Kukaan ei halua enää opettajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Maailma tuli kylään." Kiitos".

No jep, persut haali tänne 15000 henkilöä maailmalta tasan kymmenen vuotta sitten ja niiden lapset noissa kouluissa nyt mellastaa. Kiitos persut!

Kouluun tarvittaisiin kurinpalautus, jonka pitäisi lähteä jo ihan lainsäädännöstä.

Siinä vaiheessa, kun oppilaasta tuli ns. asiakas, mentiin metsään. Valitusta tulee jatkuvasti, vaikkei asiakas edes maksa.

Nykylapset todellakin huutavat - ja kaikki yhtaikaa. Asiaa on tuhottomasti. Minä, minä, minä. Vuoroa ei osata odottaa. Minä, minä,minä. Kaikki puhuvat yhtaikaa esim. ruokalassa, koska minä, minä, minä. Kuunnella ei osata.

Jatkan Ap:n listaa

Ystäväni oli vakivirassa lukiossa äikänopena, ei jaksanut, vaihtoi yksityiseen firmaan opettamaan maahanmuuttaja-aikuisia. Nyt jaksaa hyvin.

Sukulaispoikani oli luokanopena pääkaupunkiseudulla. Jatkuvaa vääntöä vanhempien kanssa, vaihtoi kokonaan ammattia.

Vanhempi ystäväni, jäi kokonaan pois työelämästä saiarstuttuaan homekoulussa. Ei pysty tekemään mitään.

LouLou kirjoitti:

Minä ihmettelen sitä, miksi kukaan HALUAA työskennellä erityisopettajana? Saavatko he siitä jotain masokistisia kicksejä?

Onko muuten sellaisia enää?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset pennut ja varsinkin vanhemmat on karseita! En tohon hommaan lähtisi kuin pakotettuna.

Työstä pitäisi saada vittumaisen työn lisä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset pennut ja varsinkin vanhemmat on karseita! En tohon hommaan lähtisi kuin pakotettuna.

Työstä pitäisi saada vittumaisen työn lisä

Monessa kaupungissa lisät annetaan rehtoreiden kavereille. Ikälisät tulee automaattisesti, mutta muut palkanlisät jaetaan.

Koko maassa: vapaa kasvatus, lapsia ei saa kurittaa, kännykät kersoilla tunnilla

Pk-seutu: yllä oleva plus ma mut

Osa oppilaista ja vanhemmista on edelleen oikein mukavia. Suurin osa. Raskaaksi työn tekee jo yksikin äärettömän vaikea lapsi ryhmässä tai äärettömän vaikea vanhempi. Vaikea vanhempi on ihan hirveä.

Eniten työssä rasittaa ihan muut asiat, kuin lasten kanssa oleminen ja opettaminen. Sysipaska johtaminen tai totaalinen johtamisen puute on yksi olennainen asia. Toinen on edellisestä johtuva päämäärättömyys ja huono tiedonkulku. Kolmas on kaikenlainen näperäminen kirjaamisten kanssa. Kauhea pelko siitä, jos joku valittaa. Ei tarvita kuin yksi aggressiivisesti käyttäytyvä vanhempi, joka käyttää wilmaa keinona pilata monen opettajan ilo työstään vuosikausiksi. 

itse olen jo ryhtynyt siirtymään pois alalta. Tähän asti olen jaksanut, koska lapset on mukavia (myös ne ns. häiriköt) ja tykkään opettaa. Opettajia ja vanhempia en sen sijaan jaksa. Siinä ei työnohjaus auta, kun mikään ei muutu. Itse jos oppisi olemaan välittämättä ja tekisi työnsä puolivillaisesti, niin sitten varmaan jaksaisi hyvin. Tämä oli työnohjaajan neuvo: Keksi elämääsi jokin muu sisältö ja minimoi työhön käytettävä energia. 

Kyky oppia on heikentynyt suurella osalla oppilasryhmästä, kun verrataan aikaisempiin vuosiin.

Kyky pinnistellä oppimisen eteen on heikentynyt suurimmalla osalla oppilaista verrattuna aikaisempiin vuosiin. Ei viitsitä, koska se ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.

Taitaa aika kultaa vain muistot, ennen oli paremmin, vaikka samoja kauhukakaroita silloinkin oli.

Veikkaisin että ei siinä määrin kuin nyt. Pahimmat ta

Meillä nimenomaan miesopettajat ovat siirtyneet muihin töihin. Ilmeisesti heillä helpompaa, kuin naisilla. Toisaalta monet miehet on niin nössöjä opetusalalla, että ne ei todellakaan niiden hankalien tapausten kanssa pärjää. 

Ja tämä on näkyvissä jo varhaiskasvatuksessa valitettavasti.

