Mitä ajattelet ensimmäiseksi, jos kuulet ihmisen jättäneen yliopiston kesken?
Kommentit (121)
Nuorempi poikani jätti yliopiston TKT-koulutuksen kesken.
Sanoi ettei ollut häntä varten, eikä aio loppuelämäänsä tietokonetta tuijottaa. Läksi opiskelemaan raksa-inssiksi ja valmistuu ihan pian ja eka oman alan työpaikka odottaa jo. Amkia kritisoi siitä, että yliopiston jälkeen naurettavan helppoa ja keskiarvo kursseista on jotain 4.5/5. Saattaa jatkaa dippainssiksi. Ehkä.
Jos tutkinto jää vain gradusta kiinni, silloin ajattelen, että henkilö ei ole kykenevä tekemään isompia kokonaisuuksia. Se on tosi harmi, koska loppupeleissä gradu ei ole mikään vaikea juttu. Ylipäätään gradusta tehdään yliopistossa ihan liian iso juttu, ja siksi se tuntuu monelle liian vaikealta. Gradun arvosanaa ei kysele kukaan, mutta moneen työhön taas tarvii valmiin tutkinnon. Rimaa alemmaksi vain. Itse esim. kirjoitin kandin tutkielmani kahdessa päivässä, hyvin onnistui ja hyvällä arvosanalla.
Muissa tapauksissa en ajattele keskeyttäneistä juuri mitään. Jos esim. ala ei tunnukaan omalta yrittämisenkään jälkeen, niin kannattanee lopettaa tai vaihtaa pääainetta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä jäi kesken ihan vaan siksi, että jatkuva tutkintouudistussekoilu (yliopiston puolelta)söi motivaatiota, kun tuli aina vaan uusia pakollisia joka toisen parittoman vuoden syksyllä järjestettäviä 10 hengen jonotettavia kursseja, että tajusin, ettei sieltä ollut tarkoituskaan saada ihmisiä valmistumaan, koska jos et mahtunut tuohon, sait jännittää pääsetkö seuraavalle 2 vuoden päästä järjestettävälle kurssille. Hakeuduin muualle, valmistuin tavoiteajassa hyvin arvosanoin ja pääsin työelämän syrjään kiinni.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Jos tutkinto jää vain gradusta kiinni, silloin ajattelen, että henkilö ei ole kykenevä tekemään isompia kokonaisuuksia. Se on tosi harmi, koska loppupeleissä gradu ei ole mikään vaikea juttu. Ylipäätään gradusta tehdään yliopistossa ihan liian iso juttu, ja siksi se tuntuu monelle liian vaikealta. Gradun arvosanaa ei kysele kukaan, mutta moneen työhön taas tarvii valmiin tutkinnon. Rimaa alemmaksi vain. Itse esim. kirjoitin kandin tutkielmani kahdessa päivässä, hyvin onnistui ja hyvällä arvosanalla.
Muissa tapauksissa en ajattele keskeyttäneistä juuri mitään. Jos esim. ala ei tunnukaan omalta yrittämisenkään jälkeen, niin kannattanee lopettaa tai vaihtaa pääainetta.
Aloja ja aineistoja ei voi verrata toisiinsa. Ei ole sama tehdä kandia tai gradua kulttuuritieteistä, oikeustieteestä tai lääketieteestä. Samoin joku on voinut koota aineistoaan (päässään) jo opintojen alusta asti ja joku aloittaa vasta kun kandi/gradukurssi alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eväät eivät riittäneet. Älystä ei jää kiinni, koska opiskelupaikan saaminen jo osoittaa, että sitä on riittävästi. Sisu on useimmiten se, jota ei ole tarpeeksi.
Ihan opiskelun alkuvaiheissa lopettaneesta voi vielä uskoa selityksiä siitä, että ei ollut oma ala, mutta "gradua vailla maisteri" tarkoittaa aina opiskelijaa, joka vain ei ollut tarpeeksi hyvä selvitäkseen isoimmasta tehtävästä.
Taloudelliset seikat eivät tule mieleen ensimmäisenä, jos ollenkaan.
Isäni oli gradua vaille maisteri ja se jäi hänellä kesken kun sai esikoisensa ja piti tehdä töitä täysipäiväisesti jne.
En oikein ymmärrä näitä tilanteita totta puhuen. Etenkin jos kurssit on jo hoidettu niin miksei vain pikkuhiljaa muiden hommien ohella tee sitä gr
Itse asiassa gradutyö on osalle opiskelijoista kognitiivisesti liian haastava asia. Siksi se jää osalta tekemättä. Kyvyt eivät siis riitä. Ihan sama juttu on lukiossa, jossa on lyhyt matikka niitä varten, joille pitkä matematiikka tuottaisi liikaa oppimisongelmia.
