Lue keskustelun säännöt.
Miten rahoitetaan aikuisopiskelu?
03.01.2025 |
Haluaisin opiskella uuteen ammattiin. Kun aikuiskoulutustukea ei ole, miten opinnot rahoitetaan? Nykyisestä palkasta on mahdotonta säästää suuria summia, työ kuitenkin on. Lapsille pitää pystyä tarjoamaan perusasiat ja heidän kanssaan pitää myös olla.
Miten nykyiset amk/korkeakouluopinnot on järjestetty? Onko 40 h/viikko opetusta, vai onko esimerkiksi kokonaisia päiviä viikossa, jolloin ehtisi töihin?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
1 opintopiste vastaa 27 h työmäärää. Jos aikoo valmistua tavoiteajassa, on tehtävä lähes 40 h viikossa. Osa monimuoto-opiskelijoista saa hyväksiluettua aiempia opintoja ja riippuu vähän opettajastakin, hyväksikukeeko ne vai ei. Suurimmalla osalla luennoista on läsnäolovelvollisuus. Jotkut opiskelijat käyttävät eri kepulikonsteja kiertääkseen luentopakkoa ja ryhmätöissä on keinoja välttää töitä ja sitten on ihan kirjallisia töitä, mutta en paljasta niitä tässä. Keskityn omaan tekemiseen. Koulua on n. 3 päivänä viikossa. Sitten on tiiviimpiä viikkoa, milloin on joka päivä jotain + koeviikko.
Rahoitus menee niin, että voit hakea tukea omaehtoisiin opintoihin, mutta joutuu hakemaan töitä samaan aikaan, kun opiskelee ja niistä pitää raportoida viranomaisille. Jos puolisoa ei ole tukemassa taloudellisesti millään tasolla, joutuu tiukille. Täytyy tehdä uhrauksia. Jos aikoo opiskella täyspainoisesti, ei voi tehdä samaan aikaan täy
Juuri missään tutkinnossa nuo tuntimäärät eivät pidä paikkaansa, ellei ole ihan debiili. Olen opiskellut useamman sivuaineen, yhteenkään ei ole mennyt aikaa yhtä paljon kuin virallisesti suunniteltu. Keskiarvo yleensä 4-5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia pilipalitutkintoja tehtaillaan täysipäiväisen työn ohessa? Vaikeaa uskoa, että sellaisesta puuhastelusta saa hyödyllistä tutkintoa.
No esim. sellainen pilipalitutkinto kuin sairaanhoitaja. Monimuotokoulutus mahdollistaa sen, että voi samalla tehdä töitä.
Kannattaisiko sunkin ottaa asioista selvää ennen kuin alat typeränä huutelemaan.
Opiskelen monimuotona amk-inssiksi ja teen täyttä työaikaa samalla. Luennot on etänä verkossa katsottavissa milloin haluaa. Vapaa-aikaa ei ole ollenkaan, mutta jos sen kestää niin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan samalla tavalla kuin minä rahoitin avoimen yliopiston opintoni välivuosina lukion jälkeen, eli työnteolla. Ihmeen avutonta aikuisväestöä meillä tässä maassa kun eivät pysty tekemään samaa mitä teinit tekevät ympäri maailmaa.
Opintojen intensiivisyys riippuu siitä mitä ja minne menet opiskelemaan. Yliopisto harvoin on niin intensiivistä läsnäolojen suhteen, ettei työnteko onnistuisi. Kannattaa toki harkita josko saisi jotain säästöön etukäteen.
Sä taisit kuitenkin olla lapseton. Täysin eri asia lähteä opiskelemaan ja tehdä töitä samalla kun on yksin. Rahaa ei tarvitse yhtä paljon kuin perheellinen. Lisäksi perheellisen aika on rajallista.
Ensinnäkin mun on lapsettomanakin pitänyt syödä jotain ja elää jossain, etten minäkään nyt ilman työntekoa
Et sitten tajunnut mun pointtia. Mä olen ollut opiskelija niin lukion jälkeen lapsettomana kuin aikuisena perheellisenä ihmisenä. Voin sanoa, että lapsettomana opiskelu oli monella tavalla helpompaa. Aikaa ihan toisella tavalla, rahaa tarvitsi vain itselleen, pystyi asumaan halvalla pienessä asunnossa jne.
