Kukaan ei halua enää opettajaksi?

Minkälaiseksi maailma menee sitten, kun kukaan ei enää halua opiskella opettajaksi, lääkäriksi, sairaanhoitajaksi, insinööriksi, rakennusmestariksi jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyky oppia on heikentynyt suurella osalla oppilasryhmästä, kun verrataan aikaisempiin vuosiin.

Kyky pinnistellä oppimisen eteen on heikentynyt suurimmalla osalla oppilaista verrattuna aikaisempiin vuosiin. Ei viitsitä, koska se ei ole kivaa.

Löytyykö sinulta tutkittua tietoa, heikentyneestä oppimiskyvystä vai onko se pelkkää mutua?

Kommentisi ristiriitainen, kun kuitenkin tutkimusten mukaan vuosi vuodelta yhä useampi suorittaa lukion ja kirjoittaa ylioppilaaksi,  toisin kuin ennen ja lähes kaikilla alle 25v on jonkun sateinen toisen asteen koulutus, joka oli aikaisempina vuosikymmenenä harvinainen. 

Ihan hyvä pointti. Mutta onkohan tilastoa siitä miten lukion taso on muuttunut? Onko vaativuus samaa tasoa kuin ennen?

Ammattikouluistakaan ei ennen kaikki päässet läpi. Nykyään riittää että osaa sanoa nimensä kysyttäessä. Moni työnantaja valittaa kun useat kouluista valmistuneet ei osaa edes perustaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä: haaveilen yksityiskoulusta, jossa olisi tiukka seula numeroille ja josta lentäisi heti, jos käytösnumero laskisi alle 8-9. Tuolla saisi ongelmatapaukset karsittua ja työstä taas siedettävää. 

Arvaa ketkä muutkin haaveilevat yksityiskouluista lukukausimaksuineen? Näin sitä saadaan tulevaisuudessa luokkaeroja kasvatettua. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä: haaveilen yksityiskoulusta, jossa olisi tiukka seula numeroille ja josta lentäisi heti, jos käytösnumero laskisi alle 8-9. Tuolla saisi ongelmatapaukset karsittua ja työstä taas siedettävää. 

Arvaa ketkä muutkin haaveilevat yksityiskouluista lukukausimaksuineen? Näin sitä saadaan tulevaisuudessa luokkaeroja kasvatettua. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa.

Jep. Ja ei yhtään huono idea, vaikka ymmärrän kyllä ongelmat. Kärsijöitä olisi varmasti.

Mutta kuten nyt on nähty, niin ei tämäkään systeemi toimi että kaikki kärsivät tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kouluun tarvittaisiin kurinpalautus, jonka pitäisi lähteä jo ihan lainsäädännöstä.

Siinä vaiheessa, kun oppilaasta tuli ns. asiakas, mentiin metsään. Valitusta tulee jatkuvasti, vaikkei asiakas edes maksa.

Nykylapset todellakin huutavat - ja kaikki yhtaikaa. Asiaa on tuhottomasti. Minä, minä, minä. Vuoroa ei osata odottaa. Minä, minä,minä. Kaikki puhuvat yhtaikaa esim. ruokalassa, koska minä, minä, minä. Kuunnella ei osata.

Kurinpalautus ei tule toteutumaan, koska se on kaikkien kasvatussuositusten ja koko vallitsevan kasvatuskulttuurin kanssa ristiriidassa.

Nykyisin ei enää uskota pakkoon ja rangaistuksiin vaan positiiviseen motivointiin ja tunnetaitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä: haaveilen yksityiskoulusta, jossa olisi tiukka seula numeroille ja josta lentäisi heti, jos käytösnumero laskisi alle 8-9. Tuolla saisi ongelmatapaukset karsittua ja työstä taas siedettävää. 

 

Arvaa ketkä muutkin haaveilevat yksityiskouluista lukukausimaksuineen? Näin sitä saadaan tulevaisuudessa luokkaeroja kasvatettua. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa.

Jep. Ja ei yhtään huono idea, vaikka ymmärrän kyllä ongelmat. Kärsijöitä olisi varmasti.

Mutta kuten nyt on nähty, niin ei tämäkään systeemi toimi että kaikki kärsivät tasapuolisesti.

