Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ottaisitko avioeron jos tietäisit, että hintana on sen seurauksena omien lapsien mielenterveysongelmat?

Vierailija
02.01.2025 |

Olen huomannut, että nykyään lasten pahoinvointi kulminoituu äärimmäisen voimakkaasti juurikin eroperheisiin.

Kommentit (191)

Vierailija
141/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ohessa meta-analyysi teemasta, jossa todetaan seuraavaa: 

"A significant association between parental divorce and every aspect of mental health was found with the following pooled ORs (95% CIs): Depression 1.29 (1.231.35), anxiety 1.12 (1.041.12), suicide attempt 1.35 (1.261.44), suicidal ideation 1.48 (1.431.54), distress 1.48 (1.371.6), alcohol 1.43 (1.341.53), smoking 1.64 (1.571.72) and drugs 1.45 (1.441.46) could be estimated."

 

Toisin sanoen ainakin korrelaatio löytyy mielenterveysongelmien, päihteiden käytön kanssa ja vanhempien eron kanssa. 

Linkkinä lähde: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0022395619304510

Ei yllätä millään tavalla. Mutta tälläkin palstalla pyörivät sarjaeroilevat erofanaatikot varmaan keksivät että on arvokulahtanut data. 😉

Vierailija
142/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ymmärtää että erä voi olla parempi ratkaisu lastenkin kannalta silloin jos he näkevät että perhe ei voi hyvin ja nimenomaan kokevat turvattomuutta perheessa. Esim. nyt vaikka se klassinen miehen väkivaltainen juopottelu.

Mutta sitten on nykyään näitä erotaan ystävinä -tyyppisiä ideoita joissa itsekkäät aikuiset "kasvavat erilleen", tai toinen osapuoli alkaakin haikailla jotain muuta ja itsekeskeisesti romuttaa koko perheen oman narsistisen minäkuvan seurauksena.

Vttu mitä luusereita, saatana.

Jos lapsia tehdään ja liitossa ei ole mitään oikeasti pahaa, niin se vedetään loppuun kunnialla siihen asti kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. 

Monessakohan tapauksessa tämä klassinen "väkivaltainan juopottelu" on vain MT-akan satuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
143/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ymmärtää että erä voi olla parempi ratkaisu lastenkin kannalta silloin jos he näkevät että perhe ei voi hyvin ja nimenomaan kokevat turvattomuutta perheessa. Esim. nyt vaikka se klassinen miehen väkivaltainen juopottelu.

Mutta sitten on nykyään näitä erotaan ystävinä -tyyppisiä ideoita joissa itsekkäät aikuiset "kasvavat erilleen", tai toinen osapuoli alkaakin haikailla jotain muuta ja itsekeskeisesti romuttaa koko perheen oman narsistisen minäkuvan seurauksena.

Vttu mitä luusereita, saatana.

Jos lapsia tehdään ja liitossa ei ole mitään oikeasti pahaa, niin se vedetään loppuun kunnialla siihen asti kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. 

Monessakohan tapauksessa tämä klassinen "väkivaltainan juopottelu" on vain MT-akan satuja.

Pitää keksiä jokin tarina kun ei pystytä kantamaan vastuuta omista teoistaan.

Vierailija
144/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos suhde on huono, niin kannattaa erota. On todennäköisempää, että tuloksena on lasten mielenterveysongelamt jos et eroa huonosta suhteesta. Toki osa voi oireilla teki sitten miten tahansa, mutta jos suhde on huono, niin lapset aistivat ja heidän kannaltaan on parempi erota, etteivät he joudu kärsimään vanhempien huonoja välejä.

Vierailija
145/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ymmärtää että erä voi olla parempi ratkaisu lastenkin kannalta silloin jos he näkevät että perhe ei voi hyvin ja nimenomaan kokevat turvattomuutta perheessa. Esim. nyt vaikka se klassinen miehen väkivaltainen juopottelu.

Mutta sitten on nykyään näitä erotaan ystävinä -tyyppisiä ideoita joissa itsekkäät aikuiset "kasvavat erilleen", tai toinen osapuoli alkaakin haikailla jotain muuta ja itsekeskeisesti romuttaa koko perheen oman narsistisen minäkuvan seurauksena.

Vttu mitä luusereita, saatana.

Jos lapsia tehdään ja liitossa ei ole mitään oikeasti pahaa, niin se vedetään loppuun kunnialla siihen asti kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. 

Monessakohan tapauksessa tämä klassinen "väkivaltainan juopottelu" on vain MT-akan satuja.

No ihan kokonaan tuollainen satuilu nyt tuskin menee läpi jos perheellä on vähänkään läheisiä ystäviä. 

