Lue keskustelun säännöt.
Eilen tuli telkkarista dokumenttia vanhoilta ajoilta. Suomesta filminpätkiä. Kasvatus valmisti sotaan. Aloin miettiä.
04.01.2025 |
Aloin miettiä ja olen eilisestä saakka miettinyt tätä asiaa.
Niissä vanhoissa filminpätkissä Suomesta kerrottiin, että kouluissa ja vapaa- ajalla urheilu on tärkeää, jotta kasvaa vahvoja sotilaita.
Näytettiin tyttöjen jumppatuntia, siinä sanottiin, miten heistä tulee ahkeria lottia.
Selostettiin, miten näistä nuorista kasvaa suomen maanpuolustajia.
Entä nyt? Pitäisikö koulujen kasvatusta muuttaa maanpuolustushenkisemmäksi? Mielestäni kyllä.
Huomatkaa, että itärajan takana on lapsista kasvatettu jo vuosia tulevia sotilaita muokkaamalla ajatusmaailmaa.
Suomessa tarttis tehdä jotain tälle. Ei oo yhteiskunta auttamassa yksilöllisesti, jos sota alkaa. Se vaatii jokaiselta ponnisteluja.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Nää nykyajan kelan tuilla elävät pullamössö"miehet" jotka pelaa pleikkaa ja ei uskalla ahdistuksen takia ulos asunnostaan..sotaan vaan? Oli vähän eri meno tuohon aikaan ja siksi sodassa pärjättiinkin
No tämähän se. Työelämässä huomaa hyvin, koskee niin miehiä kuin naisiakin että mitään ei enää haluttaisi tehdä kun on epämukavaa ja aikuisille ihmisille joudutaan huomauttamaan ihan perusasioista nykyään. Työntekijät toimii opiskelijoiden vanhempina opettaen peruselämäntaitojankuten että töihin tullaan silloin kun vuoro alkaa. Ei nämä selviä ikinä sodassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nykyajan kelan tuilla elävät pullamössö"miehet" jotka pelaa pleikkaa ja ei uskalla ahdistuksen takia ulos asunnostaan..sotaan vaan? Oli vähän eri meno tuohon aikaan ja siksi sodassa pärjättiinkin
No tämähän se. Työelämässä huomaa hyvin, koskee niin miehiä kuin naisiakin että mitään ei enää haluttaisi tehdä kun on epämukavaa ja aikuisille ihmisille joudutaan huomauttamaan ihan perusasioista nykyään. Työntekijät toimii opiskelijoiden vanhempina opettaen peruselämäntaitojankuten että töihin tullaan silloin kun vuoro alkaa. Ei nämä selviä ikinä sodassa.
Sotakin on nykyään erilainen. Ei enää rämmitä hevosten kanssa metsissä. Nykypäivän sota ei vaadi enää samanlaista yleiskuntoa kuin 80v sitten !
Ajat ja ihmiset ovat muuttuneet sitten viime sotien. Ei ole enää samanlaista maanpuolustushalua. Tuolloin monet torpparit olivat juuri saaneet mökkinsä omistukseen, oli halu puolustaa omaansa.
Nykyään nuoretkin tietävät oikeutensa. Ennen uskottiin mitä ylhäältäpäin saneltiin. Osa sotilaista oli vain kiertokoulun käyneitä. Nöyrästi tekivät mitä käskettiin. Ja oli pakkokin. Muuten "omat " ampuivat.
Pekka ja Pätkä + kaulin Justiina valvoo. Ole siis kiltisti.
Sota kaikissa muodoissaan on rakaa ja tuomittavaa. Jos olisi tahtoa, voitaisiin asioista aina sopia jotenkin. Näin mun ihanteellisessa maailmassani. Sotaa ajaa, mm nopeiden voittojen toivo. Aina sodissa jotkut rikastuu ja paljon. Itsekkyys ja ahneus edellä ylin johto näitä katselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähitaistelussa eivät välttämättä pärjää, mutta naiset ovat miehiä parempia ampumaan.
Sotaa varten ei kyllä ketään tarvitse kasvattaa ! Aivan sairas ajatus! Oman tahdon nujertaminen maanpuolustuksen hyväksi ! Tuollainen aivopesu ei kuulu nykyaikaan.
Menkää Pohjois-Koreaan, jotka tuollaista kasvatusta ja aivopesua haluatte!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kuvatunlaisen kasvatuksen 60 luvulla. Vanhempani olivat syntyneet 1925 ja 1920. Äitini oli sodan syttyessä ollut 19v, isä 14v. Olivat omaksuneet kaikki Ylpön sodan jälkeiset kasvatusopit.
