Mitä ajattelet ensimmäiseksi, jos kuulet ihmisen jättäneen yliopiston kesken?

En mitään. Tiedän muutaman. Löysivät onnensa muualta kuin akateemisilta aloilta ja pärjäävät hyvin elämässä.

Muu syy.

En mitään, ei kuulu mulle.

Saanu ehkä hyvän työpaikan 

Että lopettamiseen on niin monta syytä vaihtoehdoiksi, että en ajattelisi sen pitempään.

Ehkä työelämä vienyt mennessään. Nykyään melkein pitää olla joku tutkinto että saa töitä, nii ajattelen et toivottavasti on sit jotain muuta opiskellut.

Ajattelen, että varmaankin kiinnostus lakkasi kyseisiin opintoihin, ja seuraavaksi hakeutunee opiskelemaan jotain muuta.

Onneton tapaus, yliopisto on nykyään niin helppo että sen suorittaa läpi imbesillikin.

Minä olen yksi niistä. Menin puolipäivätöihin ja sitten sain lapsia ja sitten pääsin toivomalleni alalle, jolla olen ollut yli 30 vuotta. Mitähän minusta pitäisi ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Onneton tapaus, yliopisto on nykyään niin helppo että sen suorittaa läpi imbesillikin.

Siis sinäkin.

Tietämiäni syitä:

-Koti paloi, elämä meni uusiksi

-Lapsi kuoli

-Kivulias ja pitkä avioero raha- ja lapsiriitoineen

-Syöpä

-Mielenterveys järkkyi

Itsellä jäi kesken ihan vaan siksi, että jatkuva tutkintouudistussekoilu (yliopiston puolelta)söi motivaatiota, kun tuli aina vaan uusia pakollisia joka toisen parittoman vuoden syksyllä järjestettäviä 10 hengen jonotettavia kursseja, että tajusin, ettei sieltä ollut tarkoituskaan saada ihmisiä valmistumaan, koska jos et mahtunut tuohon, sait jännittää pääsetkö seuraavalle 2 vuoden päästä järjestettävälle kurssille. Hakeuduin muualle, valmistuin tavoiteajassa hyvin arvosanoin ja pääsin työelämän syrjään kiinni.

Eväät eivät riittäneet. Älystä ei jää kiinni, koska opiskelupaikan saaminen jo osoittaa, että sitä on riittävästi. Sisu on useimmiten se, jota ei ole tarpeeksi.

Ihan opiskelun alkuvaiheissa lopettaneesta voi vielä uskoa selityksiä siitä, että ei ollut oma ala, mutta "gradua vailla maisteri" tarkoittaa aina opiskelijaa, joka vain ei ollut tarpeeksi hyvä selvitäkseen isoimmasta tehtävästä.

Taloudelliset seikat eivät tule mieleen ensimmäisenä, jos ollenkaan.

Työelämä varmaan imaissut mennessään ennen valmistumista tai pilannut elämänsä perheytymällä.

Haa-hui-lee, loi-koi-lee, hui-lai-lee, tyh-mäi-lee

Luultavasti en ole edes tiennyt henkilön olleen yliopistossa, joten ei kiinnosta.

Jos keskeyttäjä on opiskellut humanistiseksi käsienheiluttajaksi, onnittelen häntä

Tuumin että järkiintyi kumminkin ja alkaa elättää itse itsensä.

Minä jätin kesken. Otin kandin paperit ulos kun vielä sain. Työelämä kutsui. Nyt 25 v jälkeen voisin sanoa että kannattaa taistella ne maisterin paperit jos sisään olet päässyt, taistele vaikka pahaa tekisi. Vaikka vakityö kutsuisi ja puoliso vaatisi, ne eivät ole ikuisia. Olen nyt yli viiskymppisenä hyvin pettynyt siihen, että uralla ei etene, olen sama tasoa AMK-ammattikoulusta valmistuneiden kanssa, vain maisterit nimitetään uusiin johtovirkoihin ja suunnittelemaan tulevia juttuja. Kadun syvästi että jätin kesken.

Tilastollisesti mt-ongelmat ovat yksi perussyy, miksi opinnot yliopistolla jäävät kesken.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin kesken. Otin kandin paperit ulos kun vielä sain. Työelämä kutsui. Nyt 25 v jälkeen voisin sanoa että kannattaa taistella ne maisterin paperit jos sisään olet päässyt, taistele vaikka pahaa tekisi. Vaikka vakityö kutsuisi ja puoliso vaatisi, ne eivät ole ikuisia. Olen nyt yli viiskymppisenä hyvin pettynyt siihen, että uralla ei etene, olen sama tasoa AMK-ammattikoulusta valmistuneiden kanssa, vain maisterit nimitetään uusiin johtovirkoihin ja suunnittelemaan tulevia juttuja. Kadun syvästi että jätin kesken.

Mikä on estänyt niitä hakemasta myöhemmällä iällä? Moni tekee vakityön ohella.