pystyy töissään käyttäytymään normaalisti, niin pystyy kotonakin - ei vain halua."

No siis IVF-hoidot on hyvin raskas erikoistilanne elämässä ja kun on ensin tsempannut töissä, niin jos kotona väsyneenä lähtee vähän laukalle, niin ehkä se toinen osapuoli, jonka ei tarvitse laittaa kehoaan ko. myllyyn voisi yrittää olla hieman ymmärtäväisempi. Jos siis puhutaan satunnaisista tiuskimisista eikä sen vakavammasta. Enkä siis tarkoita sitä että toisen käytös pitää vain kestää, vaan siihen voi suhtautua paremmin. Jos esim. lapsi rissaa, niin ei vanhempi pidä mykkäkoulua tai hauku ja huuda. Tällaisessa erikoistilanteessa kypsä aikuinen antaisi kumppanilleen armoa ja lempeyttä. 

Ei lasta ton äijän kanssa pls. Hyvä, että kärähti ennen raskautta. 

Vaihdevuodet on ihan keksitty juttu. Pelkkä tekosyy. Mulla ei ole ollut, niin ei sullakaan voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Hei nyt nyt...ihan sama mitä """kaa jauhetaan tasa-arvosta tai hormoneista. Heillä oli sopimus, että MIES piikittää. Vetää herneet ja heti vastuut jää hoitamatta. Ei tulevaisuutta.

Jos muija on niin vätys ettei tuossa tilanteessa osaa piikittää ite tai käydä lääkäriasemalla hoitsun piikitettävänä, on parempi etteivät lisäänny ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka selittävät ettei hormonien pidä antaa vaikuttaa käytökseen, niin kokeilkaapa itse olla vahvoissa hormonihöyryissä. Se määrä hormonia mitä kehoon pistetään saa ihan kenen tahansa päässä vippaamaan eikä itsehillintä vain onnistu. Puolison pitää ymmärtää tämä ja kyseessä on kuitenkin väliaikainen tila. Se pitää kestää koska palkintona voi sitten olla se vauva.

Pitää ymmärtää ja pitää kestää. Jaha.

Kyllä. Jos haluat naisen kanssa lapsen ja yhdessä päätätte hankkia sellaisen vaikka IVF-hoitojen avulla, jossa naiseen piikitellään hurjia hormonimääriä jotta hän voisi ehkä tulla raskaaksi ja sen jälkeen kantaa vauvaa sisällään 9kk ja sen jälkeen puskea se vaginansa kautta maailmaan ja sen jälkeen ravita se vauva oman kehonsa tuotoksilla samalla kun jokainen toiminto vaatii erilaisen hormonimyrskyn, niin kyllä. Sinun tehtäväsi miehenä on ymmärtää ja kestää jos kaiken tämän läpikäyvä nainen tiuskaisee sinulle muutaman kerran.