Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko masennuksesta selvitä
05.01.2025 |
En oikeasti enään tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Olen ollut masennuksen ja ahdistuksen kanssa tekemisissä milloin enemmän milloin vähemmän 13-vuotiaasta asti ja olen nyt 27-vuotias. Taustalla ptsd puolta myös.
Olen vakituisessa työssä ollut jo lähemmäs 5 vuotta, en käytä päihteitä ja käyn terapiassa säännöllisesti sekä olen masennuslääkityksellä (joka on yhtä tyhjän kanssa). Perhe ja työ on ollut ainoat jotka pitänyt kiinni elämässä, muussa tapauksessa tämä olisi päättynyt jo ajat sitten.
Nyt masennuksessa ja ahdistuksessa tulleet harhat ja fyysiset oireet pinnalle. Syödä en ole pystynyt (paino laskenut tämän johdosta paljon), elämänilo on hyvin hataralla pohjalla ja tuntuu että flippaan hyvin pian.
Miten muut jakselette ja jos täällä on joku jolla jotain selviämisvinkkejä niin arvostaisin kovasti.
Kommentit (23)
Olin nuorempana masentunut, nyt en ole. Nykyään pyrin syömään säännöllisesti ja otan päivittäin vitamiiniporeen. Myös uni on tärkeää. Uskon, että noilla keinoin pärjään taas talven yli. Kevättä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha olettaa aina sitä että tulee olemaan kokoajan iloinen, se on iihan mahdotonta jos on kokenut oikeasti syvän masennuksen ja muutenkin elämän huonomman puolen. Ei sitä jatkuvaa iloa kannata edes jahdata koska sä et tuu koskaan saavuttaa sitä oikeasti. Se mitä sä voit saavuttaa on ymmärrys ja oman itsensä tunteminen, sitä kautta sä pystyt tulemaan sinuksi niiden asioiden kanssa mikä taas helpottaa elämässä kaikkea muuta.
Kannattaa myös ottaa tosissaan nämä asiat kun puhutaan liikunnan lisäämisestä, hyvästä ruokavaliosta, päihteettömästä elämästä jne koska jos sä olet oikeasti ollut masentunut niin viimenen asia mitä sun pitäisi tehdä on elää kuin sika hunningolla kitaten jotain viinaa. Se nimittäin vie aina takas sinne mistä on tultukkin.
Voi. Mulla masennus kulminoitui kolmeen itsemurhayritykseen ja ensiapuun. Kun selvisin niistä ja sain traumat ja kaikki selvitettyä niin ei ole enää masentanut. Tämä oli pian 10 vuotta sitten.
Ptsd-puolessa on myös erikoista että olen puhunut tästä eri tahojen kanssa ja käynyt terapiassa läpi mutta tuntuu että on jotenkin syvästi juurtunut pään sisälle.
Voin siitä kertoakin, olin koulukiusattu eskarista ammattikouluun joten tuntuu vähän että lapsuuden/nuoruuden kokemukset muokannut persoonaa hyvin vahvasti. Ja ptsd ei enään edes ole niin pahaa mitä se on ennen ollut, liittyy enemmän visuaalisiin ja ääniharhoihin nykyisin.
Aloittaja
Pura nyt hyvä ihminen (HITAASTI) se lääke pois kun siitä ei ole hyötyä, todennäköisesti pelkkää vakavaakin haittaa vain. Saatko hetkellisiä kiksejä ja hyvänolontunnetta mistään vai onko kaikki samaa harmaata ahdistusta ja masennusta koko ajan enemmän tai vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko terapiassa tullu selväksi mikä sitä masennusta aiheuttaa?
Jos lääkitys ei toimi, pitää kokeilla jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain sairaslomaa ja lähdin etelään. Aurinko, raitis ulkoilma ja runsas liikunta piristi mieltä kummasti. Siihen loppui yhtäkkiset itkukohtaukset keskellä katua räntäsateessa. Eivätkä ole sen koommin palanneet.