Vierailija kirjoitti:
1 opintopiste vastaa 27 h työmäärää. Jos aikoo valmistua tavoiteajassa, on tehtävä lähes 40 h viikossa. Osa monimuoto-opiskelijoista saa hyväksiluettua aiempia opintoja ja riippuu vähän opettajastakin, hyväksikukeeko ne vai ei. Suurimmalla osalla luennoista on läsnäolovelvollisuus. Jotkut opiskelijat käyttävät eri kepulikonsteja kiertääkseen luentopakkoa ja ryhmätöissä on keinoja välttää töitä ja sitten on ihan kirjallisia töitä, mutta en paljasta niitä tässä. Keskityn omaan tekemiseen. Koulua on n. 3 päivänä viikossa. Sitten on tiiviimpiä viikkoa, milloin on joka päivä jotain + koeviikko.
Rahoitus menee niin, että voit hakea tukea omaehtoisiin opintoihin, mutta joutuu hakemaan töitä samaan aikaan, kun opiskelee ja niistä pitää raportoida viranomaisille. Jos puolisoa ei ole tukemassa taloudellisesti millään tasolla, joutuu tiukille. Täytyy tehdä uhrauksia. Jos aikoo opiskella täyspainoisesti, ei voi tehdä samaan aikaan täy
Riippuu varmaan alasta, mutta liiketalouden tradenomin suorittaa kyllä täyttä työviikkoa tehden ja pieniä lapsia kasvattaen alle 3,5 vuodessa ja 4-5 keskiarvolla. Se on helppo koulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen kolmatta vuotta AMK-inssiksi ja tahmeaa on. Olen kahden alle 10-vuotiaan vuoroviikkovanhempi, teen säännöllistä vuorotyötä ja elämä on todella aikataulutettua. Tutkinto tulee suoritettua viiteen vuoteen, en yksinkertaisesti jaksa muuten.
Opintojen alkuvaiheessa en ollut työelämässä, silloin tuloina oli opintotuki, asumistuki, lapsilisät ja elarit =1350e. Nyt tuloina palkka ja lapsilisät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan samalla tavalla kuin minä rahoitin avoimen yliopiston opintoni välivuosina lukion jälkeen, eli työnteolla. Ihmeen avutonta aikuisväestöä meillä tässä maassa kun eivät pysty tekemään samaa mitä teinit tekevät ympäri maailmaa.
Opintojen intensiivisyys riippuu siitä mitä ja minne menet opiskelemaan. Yliopisto harvoin on niin intensiivistä läsnäolojen suhteen, ettei työnteko onnistuisi. Kannattaa toki harkita josko saisi jotain säästöön etukäteen.
Sä taisit kuitenkin olla lapseton. Täysin eri asia lähteä opiskelemaan ja tehdä töitä samalla kun on yksin. Rahaa ei tarvitse yhtä paljon kuin perheellinen. Lisäksi perheellisen aika on rajallista.
Ensinnäkin mun on lapsettomanakin pitänyt syödä jotain ja elää jossain, etten minäkään nyt ilman työntekoa
Turhaa siinä nostat itseäsi ylöspäin tämän yhden postauksen takia. Tunnen lukemattomia äiti-ihmisiä, jotka ovat opiskelleet ihan tutkinto-opiskelijoina amk- tai yamk-tutkintoa tehden samalla 40h työviikkoa ja lapsia on ollut 1-4 kpl.
On se kuitenkin vähän eri asia käyttää työn jälkeinen aika kokonaan "itseensä" vs se että töiden jälkeen hakee x määrän lapsia eri paikoista, menee kotiin laittamaan/lämmittämään ruuan, huolehtii harrastukseen lähtevät tyypit valmiiksi, pakkaa x määrän lapsia taas autoon, tiputtaa yhden paikkaan y ja toisen paikkaan z. Kipaisee välissä ehkä ruokaostoksilla tai lenkillä ja hakee lapset harrastuksista aikataulun mukaan. Mennään takaisin kotiin, hoidetaan läksyt, suihkut, iltapalat, iltatoimet, kotihommia, nukutukset ym. Vaikka on toinenkin aikuinen mukana, niin jos lapsia on enemmän kuin yksi, niin hommia sitten vähän jaetaan, mut harvoin toisella on mitään omaa vapaailtaa toisen hoitaessa kaiken. Opiskelulle jää aikaa sitten ehkä klo 21 eteenpäin.
