Miten voimme saada lesken pakotettua pois asunnosta, jota hän ei omista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin kuulostaa reilummalta. Mutta itse olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että vainajan leski on 50-vuotias. He ovat olleet aviossa 15 vuotta. Ei mun tai mieheni tee mieli maksaa hänen elämistään kun ei meille mitenkään tärkeä ihminen, eikä ole taetta että asunnon myymisestä sitten joskus saisi mitään voittoa. Nyt selvitetään, voiko perinnöstä luopua ilman että se jämähtää lapsemme niskaan, jolloin seuraukset meille olisivat tietenkin samat.

Kieltämättä todella epäreilu tilanne. Vainaja olisi voinut eläessään estää tämän sillä, että olisi testamentannut asunnon puolisolleen. Silloin olisitte saaneet mahdollisen muun perinnön, mutta asunto olisi jäänyt kokonaan lesken vaivoiksi.

Tämän tähden ikäihmisten, joilla molemmilla (tai ainakin toisella) ovat omat perilliset, ei kan

Tämä minustakin tuntuisi reilummalta. Ihmettelen näitä kommentoijia, joiden mielestä on kohtuutonta ettei perillinen haluaisi olla tässä tilanteessa vuosikymmeniä. Varsinkin jos vaihtoehtona olisi käynyt myös se, että leski saa koko hörskän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän voi myös ennaltaehkäistä: jos asunnosta vähintään osan on omistanut henkilön kuolinhetkellä joku muun kuin perittävä ja leski, ei leskelle jää hallintaoikeutta. Toisin sanoen esim. "uusissa" avioliitoissa voi turvata lastensa perinnön niin, että myy heille (ennen kuolemaansa) esim. 1% siivun ko. asunnosta. Tämä on tietenkin myöhäistä, jos perittävä on jo kuollut.

Miksi joku haluaisi varmistaa puolisolleen häädön mahdollisen kuoleman kohdatessa?

Joku, joka on mennyt naimisiin vain saadakseen ilmaisen taloudenhoitajan. 

Taloudehoitaja? Reilumpaa palkata sellainen. Tässä tarkoitetaan siis jonkun naishenkilön hyväksikäyttöä, saada  joku  panostamaan kaikkensa parisuhteen eteen, ja sitten konsteja päästä nopeasti eroon tästä estämällä häneltä lesken lain turvaamat oikeudet? HUHHUH.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän voi myös ennaltaehkäistä: jos asunnosta vähintään osan on omistanut henkilön kuolinhetkellä joku muun kuin perittävä ja leski, ei leskelle jää hallintaoikeutta. Toisin sanoen esim. "uusissa" avioliitoissa voi turvata lastensa perinnön niin, että myy heille (ennen kuolemaansa) esim. 1% siivun ko. asunnosta. Tämä on tietenkin myöhäistä, jos perittävä on jo kuollut.

Miksi joku haluaisi varmistaa puolisolleen häädön mahdollisen kuoleman kohdatessa?

Joku, joka on mennyt naimisiin vain saadakseen ilmaisen taloudenhoitajan. 

Taloudehoitaja? Reilumpaa palkata sellainen. Tässä tarkoitetaan siis jonkun naishenkilön hyväksikäyttöä, saada  joku  panostamaan kaikkensa parisuhteen eteen, ja sitten konsteja päästä

Miksei se mies voi testamentata hänelle kotia palkkioksi, miksi se on perillisten tehtävä palkita hänet? 

Jos ei ole varaa lakiosiin, jos asunto on ainoa varallisuus. Miehet, tehkää testamenttinne puolisoidenne hyväksi, niin lapsenne säästyvät näistä ikävistä odotustilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin kuulostaa reilummalta. Mutta itse olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että vainajan leski on 50-vuotias. He ovat olleet aviossa 15 vuotta. Ei mun tai mieheni tee mieli maksaa hänen elämistään kun ei meille mitenkään tärkeä ihminen, eikä ole taetta että asunnon myymisestä sitten joskus saisi mitään voittoa. Nyt selvitetään, voiko perinnöstä luopua ilman että se jämähtää lapsemme niskaan, jolloin seuraukset meille olisivat tietenkin samat.

