Erotako siksi, että mies ei suostu osallistumaan päiväkotikuskauksiin?
Otsikkoon noin kirjoitettuna kuulostaa ihan tyhmältä. Mutta noin se tiivistettynä on. Lapsemme isä ei suostu viemään lasta päiväkotiin koskaan aamulla eikä koskaan iltapäivällä hakemaan sieltä. Vaan joudun yksin hoitamaan kaikki päiväkotikuskaukset. Minä kuljen töihin bussilla, mies autolla. Miehen työaika on joustavampi kuin minun, päivät välillä lyhyempiä kuin minun, välillä pidempiä. Päiväkotiin on meiltä vajaa kilsa eli se onneksi on aika lähellä. Mies sanoo syyksi kaikkia mukasyitä miten ei muka ehdi tai pysty. Mikään keskustelu aiheesta ei tuota tulosta, hän pysyy kannassaan ettei vie eikä hae koska ei voi (minun mielestä voisi jos vain viitsisi tai haluaisi). Erotako tässä pitää asian vuoksi? En jaksa enää. Kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin miehestä lapsen ollessa vuoden ikäinen. Mies halusi lapsen ja suostuin sillä ehdolla että missään tilanteessa lapsi ei jäisi vain minun hoidettavaksi. Kaikki "Sit kun on lapsi.."-lupaukset unohtuivat omien tarpeiden alle. Päädyin varmaan samankaltaiseen tilanteeseen jossa ap on nyt.
Minun ex-mies esitti itsekin yllättynyttä että ei voinutkaan luopua määräaikaisesti omasta itsekkyydestään lapsen edun vuoksi. Tästä siis keskusteltiin ja myönsi että ei pystykään sovittuja asioita hoitamaan.
Erohan siitä tuli. Lapsi on nyt 11v. Odotan, että täyttää 12v, niin ei tarvitse enää kannustaa iskäviikonlopuille. Näissäkin kun tulee niitä viime hetken ilmoituksia, että olenkin matkoilla silloin ja silloin ei käykään.
Somessa esittää täydellistä isää ja puhuu lapsesta "minun lapseni"-muodossa, joka mielestäni on täysin tarpeetonta ja jotenkin itseään korostavaa.
Joko olin sokea tai sitten me
Tuttavapiirissä olen havainnut, että ne miehet jotka ovat ennen lapsen hankintaa innoissaan ajatuksesta saada lapsi (tai usein monta lasta) ja lupailevat kovin innoissaan tekevänsä sitä ja tätä, eivät sitten tosi paikan tullen usein toteutakaan lupauksiaan ja yrittävät elää elämäänsä kuin perheen velvollisuudet eivät heitä koskisikaan.
Sitten taas niistä miehistä, jotka suhtautuvat lapsen hankkimiseen varauksellisemmin tai joita on jopa joutunut suostuttelemaan pitkään, on kuoriutunut kelpo isiä, jotka ottavat vastuuta ja ns. hoitavat tonttinsa vähintään kohtuullisesti.
Ei tietenkään kaikkien kohdalla mene näin, mutta huomattavan usein noin on tapahtunut tuttavapiirin miehissä. Oma veikkaukseni on, että jälkimmäiset tajuavat mihin ovat oikeasti sitoutumassa, ensimmäiset taas elävät jossain pilvilinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hirveätä! Että ihan muutamia satoja metrejä pitää lasta viedä päiväkotiin! Ja ap:n bussipysäkki on varmaan siinä päiväkodin vieressä?
Kai ap tietää, että päiväkotiin lasta tuovaa miestä katsellaan siellä sillä silmällä?
Kauheaa! Lapsikin on suit sait sukkelaan valmiina lähtemään kotoa päiväkotiin aamuisin. Muksu vaan kainaloon ja eikun ääntä kohti.
Olen siinä käsityksessä, että näitä isiä, joille oma lapsi ei merkitse mitään, on todella paljon. Ei hoideta, ei oteta vastuuta. Ei ehkä tiedetä edes päiväkodin nimeä. Eikö silloin ole parempi laittaa lusikat jakoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin miehestä lapsen ollessa vuoden ikäinen. Mies halusi lapsen ja suostuin sillä ehdolla että missään tilanteessa lapsi ei jäisi vain minun hoidettavaksi. Kaikki "Sit kun on lapsi.."-lupaukset unohtuivat omien tarpeiden alle. Päädyin varmaan samankaltaiseen tilanteeseen jossa ap on nyt.
Minun ex-mies esitti itsekin yllättynyttä että ei voinutkaan luopua määräaikaisesti omasta itsekkyydestään lapsen edun vuoksi. Tästä siis keskusteltiin ja myönsi että ei pystykään sovittuja asioita hoitamaan.