Että ei ihan verrattavissa nämä tilanteet ja silti osa haukkumastasi "laiskasta aikuisväestöstä" vetää tutkintoja alle päiväopiskelijoiden tavoitevalmistumisaikojen ja vitosen keskiarvolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko joku antaa vähän konkreettisia esimerkkejä maisterivaiheen opiskelusta työn ja perheen ohella? Kaikki yliopistot painottavat, että maisterivaihe vaatii päätoimista opiskelua, mutta nythän se ei enää perheelliselle ja asuntovelalliselle ole realistista. Miten olette saaneet sovitettua työn, perheen ja läsnäoloa vaativat opintojaksot yhteen? Lähinnä KTM-tutkinnon suorittaneiden kokemuksia kaipailen.
Itse opiskelin AMK:ssa tutkinnon iltaopintoina. Päivät olin töissä. Euroakaan en saanut tukea ja ihan hyvin onnistui. Motivaatiota toki vaatii, mutta niinhän se on muutenkin opiskelujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten tajunnut mun pointtia. Mä olen ollut opiskelija niin lukion jälkeen lapsettomana kuin aikuisena perheellisenä ihmisenä. Voin sanoa, että lapsettomana opiskelu oli monella tavalla helpompaa. Aikaa ihan toisella tavalla, rahaa tarvitsi vain itselleen, pystyi asumaan halvalla pienessä asunnossa jne.
Etkä sinä minun. Opiskelun itsessään pitäisi olla tokalla kierroksella helpompaa, hälyttävää jos ei ole. Kokonaisuus on sitten jokaisella oma. Vastasin jo noihin rahapointteihin, et niitä näköjään lukenut. Tiivistettynä toista tutkintoa opiskelevalla on jo ollut ura ja siten mahdollisuudet säästää sekä kerätä omaisuutta.
Halpaa pientä asuntoa en opiskelija-asuntoloita lukuunottamatta koskaan ole löytänyt, tai ehkä jostain peräkylästä olisi voinut löytyä mutta se ei töiden ja opiskelujen kanssa olisi ollut mahdollista. Perheellisethän ovat yleensä etusijalla kaupunkien vuokra-asunnoissa ja opiskelijoiden perheasunnoissa, joista ainakin jälkimmäiset ovat suht edullisia yhä.
Turhaa siinä nostat itseäsi ylöspäin tämän yhden postauksen takia. Tunnen lukemattomia äiti-ihmisiä, jotka ovat opiskelleet ihan tutkinto-opiskelijoina amk- tai yamk-tutkintoa tehden samalla 40h työviikkoa ja lapsia on ollut 1-4 kpl.
nostan itseäni ylöspäin? Kuulostaa vähän valikoivalt lukemiselta. Munhan pointti tässä nimenomaan on ollut se, että se on mahdollista kyllä myös niille perheellisillekin opiskella toinen tutkinto, se ilmeni siitä mun alkuperäisestä kommentista. Olemme siis samaa mieltä 🤷🏽 tunnen noita itsekin ja siksi ihmettelen tätä vinkumista. Eivät ne kaikki perheellisetkään opiskelijat ole aina mitään suuria tukia saaneet, ja silti ovat valmistuneet.
En edelleenkään allekirjoita sitä että aikuisopiskelijan tilanteessa olisi pelkkiä haittoja ensimmäistä tutkintoa opiskelevaan verrattuna. Ei se toki tarkoita, ettei niitä huonojakin puolia olisi. En myöskään allekirjoita sitä että tuo opiskelu vaatisi erityisiä tukia, minusta toiseen tutkintoon ei pitäisi niitä enää saadakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelen amkissa. Opintovapaita mulla on 24 kertaa kuussa. Muuten olen kokopäivätyössä. Lapsia minulla on kolme, joista vanhin on ekaluokkalainen. Ensimmäisen harkan sain hyväksiluettua. Toinen on tänä vuonna edessä. Jos en saa tehtyä harjoittelua kesätöinä, niin ei auta muu kuin opintolainan ja puolison tulojen turvin suorittaa se 10 viikon jakso. Ehkä myös opintotukea saisin niinä kuukausina. Toivon saavani harkan edes kesäkuukausille vaikka sitten palkattomana, niin saisin neljä viikkoa palkkaa + lomarahat kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tajunnut mun pointtia. Mä olen ollut opiskelija niin lukion jälkeen lapsettomana kuin aikuisena perheellisenä ihmisenä. Voin sanoa, että lapsettomana opiskelu oli monella tavalla helpompaa. Aikaa ihan toisella tavalla, rahaa tarvitsi vain itselleen, pystyi asumaan halvalla pienessä asunnossa jne.
