Kukaan ei halua enää opettajaksi?
(Muutan juttua vähän yksityiskohtien osalta, ettei asianomisia tunnisteta)
Työkaverin lapsi, aineopettaja yläkoulussa. Sanoi itsensä irti, sai karenssin mutta ei välitä siitä. Aikoo jatkaa opiskelua "eikä ikinä enää opetushommia"
Miehen sisar, ammattikoulun lehtori. Lopetti opettamisena ja ryhtyi yksinyrittäjäksi epävarmalle alalle, tulot romahtivat mutta pärjää kun muutti halvempaan asuntoon ja pahimpina aikoina hakee ruokajakelusta ruokaa
Serkku. Aineopettaja yläkoulussa, aiempi ammatti hoitoalalla. Kokeili alaa vuoden ja palasi sen jälkeen hoitoalalle. Oli kuvitellut että opettajana ei ole niin rankkaa, mutta vuoden jälkeen tuli eri ajatuksiin. On vielä erikoissairaanhoitaja henkisesti rankalla osastolla.
Entinen naapuri. Alakoulun luokanopettaja, isommat lapset. Tuli OVE-ikään ja jäi kokonaan pois heti huokaisten jos olisin nuorempi olisin vaihtanut alaa
Serkun vaimo (eri serkku kuin tuo toinen) alakoulun luokanopettaja, pääasiassa 3-4-luokkia, joskus isompia. Vaihtoi humanistiselle hömppäalalle. Serkku on hyvätuloinen joten vaimolla on varaa harrastustyyliseen työntekoon.
Miten paljon on niitä, joita tai joiden lähipiiriä en tunne?
Kommentit (339)
Ne, jotka syyttelevät opettajia, voisivat mennä kouluihin tutustumaan eikä huudella omien vuosikymmenten takaisten omien kouluvuosien perusteella. Koulu ja oppilasaines on muuttunut 20 vuodessa niin paljon ettei niitä voi verrata. Valitettavasti huonompaan on menty. Koulun (sivistys) ja opettajien (opetus) ja vanhempien (kasvatus) perustehtävät on unohtunu. Säädetään kaikkea muuta.
Ihmettelen miten ammattikouluun silti saadaan vielä opettajia.
Vaikka sieltä on leikattu rajusti ja työmäärä on hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Jännästi kukaan ei halua olla opettaja luokassa, jossa 25 prosenttia on abduleja ja fatimoita, toiset 25 kotimaan ongelmatapauksia ja ehkä, ehkä puolet sellaisia ns. normaaleita, jotka osaavat suomea eikä niitä tarvitse olla vahtimassa, etteivät pahoinpitele tai häiritse luokkaa.
Tosissaan jännä.
suomalaiset on sisäsiittoista rasisti-juntti-paskakansaa
Katherine.Rosemary kirjoitti:
Ihmettelen miten ammattikouluun silti saadaan vielä opettajia.
Vaikka sieltä on leikattu rajusti ja työmäärä on hirveä.
Jos et ole ollut tietoinen niin suomessa on kutakuinkin suurtyöttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka syyttelevät opettajia, voisivat mennä kouluihin tutustumaan eikä huudella omien vuosikymmenten takaisten omien kouluvuosien perusteella. Koulu ja oppilasaines on muuttunut 20 vuodessa niin paljon ettei niitä voi verrata. Valitettavasti huonompaan on menty. Koulun (sivistys) ja opettajien (opetus) ja vanhempien (kasvatus) perustehtävät on unohtunu. Säädetään kaikkea muuta.
Samaa mieltä. Aivan järkyttävää meno. Sekä ala-että yläkoulun puolella. Luokissa sekasorto. Opettajat eivät ole minkäänlaisia auktoriteettejä enää. Huudetaan ja melskataan. Puhutaan opettajille tosi rumasti. Uhkaillaan opettajia, kun vähän heitä komentaa kamalan käytöksen seurauksena. Osa kieltäytyy tekemästä mitään. Taso on joillakin oppilailla järkyttävän heikko. Ei esimerkiksi osata laskea päässä pitkässäkään ajassa neljännellä luokalla, paljonko on 14-6.
Nyt pitäisi löytää keinot laittaa oppilaat kuriin. Luokalle jättö ja neloset takaisin. Tämä on ainut keino ja opettajan asema myös kohenee siten. Vanhempia ei näissä tule kuunnella, sillä he eivät tiedä, miten hirveitä oppilaat voivat olla. Eri asia, jos oppilaalla on pahat oppimisvaikeudet, mutta käyttäytyy hyvin. Silloin voi päästää luokalta. Koska kyvyt ei sinänsä parane, eikä niille voi mitään. Jos esim vakava lukihäiriö, matala äo tms.
Vanha ketju mutta kommentoin että tuttavapiirissä nuori nainen, muutaman vuoden kokemus opettajantyöstä (yläkoulu) ja sanoo olevansa unelma-ammatissaan. Aika näyttää sanooko samaa vielä 10-20v päästä.
Aineenopettajan ammatti oli pitkään unelmani. Nyt palkka kuulostaa turhan pieneltä, ammatti liian vanhanaikaiselta, oppilaat ja yhteiskunta liian levottomilta ja kaikki työntaisivät heti opettamaan joitain esikoululaisia, päiväkoti-ikäisiä tai korkeintaan alakoululaisia.
