Puoliso vai lapset, kumpi on sinulle aina se ykkönen?
Kumman valitset, jos on pakko? Eli kumpi saasinun lojaalisuutesi itsestäänselvyytenä?
Minulle tämä on helppo. Valitsen lapset. Aina ensin lapset. Enkä myöskään haluaisi puolisoa joka valitsisi minut ennen yhteisiä lapsiamme.
Kommentit (73)
Lapsia ei ole. Mutta jos pitäisi valita kumpi kuolee, mies vai minä, niin haluaisin ehdottomasti kuolla itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö elämästä vaikeampaa kuin se on. On tilanteita, joissa puoliso menee edelle, ja toisia tilanteita, joissa lapset. Muuten elät kaavamaisesti eli typerästi. Mikään moraali ei vaadi sellaista, vaan aina sääntöjä pitää soveltaa ja arvioida jokaisen osapuolen tarpeiden painoarvo tilanteessa. Muuten hemmottelet toista osapuolta ja kuset toisen kintuille, eikä se tee kenellekään hyvää.
Harva meistä joutuu oikeasti tilanteeseen, jossa pitää valita lasten tai puolison henki. Moni toki joutuu valitsemaan väärin, koska arvioi tilanteen väärin. Kuten esimerkiksi juoponhyysäysvalinnat, joissa oikeasti vain selitetään omia pelkoja parhain päin. Pitää arvioida, mitä eri osapuolille tapahtuu eri valintojen seurauksena, ja pitää olla valmis arvioimaan uudelleen jos arvio oli typerä.
Ymmärsin kysymyksen niin, että siinä tarkoitettiin pelkästää
Olen eri, mutten mitenkään oikein pysty asettamaan niin erilaisia rakkauksia suuruusjärjestykseen. Kumppanini on paras ystäväni ja 20 vuoden jälkeen edelleen romanttisen ja eroottisen kaipuuni kohde, hänen kanssaan on kivempaa kuin lasten kanssa. Lapsemme taas ovat suurimman hoivamme kohteita, ja vastuu heistä on ääretön. Koko heidän elämänsä on meistä lähtöisin, ja heidän tarpeensa menevät aika etusijalle. Mutta heitä täytyy myös komentaa ja kasvattaa, mikä on työtä.
Mielestäni tämä on ihan yhtä epäreilu kysymys kuin että kuka lapsista on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä on ihan yhtä epäreilu kysymys kuin että kuka lapsista on tärkein.
Epäreilu? Mies on lapsista se vähiten tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso. Ymmärrän kyllä niitä jotka vastaavat lapset, mutta näen asian niin että minä ja puoliso olemme se yksikkö joka on mahdollistanut lapset ja jonka välinen yhteys rakentaa hyvinvoinnin myös lapsille. Puolisoon olen myös sitoutunut ikuisesti, lapset ovat meillä vain lainassa... He sitoutuvat sitten johonkin muuhun, toivottavasti myös puolisoihinsa tulevaisuudessa jos sellaista elämää haluavat.
Palavasta talosta pelastat siis vain puolisosi ja jätät pienet lapsesi? Okei.
Ap ei maininnut palavaa taloa. Montako kerkeät pelastaa edes itsesi lisäksi?
Toki puoliso on tärkein, ainakin minulle. Lasten hankkimisen tärkein pointti kai on se, että sitten kun liitto päättyy joko eroon tai kuolemaan, niin sitten on edes ne lapset lohtuna ja ikään kuin muistona kumppanista.
Kyllähän lasten on realiteetit opittava. Ei lapsi tai lapsen mielipiteet voi puolisoni eli lasteni isän mielipidettä/auktoriteettia jyrätä. Typerä aloitus. Kunnioitus lähtee vanhemmista.
Kun mieheni haluaa viettää kanssani kahdenkeskistä aikaa, valitsen hänet ennemmin kuin lapsen kanssa kahdenkeskinen aika. Mikäli ap et ymmärrä, otetaan rautalanka!
En ymmärrä kysymystä. Missä tilanteessa tämä valinta pitäisi tehdä?
Minulla aikuiset lapset. Pelastaisin heidät ensin palavasta talosta. Mutta kun mietitään, kenen otan varojen puutteessa mukaan lomamatkalke, niin puolisi menee ensimmäisenä.
Ymmärsin kysymyksen niin, että siinä tarkoitettiin pelkästään tunteita eikä ollenkaan moraalia tai käytännön järjestelyitä.