Lisäksi olivat uskovaisia. Olen vanhakantaisia sellaisia.
Kärsin vieläkin kasvatuksen ts alistamisen, oman tahdon murtamisen, väkivallan jne seurauksista. Nyt eläkkeelle jäädessäni on edelleen ahdistuslääkkeet. On paniikkihäiriötä jatkuvan rangaistuksen pelon seurauksena ymv. Kaltoinkohtelu näin vanhemmiten on edelleen mielessä.
Jouduin sekä koulu-että työpaikkakiusatuksi, en lainkaan ole osannut pitää puoliani. Työura oli kaikin puolin vaikea Aviopuolisokseni valikoitui sairaalloinen narsisti, kuten äitinikin oli. Erosin jo kauan sitten.
Psykiatri Martti Paloheimo puhuu kirjoissaan kotivammaisuudesta. Käsien vapina, kahvikuppineuroosi, voimakas ahdistus. Kaikki nämä ovat seurausta lapsuuden kaltoinkohtelus
Samanlaista minullakin. Piti olla reipas, arkuutta ja herkkyyttä paheksuttiin ja pilkattiin. Kuritusta tuli herkästi, vaikka yritti olla lähes näkymätön. Ehkä sota-ajan kovettamat vanhemmat olivat sitten tyytyväisiä, kun lapsi oli nujerrettu alistuvaksi ja kiltiksi. Se rooli oli sitten otettava niin koulussa kuin työelämässäkin, kun agressiiviset sortivat. Tuskin koskaan pääsee irti kaikista peloista, mutta erakoituneena tuntee olevansa ainakin turvassa. Ostin myös tämän Paloheimon kirjan ja monta asiaa alkoi selvitä.
Viime sodan aikaisilla ihmisillä oli hyvä yleikunto jo aivan syystä, että autoja ei ollut juuri kenelläkään. Ei ollut näin ollen koulukuljetuksiaan, vaan koulumatkat kuljettiin kävellen. Joissain paikoin veneillä, talvella hiihtäen. Joku häkäpönttö linja auto oli, mutta eihän kaikkiin paikkoihin ollut tieverkostoakaan.
Hiihtää osasi jokainen maaseudun asukas pakostakin.
Vasta 50-60 luvuilla esim Lappiin Kekkosen aikana tehtiin teitä lisää. Autot alkoivat yleistyä vasta sotien jälkeen. Samoin Ylpön kasvatusmenetelmät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tämä sotahulluus alkaa olemaan kyllä ihan sekopäistä. Sen sijaan, että ihmiset miettis miten sodalta vältyttäisiin, mietitään miten lapset saadaan aivopestyä. Saman tien taas (ilmeisesti tämä menee historiassa aina näin) kun sodan kokenut sukupolvi on poistunut manan maille, alkaa jälkipolvilla uho ja odotus seuraavasta sodasta.
Jätkä 52 vuotta
Etkö ollut vielä syntynytkään 1980- ja 1990-luvuilla kun puhut / kirjoitat nykyisestä "sotahulluudesta" ja että sotaveteraanisukupolven vielä eläessä 1900-luvun lopussa sellaista ei ollut?
Etkö muista noiden mainittujen vuosikymmenten ihan valtavaa armeijankäynnin ihailua, ei-aseellisen palveluksen kaikinpuolista alaspainamista ynnä ns. "demonisointia", sivareiden ja totaalikieltäytyjien uhkailua jopa suoranaisella fyysisellä väkivallalla, jatkuvaa armeijankäynnistä ja sotasankarijutuista paasaamista jne, jne, jne?
Ja missä Sinä ja muut noin väittävät sitä väittämäänne "sotahulluutta" näette nykyään ? Kas kun minä olen helpottunut juuri nimenomaan siitä, että sellaista sotahulluutta, jota oli minun koulu- ja nuoruusiässäni 1900-luvun kahdella viimeisellä vuosikymmenellä, ei nykyään enää ole (vaikka moni muu asia onkin mennyt huonommaksi).
Vai onko tuo jokin erikoinen naisnäkökulma jota mies ei voi ymmärtää?
Arvo Ylppöä täällä mainittu. Minä voin olla elämästäni kiitollinen hänelle. Toi keskoshoidon Suomeen. Vietin kolme kuukautta happikaapissa Lastenlinnassa ja jäin henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavan puistattava kasvatusmalli, todellista aivopesua saksalaiseen sota-ajan malliin.