Kieltämättä todella epäreilu tilanne. Vainaja olisi voinut eläessään estää tämän sillä, että olisi testamentannut asunnon puolisolleen. Silloin olisitte saaneet mahdollisen muun perinnön, mutta asunto olisi jäänyt kokonaan lesken vaivoiksi.

Tämän tähden ikäihmisten, joilla molemmilla (tai ainakin toisella) ovat omat perilliset, ei kan

Göran ja Pirkko asuvat kuitenkin yhdessä, joten heidän on täytynyt miettiä tämä asia jotenkin. Testamentti asiasta lienee tehty. Jotkut ovat kuiskineet, että avoliitto liittyy mahdollisesti Åke Lindmanin hautapaikkaan taiteilijakukkulalla, ja Pirkon oikeuteen tulla haudatuksi siihen.

Ette mitenkään. Laki suojelee leskeä näissä tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa muuten älytöntä, että on olemassa tuollainen oikeus. Minusta sen pitäisi olla määräaikainen tai sovittavissa oleva asia.

No eihän leskeä voi kadullekaan ajaa omasta kodistaan. Sen estämiseksi on tällainen asumis-oikeus kehitettykin. Leskihän jää asumaan puolisonsa kanssa omistamaansa asuntoon (tai vastaavaan, jos sellainen häneltä löytyy) , jota perilliset eivät ole maksaneet. Kauheata, että vieläkin voi tosiaan olla leskellä ja/tai edesmenneellä aikuisia "lapsia", jotka olisivat valmiita kylmästi heittämään äitinsä ulos saadakseen perintönsä. Luojan kiitos, että on leskellä asumis-oikeus.

 

Älä oleta, että leski omistaa asunnosta mitään. Näin ei välttämättä ole. Ei kukaan äitiään tai isäänsä ulos halua heittää, vaan myöhemmin kuvaan ilmestyneen verenimijän.

Todellisuus on tietysti ihan toisenlainen. Oman isäni kuollessa melko nuorena äitini oli viisikymppinen. Yksi sisaristani  teki kaikkensa saadakseen äidin heti häädettyä liki kolmekymmentä vuotta  puoleksi  myös äidin omistamasta talosta. Luojan kiitos lesken asema on vahva ja siskoni ahneus karahti kiville. Äiti eli liki satavuotiaaksi, joten siskoni katkeruus oli lopulta melkoinen.

Suomi on oikeasti täynnä ahneita lapsia, jotka olisivat valmiita häätämään omat vanhempansa omasta kodistaan nanosekunnissa, jos se siis olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa muuten älytöntä, että on olemassa tuollainen oikeus. Minusta sen pitäisi olla määräaikainen tai sovittavissa oleva asia.

No eihän leskeä voi kadullekaan ajaa omasta kodistaan. Sen estämiseksi on tällainen asumis-oikeus kehitettykin. Leskihän jää asumaan puolisonsa kanssa omistamaansa asuntoon (tai vastaavaan, jos sellainen häneltä löytyy) , jota perilliset eivät ole maksaneet. Kauheata, että vieläkin voi tosiaan olla leskellä ja/tai edesmenneellä aikuisia "lapsia", jotka olisivat valmiita kylmästi heittämään äitinsä ulos saadakseen perintönsä. Luojan kiitos, että on leskellä asumis-oikeus.

 

Älä oleta, että leski omistaa asunnosta mitään. Näin ei välttämättä ole. Ei kukaan äitiään tai isäänsä ulos halua heittää

 

Hän omisti puolet, eli täten myös vastasi kuluista ainakin osin. Minusta täysin eri asia kuin se, että joku jää vuosikymmeniksi käytännössä ilmaiseksi asumaan. Ihmettelen kyllä miten joku omaan äitiinsä noin suhtautuu. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä aika epäoikeudenmukainen juttu useinkin perillisten kannalta, etenkin jos joutuu maksamaan kalliita putkiremontteja tms. 

Mutta ei kai se leski siinä ihan ilmaiseksi saa asua, maksaa ainakin yhtiövastikkeen.

Me asutaan hyvässä taloyhtiössä. Neliöitä

on toistasataa ja yhtiövastike 280 e. Remonteista, mm putki, velka on 970 e kk. Mielelläni asuisin tässä maksamalla 280 e ja joku toinen loput

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa muuten älytöntä, että on olemassa tuollainen oikeus. Minusta sen pitäisi olla määräaikainen tai sovittavissa oleva asia.