Noin se psykiatrinen rattaisto tekee kroonikkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pura nyt hyvä ihminen (HITAASTI) se lääke pois kun siitä ei ole hyötyä, todennäköisesti pelkkää vakavaakin haittaa vain. Saatko hetkellisiä kiksejä ja hyvänolontunnetta mistään vai onko kaikki samaa harmaata ahdistusta ja masennusta koko ajan enemmän tai vähemmän?
Sellaiset hyvän olon tunteet on nykyään hyvin harvassa. Ja olen huomannut että yksinolo ei ole todellakaan hyväksi kun on negatiivinen pääkoppa. Lääkkeitä olen myös pitkään harkinnut että lopettaisin mutta pelko ehkä siitä että meneekö huonompaan suuntaan vaan olo. Esim. Ketipinorilla jolla olen ollut pidempään lopetus sivuvaikutukset ovat olleet ihan hirveitä.
Ja siis myös että elämäntapani ovat ihan ok, käyn säännöllisesti ulkona, syön terveellisesti mitä nyt vähemmän nykyään (tokko masennus syynä), päihteitä en käytä lainkaan. Sosiaaliset suhteet ovat olleet vaikeita lapsuudesta lähtien.
Voimia<3 ehkä lääkkeet ovat väärät? Olet arvokas ja sinua moni rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain sairaslomaa ja lähdin etelään. Aurinko, raitis ulkoilma ja runsas liikunta piristi mieltä kummasti. Siihen loppui yhtäkkiset itkukohtaukset keskellä katua räntäsateessa. Eivätkä ole sen koommin palanneet.
Kaamos väsy_kö? Ootko vielä etelässä? Pitkä masennus on eri asia.
Myös minulla on ollut mielialalääkkeen haittavaikutuksena aistiharhoja ja ahdistuneisuutta. Ne olivat pahempia kuin itse masennus, johon lääkitys määrättiin. Lääkityksen lopetettuani olin "vain" masentunut. Se helpottui, kun löytyi sopiva lääke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain sairaslomaa ja lähdin etelään. Aurinko, raitis ulkoilma ja runsas liikunta piristi mieltä kummasti. Siihen loppui yhtäkkiset itkukohtaukset keskellä katua räntäsateessa. Eivätkä ole sen koommin palanneet.
Minäkin oli lähemmäs kaksi kuukautta saikulla masennuksen takia mutta tuntuu että niin hullulta kuin saattaa kuullostaa että työssä oleminen olisi ollut paljon järkevämpää.
Tuntu kun ois ollut omassa kuplassa koko sen ajan ja koko ajan sai anoa lisää kun sai vaan viikon kerralla mikä aika naurettavaa. Ehkä työstä saa jotain säännöllisyyttä ja merkityksen tunnetta. Mutta kiva kuulla että sulla mennyt paremmin :)
Aloittaja
Itselläni oli niin, että olin nuorena masentunut pitkään. Noin 15-30-vuotiaana. Sen jälkeen en ole ollut. Omalla kohdalla luulen tuohon vaikuttaneen matalan hemoglobiinin myös ja alhaisen varastorauta-arvon. Jokaisen masentuneen pitäisi tämä tarkistaa, samoin kilpirauhasarvot. Nämä aiheuttavat masennuksen ja ahdistuksen kaltaisia oireita ja ovat hyvin tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko terapiassa tullu selväksi mikä sitä masennusta aiheuttaa?
Alunperin aloitin terapian työuupumukseen mutta sitten siellä käsiteltiin myös esim. Tuota trauma mikä toki on juurisyynä moneen ongelmaan. Ehkä työuupumus oli yksi mikä sitten pukkasi masennusta vielä entisestään. Työpaikka on itselle kyllä kovin tärkeä mutta myös raskas (olen sosiaalityössä, kuinka ironisra ;D).
