Ottaisitko avioeron jos tietäisit, että hintana on sen seurauksena omien lapsien mielenterveysongelmat?
Olen huomannut, että nykyään lasten pahoinvointi kulminoituu äärimmäisen voimakkaasti juurikin eroperheisiin.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta lapsille mielenterveysongelmia vaan heidän vanhemmat. Se on ihan vanhempien syy jos lapsille tulee erosta mielenterveysongelmia.
Ja höpötivtun höpö!
Lapset tarvitsee turvallisuutta ja asioita joihin voi luottaa, jotta voivat keskittyä oppimaan, kehittämään persoonaa ja vahvistumaan henkisesti. Ero repii lapsen elämältä perustukset palasiksi ja tekee tulevaisuudesta epävarmaa ja sekavaa.
Erolapset eroavat tutkimusten mukaan aikuisena herkemmin kuin ydinperheiden lapset.
Erolapset tutkimusten mukaan ovat köyhempiä, onnettomampia, tyhmempiä, kouluttamattomampia, päihtyneempiä, sairaampia, heikompia ja vaikka mitä.
Ei ole noin yksinkertaista. Kun toinen haluaa erota niin on pakko erota.
Myös ikävässä liitossa pysymisen seurauksena voi olla lasten mielenterveysongelmat.
Nimim. Kokemusta on, nimittäin omien vanhempieni ratkaisujen kautta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei aiheuta lapsille mielenterveysongelmia vaan heidän vanhemmat. Se on ihan vanhempien syy jos lapsille tulee erosta mielenterveysongelmia.
Ja höpötivtun höpö!
Lapset tarvitsee turvallisuutta ja asioita joihin voi luottaa, jotta voivat keskittyä oppimaan, kehittämään persoonaa ja vahvistumaan henkisesti. Ero repii lapsen elämältä perustukset palasiksi ja tekee tulevaisuudesta epävarmaa ja sekavaa.
Erolapset eroavat tutkimusten mukaan aikuisena herkemmin kuin ydinperheiden lapset.
Erolapset tutkimusten mukaan ovat köyhempiä, onnettomampia, tyhmempiä, kouluttamattomampia, päihtyneempiä, sairaampia, heikompia ja vaikka mitä.
Johtuuko se sitten siitä erosta? En usko. Uskoisin että johtuu niistä samoista syistä joista ero johtui.
Mietitään vaikka ääriesimerkkiä. Väkivaltainen alkoholisti vanhempi, josta toinen ottaa eron. Onko myöhempien ongelmien syynä ero vai se väkivaltaisuus ja alkoholismi? Veikkaan että ero on tilanteessa vain eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Toki niin voi käydä, mutta tilastollisesti suurempi todennäköisyys on jos vanhemmat on väkisinkin ainoastaan lasten takia yhdessä. Sillä jos millä, aiheutetaan mielenterveysongelmia.
Toki, jos vaikka alkoholismia tai väkivaltaa. Jos normaali perhe, vaara ei iso, kunhan vanhemmat tulevat keskenään toimeen.
Juuri näin. Lapset eivät aisti oikeasti niin paljoa mitä heppoisesti eroilevat jankuttavat. Vaikka tietävät itsekin sen väitteen olevan vain keino paeta häpeää ja syyllisyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Myös ikävässä liitossa pysymisen seurauksena voi olla lasten mielenterveysongelmat.
Nimim. Kokemusta on, nimittäin omien vanhempieni ratkaisujen kautta
Kai tajuat että kirjoittelusi täällä on ihan ok, mutta juttujesi ei kannata olettaa olevan millään tavalla yhteydessä todellisuuteen, koska sulla on se MT.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat (äiti) ei eronneet lasten (eli meidän) "vuoksi" ja sen seurauksena oli/on lasten mielenterveysongelmat. Kukaan meistä lapsista ei ole myöskään tehnyt omia lapsia. Kertoo sekin omaa karua kieltään siitä, mikä hinta noin typerästä marttyyrin valinnasta. Olen aina toivonut, että vanhemmat olisit eronneet jo silloin, kun olimme pieniä lapsia.
T. "Normaalissa kunnon perheessä" kasvanut
Minun isoäiti ei eronnut lasten takia ja siksi isä sai kärsiä väkivaltaisesta isästä ja katsoa vierestä kun isä hakkaa äidin sairaalakuntoon.
Sitten myöhemmin isästä tuli alkoholisti ja hän kuoli nuorena, tämäkin olisi ehkä voitu välttää, jos isä olisi saanut elää paremman lapsuuden.
Joillekin se ei vain mene kalloon, että joskus se avioero voisi olla lapsille parasta, jos vanhempi on ihan perseestä niin ei se ole herkkua elää "ehjässä" perheessä.
Eihän nämä palstavalaat tuijota kuin omaa piluaan ja l a a r d i p e r s e t t ää n .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ikävässä liitossa pysymisen seurauksena voi olla lasten mielenterveysongelmat.