Erohan siitä tuli. Lapsi on nyt 11v. Odotan, että täyttää 12v, niin ei tarvitse enää kannustaa iskäviikonlopuille. Näissäkin kun tulee niitä viime hetken ilmoituksia, että olenkin matkoilla silloin ja silloin ei käykään.
Somessa esittää täydellistä isää ja puhuu lapsesta "minun lapseni"-muodossa, joka mielestäni on täysin tarpeetonta ja jotenkin itseään
Hyvä ja osuva analyysi. Harmi, että vasta elämänkokemuksen kasvaessa ihminen pystyy kriittisesti havainnoimaan ja tulkitsemaan näitä asioita.
Ap:n mies vaikuttaa olevan empatiakyvytön. Ei osaa asettua lapsen asemaan ja pitkiin hoitopäiviin lainkaan. Ei ole halua tehdä mitään myönnytyksiä lapsen takia. Onko hän itsekin lapsi - siis mieslapsi? Tähän pitäisi joku ulkopuolinen välittäjä saada, joka herättelisi itsekkään miehen ajattelemaan omaa nokkaansa pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vanhempi vie ja toinen hakee. Sovitaan aina päivittäin, viikottain tai tilanteen mukaan mutta molemmat osallistuu. Erolapsen vanhempi vie ja hakee aina omalla viikolla. Kysy mieheltä kumpi vaihtoehto parempi.
Tällaisten kyseleminen on ihan turhaa. Mies tietää hyvin, että eron jälkeen miehen ei ole pakko ottaa lasta/lapsia joka toinen viikko luokseen. Hänen yksi ystävä tapaa lapsiaan vain kerran kuussa yhtenä viikonloppuna eikä silloinkaan ota luokseen yöksi. Ja tämä siis vaikka heidän lasten äiti muuta yritti pakotta. Ap
Että sellaista 'ystävää' miehellä4
Osallistu? Ei hoida valvollisuuksiaan, jos kuitenkin on lapsen isä. Sano, että työt jaetaan oikeudenmukaisesti. Taitaa olla surkea isä muutenkin.
Miehesi on sika, ole yhteydessä anoppiin ja jos hän ei saa kultamuruansa tolkulle, niin ero sitten hyvillä elareilla.
Ota sinä auto käyttöösi ja kuljeta lapset. Mies saa istuskella bussissa, jos hänestä ei kotona ole mitään hyötyä.
Minun mieheni kulki autolla työssä ja huolehti ainokaisemme päiväkotikuljetuksista joka päivä.
Joskus matkat vaativat niin paljon aikaa, että hän teki tilapäisesti ns. miinustyöaikaa, jotka saimme kuitatuksi omien lomapäivieni tai viikonlopputöiden yms. järjestelyjen avulla. Ikinä ei isukki valittanut sanaakaan. Oma lapsi on hänellekin erittäin rakas.
Tuo kertoo paljon muustakin kuin päiväkotikuskauksista. Ja se kaikki muu on riittävä syy eroon.
Mm.
- Mies kokee, että hänen asiansa, oma aikansa ja omat tehtävänsä on tärkeämpiä kuin sinun (esim. hän ei voi lähteä töistä ajoissa, vaikka on joustavat työajat, mutta sinä voit hänen mielestään aivan hyvin tehdä näin). Tämä kertoo siitä, ettei mies juurikaan arvosta ap:ta, eikä huomioi ap:n tarpeita. On stressaavaa sekä viedä että hakea lapsi, ja vielä yrittää tehdä täysi työpäivä siinä välissä. Käsittämätöntä, että mies kokee, että tuo stressi kuuluu yksinomaan äidille.
- Mies ei myöskään huomioi lasta, koska lapselle tulee väistämättä pitkät päivät päiväkodissa, jos sama henkilö sekä vie että hakee ja siinä välissä matkoineen tekee täyden työpäivän. Normaalisti ihmiset yrittää limittää tämän niin, että esim. toinen menee aiemmin töihin ja voi sitten hakea lapsen aiemmin, kun toinen vie lapsen vähän myöhemmin, ja on sitten pidempään iltaan töissä, kun toinen on hakenut lapsen. Mies ei siis kovin paljoa välitä jälkikasvustaankaan.
- Mies ei koe tasapuolisesti vastuuta lapsesta, jos voi noin vain kieltäytyä huolehtimasta lapsen arkisista asioista. Ap on todellisuudessa yksin ainoa vastuullinen lapsen suhteen.
- Käytännössä ap on jo yksinhuoltaja parisuhteessa, joten erohan ei sinällään muuta juuri mitään, ja keskusteluyhteyskin miehen kanssa tuntuu olevan totaalisen katkennut, jos tuollaisista asioista ei pystytä tekemään kompromisseja (tässä mies vain ilmeisesti välttää keskustelua).
Ota auto ja mene töihin samoin selityksin. Ilmoita miehelle, että vie ja noutaa lapsen ja menee bussilla töihinsä. Toista niin monta kertaa, että viesti uppoaa.