Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vastaatte, jos Tinderissä mies ehdottaa treffejä "liian aikaisin"?
02.01.2025 |
Itsekin tapaan mielelläni kohtalaisen nopeasti ne, joita yleensä kiinnostaa mennä tapaamaan. Mutta haluan kuitenkin vaihtaa vähän viestejä etukäteen, jotta tietää, kannattaako edes tavata. Jos viestejä on vaihdettu vain muutama, eikä ole vielä selvillä, ollaanko riittävän samanhenkisiä tai haetaanko edes samantyyppistä juttua, niin vaikka mies sinänsä vaikuttaisi fiksulta ja mukavalta, en vielä tässä vaiheessa halua lähteä treffeille. En kuitenkaan halua antaa mitään pakkeja, koska jos viestittelyssä selviää toivomani asiat, silloin toki tapaan mielelläni. Jotkut miehet myös esittävät treffikutsun sellaisella tyylillä, että "itse tykkään nähdä kasvokkain, joten..." mitä en myöskään arvosta. Arvostan sitä, että mies kysyy minulta, haluaisinko nähdä.
Ja en tarkoita mitään viikkokausien kirjoittelua tässä. Jos viestejä vaihdetaan aktiivisesti ja keskustelu sujuu viesteissä, voidaan treffit sopia jo parin päivänkin päästä. Mutta jos viestittely on sellaista yksi tai kaksi viestiä päivässä -tyyppistä tunnustelua, niin eihän siitä mitään käsitystä saa.
Ja syy, miksi en halua mennä treffeille ellei toinen oikeasti vaikuta potentiaaliselta, on yksinkertaisesti aika. Minulla ei ole joka ikinen ilta aikaa tuntemattomille ihmisille - suhteessa saan aina järjestettyä aikaa toiselle, koska priorisoin läheiset ihmiset ja muut tärkeät asiat. Mutta kun on työ, harrastukset, ne oikeasti läheiset, en voi olla saatavilla kaikille Tinderissä tapaamilleni ihmisille. Minun pitää siis heistäkin priorisoida, keitä haluan tavata. Ja en edes kerää matcheja - laitan todella harvan oikealle, ja viimeksi minulla taisi olla koko Tinderissä oloni aikana joku 15 matchia. En mitenkään pystyisi tapaamaan edes tällaista määrää uusia ihmisiä. Mahdollisten treffien määrä on 1-2 kahden viikon aikana, ja pidän sitäkin isona määränä, jos treffejä meinaisi tulla joka viikolle.
Joten kysymykseni oli siis, miten muotoilette vastauksen, että tapaatte mielellänne vähän myöhemmin, jos viestittelyn myötä tuntuu, että ollaan riittävän samanhenkisiä. Tai no tässä nyt toki yksi vastausvaihtoehto tulikin, mutta miten itse toimitte? Ja tulkitsevatko matchit saaneensa pakit, jos toinen ei ole heti lähdössä treffeille, vai jaksavatko vielä kirjoitella?
Kommentit (270)
"Hyvin moni alkaa puhua seksijuttuja, toiset paljastuvat aggressiiviksi, yksi kertoi perustaneensa jokin aika sitten seurakunnan (siitä vain, mutta ei minun ihmiseni), ja tosiaan melko pienen viestimäärän jälkeen. Kaikkien aikaa säästyy, kun epäsopivien ei tarvitse tavata. "
Nimenomaan näin. Seksipervoja on paljon jotka yrittää saada suostumusta kysymättä mukaan johonkin fetissipuheeseen, niitä jotka on antaneet profiilissa väärät tiedot ja möläyttävät totuuden (esim onkin lapsia), alkavat tosi ilkeiksi tai vihaisiksi ilman syytä, ja parhaimmillaan vain eivät ollenkaan kuuntele mitä sanon (esim viimeisin sanoi että voidaan mennä joskus hiihtämään kun olin jo kahdesti kertonut kuinka paljon vihaan kylmää ja talvea 🙄). Ja oma lukunsa ovat ne, jotka osaavat vain "hyvää yötä kaunotar" "huomenta prinsessa" epäkeskustelun.
En halua tavata näitä livenä, joten kirjoittelulla karsiminen on ihan turvallisuusseikka ja jälkimmäisten kohdalla ajansäästöä (chattailla voi vaikka vessassa istuessa, treffeille pitää järjestellä aikataulu, ja aikaa menee vähintään 2-3 tuntia matkoineen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan sääli ettei kaikki ole verbaalisesti kovin lahjakkaita, kunnes tapaavat kasvotusten. Samoin eka videopuheluni oli ihan hanurista. Olin ulkona enkä kuullut kuin puolet mätsin jutuista. Sitten oma kuva siinä isona ja koitat tihrustaa toista. Se mätsi kaatui videopuheluun, tosin ehkä ihan hyvä niin, kerta ei ymmärtänyt etten kuullut hyvin.