Nimim. Kokemusta on, nimittäin omien vanhempieni ratkaisujen kautta
Kai tajuat että kirjoittelusi täällä on ihan ok, mutta juttujesi ei kannata olettaa olevan millään tavalla yhteydessä todellisuuteen, koska sulla on se MT.
Tuo tyyppi on jo vuosia ollut irrallaan todellisuudesta. Sepittelee oman todellisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Myös ikävässä liitossa pysymisen seurauksena voi olla lasten mielenterveysongelmat.
Nimim. Kokemusta on, nimittäin omien vanhempieni ratkaisujen kautta
Niinpä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia eroja ei voi laittaa samalle viivalle. Mutta jos liitossa suurin ongelma on ollut tylsyys, ja eron jälkeen molemmilla vanhemmilla alkaa ns. villi sinkkuelämä tai jopa uusperhe-elämä samantien uuden kumppanin kanssa, joka menee lasten kanssa vietetyn ajan edelle, se on ikävä juttu...
Jos sen sijaan eron jälkeen molemmat vanhemmat omistautuvat vanhemmuudelle (vrt. Esko Eerikäinen), se on ihan eri juttu sitten.
Tämäkin on ihan totta. Sarjapettäjät ja -eroajat vaihtavat lennosta. Ja sitten ihmetellään kun lapset eivät normaaleja..
--
Tärkeintä on se, miten eron jälkeen suhteet hoidetaan. Vastuullinen vanhempi ei ota mitään uusperheitä ja vaihtuvia kumppaneita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat (äiti) ei eronneet lasten (eli meidän) "vuoksi" ja sen seurauksena oli/on lasten mielenterveysongelmat. Kukaan meistä lapsista ei ole myöskään tehnyt omia lapsia. Kertoo sekin omaa karua kieltään siitä, mikä hinta noin typerästä marttyyrin valinnasta. Olen aina toivonut, että vanhemmat olisit eronneet jo silloin, kun olimme pieniä lapsia.
T. "Normaalissa kunnon perheessä" kasvanut
Minun isoäiti ei eronnut lasten takia ja siksi isä sai kärsiä väkivaltaisesta isästä ja katsoa vierestä kun isä hakkaa äidin sairaalakuntoon.
Sitten myöhemmin isästä tuli alkoholisti ja hän kuoli nuorena, tämäkin olisi ehkä voitu välttää, jos isä olisi saanut elää paremman lapsuuden.
Joillekin se ei vain mene kalloon, että joskus se avioero voisi olla lapsille parasta, jos vanhempi on ihan perseestä niin ei se ole herkkua elää "ehjässä" p
"Äiti saanko mä kylmää" /Milo 4v
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/53d48900-8717-439c-ae3d-f4102e1f346a
No siitä perustylsästä on ainakin erottu!
Vierailija kirjoitti:
Eihän nämä palstavalaat tuijota kuin omaa piluaan ja l a a r d i p e r s e t t ää n .
Mene roskaläjä muualle sönköttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia eroja ei voi laittaa samalle viivalle. Mutta jos liitossa suurin ongelma on ollut tylsyys, ja eron jälkeen molemmilla vanhemmilla alkaa ns. villi sinkkuelämä tai jopa uusperhe-elämä samantien uuden kumppanin kanssa, joka menee lasten kanssa vietetyn ajan edelle, se on ikävä juttu...
Jos sen sijaan eron jälkeen molemmat vanhemmat omistautuvat vanhemmuudelle (vrt. Esko Eerikäinen), se on ihan eri juttu sitten.
Tämäkin on ihan totta. Sarjapettäjät ja -eroajat vaihtavat lennosta. Ja sitten ihmetellään kun lapset eivät normaaleja..
--
Tärkeintä on se, miten eron jälkeen suhteet hoidetaan. Vastuullinen vanhempi ei ota mitään uusperheitä ja vaihtuvia kumppaneita
Todellakin. Antaa sellaisella todella epävakaan mallin lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa lähipiirissä on tapaus jossa perheen äidin identiteettikriisi laukaisi eroprosessin jonka seurauksena perheen lasten henkinen hyvinvointi kärsi todella merkittävästi.
Syynä siis oli äidin käytös ja varmaan isänkin. Eron voi hoitaa hyvin ja huolehtia lapsista hyvin eron jälkeenkin. Valitettavan usein ne lapset jää uusien parisuhteinen tai sinkkuelämän varjoon. Kumpikin vanhempi haluaa pitää kiinni omasta vapaasta ajasta. Lapset kyllä huomaa sen että vanhempi haluaa tehdä muuta kuin olla lastensa kanssa.
Eron syy oli äidin muuttunut käsitys siitä mitä haluaa elämältä, identiteettikriisi. Perheessä kaikki oli tätä ennen hyvin, äidin maailmankuva vaan heitti häränpyllyä.