Toki jossain duunipaikan kahviossa tuollaisia tarinoita voisi joku uskoakin?

Vierailija
146/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti: No jos suhde on huono, niin kannattaa erota. On todennäköisempää, että tuloksena on lasten mielenterveysongelamt jos et eroa huonosta suhteesta. Toki osa voi oireilla teki sitten miten tahansa, mutta jos suhde on huono, niin lapset aistivat ja heidän kannaltaan on parempi erota, etteivät he joudu kärsimään vanhempien huonoja välejä.

Nyt pitäisi määritellä, mikä on huono suhde. Jos parisuhteen alkuhuuma on kadonnut, ei suhde vielä automaattisesti ole huono.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
147/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti: No jos suhde on huono, niin kannattaa erota. On todennäköisempää, että tuloksena on lasten mielenterveysongelamt jos et eroa huonosta suhteesta. Toki osa voi oireilla teki sitten miten tahansa, mutta jos suhde on huono, niin lapset aistivat ja heidän kannaltaan on parempi erota, etteivät he joudu kärsimään vanhempien huonoja välejä.

Jos suhde on muuttunut huonoksi, se kannattaa korjata jos on lapsia. 

 

Vierailija
148/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ei aiheuta lapsille mielenterveysongelmia vaan heidän vanhemmat. Se on ihan vanhempien syy jos lapsille tulee erosta mielenterveysongelmia. 

Ja höpötivtun höpö!

Lapset tarvitsee turvallisuutta ja asioita joihin voi luottaa, jotta voivat keskittyä oppimaan, kehittämään persoonaa ja vahvistumaan henkisesti. Ero repii lapsen elämältä perustukset palasiksi ja tekee tulevaisuudesta epävarmaa ja sekavaa.

Erolapset eroavat tutkimusten mukaan aikuisena herkemmin kuin ydinperheiden lapset. 

Erolapset tutkimusten mukaan ovat köyhempiä, onnettomampia, tyhmempiä, kouluttamattomampia, päihtyneempiä, sairaampia, heikompia ja vaikka mitä.

Johtuuko s

Jos ero otetaan aidosta tarpeesta eli siksi, että kokonaishyvinvointi paranee sen avulla, pätee mielestäni raamatun ohje siitä, että uudelleen ei naida. Eli turvallisuussyistä totta kai saa lähteä: jumala ei halua kiduttaa ketään. Mutta uudelleennaintia se ei oikeuta, ellei puoliso kuole (luonnollisesti, ei saa tappaa).

Olen eri mieltä myös tuosta, että sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä, saa erota ja alkaa sekoilemaan. Ei saa. Avioliitto on elinikäinen ja lapset pysyvät lapsina aina. Eroa ei ole olemassa. Täysi-ikäisyys on sekulaari rajapyykki eikä vaikuta siihen, että junalan silmissä avioliitto säilyy ja lapset ovat lapsia.

Jos toisen Seura on sietämätöntä ja haitallista, avioliitto mahdollistaa asumuseron. Ei uudelleennaintia.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
149/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat (äiti) ei eronneet lasten (eli meidän) "vuoksi" ja sen seurauksena oli/on lasten mielenterveysongelmat. Kukaan meistä lapsista ei ole myöskään tehnyt omia lapsia. Kertoo sekin omaa karua kieltään siitä, mikä hinta noin typerästä marttyyrin valinnasta. Olen aina toivonut, että vanhemmat olisit eronneet jo silloin, kun olimme pieniä lapsia. 

T. "Normaalissa kunnon perheessä" kasvanut

Minun isoäiti ei eronnut lasten takia ja siksi isä sai kärsiä väkivaltaisesta isästä ja katsoa vierestä kun isä hakkaa äidin sairaalakuntoon.

Sitten myöhemmin isästä tuli alkoholisti ja hän kuoli nuorena, tämäkin olisi ehkä voitu välttää, jos isä olisi saanut elää paremman lapsuuden.

Joillekin se ei vain mene kalloon, että joskus se avioero voisi olla lapsille parasta, jos vanhempi on ihan perseestä niin ei se ole herkkua elää "ehjässä" p

Noh, tuo oli se reitti minkä te kuljitte. Ei voi tietää olisiko ollut parempia vaihtoehtoja: isoäitisi aikaan taisi olla aika tyypillistä, että naisilla ei ollut esim. Työtä ja miten hän olisi voinut silloin esim. Ruokkia lapset? Isäsi kuoli nuorena, joka saattoi olla jumalan armahdus teitä kohtaan. Olen pahoillani äitisi ja sinun puolesta. Kaikkea hyvää teille.

