Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso vai lapset, kumpi on sinulle aina se ykkönen?
05.01.2025 |
Kumman valitset, jos on pakko? Eli kumpi saasinun lojaalisuutesi itsestäänselvyytenä?
Minulle tämä on helppo. Valitsen lapset. Aina ensin lapset. Enkä myöskään haluaisi puolisoa joka valitsisi minut ennen yhteisiä lapsiamme.
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri kategorioissa. Pieniä lapsia pitää hoivata, opastaa. Miestä ei. Rakastaminen poikkeaa lasten ja miehen kohdalla. Ei voi rinnastaa.
Tässä on sekin pointti, että lapsia rakastaa aina, vaikka he olisivat millaisia. Puolison kohdalla tällaista ehdotonta rakkautta ei ole - ja se olisi jopa epätervettä, jos puolisoa rakastaisi aina, vaikka tämä tekisi mitä. Jos puoliso hylkäisi, siitä pääsisi todennäköisesti yli ja voisi löytää uuden puolison (eikä kaipaisi enää vanhaa). Lapsia taas ei voisi korvata toisilla, ja heitä kaipaisi aina, jos hylkäisivät vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde tulee aina ensin, koska jos vanhemmat eivät voi hyvin, se näkyy lapsiin.
Emäntä tulee ennen lapsia.
Tuo tuskin pitää todellisuudessa paikkaansa. Jos talo palaa ja voit hakea sieltä vain muksut tai vaimon, haet kumminkin muksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde tulee aina ensin, koska jos vanhemmat eivät voi hyvin, se näkyy lapsiin.
Emäntä tulee ennen lapsia.
Tuo tuskin pitää todellisuudessa paikkaansa. Jos talo palaa ja voit hakea sieltä vain muksut tai vaimon, haet kumminkin muksut.
Minä suuttuisin jos ukko valitsisi pelastaa minut eikä lapsiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan lasten iästä. Jos ovat alaikäisiä ja vielä vastuullani, ovat he tärkeintä. Mutta sitten kun ovat itsenäisiä aikuisia ja asuvat omillaan, pikkuhiljaa siitä puolisosta, elämänkumppanista alkaa tulla se elämän tärkein ja rakkain ihminen. Lapset toki edelleen myös rakkaimpia ja tärkeimpiä, mutta eri tavalla. He elävät aikuisen ihmisen omaa elämäänsä.
Itse äitinä valitsen lapset mutta valitettavasti mieheni valitsisi minut enemmän kuin yhteiset lapsemme. Mies on todella riippuvainen minusta, ei suostu menemään edes kauppaan ilman minun seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan lasten iästä. Jos ovat alaikäisiä ja vielä vastuullani, ovat he tärkeintä. Mutta sitten kun ovat itsenäisiä aikuisia ja asuvat omillaan, pikkuhiljaa siitä puolisosta, elämänkumppanista alkaa tulla se elämän tärkein ja rakkain ihminen. Lapset toki edelleen myös rakkaimpia ja tärkeimpiä, mutta eri tavalla. He elävät aikuisen ihmisen omaa elämäänsä.
Tätä elämänkumppania ei kuitenkaan välttämättä siinä vaiheessa enää ole saatavilla, jos on koko ajan aiemmin laittanut lapset aina kaikessa puolison edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset. He ovat minusta, rakkaudestani ja hoivastani riippuvaisia. Minulla on moraalinen velvollisuus ylittää itseni heidän vuokseen.
Olen itse lapseton, mutta mielestäni tuohon kysymykseen ei pitäisi vastata muuta kuin lapset. Jos niitä hankkii, ne pitää myös priorisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki olen lapsistani vastuussa eri tavalla kuin puolisostani, koska he ovat vielä alaikäisiä ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä. Toisaalta tunnen syntyneeni maailmaan puolisoani varten. Rakastan puolisoani yli kaiken ja lapsiakin rakastan ensisijaisesti siksi, että he ovat puolisoni lapsia.
Tää on tosi vaikea kysymys, mutta jos ajattelen, kenet pelastaisi/yrittäisin pelastaa palavasta talosta, merihädästä ym kamalasta, niin lapset, (vaikka he olisivatkin jo aikuisia). Jos tosipaikka tulisi ja pitäisi valita, että näätkö enää koskaan miestä tai vaihtoehtoisesti lapsia, niin valinta olisi vaikea, mutta taipuisin varmaan siihen, että haluaisin jatkossakin nähdä lapset. Tämä ei silti tarkoita, etteikö mies olisi tärkeä, kauan ollaan oltu yhdessä, mutta jotenkin lapset ehkä vaan vetää pitemmän korren. Toki toivon, että tätä ei koskaan tarvii tässä elämässä itse päätää.
Alue: Aihe vapaa
Se siitä lojaalisuudesta puolisoa kohtaan.