Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei halua enää opettajaksi?
04.01.2025 |
(Muutan juttua vähän yksityiskohtien osalta, ettei asianomisia tunnisteta)
Työkaverin lapsi, aineopettaja yläkoulussa. Sanoi itsensä irti, sai karenssin mutta ei välitä siitä. Aikoo jatkaa opiskelua "eikä ikinä enää opetushommia"
Miehen sisar, ammattikoulun lehtori. Lopetti opettamisena ja ryhtyi yksinyrittäjäksi epävarmalle alalle, tulot romahtivat mutta pärjää kun muutti halvempaan asuntoon ja pahimpina aikoina hakee ruokajakelusta ruokaa
Serkku. Aineopettaja yläkoulussa, aiempi ammatti hoitoalalla. Kokeili alaa vuoden ja palasi sen jälkeen hoitoalalle. Oli kuvitellut että opettajana ei ole niin rankkaa, mutta vuoden jälkeen tuli eri ajatuksiin. On vielä erikoissairaanhoitaja henkisesti rankalla osastolla.
Entinen naapuri. Alakoulun luokanopettaja, isommat lapset. Tuli OVE-ikään ja jäi kokonaan pois heti huokaisten jos olisin nuorempi olisin vaihtanut alaa
Serkun vaimo (eri serkku kuin tuo toinen) alakoulun luokanopettaja, pääasiassa 3-4-luokkia, joskus isompia. Vaihtoi humanistiselle hömppäalalle. Serkku on hyvätuloinen joten vaimolla on varaa harrastustyyliseen työntekoon.
Miten paljon on niitä, joita tai joiden lähipiiriä en tunne?
Kommentit (316)
Minua jäi mietityttämään että mikä on humanistinen hömppäala...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan vielä opettajaksi. Kyllä meitäkin on.
Olen tehnyt opettajan työtä nyt n. 10 vuotta, ensin määräaikaisena muistaakseni kuudessa eri pääkaupunkiseudun koulussa ja nyt viidettä vuotta vakituisessa virassa. Olen aineenopettaja ja opetan yhtenäisessä peruskoulussa.
Minä rakastan työtäni! Lapset ja nuoret ovat ihania vaikka välillä haastavat ja joskus olen työpäivän jälkeen ihan lopussa. On hankalia oppilaita, ja on hankalia vanhempia. Oppilaat ovat kuitenkin se syy miksi tätä jaksaa tehdä.
Asiat mitkä väsyttävät ovat turha byrokratia, esimerkiksi tuen papereiden kirjoittaminen, koska tuki ei käytännössä näy juuri mitenkään vaikka siitä on pitkät diibadaabat paperilla, syy: ei ole resursseja. Miten minä voisin n. 20 oppilaan ryhmässä ottaa huomioon noin kolmanneksella oppilaista olevat erityistarpeet, kullakin omanlaisensa? Turha kokouksissa istuminen ottaa myös aivoon, olisi yleensä tärkeämpää ehtiä jutella kollegoiden kanssa ja tehd esimerkiksi aineenopettajayhteistyötä. Mutta ei, power pointteja ja turhaan asiaa jonka voisi lukea myös sähköisistä tiedotteista.
Olen kuitenkin oppinut vuosien varrella siihen että antaa näiden turhauttamien asioiden mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja keskityn itse perustehtävääni ja siinä jaksamiseen. Vielä parikymmentä vuotta eläkeikään (jos sitä ikinä tulee), ja ihan hyvin jaksan. Kokemusta on myös yksityiseltä puolelta ja siellä on tosi kylmäävää ja ihmisillä ei ole mitään arvoa.
Minä olin syksyn ammattikoulussa sijaisena. Koska minulla ei ollut mitään koulutusta opettajan hommiin eikä kokemusta opettamisesta niin pelkäsin miten selvitä.
Alkuun laskin viikkoja siihen kun määräaikainen sopimus loppuu ja pääsen pakoon. Loppuajasta nautinkin osasta päiviä. Ja nyt kun olen taas työttömänä on vähän haikea olo ja ensiviikolla kirjoitan työhakemuksia opettajan sijaisuuksiin.
Oppilaat olivat yllättävän mukavia. Hankaliakin tilanteita oli mutta niistä selvittiin maalaisjärjellä ja huumorilla. Välillä tunnilla oli hälinää ja huutelua mutta enimmäkseen sain porukan kohtuullisen hiljaiseksi. Jokaisella tunnilla kaikki oppilaat tekivät tehtäviä, jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Isoin haaste opettamisessa oli se kuinka suuria eroja oppilailla oli lähtötasossa.
Eniten harmitti byrokratia sekä se kuinka suuren osan opetusmateriaaleista joutui tekemään iltaisin (etsimään netistä ym). Siis kun ei ollut kirjoja eikä muuta kuin tietokoneella lista asioista mitä pitää opettaa ja materiaalia 10-20 sivua tietokoneella aineesta riippuen ja kaikki muu täytyi itse etsiä/keksiä/tehdä. Toki sitten kun piti saman kurssin toisen kerran oli jo paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettamishomma alkaa olemaan perseestä jo meillä yliopistoissakin kun yhä pahempaa ongelmasakkia päästetään sisään.
Millaista ongelmasakkia yliopistoissa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin vaikeaa päästä opiskelemaan. Täytyisi todella haluta opettajaksi, että haluaisi ottaa sen riskin ja käyttäisi ensikertalaisuuden siihen.
Monesti parhaat opettajat ovat vähän puolivahingossa päätyneet opettamaan, eivät olleet itse mitään kympin nuoria opettajaperheistä. Nyt se mahdollisuus on käytännössä minimaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Jännästi kukaan ei halua olla opettaja luokassa, jossa 25 prosenttia on abduleja ja fatimoita, toiset 25 kotimaan ongelmatapauksia ja ehkä, ehkä puolet sellaisia ns. normaaleita, jotka osaavat suomea eikä niitä tarvitse olla vahtimassa, etteivät pahoinpitele tai häiritse luokkaa.