Vierailija
150/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Äkkinäiset erot hepposin syin aiheuttavat lapsille traumoja. Näissä eroissa on yleensä taustalla eroajan syviä käsittelemättömiä mt-ongelmia. Joskus myös persoonallisuushäiriön ilmentymää.

Vanhemman persoonallisuushäiriöt ja mt-ongelmat ei siis suinkaan ole lasten pahoinvoinnin taustalla, vaan se ero on kaiken pahan alku ja juuri?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
151/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nämä palstavalaat tuijota kuin omaa piluaan ja  l a a r d i p e r s e t t ää n .

Mene roskaläjä muualle sönköttämään.

Uskon, että myös jääkaapin ja viinakaapin sisältö on lähellä valaitten sydäntä.

 

Vierailija
152/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ymmärtää että erä voi olla parempi ratkaisu lastenkin kannalta silloin jos he näkevät että perhe ei voi hyvin ja nimenomaan kokevat turvattomuutta perheessa. Esim. nyt vaikka se klassinen miehen väkivaltainen juopottelu.

Mutta sitten on nykyään näitä erotaan ystävinä -tyyppisiä ideoita joissa itsekkäät aikuiset "kasvavat erilleen", tai toinen osapuoli alkaakin haikailla jotain muuta ja itsekeskeisesti romuttaa koko perheen oman narsistisen minäkuvan seurauksena.

Vttu mitä luusereita, saatana.

Jos lapsia tehdään ja liitossa ei ole mitään oikeasti pahaa, niin se vedetään loppuun kunnialla siihen asti kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. 

Monessakohan tapauksessa tämä klassinen "väkivaltainan juopottelu" on vain MT-akan satuja.

Varmaan aika harvassa, veikkaisin. Tilastollisesti taitaa olla niin päin, että naiset ennemminkin salaavat ongelmia ja väkivaltaa sekä häpeän että koston pelossa. Tai näin on ainakin ollut. Jospa kohta olisi toisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
153/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perintötekijät myös. Eroavat ovat yleisesti epävakaita ja suuresti mt-avun tarpeessa. Ajautuvat eroon mielenterveytensä vuoksi ja geenit ovat sitten lapsissa. Selvä juttuhan tämä.

Vierailija
154/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Perintötekijät myös. Eroavat ovat yleisesti epävakaita ja suuresti mt-avun tarpeessa. Ajautuvat eroon mielenterveytensä vuoksi ja geenit ovat sitten lapsissa. Selvä juttuhan tämä.

Varmaan totta. Usein ei oteta missään asioissa nykyään perintötekijöitä huomioon, esim. työttömyydessä ja kaikenkattavassa huonossa menestymisessä työelämässä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
155/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintötekijät myös. Eroavat ovat yleisesti epävakaita ja suuresti mt-avun tarpeessa. Ajautuvat eroon mielenterveytensä vuoksi ja geenit ovat sitten lapsissa. Selvä juttuhan tämä.

Varmaan totta. Usein ei oteta missään asioissa nykyään perintötekijöitä huomioon, esim. työttömyydessä ja kaikenkattavassa huonossa menestymisessä työelämässä.

 

Perintötekijöiden lisäksi se huono kasvuympäristö useammassa sukupolvessa, jos ei ole mitään käsitystä normaalista perhe-elämästä tai parisuhteesta, on huomattavasti vaikeampi luoda sellaista itse aikuisena. Ja siinä se sitten siirtyy seuraavalle sukupolvelle kätevästi. Jotkut toki onnistuu katkaisemaan sen ketjun ja kehittymään, monet ei. 

Vierailija
156/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Perintötekijät myös. Eroavat ovat yleisesti epävakaita ja suuresti mt-avun tarpeessa. Ajautuvat eroon mielenterveytensä vuoksi ja geenit ovat sitten lapsissa. Selvä juttuhan tämä.

Nimenomaan sellaiset eroavat joilla suhteessa ei ole minkäänlaista väkivaltaa, ei päihdeongelmia jne.

 

Vaan syy erolle on eroajan oma kyvyttömyys sanoittaa ja kertoa toiselle aidosti omista tunteistaan ja tarpeistaan parisuhteessa.  

Taustalla tällaisella usein lapsuudestan kumpuava trauma joka käsittelemättä. Ei kykene muuta kuin näyttelemään jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Sitten syyttä erosta toki kumppaniaan kun hän ei osannut olla ajatustenlukija eikä osannut korjata hänen traumojaan.