Etkä sinä minun. Opiskelun itsessään pitäisi olla tokalla kierroksella helpompaa, hälyttävää jos ei ole. Kokonaisuus on sitten jokaisella oma. Vastasin jo noihin rahapointteihin, et niitä näköjään lukenut. Tiivistettynä toista tutkintoa opiskelevalla on jo ollut ura ja siten mahdollisuudet säästää sekä kerätä omaisuutta.
Halpaa pientä asuntoa en opiskelija-asuntoloita lukuunottamatta koskaan ole löytänyt, tai ehkä jostain peräkylästä olisi voinut löytyä mutta se ei töiden ja opiskelujen kanssa olisi ollut mahdollista. Perheellisethän ovat yleensä etusijalla kaupu
Mulla on kokemusta opiskelusta lapsettomana ja perheellisenä. Onko sulla? Eipä taida olla. Joten et ole pätevä sanomaan asioita muiden puolesta. Mulla on kokemusta molemmista ja edelleen sanon, että lapsettomana nuorena opiskelu on huomattavasti helpompaa.
Se, että on ikää enemmän ei tarkoita sitä, että on varallisuutta jotenkin merkittävästi enemmän. Mulle on tapahtunut elämässä kaikenlaista eikä yli 40-vuotiaana opiskelemaan lähtiessä ollut mitään suuria säästöjä. Aikuiskoulutustuki mahdollisti sen, että pystyin aloittamaan opiskelut. Lisäksi on kuitenkin pakko ollut ottaa opintolainaa kuten muidenkin meidän opiskelyryhmässä. Ei me mitään rikkaita olla joilla on varaa olla palkattomalla yhteensä lähes vuoden verran mitä meidän harjoittelut on. Me kun ei sh-opiskelijoina kovin helposti saada niitä palkallisia harjoitteluita. Monella on myös omistusasunto jota pitää maksaa eikä lyhennysvapaita mielinmäärin saa.
Ihan turhaan jankutat meille vastaan koska meitä on paljon joilla kokemusta opiskelusta niin nuorena lapsettomana kuin myöhemmin perheellisenä ja tiedämme, että nuorena lapsettomana opiskelu oli huomattavasti helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku antaa vähän konkreettisia esimerkkejä maisterivaiheen opiskelusta työn ja perheen ohella? Kaikki yliopistot painottavat, että maisterivaihe vaatii päätoimista opiskelua, mutta nythän se ei enää perheelliselle ja asuntovelalliselle ole realistista. Miten olette saaneet sovitettua työn, perheen ja läsnäoloa vaativat opintojaksot yhteen? Lähinnä KTM-tutkinnon suorittaneiden kokemuksia kaipailen.
Mieheni sisko suoritti tuon tutkinnon perheen ja työn ohessa, valmistui viime keväänä. Ei se mitään kokopäiväistä opiskelua vaadi. Tietenkin yliopistot väittävät muuta, koska eivät halua halventaa tutkinnon arvoa tai suolata omaa rahoitustaan tai opiskelijoiden asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen amkissa. Opintovapaita mulla on 24 kertaa kuussa. Muuten olen kokopäivätyössä. Lapsia minulla on kolme, joista vanhin on ekaluokkalainen. Ensimmäisen harkan sain hyväksiluettua. Toinen on tänä vuonna edessä. Jos en saa tehtyä harjoittelua kesätöinä, niin ei auta muu kuin opintolainan ja puolison tulojen turvin suorittaa se 10 viikon jakso. Ehkä myös opintotukea saisin niinä kuukausina. Toivon saavani harkan edes kesäkuukausille vaikka sitten palkattomana, niin saisin neljä viikkoa palkkaa + lomarahat kuitenkin.
Äh, en ikinä muista ettei tämä hyväksi viivaa. Eli siis kahdesta neljään kertaa kuussa.
0rp0:n hallitus tahtoo kansasta tyhmää alaluokkaa paskatöissään, minipalkalla.
Opiskelu ei kannata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tajunnut mun pointtia. Mä olen ollut opiskelija niin lukion jälkeen lapsettomana kuin aikuisena perheellisenä ihmisenä. Voin sanoa, että lapsettomana opiskelu oli monella tavalla helpompaa. Aikaa ihan toisella tavalla, rahaa tarvitsi vain itselleen, pystyi asumaan halvalla pienessä asunnossa jne.