Minä viestittelin juuri jotain 3-4 päivää ennen treffejä. Viestittely oli tiivistä.
Treffejä edeltävänä päivänä alkoi tulla tunne, että mies on luultavasti liian pelle - siis sellainen jatkuva hauskuuttaja - ja myös liian innokas etenemään turhan nopeasti. Menin silti treffeille, koska olin utelias.
Tunne osui oikeaan, ja mies oli juuri sellainen mitä epäilinkin. Puhui jo yhteisestä tulevaisuudesta jne, siis ensitreffeillä. Ja mistään asiasta oli vaikea puhua vakavasti.
Jos oltaisiin jatkettu viestittelyä vielä pari päivää, olisin luultavasti todennut että tästä ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan sääli ettei kaikki ole verbaalisesti kovin lahjakkaita, kunnes tapaavat kasvotusten. Samoin eka videopuheluni oli ihan hanurista. Olin ulkona enkä kuullut kuin puolet mätsin jutuista. Sitten oma kuva siinä isona ja koitat tihrustaa toista. Se mätsi kaatui videopuheluun, tosin ehkä ihan hyvä niin, kerta ei ymmärtänyt etten kuullut hyvin.
Niinhän se tietysti on, mutta itse haluan miehen, jolle verbaalisuus ei tuota ongelmia ja joka osaa myös viestitellä. Haluan kuitenkin tapailuvaiheessa ja seurustellessa viestittelyäkin, joten jos tämä tuottaa ongelmia, voi olla ettemme olisi hyvä match. Ja toisaalta kyllä aikuinen sen verran voi panostaa, että opettelee sen viestittelyn. Itseäni ärsyttää sellainen kädettömäksi heittäytyminen, "minä en nyt vaan osaa viestitellä" ja sitten ei tarvitse yhtään panostaa toiseen - ei sen eteen, että tulisi treffit, eikä sitten varmaan myöhemmin suhteessakaan.
Yllättävän moni antaa itsestään todella oudon tai epämiellyttävän vaikutelman jo viestittelyvaiheessa. Parempihan se on, että tuossa vaiheessa selviää. Esim. hermostuminen, jos toinen vastaa riittävän nopeasti (yllättäen jopa kuuden tunnin viive on johtanut tällaiseen, vaikka sitä ennen olin kertonut, mitä suunnitelmia sille päivälle oli), tai esim. ylimielinen asenne, liian dominoiva kommunikointityyli, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastannut suoraan, että ymmärrän näkökulman että moni ei halua tuhlata aikaa viestittelyyn, mutta itse olen erilainen ja kiinnostun tapaamisesta vasta kun on viestitelty enemmän ja löydetty yhteisiä asioita.
Joku tuohon vastasi että anna sitten tulla se kysymyspatteristo. Yritin vielä selittää, että pidän vastavuoroisesta kommunikoinnista. Ei hänen kanssaan sitten koskaan tavattu, ja säästimme kyllä molempien aikaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt treffeille 2h ekasta viestistä. Miksipä ei, ei yhdet kahvit nyt niin iso juttu ole. Ja jos sulla ei ole edes siihen aikaa, vaikea kuvitella että on aikaa kovin tiiviiseen seurusteluunkaan
Yritin tätä avata. Minulla on aikaa kyllä suhteelle. Kyse on siitä, mihin ajankäyttönsä priorisoi. Läheisten ihmisten kanssa vietetyn ajan priorisoi muiden juttujen edelle, mutta tuntemattomien kohdalla tätä ei tehdä. Toki kovin tiiviiseen seurusteluun ei ehkä tässä elämäntilanteessa ole ollut aikaa, mutta omissa tapailuissani on vastaavasti myös toisella osapuolella ollut elämässään asioita. Mitkään 24/7 suhteet eivät tässä elämäntilanteessa onnistu - mutta vaikka onnistuisivatkin, tuskin silti haluaisin käyttää kaikkia vap
Miehelle toimiva strategia. Naiselle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan sääli ettei kaikki ole verbaalisesti kovin lahjakkaita, kunnes tapaavat kasvotusten. Samoin eka videopuheluni oli ihan hanurista. Olin ulkona enkä kuullut kuin puolet mätsin jutuista. Sitten oma kuva siinä isona ja koitat tihrustaa toista. Se mätsi kaatui videopuheluun, tosin ehkä ihan hyvä niin, kerta ei ymmärtänyt etten kuullut hyvin.
Tämä. Osa taas vaikuttaa viesteissä erittäin mukavilta ja kertoilevat avoimesti asioistaan. Livenä ei vaan sitten välttämättä ole minkäänlaista kemia ko. Ihmisen kanssa. Olen itse todennut, että viestittelyä maks muutama päivä ja sit tapaaminen, mieluummin liian nopeasti kuin sitten vasta myöhemmin. Viesteissä ihminen luo aina toisesta tietynlaisen kuvan, joka voi olla ihan erilainen kuin mitä se fiilis on sitten todellisuudessa.