No eihän leskeä voi kadullekaan ajaa omasta kodistaan. Sen estämiseksi on tällainen asumis-oikeus kehitettykin. Leskihän jää asumaan puolisonsa kanssa omistamaansa asuntoon (tai vastaavaan, jos sellainen häneltä löytyy) , jota perilliset eivät ole maksaneet. Kauheata, että vieläkin voi tosiaan olla leskellä ja/tai edesmenneellä aikuisia "lapsia", jotka olisivat valmiita kylmästi heittämään äitinsä ulos saadakseen perintönsä. Luojan kiitos, että on leskellä asumis-oikeus.

 

Älä oleta, että leski omistaa as

 

Kukaan ei myöskään ole lapsipuoli tai perijä omasta syystään. Sanoisin että leskeksi päätyvällä siinä on kuitenkin taustalla oma valinta mennä naimisiin. 

Kuolinjärjrstys ei ole oma päätös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko leskellä varaa asua siinä talossa, eli ainakin lämmitys, sähkö, vesilaskut, jätehuolto, kiinteistövero, tms.?

Kiinteistöveron maksaa omistaja.

Kiinteistöverolain (654/1992) mukaan lähtökohtaisesti omistaja on vastuussa kiinteistöveron maksamisesta. Sillä, jolla on kiinteistöön hallintaoikeus on kuitenkin velvollisuus suorittaa kiinteistövero, mikäli hänet katsotaan kiinteistön omistajan veroiseksi haltijaksi.

Tämä on kiinnostava keskustelu. Opin paljon.

Tiedän yhden tapauksen, missä on tällainen "nuori" leskirouva ja varmasti katkerat aikuiset perinnönsaajat. Leski varmasti sai taloudellista etua jo miehen elinaikana ja nyt sitten tämä asuntokysymys. Hän voi laskennallisesti elää kauemmin kuin edesmenneen miehensä lapset.

Se, mikä perillisiltä helposti unohtuu on, että leski hoiti heidän sairasta isäänsä viimeiset vuodet parhalla mahdollisella tavalla, 24/7.

Perilliset näkivät aina " liian" hyväkuntoisen isän, koska tän puoliso oli omaishoitaja, joka kannatteli suunnilleen miehensä elintoimintojakin. Ilman tätä mies olisi virunut päästään täysin terävänä vaipoissa jossain hoitokodin nurkassa kenties vuosia. Sydän kun kesti ja kesti. Nyt hän eli niiin täyttä elämää kuin sairaudeltaan kykeni loppuun asti.

Välillä pohdin haluaisivatko lapset että vanhemmst kohtelisivat heidän kumppaneitaan (uusia hekin, perheen ulkopuolisia) yhtä kylmästä kuin lapset vanhempiensa elämän kumppaneita? 

Lisäksi jos perintövero vaivaa niin siitä luopumista voi vaaleissa kannattaa. Toisaalta jatkuvasti inisette että ei saa poistaa koska rikkaat rikastuvat?

Itsellä saattaa olla tulossa tilanne jossa mieheni lapset pillastuvat jos mies kuolee ensin. Kuvittelevan että isänsä omistaa kokonaan asuntomme. Minä omistan puolet, lisäksi omistan puolison sijoitusasunnoista merkittävät siivut. Miehen osuus nykyisestä asunnosta on käytönnössä kokonaan velkaa.ä ja sijoitusasunnoissa on velkaa. Perikunnalla on pettymys edessä nettovarallisuuden arvossa ja siinä kuinka se nettovarallisuus jonka tuomasta elintasosta ovat nauttineet oikestaan onkin minun. Siinä sitten piipittävät lesken asumisoikeudesta. Todellakin aion asua ja saavat selvitä miten selviävät. Jos olisivat olleet mukavia niin  lunastaisin osuuden helpottaakseni heidän elämää mutta  vuosien mulkoilu ja omistajan elkein oleilu kodissani pistää miettimää. Lunastan sitten jos asunto on menossa pakkomyyntiin perikunnan velkojen takia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko leskellä varaa asua siinä talossa, eli ainakin lämmitys, sähkö, vesilaskut, jätehuolto, kiinteistövero, tms.?

Kiinteistöveron maksaa omistaja.

Hmm. Minä perin kesämökin ja äidilleni jäi hallintaoikeus. Verottaja lähetti aina laskun äidilleni.