Työpaikan vaihtoa olen katsomut ja myös vastaamaan koulutustani mutta vielä ei ole tullut kuin jotain random sijaisuus/pikku pätkä töitä mikä ei itselle taloudellisesti ole järkevää, tämä kun on vakituinen pesti. Opiskelua en edes ajattele tässä vaiheessa ja voimavarat eivät ole siinä kunnossa.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pura nyt hyvä ihminen (HITAASTI) se lääke pois kun siitä ei ole hyötyä, todennäköisesti pelkkää vakavaakin haittaa vain. Saatko hetkellisiä kiksejä ja hyvänolontunnetta mistään vai onko kaikki samaa harmaata ahdistusta ja masennusta koko ajan enemmän tai vähemmän?
Sellaiset hyvän olon tunteet on nykyään hyvin harvassa. Ja olen huomannut että yksinolo ei ole todellakaan hyväksi kun on negatiivinen pääkoppa. Lääkkeitä olen myös pitkään harkinnut että lopettaisin mutta pelko ehkä siitä että meneekö huonompaan suuntaan vaan olo. Esim. Ketipinorilla jolla olen ollut pidempään lopetus sivuvaikutukset ovat olleet ihan hirveitä.
Ja siis myös että elämäntapani ovat ihan ok, käyn säännöllisesti ulkona, syön terveellisesti mitä nyt vähemmän nykyään (tokko masennus syynä), päihteitä en käytä lainkaan. Sosiaaliset suhteet ovat
Ketipinorin viekkarit voi olla todella vaikeat. Itse söin unettomuuteen pari vuotta 50-75mg annoksella ja vaikka lopetin hitaasti oli 6kk vaikeat vieroitusoireet. Mutta aiheutti masennusta, tuskaisuutta, rytmäreitä, ummetusta jnejne. joten todellakin oli kova motivaatio päästä eroon. Työkuntoinen en vieroituksessa todellakaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Turha olettaa aina sitä että tulee olemaan kokoajan iloinen, se on iihan mahdotonta jos on kokenut oikeasti syvän masennuksen ja muutenkin elämän huonomman puolen. Ei sitä jatkuvaa iloa kannata edes jahdata koska sä et tuu koskaan saavuttaa sitä oikeasti. Se mitä sä voit saavuttaa on ymmärrys ja oman itsensä tunteminen, sitä kautta sä pystyt tulemaan sinuksi niiden asioiden kanssa mikä taas helpottaa elämässä kaikkea muuta.
Kannattaa myös ottaa tosissaan nämä asiat kun puhutaan liikunnan lisäämisestä, hyvästä ruokavaliosta, päihteettömästä elämästä jne koska jos sä olet oikeasti ollut masentunut niin viimenen asia mitä sun pitäisi tehdä on elää kuin sika hunningolla kitaten jotain viinaa. Se nimittäin vie aina takas sinne mistä on tultukkin.
On kokemusta masennuksesta ja on kokemusta onnellisuudesta. Totta on, kukaan ei voi olla koko ajan iloinen tai onnellinen, mutta totta hemmetissä sitä kannattaa jahdata. Olin kaksi vuotta onnellinen, vaikka olin työtön. Minulla oli hyvää seuraa, joka välitti minusta, ja josta välitin kovasti. Eikä onnellisuuteni siihen päättynyt, pääsin töihin, ja nyt liioittelen, mutta maailman parhaaseeen työpaikkaan. Tosin vain yhdeksitoista kuukaudeksi.
Totta on myös tuo ymmärrys osio, ja siihen lisäisin vanhan viisauden:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Muistaakseni tämä sama toistuu itämaisissa filosofioissa ilman Jumalaa. En lähde viettämään iltaani googletellen lähteitä.
Masennukseen on keksitty lääke. RAHA.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi ratkaista se ptsd ja sitä kautta ymmärtää ettei mikään mennyt määrittele ja määrää sinua.
Toisilla auttaa terapia, toiset saavat avun psykedeeleistä. Jotkut vain ratkovat asian päänsä sisällä, ilman ulkoista tukea.
Pääasia olisi muuttua aktiiviseksi tekijäksi sen sijaan että yrittää selvitä uhrina.