Onko silloin virhe jo valintavaiheessa vai pitäisikö näille tarjota tukea gradun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Jos tutkinto jää vain gradusta kiinni, silloin ajattelen, että henkilö ei ole kykenevä tekemään isompia kokonaisuuksia. Se on tosi harmi, koska loppupeleissä gradu ei ole mikään vaikea juttu. Ylipäätään gradusta tehdään yliopistossa ihan liian iso juttu, ja siksi se tuntuu monelle liian vaikealta. Gradun arvosanaa ei kysele kukaan, mutta moneen työhön taas tarvii valmiin tutkinnon. Rimaa alemmaksi vain. Itse esim. kirjoitin kandin tutkielmani kahdessa päivässä, hyvin onnistui ja hyvällä arvosanalla.
Muissa tapauksissa en ajattele keskeyttäneistä juuri mitään. Jos esim. ala ei tunnukaan omalta yrittämisenkään jälkeen, niin kannattanee lopettaa tai vaihtaa pääainetta.
Myös lukiossa peloteltiin ekan alusta asti, että kohta se muuttuu käsittämättömän vaikeaksi. Ei muuttunut.
Ajattelen, että keskeyttämiseen voi olla monta syytä, mutta joku tutkinto kannattaisi tehdä valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä varmaan imaissut mennessään ennen valmistumista tai pilannut elämänsä perheytymällä.
Mulle kävi näin. Tarttin rahaa, sitä sai töistä. Ei ollut mahdollista jatkaa enää pelkkänä opiskelijana.
Syitä voi olla monia, mutta kieltämättä, jos opinnot jäävät pelkkää gradua vaille kesken, tulee mielikuva, ettei opiskelijalla vain ollut tarpeeksi pätevyyttä tehdä se yksi vähän laajempi tutkielma.
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia, mutta kieltämättä, jos opinnot jäävät pelkkää gradua vaille kesken, tulee mielikuva, ettei opiskelijalla vain ollut tarpeeksi pätevyyttä tehdä se yksi vähän laajempi tutkielma.
Opiskelun lopettaminen juuri ennen gradua tai peräti sen ollessa osaksi jo tehty on suurin piirtein yhtä järkevää ja uskottavaa kuin se, että jättää maratonin kesken, kun maaliviiva näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia, mutta kieltämättä, jos opinnot jäävät pelkkää gradua vaille kesken, tulee mielikuva, ettei opiskelijalla vain ollut tarpeeksi pätevyyttä tehdä se yksi vähän laajempi tutkielma.
Opiskelun lopettaminen juuri ennen gradua tai peräti sen ollessa osaksi jo tehty on suurin piirtein yhtä järkevää ja uskottavaa kuin se, että jättää maratonin kesken, kun maaliviiva näkyy.
Itseänikin aina huvittaa, kun joku esittää olevansa "gradua vaille maisteri". Se on vähän kuin joku sanoisi olevansa ylioppilastutkintoa vaille ylioppilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia, mutta kieltämättä, jos opinnot jäävät pelkkää gradua vaille kesken, tulee mielikuva, ettei opiskelijalla vain ollut tarpeeksi pätevyyttä tehdä se yksi vähän laajempi tutkielma.
Opiskelun lopettaminen juuri ennen gradua tai peräti sen ollessa osaksi jo tehty on suurin piirtein yhtä järkevää ja uskottavaa kuin se, että jättää maratonin kesken, kun maaliviiva näkyy.
Itseänikin aina huvittaa, kun joku esittää olevansa "gradua vaille maisteri". Se on vähän kuin joku sanoisi olevansa ylioppilastutkintoa vaille ylioppilas.
Anja Kaurasen romaaniin pohjautuvassa feministisessä elokuvassa Pelon maantiede päähenkilö esitti oppiarvonaan "Tohtori (ei väit.)". Ei ollut komedia.
Vierailija kirjoitti:
Riikka Purra tulee kyllä mieleen.CV taitaa olla edelleen hukkateillä....
Riikka on maisteri. Jatko-opinnot jäivät kesken.
Riippuu mitä tekee nykyään. Kyllähän se joka tapauksessa jonkinlaisesta kunnianhimon, sinnikkyyden ja älykkyyden puutteesta aina kertoo, jos ei ole yliopistotutkintoa ikinä suorittanut.
Itse olen jättänyt kesken kaksi amk- ja yhden yliopistotutkinnon. En ole ikinä valmistunut mistään ja olen suurimman osan ajasta ollut vain työttömänä. Minä ajattelen olevani luuseri ja niin ajattelevat kaikki tuntemani ihmisetkin. Ja tottahan se on. Yhteiskunnan varoja olen tuhlannut valtavasti enkä ole ikinä antanut mitään takaisin. Olisikin hyvä, että kaltaiseni ihmiset laitettaisiin korvaamaan nuo varat jotenkin. Vaikka laitettaisiin loppuelämäksi kaivamaan ojia 12 tuntia päivässä.
Miehenä ei mitään ongelmaa. Liuta yliopiston keskeyttäneitä miehiä toimii esim. yritysjuridiikassa.
Että ei varmaan opiskellut tarpeeksi kiinnostavaa alaa. Keskeytin itsekin ekat opinnot samasta syystä.
Ei isoisien aikana ollut välitutkintoja.