Kukaan ei halua enää opettajaksi?
(Muutan juttua vähän yksityiskohtien osalta, ettei asianomisia tunnisteta)
Työkaverin lapsi, aineopettaja yläkoulussa. Sanoi itsensä irti, sai karenssin mutta ei välitä siitä. Aikoo jatkaa opiskelua "eikä ikinä enää opetushommia"
Miehen sisar, ammattikoulun lehtori. Lopetti opettamisena ja ryhtyi yksinyrittäjäksi epävarmalle alalle, tulot romahtivat mutta pärjää kun muutti halvempaan asuntoon ja pahimpina aikoina hakee ruokajakelusta ruokaa
Serkku. Aineopettaja yläkoulussa, aiempi ammatti hoitoalalla. Kokeili alaa vuoden ja palasi sen jälkeen hoitoalalle. Oli kuvitellut että opettajana ei ole niin rankkaa, mutta vuoden jälkeen tuli eri ajatuksiin. On vielä erikoissairaanhoitaja henkisesti rankalla osastolla.
Entinen naapuri. Alakoulun luokanopettaja, isommat lapset. Tuli OVE-ikään ja jäi kokonaan pois heti huokaisten jos olisin nuorempi olisin vaihtanut alaa
Serkun vaimo (eri serkku kuin tuo toinen) alakoulun luokanopettaja, pääasiassa 3-4-luokkia, joskus isompia. Vaihtoi humanistiselle hömppäalalle. Serkku on hyvätuloinen joten vaimolla on varaa harrastustyyliseen työntekoon.
Miten paljon on niitä, joita tai joiden lähipiiriä en tunne?
Kommentit (322)
Ne, jotka syyttelevät opettajia, voisivat mennä kouluihin tutustumaan eikä huudella omien vuosikymmenten takaisten omien kouluvuosien perusteella. Koulu ja oppilasaines on muuttunut 20 vuodessa niin paljon ettei niitä voi verrata. Valitettavasti huonompaan on menty. Koulun (sivistys) ja opettajien (opetus) ja vanhempien (kasvatus) perustehtävät on unohtunu. Säädetään kaikkea muuta.
Epäpätevät opet vie työt päteviltä, kun suuri osa on pätkätöitä, joista ei enää julkisesti ilmoiteta. Reksin ja opettajien lapset ja tutut pääsee kätevästi tienaamaan. Edelleen sijaiset joutuu tekemään töitä ilman kesäajan palkkaa eli eriarvoisuus on järkyttävää.
Oppilaat ja vanhemmat hyppii silmille, uhkailee ja tekee opettamisen mahdottomaksi. Kuinka moni kestäisi päivittäin 6-7 tuntia tauotta vittuilua, huutamista, tappelua, sekasortoa, kiirettä, vastuuta. Tämän jälkeen alkaa palaverit, kokoukset, "kehittämis"- ja raportointityö, Wilma- viestit ja merkinnät, sähköpostien läpikäynti, tuntien suunnittelu ja järjestelyt, oppilastöiden ja kokeiden arvioinnit jne. Itse opetustyö olisi mukavaa, jos olisi työrauhaa ja aikaa keskittyä opettamiseen. Nykykoulussa tämä on mahdotonta.