Rakastimme toisiamme. Ei tarvinnut olla yksin kun sairastui. Tuli syöpä, yllättäen vahvalle miehelle. Saattohoidin, syleilin ja suutelin joka päivä. Syötin ja lääkitsin. Tytär ei tullut. Mutta kun hän oli kuollut, minut haluttiin pois. Olin vieras. Vaikka miehelleni tuttu ja rakas. Kylmä sydän oli tyttärellä, vaikka aina oli tervtullut ja isälleen tärkeä. Huomasin olleeni vain hyödyllinen ilmainen omaishoitaja hänelle. En mieheni puoliso.

Leski ei sina saa lupaa asua. Ystäväni Päivi meni yousen lesken Olavin ksnssa naimisiin. Asuivat Olavin omakotitalossa Xn kaupungissa. Tämä oli ollut myös Olavin ja hänen edesmenneen vaimonsa Pirjon ja heidän poikiensa Eetun ja Anssin koti.

Olavi 64v kuoli koronaan 2022. Eetu ja Anssi vaativat Päiviä muuttamaan pois heti koska he molemmat omistivat omakotitalosta neljänneksen Pirjon jälkeen. Olavi oli omistanut toisen puolen. Nyt Olavin jälkeen Pirjo omisti neljänneksen ja molemmat pojat (aidin perinnön lis isan osuudesta molemmat 1/8 osan.

Pirjo osti oman asunnon.

Vanhanaikaista lienee pikemminkin se, että Suomessa leski ei peri jos menehtyneellä on lapsia (koskee myös yhteisiä lapsia) ellei ole tehty testamenttia. Silloinkin lapsilla on oikeus lakiosaan ja välttämättä muuta perittävää omaisuutta kuin asunto ei ole.

Hyvin harvoin lapsi on ollut tavalla tai toisella kartuttamassa vanhempansa omaisuutta. Sen sijaan on yleisestä, että pariskunta on saanut kerättyä omaisuutta yhdessä, moni tyhjästäkin, osa esimerkiksi jopa 60 vuoden ajan.

Puolison lähtöjohtainen ohittaminen perinnön osalta Suomen laissa lienee liittynyt maatilojen jatkuvuuteen. Se ei ole enää tätä päivää.

Eri maissa on huomattava kun erilaisia käytäntöjä ja monissa muissa Euroopan maissa leski(kin) perii. Niinkin lähellä kuin Ruotsissa leski menee lasten edelle perimysjärjestyksessä ja lapset saattavat periä vasta tämän kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Rakastimme toisiamme. Ei tarvinnut olla yksin kun sairastui. Tuli syöpä, yllättäen vahvalle miehelle. Saattohoidin, syleilin ja suutelin joka päivä. Syötin ja lääkitsin. Tytär ei tullut. Mutta kun hän oli kuollut, minut haluttiin pois. Olin vieras. Vaikka miehelleni tuttu ja rakas. Kylmä sydän oli tyttärellä, vaikka aina oli tervtullut ja isälleen tärkeä. Huomasin olleeni vain hyödyllinen ilmainen omaishoitaja hänelle. En mieheni puoliso.

Mikä dramaattinen nyyhkytarina. Oikeuttaako tällainen mielestäsi asumaan toisten omistamassa asunnossa puoli-ilmaiseksi? Entä siinä tapauksessa, että omistaja joutuu itse talousvaikeuksiin esim. asunnon remonttikulujen takia? Kuinka pitkään tämä kiitollisuudenvelka kestää? Koko loppuelämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette saa mitenkään.

Ei mitenkään, jos lain kirjaimet lesken asumisoikeuteen täyttyvät. 

Onhan se toki keljumainen juttu perikunnalle, jos vanhempi on vanhoilla päivillään valinnut oikein nuoren puolison. Voi pk. joutua odottelemaan jopa 60 vuotta.

Ja se nuori puoliso tuo siihen uuden puolison ja siinä on sitten koko vieras suku asustelemassa perikunnan kiinteistössä. 

Oikein kivaa varmaan...paskalaki, joka pitäisi päivittää nykyaikaan!

Noin päin varmasti ketuttaa, mutta mietipä niin päin että jäät leskeksi ja joudut muuttamaan pois kodistasi koska perilliset haluavat lyödä sen lihoiksi.