Etkä sinä minun. Opiskelun itsessään pitäisi olla tokalla kierroksella helpompaa, hälyttävää jos ei ole. Kokonaisuus on sitten jokaisella oma. Vastasin jo noihin rahapointteihin, et niitä näköjään lukenut. Tiivistettynä toista tutkintoa opiskelevalla on jo ollut ura ja siten mahdollisuudet säästää sekä kerätä omaisuutta.
Halpaa pientä asuntoa en opiskelija-asuntoloita lukuunottamatta koskaan ole löytänyt, tai ehkä jostain peräkylästä olisi voinut löytyä mutta se ei töiden ja opiskelujen kanssa olisi ollut mahdolli
Jaa heti alkuun ad hominem. Eivät faktat riipu siitä millaisissa tilanteissa minä olen opiskellut. Edes kaikki perheelliset aikuisopiskelijat eivät ole koskaan olleet samassa tilanteessa taloudellisesti joten jos se on tämän keskustelun osallistumiskriteeri sinulle niin ihmettelen. En viitsi enempää lukea koska aloitat jo tuommoisella eli tuskin sinulla edelleenkään mitään faktoja on, hyvät päivän jatkot.
Pätijä ei osaa edes lainauksia tehdä ja nyt ei tiedetä kenelle tällä kertaa yritti päteä. Pätijää vituttaa kuin pientä oravaa kun häntä lapsetonta opiskelijaa ei ymmärretä kun on niin vaikeaa eikä kenelläkään muulla voi olla vaikeaa.
"nostan itseäni ylöspäin? Kuulostaa vähän valikoivalt lukemiselta. Munhan pointti tässä nimenomaan on ollut se, että se on mahdollista kyllä myös niille perheellisillekin opiskella toinen tutkinto, se ilmeni siitä mun alkuperäisestä kommentista. Olemme siis samaa mieltä 🤷🏽 tunnen noita itsekin ja siksi ihmettelen tätä vinkumista. Eivät ne kaikki perheellisetkään opiskelijat ole aina mitään suuria tukia saaneet, ja silti ovat valmistuneet"
Ööh, ensimmäisessä viestissä tähän keskusteluun kommentoit sanatarkkaan näin:
"Ihmeen avutonta aikuisväestöä meillä tässä maassa kun eivät pysty tekemään samaa mitä teinit tekevät ympäri maailmaa"
Ja tuon jälkeen nyt sitten pöyristyt, kun sinun kirjoitus- ja lyttäystyyliäsi vähän arvostellaan. Hiukan myöhäistä esittää vain asiatasolla kritisoivaa keskustelijaa, kun heti alkuun hyökkäsit henkilöihin.
Ensinnäkin mun on lapsettomanakin pitänyt syödä jotain ja elää jossain, etten minäkään nyt ilman työntekoa ole opinnoista selvinnyt. Toisekseen minulla ei ollut ollut mahdollisuutta kerätä puskuria, säästöjä tai verkostoja samalla tavalla kuin vanhemmalla opiskelun aloittajalla. Kolmannekseen ajankäytön määrittelee jokainen jossain määrin itse. Eihän niitä opintoja ole pakko vetää täyttä höökiä eteenpäin juuri silloin kun lapset ovat ihan pieniä, eikä Kela toisaalta seuraa opintojen etenemistä kun et saa opintotukea ja olet töissä. Aikaa käytät joka tapauksessa johonkin, jos ei nyt ihan pikkulapsista puhuta niin ethän sinä heidän kanssaan koko aikaa ole. Opiskelu voi korvata yhden harrastuksen. Neljänneksi toista tutkintoa opiskelevan opiskelutaitojen ja ajanhallinnan pitäisi olla paremmat kuin ekaa kertaa korkeakoulussa opiskelevan teinin, eli kaiken järjen mukaan opiskelu ei vie niin paljon aikaa.
Onhan se tosi houkuttelevaa uhriutua ja nähdä aikuisopiskelijan tilanteessa pelkkiä heikkouksia, mutta todellisuudessa opiskelu voi olla helpompaakin. Niin sen ainakin kuuluisi olla, jos ekalla kierroksella yhtään panosti opiskelumenetelmien hallintaan.