Ei, et voi palata 1950-luvun koulutukseen.
Mutta entä Israelin kaltainen asevelvollisuus?
Siellä miehet ja naiset palvelevat, ja se, joka ei ole palvellut, on ulkopuolinen, ja kaikki ihmettelevät, onko hänessä (tai hänessä) jotain vikaa.
Vaikka Israel (kibbutsia lukuun ottamatta) on individualistinen yhteiskunta, jossa lapsia hemmotellaan (itse asiassa hyvin hemmotellaan, kuten huomasin vieraillessani Israelissa), nuoret pitävät siellä asevelvollisuutta erittäin tärkeänä.
Miksi näin on?
Israelilaiset tietävät jo varhain, mitä tapahtuu, jos he häviävät ja heidän maataan ei enää ole. Koulumatka Auschwitziin kuuluu nuorten pakolliseen ohjelmaan.
Raaka?
Mutta välttämätöntä.
Baltian maat tekevät sen myös omalla tavallaan; kaikissa kolmessa maassa on museoita, joissa nuoret oppivat, mitä miehitys oli ja miten paha se oli.
Ehkä se olisi oikea tapa?
Kouluttaa ihmisiä siitä, mitä Venäjän miehitys todella merkitsi?
Että vapautta ei ollut?
Että tyttö, joka maalasi kuvan rauhasta Ukrainan kanssa, lähetettiin orpokotiin? (Se on totta!)
Että he kielsivät täysin harmittomat juhlat?
Että pilviveikot joutuvat 7 vuodeksi vankilaan jointin polttamisesta? (kyllä, tiedän, että kannabis on monille pahaksi, mutta rangaistus on barbaarinen)
Että he tietävät eron vapauden ja orjuuden välillä?
Sitten he ovat valmiita puolustamaan vapauttaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, et voi palata 1950-luvun koulutukseen.
Mutta entä Israelin kaltainen asevelvollisuus?
Siellä miehet ja naiset palvelevat, ja se, joka ei ole palvellut, on ulkopuolinen, ja kaikki ihmettelevät, onko hänessä (tai hänessä) jotain vikaa.
Vaikka Israel (kibbutsia lukuun ottamatta) on individualistinen yhteiskunta, jossa lapsia hemmotellaan (itse asiassa hyvin hemmotellaan, kuten huomasin vieraillessani Israelissa), nuoret pitävät siellä asevelvollisuutta erittäin tärkeänä.
Miksi näin on?
Israelilaiset tietävät jo varhain, mitä tapahtuu, jos he häviävät ja heidän maataan ei enää ole. Koulumatka Auschwitziin kuuluu nuorten pakolliseen ohjelmaan.
Raaka?
Mutta välttämätöntä.
Baltian maat tekevät sen myös omalla tavallaan; kaikissa kolmessa maassa on museoita, joissa nuoret oppivat, mitä miehitys oli ja miten paha se oli.
Ehkä se olisi oikea tapa?
Kouluttaa ihmisiä
Israelissa käyneenä on melko kammottavaa seurata, miten huolettomasti keskenkasvuisia muistuttavat sotilaat heiluvat julkisilla paikoilla aseiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nää nykyajan kelan tuilla elävät pullamössö"miehet" jotka pelaa pleikkaa ja ei uskalla ahdistuksen takia ulos asunnostaan..sotaan vaan? Oli vähän eri meno tuohon aikaan ja siksi sodassa pärjättiinkin
Kovia Jätkiä ne on. Ainakin jos Ylilaudan uhoamista uskoo.
Ylpön ohjeilla kyllä ainakin herkimmät lapset vaurioitettiin loppuiäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Eilisessä ohjelmassa vihdoin selvisi, mikä idea oli ennen sillä, että vauva syötettiin 4-5 tunnin välein eikä silloin, kun oli nälkä.
Arvo ylppö lastenlääkäri oli ohjeistanut, että näin lapsi oppii jo nuorena sivuuttamaan omat tarpeensa, joten tulee hyvä sotilas.
Mun kaveri synnytti 1980'luvulla. Vauvat oli sairaalassa eri huoneessa ja vietiin äidille syömään määrätunnein. Olin tapaamassa häntä.
Itse synnytin vuonna 2000 ja vauva oli koko ajan vieressä kopassa tai sängylläni sairaalassa.