Hyvin kirjoittavia sinkkumiehiä on muutenkin todella vähän per hyvin kirjoittava sinkkunainen. On häviävä mahdollisuus, että heistä joku olisi muuten sopiva ja sitten vielä kiinnostunut. Joten jos ei aio kirjesuhteeseen, niin kirjoitustaitoa ei kannata painottaa.
(Ja mieti jotain hyviä kirjailijoita, haluaisitko semmoisen kanssa suhteeseen? Niinpä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoittavia sinkkumiehiä on muutenkin todella vähän per hyvin kirjoittava sinkkunainen. On häviävä mahdollisuus, että heistä joku olisi muuten sopiva ja sitten vielä kiinnostunut. Joten jos ei aio kirjesuhteeseen, niin kirjoitustaitoa ei kannata painottaa.
(Ja mieti jotain hyviä kirjailijoita, haluaisitko semmoisen kanssa suhteeseen? Niinpä.)
Siellä voi lähettää ääniviestejäkin. Tuppisuu ja sosiaalisesti taidoton chatissa on sitä livenäkin. Päsmäri on päsmäri chatissa ja livenä. Tämä on pitkän tutkimuksen tulos, ei kestä kiittää
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoittavia sinkkumiehiä on muutenkin todella vähän per hyvin kirjoittava sinkkunainen. On häviävä mahdollisuus, että heistä joku olisi muuten sopiva ja sitten vielä kiinnostunut. Joten jos ei aio kirjesuhteeseen, niin kirjoitustaitoa ei kannata painottaa.
(Ja mieti jotain hyviä kirjailijoita, haluaisitko semmoisen kanssa suhteeseen? Niinpä.)
En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi kyllä livenä nopeaälyinen ja verbaalisesti lahjakas sekä hauska, mutta ei olisi sitä kirjoitettuna. En koskaan. Pätee niin romanttisiin yhteyksiin kuin myös kavereihin, kollegoihin jne jne sukupuolesta riippumatta. Uskon mieluummin siis omaa kokemustani siitä, että kirjoittelun pitää sujua jos haluaa että kommunikaatio sujuu livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoittavia sinkkumiehiä on muutenkin todella vähän per hyvin kirjoittava sinkkunainen. On häviävä mahdollisuus, että heistä joku olisi muuten sopiva ja sitten vielä kiinnostunut. Joten jos ei aio kirjesuhteeseen, niin kirjoitustaitoa ei kannata painottaa.
(Ja mieti jotain hyviä kirjailijoita, haluaisitko semmoisen kanssa suhteeseen? Niinpä.)
Voisin hyvinkin haluta suhteeseen kirjailijan kanssa. Miksi ei? Rakastan kirjallisuutta ja muutenkin olen kulttuuri- ja taidepainotteinen ihminen. Kirjailija voisi hyvinkin olla samanhenkinen kanssani. Mikä vika kirjailijassa muka sinun mielestäsi olisi?
Miksi edes vaivautua tapaamaan ketään?
Mä tykkään vaan viestitellä Tinderissä niin kauan kunnes se toinen osapuoli ehdottaa treffejä, ja sen jälkeen ghostaan hänet, ja alan viestittelemään uuden tyypin kanssa. Sitten taas ghostaan hänetkin, ja siirryn taas seuraavaan.
Ei siellä ole pakko tavata, jos ei halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt treffeille 2h ekasta viestistä. Miksipä ei, ei yhdet kahvit nyt niin iso juttu ole. Ja jos sulla ei ole edes siihen aikaa, vaikea kuvitella että on aikaa kovin tiiviiseen seurusteluunkaan
Yritin tätä avata. Minulla on aikaa kyllä suhteelle. Kyse on siitä, mihin ajankäyttönsä priorisoi. Läheisten ihmisten kanssa vietetyn ajan priorisoi muiden juttujen edelle, mutta tuntemattomien kohdalla tätä ei tehdä. Toki kovin tiiviiseen seurusteluun ei ehkä tässä elämäntilanteessa ole ollut aikaa, mutta omissa tapailuissani on vastaavasti myös toisella osapuolella ollut elämässään asioita. Mitkään 24/7 suhteet eivät tässä elämäntilanteessa onnistu - mutta vaikka onnistuisivatkin, tuskin silti haluaisin käyttää kaikkia vapaailtojani siihenb, että juoksen treffeillä tuntem
Miksi sinulla on 10 keskustelua yhtäaikaa käynnissä? Ehkä vähän vähempikin riittäisi. Just saying... Eikä niitä tykkäyksiäkään tarvitse olla koko ajan antamassa pakonomaisesti.