Vierailija
157/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisesta ketjusta kopsattua. Kerrankin yksi rehellinen eronnut: 

Onhan tämä sellaista tasapainoilua oman parisuhteen ja aikuisen elämän, ja lapsen vaatiman ajan, huomion ja vaivannäön välillä. Ehdottomasti eniten kärsivät spontaanius ja vapaus. Pidän itseäni todella onnekkaana kun olen eronnut ja vain vuoroviikoin lapsen kanssa.

Saan joka toinen viikko nauttia täysillä aikuisesta parisuhteesta ihanan puolison kanssa, matkustella rauhassa, syödä ulkona pitkän kaavan mukaan, viettää iltoja teatterissa tai oopperassa, tavata ystäviä viinin ja hyvän ruuan parissa. Joka toinen viikko eletään sitten lapsen ehdoilla, tehdään asioita yhdessä puolison ja lapsen kanssa, pelataan, retkeillään yms. Sekin on oikein kivaa, mutta ilman noita aikuisviikkoja se olisi todella puuduttavaa elämää minulle.

Näin ei tietenkään saisi sanoa, kunnon äidin kuuluisi riutua kaipauksesta lapsettomilla viikoilla.

Vierailija
158/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei lapset niin montaa vuotta pieniä ole. Tuota samaa se olisi sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai tietysti parempaa siinä mielessä ettei ole vuoroviikkoja.

Tuossa äiti vaan tuntee syyllisyyttä siitä ettei saanut pidettyä omaan perhettään kasassa eikä hoidettua äidin velvollisuuksia.

Vierailija
159/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta kopsattua. Kerrankin yksi rehellinen eronnut: 

Onhan tämä sellaista tasapainoilua oman parisuhteen ja aikuisen elämän, ja lapsen vaatiman ajan, huomion ja vaivannäön välillä. Ehdottomasti eniten kärsivät spontaanius ja vapaus. Pidän itseäni todella onnekkaana kun olen eronnut ja vain vuoroviikoin lapsen kanssa.

Saan joka toinen viikko nauttia täysillä aikuisesta parisuhteesta ihanan puolison kanssa, matkustella rauhassa, syödä ulkona pitkän kaavan mukaan, viettää iltoja teatterissa tai oopperassa, tavata ystäviä viinin ja hyvän ruuan parissa. Joka toinen viikko eletään sitten lapsen ehdoilla, tehdään asioita yhdessä puolison ja lapsen kanssa, pelataan, retkeillään yms. Sekin on oikein kivaa, mutta ilman noita aikuisviikkoja se olisi todella puuduttavaa elämää minulle.

Näin ei tietenkään saisi sanoa, kunnon äidin kuuluisi riutua kaipauksesta lapsettomilla viikoilla.

Niinpä. Tyypillinen tapaus jonka ei olisi pitänyt lapsia hankkia jos ei ydinperhettä ja parisuhdettaan pidettyä kasassa. 

Vierailija
160/191 |
02.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toisesta ketjusta kopsattua. Kerrankin yksi rehellinen eronnut: 

Onhan tämä sellaista tasapainoilua oman parisuhteen ja aikuisen elämän, ja lapsen vaatiman ajan, huomion ja vaivannäön välillä. Ehdottomasti eniten kärsivät spontaanius ja vapaus. Pidän itseäni todella onnekkaana kun olen eronnut ja vain vuoroviikoin lapsen kanssa.

Saan joka toinen viikko nauttia täysillä aikuisesta parisuhteesta ihanan puolison kanssa, matkustella rauhassa, syödä ulkona pitkän kaavan mukaan, viettää iltoja teatterissa tai oopperassa, tavata ystäviä viinin ja hyvän ruuan parissa. Joka toinen viikko eletään sitten lapsen ehdoilla, tehdään asioita yhdessä puolison ja lapsen kanssa, pelataan, retkeillään yms. Sekin on oikein kivaa, mutta ilman noita aikuisviikkoja se olisi todella puuduttavaa elämää minulle.

Näin ei tietenkään saisi sanoa, kunnon äidin kuuluisi riutua kaipauksesta lapsettomilla viikoilla.

Just kunnon itsekäs kuspää.

Ilmeisesti vielä vain yksi lapsi. Joka on sen ikäinen että vaatii jatkuvaa huomiota ja vaivannököä oletettavasti eron jälkeen ehkä enää vain joitakin vuosia. Ja silloinkin toki jaettuna puolison kanssa.

18 vuotta täyttäneille pitäisi kertoa yksi asia mitä aikuisuuteen kuuluu: elämässä voi saada kaikkea, mutta ei kaikkea yhtä aikaa.