Tällä on 29 tykkäystä? Lapsi oppii jo vauvana sivuuttamaan omat tarpeensa. Olen aika sanaton. Näinhän niitä hirmujohtajia syntyy, kun eivät saa normaalia huolenpitoa ja vastausta tarpeisiinsa. Aikuisena kostetaan asia joko lähipiirissä tai laajemmin jengeissä tai sitten eduskunnassa ja valtiotasolla. Haluat tehdä kaikista lapsista traumatisoituneita? Kuulostaa todella pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää nykyajan kelan tuilla elävät pullamössö"miehet" jotka pelaa pleikkaa ja ei uskalla ahdistuksen takia ulos asunnostaan..sotaan vaan? Oli vähän eri meno tuohon aikaan ja siksi sodassa pärjättiinkin
Kovia Jätkiä ne on. Ainakin jos Ylilaudan uhoamista uskoo.
Kuule ne on pelanneet Callofdutya useita vuosia. Niillä on tappaminen verissä. Alkaa russaa kaatua kun ne pannaan talviseen korpeen.
Vierailija kirjoitti:
Sain kuvatunlaisen kasvatuksen 60 luvulla. Vanhempani olivat syntyneet 1925 ja 1920. Äitini oli sodan syttyessä ollut 19v, isä 14v. Olivat omaksuneet kaikki Ylpön sodan jälkeiset kasvatusopit.
Lisäksi olivat uskovaisia. Olen vanhakantaisia sellaisia.
Kärsin vieläkin kasvatuksen ts alistamisen, oman tahdon murtamisen, väkivallan jne seurauksista. Nyt eläkkeelle jäädessäni on edelleen ahdistuslääkkeet. On paniikkihäiriötä jatkuvan rangaistuksen pelon seurauksena ymv. Kaltoinkohtelu näin vanhemmiten on edelleen mielessä.
Jouduin sekä koulu-että työpaikkakiusatuksi, en lainkaan ole osannut pitää puoliani. Työura oli kaikin puolin vaikea Aviopuolisokseni valikoitui sairaalloinen narsisti, kuten äitinikin oli. Erosin jo kauan sitten.
Psykiatri Martti Paloheimo puhuu kirjoissaan kotivammaisuudesta. Käsien vapina, kahvikuppineuroosi, voimakas ahdistus. Kaikki nämä ovat seurausta lapsuuden kaltoinkohtelus
Kiitän sinua lämpimästi tämän kokemuksen jakamisesta. Todella toivon, että tätä ketjua lukevat ymmärtävät vääränlaisen kasvatuksen seuraukset lapsen terveydelle myös aikuisuudessa. Kyse ei ole edes pelkästä terveydestä, vaan koko elämästä.
Sain kuvatunlaisen kasvatuksen 60 luvulla. Vanhempani olivat syntyneet 1925 ja 1920. Äitini oli sodan syttyessä ollut 19v, isä 14v. Olivat omaksuneet kaikki Ylpön sodan jälkeiset kasvatusopit.
Lisäksi olivat uskovaisia. Olen vanhakantaisia sellaisia.
Kärsin vieläkin kasvatuksen ts alistamisen, oman tahdon murtamisen, väkivallan jne seurauksista. Nyt eläkkeelle jäädessäni on edelleen ahdistuslääkkeet. On paniikkihäiriötä jatkuvan rangaistuksen pelon seurauksena ymv. Kaltoinkohtelu näin vanhemmiten on edelleen mielessä.
Jouduin sekä koulu-että työpaikkakiusatuksi, en lainkaan ole osannut pitää puoliani. Työura oli kaikin puolin vaikea Aviopuolisokseni valikoitui sairaalloinen narsisti, kuten äitinikin oli. Erosin jo kauan sitten.
Psykiatri Martti Paloheimo puhuu kirjoissaan kotivammaisuudesta. Käsien vapina, kahvikuppineuroosi, voimakas ahdistus. Kaikki nämä ovat seurausta lapsuuden kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä. Ikäluokassani tuota kahvikuppineuroosia oli paljonkin.Onneksi nykyään on lääkkeitä siihenkin.
Joilla oli nuoremmat vanhemmat kuin omani, oli kasvatuskin erilaista. Eivät olleet imeneet Ylpön sairaita oppeja itsensä. Mm suloisuuskäyttäytymistä tytöille Ylppö suositteli jossakin vaiheessa. Eli tekeytyä mahd viehättäväksi miesten edessä!