Olen jotenkin kasvanut henkisesti koko ammatista niin ulos etten tuntisi yhtään edes kotoisaksi koko ammattia enää.
Onneksi en lähtenyt opiskelemaan opettajaksi. En halua olla missään tekemisissä mammujen kanssa ja tuossa työssä sen välttäminen ei onnistu.
Sama. Onneksi en lähtenyt opiskelemaan koko alaa.
Katherine.Rosemary kirjoitti:
Ihmettelen miten ammattikouluun silti saadaan vielä opettajia.
Vaikka sieltä on leikattu rajusti ja työmäärä on hirveä.
Ammattikouluun saatiin minut opettajaksi, koska luvattiin vakituinen työpaikka. Olin 10 vuotta tehnyt sijaisuuksia ja aina oli vakipaikkaan 30-50 hakijaa. Vähemmän stressaavaa elättää perhettä, kun ei tarvitse koko ajan hakea seuraavaa työpätkää.
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyajan lapset huutaa ihan sairaasti. Aivan saatanallinen meteli ruokalassakin. Ammattitautina kuuroksi tuleminen.
Tästä ei KUKAAN tunnu välittävän. Ei opettajien kuulosta, ei oppilaiden kuulosta. Opetan itse paria harrastusryhmää ja melu on sanoinkuvaamaton. Samoin sukulaislapsi, noita nuorempi, pitää hirveää älämölöä ja se on kuulemma vain ihan normaalia, pitää tottua. No tottuuhan siihen varmaan vähitellen jos kuulo heikkenee niin ettei se huutaminen enää tunnu kovalta.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mutta kommentoin että tuttavapiirissä nuori nainen, muutaman vuoden kokemus opettajantyöstä (yläkoulu) ja sanoo olevansa unelma-ammatissaan. Aika näyttää sanooko samaa vielä 10-20v päästä.
Sillä on niin paljon merkitystä, että teetkö sitä työtä jossain Ilomantsissa, jossa kaikki ovat suomalaisia oppilaita vai Itä-Helsingissä, jossa joku puolet oppilaista ei puhu täydellistä suomea.
Vierailija kirjoitti:
Katherine.Rosemary kirjoitti:
Ihmettelen miten ammattikouluun silti saadaan vielä opettajia.
Vaikka sieltä on leikattu rajusti ja työmäärä on hirveä.
Jos et ole ollut tietoinen niin suomessa on kutakuinkin suurtyöttömyys.
Lähinnä maahantuonnissa, yllätys yllätys. Suomalaisten työttömyys ei ole muuttunut viime vuosina laisinkaan.
Ei mikään ihme jos luokassa on jäkäläpäisiä älykääpiöitä.
Itsellä kokemusta ala- ja yläkoulusta, ammattikoulusta, amk:sta ja vapaasta sivistystyöstä.
Alakoululaiset olivat ihania...
Yläkoululuokat olivat pahin, aivan kuin olisi ollut apinalauman kanssa samassa häkissä.
Ammattikoulu oli yllättäen ok, vaikka olin kuullut kauhutarinoita.
Amk:ssa oli "liian viisaita" opiskelijoita, jotka olivat mielestään valmiita ilman koulua. Noh...
Vapaa sivistystyö on kaikkiin muihin verrattuna hermolepoa.
Jotain pitäisi tehdä muutoksia opettajan työhön.
Kurinpito takaisin, kuormittavat palaverit hemmettiin, uudet ideat romukoppaan,
työtä kevyemmäksi tavalla jos toisella...keinoja kyllä löytyy.
Jatkuva muutosten vyöry pitää lopettaa, tuhanpäiväiset asiat sivuun.
Palataan perustehtäviin ja siitä se lähtee.
Muuten opettajia ei saada enää alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mutta kommentoin että tuttavapiirissä nuori nainen, muutaman vuoden kokemus opettajantyöstä (yläkoulu) ja sanoo olevansa unelma-ammatissaan. Aika näyttää sanooko samaa vielä 10-20v päästä.
Onhan se kiva olla sellainen oppilaiden kaveri. Kun on itsekin nuori ja niin edelleen. Opiskelusta jäi tietysti kivat kokemukset ja uusimmat opetusmetodit. Ja kun sattuu kiva luokka ja osaavat ja auttavat kollegat. Meneehän se kivasti ainakin jonkin aikaa.
Epäpätevät opet vie työt päteviltä, kun suuri osa on pätkätöitä, joista ei enää julkisesti ilmoiteta. Reksin ja opettajien lapset ja tutut pääsee kätevästi tienaamaan. Edelleen sijaiset joutuu tekemään töitä ilman kesäajan palkkaa eli eriarvoisuus on järkyttävää.
Oppilaat ja vanhemmat hyppii silmille, uhkailee ja tekee opettamisen mahdottomaksi. Kuinka moni kestäisi päivittäin 6-7 tuntia tauotta vittuilua, huutamista, tappelua, sekasortoa, kiirettä, vastuuta. Tämän jälkeen alkaa palaverit, kokoukset, "kehittämis"- ja raportointityö, Wilma- viestit ja merkinnät, sähköpostien läpikäynti, tuntien suunnittelu ja järjestelyt, oppilastöiden ja kokeiden arvioinnit jne. Itse opetustyö olisi mukavaa, jos olisi työrauhaa ja aikaa keskittyä opettamiseen. Nykykoulussa tämä on mahdotonta.