Tällä hetkellä Suomessahan yksityiskoulu ei voi olla voitokasta liiketoimintaa. Jos pääsymaksuja ei olisi, mutta tiukka karsinta, voisi sisään päästä huono-osaisten perheiden motivoituneita lapsia. Toki opiskelu nykykoulussa alkaa olla hyvin vaikeaa ilman vanhempien preppaamista. Tällaisella yksityiskoululla saisi osan pelastettua ja muutama voisi motivoitua käyttäytymään, kun kerrankin vaadittaisiin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettajankoulutukseen on edelleen tunkua.

Mitä opettajankoulutuksesta tiedän ja olen sivusta saanut seurata, se antanee valmiuksia laajemminkin ja onhan opinnoistaan valmistunut kuitenkin maisteri. Opiskeluaika taitaa olla monipuolista, kiinnostavaa ja hauskaakin. Varsinainen koulutyö tehdäänkin sitten jo vähän erilaisessa ja alati muuttuvassa todellisuudessa.

En ymmärrä aloituksen pointtia, vai onko opettajat jotenkin erityisasemassa  tai heille työ pitäisi olla erityisen mielenkiintoinen ja antoisa, etteivät he vaihda ammattia. 

Tutkimusten mukaan ihminen vaihtaa työuransa aikana useampaa työpaikkaa, jopa 4-5 kertaa ammattia. Sama luulisi olevan myös opettajilla ja halu edetä urallaan, eikä jymähtävän paikoilleen. 

Miksi opettajat jaksaa valittaa jatkuvasti. Jos ei työstä valiteta,sitten oppilaista ja heidän vanhemmistaan, työtaakasta, oppilaiden antamista lahjoista, lomista jne.  Ne raskaan työn raatajat. 

Onko vastaavaa keskustelua käyty lääkäreistä, poliisista, hoitajista jne. 

Vaihtakaa se opettajan ammatti poliisin tehtävään, siinä vähän jännitystä, eikä tiedä, kun aloittaa työvuoronsa, saako olla hengissä, kun työvuoro päättyy. Ja asiakasryhmä muodostuu eri tavoin käyttäytyvistä, joskus sylki lentää naamalle ja joskus yritetään pussailla tai taputella pyllylleni. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.

Minkälaisista haasteista on kysymys? Millä tavalla meno on muuttunut 20 vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut nyt viitisen vuotta luokanopettajana ja mietin jatkuvasti, mihin vaihtaisin. En jaksaisi opiskella enää viittä vuotta yliopistossa, ehkä jotkut maisteriopinnot jaksaisi tehdä. Opetusalalta haluan pois. 

Itse aikoinaan opettajaopinnoissani tein harjoittelujen aikana jo havaintoja murroksesta, mikä ei ollut murrosta parempaan suuntaan. Ilmassa oli merkkejä myös siitä, että kaikki tulee lopulta kaatumaan opettajan vastuulle ja todellakin vain ronskeimmat sen menon tulevat kestämään. Väistin siis luodin ja siirryin ensin aikuisvalmennukseen ja erikoistuin siellä jatkokouluttautuen alalleni. Omat vahvuudet olivat onneksi selvillä, mutta ainahan oman tien raivaaminen tarmoa ja uskallusta vaatii. Mitään valmista muottia ei taida olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluun tarvittaisiin kurinpalautus, jonka pitäisi lähteä jo ihan lainsäädännöstä.

Siinä vaiheessa, kun oppilaasta tuli ns. asiakas, mentiin metsään. Valitusta tulee jatkuvasti, vaikkei asiakas edes maksa.

Nykylapset todellakin huutavat - ja kaikki yhtaikaa. Asiaa on tuhottomasti. Minä, minä, minä. Vuoroa ei osata odottaa. Minä, minä,minä. Kaikki puhuvat yhtaikaa esim. ruokalassa, koska minä, minä, minä. Kuunnella ei osata.

Kurinpalautus ei tule toteutumaan, koska se on kaikkien kasvatussuositusten ja koko vallitsevan kasvatuskulttuurin kanssa ristiriidassa.

Nykyisin ei enää uskota pakkoon ja rangaistuksiin vaan positiiviseen motivointiin ja tunnetaitoihin.

Nykyisin, niin. Miten se näyttäisi toimivan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi opettajat jaksaa valittaa jatkuvasti. Jos ei työstä valiteta,sitten oppilaista ja heidän vanhemmistaan, työtaakasta, oppilaiden antamista lahjoista, lomista jne.  Ne raskaan työn raatajat. 

Onko vastaavaa keskustelua käyty lääkäreistä, poliisista, hoitajista jne. 