 

Vierailija kirjoitti:

Kouluun tarvittaisiin kurinpalautus, jonka pitäisi lähteä jo ihan lainsäädännöstä.

Siinä vaiheessa, kun oppilaasta tuli ns. asiakas, mentiin metsään. Valitusta tulee jatkuvasti, vaikkei asiakas edes maksa.

Nykylapset todellakin huutavat - ja kaikki yhtaikaa. Asiaa on tuhottomasti. Minä, minä, minä. Vuoroa ei osata odottaa. Minä, minä,minä. Kaikki puhuvat yhtaikaa esim. ruokalassa, koska minä, minä, minä. Kuunnella ei osata.

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyajan lapset huutaa ihan sairaasti. Aivan saatanallinen meteli ruokalassakin. Ammattitautina kuuroksi tuleminen.

Ehkä äänet koetaan häiritsevänä, kun suomalaiseen kulttuuriin kuuluu olla hiljaa ja näkymättömänä, myös lasten päiväkodissa ja koulussa, joka jaksaa ihmetyttää ulkomaalaisia. 

Esim. italiaisia opettajia, kun vierailivat suomalaisessa koulussa, kun hiljaisuus ja äänettömyys herätti ihmetysti ja kertoivat "kuin kirkkoon olisi tullu", niin hiljaista ja äänetöntä, vaikka opettajan mielestä häirintää ja melua suomalaisen  opettajan korvaan.

Koulut | Italialaisopettajat vierailivat suomalaisessa koulussa ja ällistyivät: Kuin kirkkoon olisi tullut: https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000009331728.html 

"Meillä nimenomaan miesopettajat ovat siirtyneet muihin töihin. Ilmeisesti heillä helpompaa, kuin naisilla. Toisaalta monet miehet on niin nössöjä opetusalalla, että ne ei todellakaan niiden hankalien tapausten kanssa pärjää."

Joo ei ole omakohtaista kokemusta kuin sieltä 90-luvulta, jossa näin oli meidän koulussa. Tarkkiksella iso miesopettaja, jota ne pahimmatkin tapaukset kuuntelivat. Tosin ne tarkkiksenkin oppilaat varmaan nykypäivän mittapuun mukaan olisivat niitä normaalitapauksia.

Oon yläkoulun aineenope. Olen kokeillut eri kouluja ja ongelmat tuntuvat olevan kuin kasautuvat lumipallo. Mitään helpotusta ei näy tulevaisuudessa - pelkästään päinvastoin. Olen koulussa, jossa on paljon kantasuomalaisia.

Luokanvalvojuus on oman työn ohella niin raskasta, että tuntuu kuin sen pitäisi olla kokonaan oma työnsä. Iltaisin olen niin kuormittunut, että mitään ei jaksa. Lisäksi useampi homekoulu on vienyt terveyden. 

Aion vaihtaa piakkoin alaa, mutta on vaikea löytää voimavaroja tai uskallusta.

Jatkan vielä: haaveilen yksityiskoulusta, jossa olisi tiukka seula numeroille ja josta lentäisi heti, jos käytösnumero laskisi alle 8-9. Tuolla saisi ongelmatapaukset karsittua ja työstä taas siedettävää. 

Olin 40 vuotta opettajana. Yhden kerran vakavissani harkitsin alan vaihtoa. Kusipää-äiti oli syynä, monen vuoden vääntö hänen lapsensa asioista. Vieläkin puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyky oppia on heikentynyt suurella osalla oppilasryhmästä, kun verrataan aikaisempiin vuosiin.

Kyky pinnistellä oppimisen eteen on heikentynyt suurimmalla osalla oppilaista verrattuna aikaisempiin vuosiin. Ei viitsitä, koska se ei ole kivaa.

Löytyykö sinulta tutkittua tietoa, heikentyneestä oppimiskyvystä vai onko se pelkkää mutua?

Kommentisi ristiriitainen, kun kuitenkin tutkimusten mukaan vuosi vuodelta yhä useampi suorittaa lukion ja kirjoittaa ylioppilaaksi,  toisin kuin ennen ja lähes kaikilla alle 25v on jonkun sateinen toisen asteen koulutus, joka oli aikaisempina vuosikymmenenä harvinainen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä viihdyn lukion lehtorina. Olisi kiva tietää kuinka moni alanvaihtajista tai alanvaihtoa suunnittelevista on sellaisia, joilla on omia lapsia. Veikkaan kovasti, että se vaikuttaa asiaan.

Lukioon mennessä pahimmat perseilijät karsiutuvat pois. Ihmettelen enemmänkin miten ihmiset suostuvat menemään ala- ja yläkouluihin (varsinkin alueilla joissa paljon maahanmuuttajia)

Opettamishomma alkaa olemaan perseestä jo meillä yliopistoissakin kun yhä pahempaa ongelmasakkia päästetään sisään.