Ero vaikuttaa lapsiin joiden turvallisuudentunne romahti, kyselivät miksi isä ja äiti eivät voi asua yhdessä koska heidän näkökulmastaan kaikki oli ollut hyvin ennen. Oikein kukaan ei edes pystynyt vastaamaan tuohon kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa lähipiirissä on tapaus jossa perheen äidin identiteettikriisi laukaisi eroprosessin jonka seurauksena perheen lasten henkinen hyvinvointi kärsi todella merkittävästi.
Syynä siis oli äidin käytös ja varmaan isänkin. Eron voi hoitaa hyvin ja huolehtia lapsista hyvin eron jälkeenkin. Valitettavan usein ne lapset jää uusien parisuhteinen tai sinkkuelämän varjoon. Kumpikin vanhempi haluaa pitää kiinni omasta vapaasta ajasta. Lapset kyllä huomaa sen että vanhempi haluaa tehdä muuta kuin olla lastensa kanssa.
Eron syy oli äidin muuttunut käsitys siitä mitä haluaa elämältä, identiteettikriisi. Perheessä kaikki oli tätä ennen hyvin, äidin maailmankuva vaan heitti häränpyllyä.
Ero vaikuttaa lapsiin joiden turvallisuudentunne romahti, kyselivät miksi isä ja äiti eivät
Tuo on se tapa eroilla mikä aiheuttaa pitkäaikaisia vaikeasti korjattavia kiintymyssuhdetraumoja lapsiin.
Aikuisena näillä erolapsilla vaikeuksia luottaa ihmissuhteissaan kenenkään.
Siksi tuosta ilmiöstä pitäisi puhua julkisuudessa huomattavasti enemmän ja kovemmalla äänellä ilman mitään sokerikuorrutusta.
Jokainen ymmärtää että erä voi olla parempi ratkaisu lastenkin kannalta silloin jos he näkevät että perhe ei voi hyvin ja nimenomaan kokevat turvattomuutta perheessa. Esim. nyt vaikka se klassinen miehen väkivaltainen juopottelu.
Mutta sitten on nykyään näitä erotaan ystävinä -tyyppisiä ideoita joissa itsekkäät aikuiset "kasvavat erilleen", tai toinen osapuoli alkaakin haikailla jotain muuta ja itsekeskeisesti romuttaa koko perheen oman narsistisen minäkuvan seurauksena.
Vttu mitä luusereita, saatana.
Jos lapsia tehdään ja liitossa ei ole mitään oikeasti pahaa, niin se vedetään loppuun kunnialla siihen asti kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa lähipiirissä on tapaus jossa perheen äidin identiteettikriisi laukaisi eroprosessin jonka seurauksena perheen lasten henkinen hyvinvointi kärsi todella merkittävästi.
Syynä siis oli äidin käytös ja varmaan isänkin. Eron voi hoitaa hyvin ja huolehtia lapsista hyvin eron jälkeenkin. Valitettavan usein ne lapset jää uusien parisuhteinen tai sinkkuelämän varjoon. Kumpikin vanhempi haluaa pitää kiinni omasta vapaasta ajasta. Lapset kyllä huomaa sen että vanhempi haluaa tehdä muuta kuin olla lastensa kanssa.
Eron syy oli äidin muuttunut käsitys siitä mitä haluaa elämältä, identiteettikriisi. Perheessä kaikki oli tätä ennen hyvin, äidin maailmankuva vaan heitti häränpyllyä.
Ero vaikuttaa lapsiin joiden turvallisuudentunne romahti, kyselivät miksi isä ja äiti eivät
Nyt ollaan asian aivan ytimessä näissä erokeskusteluissa.
Tämä oma henkilökohtainen eroon ja perheen tahalliseen rikkomiseen johtava itsekäs kriiseily, jolla oikeasti ei ole mitään tekemistä puolison ominaisuuksien tai toiminnan kanssa, on todella keskenkasvuisen ja henkisesti epävakaan ihmisen merkki.
Sellaisten ei pitäisi koskaan perustaa perheitä tai edes aloittaa parisuhteita ennenkuin omat lapsuuden traumat ovat hoidettu itsenäisesti kuntoon.
Vielä pahempaa lapsille on perustella uusperheitä tällaisen jälkeen ja rikkoa nekin samalla kriiseillyllä.
Ohessa meta-analyysi teemasta, jossa todetaan seuraavaa:
"A significant association between parental divorce and every aspect of mental health was found with the following pooled ORs (95% CIs): Depression 1.29 (1.231.35), anxiety 1.12 (1.041.12), suicide attempt 1.35 (1.261.44), suicidal ideation 1.48 (1.431.54), distress 1.48 (1.371.6), alcohol 1.43 (1.341.53), smoking 1.64 (1.571.72) and drugs 1.45 (1.441.46) could be estimated."
Toisin sanoen ainakin korrelaatio löytyy mielenterveysongelmien, päihteiden käytön kanssa ja vanhempien eron kanssa.
Linkkinä lähde: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0022395619304510
Toki, jos vaikka alkoholismia tai väkivaltaa. Jos normaali perhe, vaara ei iso, kunhan vanhemmat tulevat keskenään toimeen.