Vaihtakaa se opettajan ammatti poliisin tehtävään, siinä vähän jännitystä, eikä tiedä, kun aloittaa työvuoronsa, saako olla hengissä, kun työvuoro päättyy. Ja asiakasryhmä muodostuu eri tavoin käyttäytyvistä, joskus sylki lentää naamalle ja joskus yritetään pussailla tai taputella pyllylleni. 

Kuvittelisin poliisin lähtökohtaisesti olevan valmistautunut kohtaamaan yhteiskunnan nurjimmat ilmiöt.

Opettajan taas kuvittelisin henkilöksi jonka tehtävä on opettaa. Näkisin ihan aiheelliseksi valittaa tilanteesta jos opettajan duuni alkaa vaatimaan poliisin ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut nyt viitisen vuotta luokanopettajana ja mietin jatkuvasti, mihin vaihtaisin. En jaksaisi opiskella enää viittä vuotta yliopistossa, ehkä jotkut maisteriopinnot jaksaisi tehdä. Opetusalalta haluan pois. 

Itse aikoinaan opettajaopinnoissani tein harjoittelujen aikana jo havaintoja murroksesta, mikä ei ollut murrosta parempaan suuntaan. Ilmassa oli merkkejä myös siitä, että kaikki tulee lopulta kaatumaan opettajan vastuulle ja todellakin vain ronskeimmat sen menon tulevat kestämään. Väistin siis luodin ja siirryin ensin aikuisvalmennukseen ja erikoistuin siellä jatkokouluttautuen alalleni. Omat vahvuudet olivat onneksi selvillä, mutta ainahan oman tien raivaaminen tarmoa ja uskallusta vaatii. Mitään valmista muottia ei taida olla. 

Ja mikä se havaitsemasi murros siis oli??

Suomalaiset lapset kasvatetaan pienestä asti sellaisiksi äänekkäiksi pikku narsisteiksi. Omassa lapsuudessa aikuisten puheita ei keskeytetty ja päälle puhuminen oli rumaa (tämä 90-luvulla). Tehtiin myös selväksi ettemme olleet mitään maailmannapoja vaan muut piti ottaa huomioon. Aikuiset oli pomoja joita piti totella. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi opettajat jaksaa valittaa jatkuvasti. Jos ei työstä valiteta,sitten oppilaista ja heidän vanhemmistaan, työtaakasta, oppilaiden antamista lahjoista, lomista jne.  Ne raskaan työn raatajat. 

Onko vastaavaa keskustelua käyty lääkäreistä, poliisista, hoitajista jne. 

Vaihtakaa se opettajan ammatti poliisin tehtävään, siinä vähän jännitystä, eikä tiedä, kun aloittaa työvuoronsa, saako olla hengissä, kun työvuoro päättyy. Ja asiakasryhmä muodostuu eri tavoin käyttäytyvistä, joskus sylki lentää naamalle ja joskus yritetään pussailla tai taputella pyllylleni. 

Opettajan ainoa "ase" ovat wilmaviestit ja tunnekortit. Jos opettaja hipaiseekin oppilaita, niin hänet talutetaan oikeuden eteen.

Ero poliiseihin on siis melko iso. Poliisi ei todellakaan ole aseeton edes nuorisorikollisten kanssa toimiessaan.

Jos koulujen tilanne haluttaisiin korjata, niin ihan ensimmäiseksi koulujen henkilökunnalle tarvittaisiin jonkinlaiset (rajoitetut) poliisin valtuudet. Kouluihin pitäisi myös saada putkaosastot häirikköoppilaita varten.

Mikä on humanistinen hömppäala? Miksi mies elättää? Mitä on harrastusluontoinen työnteko? Itsekö halveksuu työtään vai ap?

Vierailija kirjoitti:

Maailma tuli kylään." Kiitos".

Tarkoittanet digiloikkaa!

Vierailija kirjoitti:

Maailma tuli kylään." Kiitos".

Niin, eihän näitä haasteita ole suomalaisten kouluissa. Tai sitten on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettajankoulutukseen on edelleen tunkua.

Mitä opettajankoulutuksesta tiedän ja olen sivusta saanut seurata, se antanee valmiuksia laajemminkin ja onhan opinnoistaan valmistunut kuitenkin maisteri. Opiskeluaika taitaa olla monipuolista, kiinnostavaa ja hauskaakin. Varsinainen koulutyö tehdäänkin sitten jo vähän erilaisessa ja alati muuttuvassa todellisuudessa.

Opettajankoulutus ei valmista opettamiseen eikä koulutyöhön ylimalkaan.