En mä jaksais mitään viestien vaihtoa, kun ei siinä saa ihmisestä todellista kuvaa. Vasta kasvokkain tapaamisesta syntyy se fiilis, onko mahdollisuuksia muuhun kuin yksille treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan tuhlaa aikaani viestittelyyn ihmiselle joka ei uskalla tavata livenä ilman kahde viikon "tutustumista" Tinderissä. Minä tutustun ihmisiin livenä kahvikupposen äärellä vaikka lenkkeilytreffeillä. En siis kummankaan kotona vaan julkisella paikalla. Mutta kasvokkain.
Minulla on vain negatiivisia kokemuksia sarjaviestittelijöistä jotka haluavat tutustua digitaalisesti ja kehtaavat kysellä henkilökohtaisia asioita ihmiseltä jota eivät ole koskaan tavanneet. Minä en jakele henk koht tietojani koko maailmalle netissä.
Tapailen nykyään vain maahanmuuttajia. Suomi naisilla on muodostunut epidemiaksi tämä torikammo että halutaan nyhjätä kotona ja tutustua ihmisiin kännykkää näpläämällä. Ehkä olen sitten kelkasta pudonnut mutta minä en halua tuohon kelkkaan kyytiin. Paska kelkka.
Ihan sama ongelma suomalaisten miesten kanssa. Viestittelyä jatkettaisiin vaikka maailman tappiin asti. Kun ehdotan tapaamista, niin mies poistaa mut mätcheistä. Tai toteaa, ettei kyseinen aika sovi, mutta ei itse ehdota mitään tilalle. Jos jonkun suomalaisen saan treffeille raahattua, niin ne suorastaan änkyttäväy ja punastelevat. Aikuiset ukot! Mä olen myös siirtynyt maamuihin. En itsekään halua paskaan virtuaalikelkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoittavia sinkkumiehiä on muutenkin todella vähän per hyvin kirjoittava sinkkunainen. On häviävä mahdollisuus, että heistä joku olisi muuten sopiva ja sitten vielä kiinnostunut. Joten jos ei aio kirjesuhteeseen, niin kirjoitustaitoa ei kannata painottaa.
(Ja mieti jotain hyviä kirjailijoita, haluaisitko semmoisen kanssa suhteeseen? Niinpä.)
Siellä voi lähettää ääniviestejäkin. Tuppisuu ja sosiaalisesti taidoton chatissa on sitä livenäkin. Päsmäri on päsmäri chatissa ja livenä. Tämä on pitkän tutkimuksen tulos, ei kestä kiittää
Olin nuorena itse tuppisuu. Hengailin sellaisten hiljaisempien kanssa. Kyllä ne mulle puhui. Seukkasin yhden kanssa, joka ei ekoilla treffeillä sanonut kuin juu ja ja jaa. Kyllä sekin puhui sitten myöhemmin.
En nyt itekään niin älyllisiä puhu.
Mutta joitain perhetuttuja on oikeasti tuollaisia, jotka eivät juttele mitään ikinä. Ei voi tietty tietää, jos toinen onkin semmoinen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes vaivautua tapaamaan ketään?
Mä tykkään vaan viestitellä Tinderissä niin kauan kunnes se toinen osapuoli ehdottaa treffejä, ja sen jälkeen ghostaan hänet, ja alan viestittelemään uuden tyypin kanssa. Sitten taas ghostaan hänetkin, ja siirryn taas seuraavaan.
Ei siellä ole pakko tavata, jos ei halua
Kunhan mainitset tuosta profiilissasi, niin ei siinäkään mitään vikaa oo. Mutta jos et kerro asiasta, niin sitten niitä vikoja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoittavia sinkkumiehiä on muutenkin todella vähän per hyvin kirjoittava sinkkunainen. On häviävä mahdollisuus, että heistä joku olisi muuten sopiva ja sitten vielä kiinnostunut. Joten jos ei aio kirjesuhteeseen, niin kirjoitustaitoa ei kannata painottaa.
(Ja mieti jotain hyviä kirjailijoita, haluaisitko semmoisen kanssa suhteeseen? Niinpä.)
En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi kyllä livenä nopeaälyinen ja verbaalisesti lahjakas sekä hauska, mutta ei olisi sitä kirjoitettuna. En koskaan. Pätee niin romanttisiin yhteyksiin kuin myös kavereihin, kollegoihin jne jne sukupuolesta riippumatta. Uskon mieluummin siis omaa kokemustani siitä, että kirjoittelun pitää sujua jos haluaa että kommunikaatio sujuu livenä.
Tapaillu kahta. Näin äkkiä muistellen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se vaan kertoo ainakin ne kauheimmat.. Erittäin usein jo päivänkin tai kahden viestittely kertoo että tyyppi on aika kamala. En halua näiden kanssa livenä samaan tilaan.