Tosissaan jännä.
Niin, oikeistohan tätä alueellista eriytymistä ajaa. Vasemmiston suuntaan olevat opettajat joutuvat kärsimään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi mietityttämään että mikä on humanistinen hömppäala...
Esim: https://www.helsinki.fi/fi/humanistinen-tiedekunta/tutkimus/tieteenalat…
Eipä kannata olla ope tai asiakaspalvelija jos haluaa mielenterveytensä säilyttää. Nykyajan ihmiset, ihan lapsista lähtien on aivan kamalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niin vaikeaa päästä opiskelemaan. Täytyisi todella haluta opettajaksi, että haluaisi ottaa sen riskin ja käyttäisi ensikertalaisuuden siihen.
Monesti parhaat opettajat ovat vähän puolivahingossa päätyneet opettamaan, eivät olleet itse mitään kympin nuoria opettajaperheistä. Nyt se mahdollisuus on käytännössä minimaalinen.
Oli opettajaks opiskelemaan vaikea päästä jo ilman uudistustakin, siis luokanopettajaks. Muistaakseni menneinä vuoskymmeninä oli joku muukin reitti opettajaksi kuin yliopistokoulutus, saatan olla väärässä
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä viihdyn lukion lehtorina. Olisi kiva tietää kuinka moni alanvaihtajista tai alanvaihtoa suunnittelevista on sellaisia, joilla on omia lapsia. Veikkaan kovasti, että se vaikuttaa asiaan.
Miten se vaikuttaa. Ihan uteliaisuudesta. Kuvittelis että ne joilla on lapsia herkemmin alalle jää, sanamuodostasi vaan saa jotenkin päinvastaisen kuvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma tuli kylään." Kiitos".
Kyllä samaan aikaan suomalaisten käytös on muuttunut epämiellyttäväksi ja oppilaiden vanhemmat ahdistelevat opettajia loukkaavilla tai uhkaavilla viesteillä. Joskus ihataan opettajaa asianajajalla. Ruotsissa opettajilla on nyt stressiä sen takia, että jos vanhemmat kutsutaan johonkin keskusteluunm he tuovat mukanaan asianajajan. Siellä on ihan kouluhallitus puuttunut asiaan ja puhutaan jopa lainmuutoksesta. Sielläkään ei olisi varaa menettää opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettamishomma alkaa olemaan perseestä jo meillä yliopistoissakin kun yhä pahempaa ongelmasakkia päästetään sisään.
Millaista ongelmasakkia yliopistoissa on?
Osaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajankoulutukseen on edelleen tunkua.
Pitäisikö opinto-ohjausta vähän parantaa kun niillä kympin tytöillä on väärä luulo alasta ja sen hohdokkuudesta?
No jos joku kertoo totuuksia tulevista oppilaista, voi saada syytteen toisennäköisten syrjinnästä. Ja jos kerrotaan kaikista haittapuolista etukäteen, kuka uskaltaa hakeutua opiskelemaan alaa? Suomalaisen oppilaan kotona voi olla päihdeongelmia, mt-ongelmia, työttömyyttä tai köyhyyttä, joka vaikuttaa oppilaaseen.
30 vuotta aineenopettajana ja luokanvalvojana: 20 vuotta yläkoulussa ja 10 vuotta lukiossa. Ongelmia on uralle mahtunut ja kerran minua on uhattu väkivallalla. Oppilaissa on ollut useampia, jotka ovat ajautuneet myöhemmin rikoksiin ja vankilaan.Alkuaikoina työasiat valvotti öisin, kun yritin miettiä ratkaisuja toisten ongelmiin.
Nykyään en enää kuvittele voivani muuttaa ketään, enkä ota muiden ongelmia kantaakseni. Jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä. Otan työn työnä, teen sen mitä jaksan - en enempää. Tällä jaksan toivon mukaan eläkeikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin vaikeaa päästä opiskelemaan. Täytyisi todella haluta opettajaksi, että haluaisi ottaa sen riskin ja käyttäisi ensikertalaisuuden siihen.
Monesti parhaat opettajat ovat vähän puolivahingossa päätyneet opettamaan, eivät olleet itse mitään kympin nuoria opettajaperheistä. Nyt se mahdollisuus on käytännössä minimaalinen.
Oli opettajaks opiskelemaan vaikea päästä jo ilman uudistustakin, siis luokanopettajaks. Muistaakseni menneinä vuoskymmeninä oli joku muukin reitti opettajaksi kuin yliopistokoulutus, saatan olla väärässä
Okei? En nyt kyllä tarkoittanut että pelkkä ensikertalaisuus olisi sen vaikeuden syy. Vaan että koska on vaikeaa, ja sen päälle ensikertalaisuus, pitää miettiä vielä tarkemmin minne hakee.
😂🚽meni noin kymmenessä vuodessa peruskoulu. Uudistukset ja hankkeet. Digiloikalla dilleksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyajan lapset huutaa ihan sairaasti. Aivan saatanallinen meteli ruokalassakin. Ammattitautina kuuroksi tuleminen.
Oppilaillekin tulee ajan mittaan kuulon alenemista, joten kyseessä on vakava terveysongelma.
Lapset on aina lapsia ja vika ei ole heissä.
Aikuiset, opet ja päättäjät ja lainlaatijat voivat katsoa peiliin.
Lapset tarvitsee aikuisen johtamaa opetusta, siihen on palattava.
Alue: Aihe vapaa
Mellakkapoliisikoulutus kiinteäksi osaksi opettajakoulutusta.